Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.
OSA II TÖÖLONLAHDEN LIKAANTUMISONGELMAN RATKAISU
Kemistien verkosto
Bergmanin tutkimuksen taustalla oli kemistien keskuudessa heräävä kiinnostus ympäristöasioita kohtaan. “Sinä haet kai Zilliaccuksen paikkaa laboratoriossa, toivottavasti saisit sen!” kirjoitti Taavi Hirn G. K. Bergmanille kesällä 1908. Hirn toivoi ystävänsä saavan avoimeksi ilmoitetun työpaikan kaupungin terveydellisten tutkimusten laboratorion vt. johtajana. Hirn oli nimitetty polytekniseen opistoon kemian teknologian professoriksi vain vuotta aikaisemmin, mutta toimen hoito oli keskeytynyt aikakaudelle liiankin yleisen syyn johdosta. “Sairastuttuani tuberkuloosiin joudun lepäämään jonkin aikaa. Teen virkistysmatkan Ruotsiin ja Norjaan, mutta aion samalla käydä muutamassa selluloosatehtaassa perehtyäkseni hajuolosuhteisiin. (Toivoakseni pystyn palaaman työni pariin Polytekniseen keväämmällä).” Taavi Hirnin valmius perehtyä ongelmiin vaikean keuhkosairauden toipilasaikanakin todisti osaltaan kemistien kiinnostusta ympäristöongelmiin.
Allan Zilliacus, joka toimi Helsingin kaupungin terveystutkimusten laboratorion esimiehenä vuosina 1903-1908, oli aiemmin ollut orgaanisen kemian assistenttina Helsingin yliopistossa. Zilliacus oli opiskellut myös Saksassa ja perehtynyt juomaveden kemialliseen puhdistukseen. Zilliacus oli aloittanut Helsingissä myös rantavesien tutkimukset. Ossian Aschan, filosofian tohtori ja kemisti, oli Suomen modernin kemian ja kemistiseuran perustajia. Hän oli myös kemistien tiedotuslehden ensimmäinen toimitussihteeri. Aschan oli toiminut vesilaitoksen kemistinä ja terveydellisten tutkimusten laboratorion tutkijana tehnyt aiemmin mainitun tutkimuksen Helsingin ranta-alueiden pohjan pilaantumisesta jo 1880-luvulla. Kolmas alan asiantuntija oli Wilhelm Sucksdorff, joka oli ensin pari vuotta Helsingin yliopiston hygienian professuurin ensimmäisenä haltijana ja sen jälkeen vuodesta 1895 lähtien Helsingin kaupunginlääkärinä. Hän oli tehnyt kvantitatiivisia bakteriologisia määrityksiä joki- ja rantavesistä. Nämä henkilöt olivat keskeisiä ympäristötutkimuksen vaikuttajia 1900-luvun alun Helsingissä. Kemisteillä oli keskeinen osa kaivovesi-, vesijohtovesi- ja rantavesitutkimuksissa eri puolilla Suomea. He olivat mukana myös Taavi Hirnin mainitsemassa sulfaattiselluloosateollisuuden päästöjen selvitystyössä. Kemisteillä ja kemistien vuonna 1891 perustamalla yhdistyksellä, Finska kemistsamfundetilla, oli merkittävä rooli Helsingissä ja koko Suomessa 1900-luvun vaihteen ympäristötutkimuksessa. Vuosina 1907-1908 tämän ympäristötutkimuksen ehkä ensimmäisen, joskin harvan, kansallisen verkoston keskellä, kemistien yhdistyksen tiedotuslehden toimitussihteerinä, istui G.K. Bergman.