Jos olet sattunut tutkimaan kaupassa käydessäsi leipäpakettien ainesosaluetteloita, olet saattanut huomata, että osa myytävästä leivästä sisältää jodioitua suolaa tavallisen suolan sijaan. Miksi leivässä on jodioitua suolaa?
Jodi on kivennäisaine (tarkemmin mikrokivennäisaine eli hivenalkuaine), joka on kilpirauhashormonien välttämätön rakenneosa. Kilpirauhashormonien tehtävät liittyvät normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä aineenvaihdunnan säätelyyn. Jodin keskimääräinen tarve aikuisilla on 100 µg, mutta saantisuositus ruokavaliosta on 150 µg vuorokaudessa. Jodin puutos on yksi maailmanlaajuisista ravitsemusongelmista ja tunnetuin puutoksen ilmenemisen muoto on struuma, jossa kilpirauhasen koko on suurentunut.
Ihmisten tulisi saada kaikki tarvitsemansa jodi ruokavaliostaan. Jodipitoisuus on useimmissa ruoka-aineissa pieni ja pitoisuuteen vaikuttavat muun muassa maaperän jodipitoisuus ja elintarvikkeiden prosessointi, esimerkiksi lämpökäsittelyt voivat aiheuttaa jodihävikkiä. Suomessa maaperä on jodiköyhää, minkä takia suomalaisilla on esiintynyt jodinpuutosta. Tällä hetkellä jodinsaanti aikuisväestössä on kuitenkin riittävää. Eniten jodia sisältää jodioitu ruokasuola ja merenelävät, kuten kalat ja levät. Tärkeimmät jodin saantilähteet suomalaisilla ovatkin vilja- ja maitovalmisteet sekä liha-, kananmuna ja kalaruoat. Viljavalmisteista merkittävin lähde on leipä, jossa on käytetty jodioitua suolaa.
Koska väestötutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset ovat saaneet ravinnostaan liian vähän jodia, Valtion ravitsemusneuvottelukunta päätti vuonna 2015 tehdä suosituksen jodioidun suolan käyttämisestä. Väestön jodin saannin edistämiseksi jodioitua ruokasuolaa tulisi käyttää joukkoruokailuissa, kotitalouksissa ja leipomoissa. Tavoitteena on, että kaikessa ruoanvalmistuksessa, mukaan lukien elintarviketeollisuudessa, käytettäisiin jodioitua suolaa. Ravintolisästä saatavaa jodia suositellaan vegaani- tai maidotonta ruokavaliota noudattaville henkilöille.
Suomessa jodin lisäys ruokasuolaan aloitettiin 1900-luvun puolivälissä, minkä myötä struuman esiintyvyys hävisi lähes kokonaan. Suomalaisten jodin saanti säilyi hyvänä 2010-luvulle, minkä jälkeen väestötason saanti heikentyi. Syitä pienentyneeseen jodin saantiin olivat kotona valmistetun ruoan osuuden pieneminen sekä jodioimattomat erikoissuolat ja mausteseokset. Se, että elintarviketeollisuus ja joukkoruokailu käyttivät jodioimatonta suolaa, näkyi heikentyneessä saannissa. Suomalaisten joditilaa ja jodin saantia selvitettiin vuosina 2013–2014 ja leivän jodiointi nähtiin hyvänä keinona edistää suomalaisten ravitsemustilaa. Leipä on kasviperäinen elintarvike, joka sopii kaikille väestöryhmille. Suolan jodipitoisuuden lisäksi huomioitiin leivän suolapitoisuus.
Suolan saantisuositus on Suomessa 5 g päivässä ja suolavalmisteita käytettäessä on hyvä valita jodioitu vaihtoehto. Jodioidun suolan lisäämistä ruokaan tai elintarvikkeeseen ei tule perustella epäilyllä liian vähäisestä jodin saannista. Sen sijaan suolan saantia on hyvä rajoittaa, sillä suolan natrium kohottaa verenpainetta ja runsaasti suolaa sisältävä ruokavalio lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Terveysvaikutuksista huolimatta suolan lisääminen leipään on olennaista erityisesti leivän maun kannalta. Lisäksi se parantaa jossain määrin taikinan käsittelyominaisuuksia ja pidentää tuotteen homeetonta aikaa.
Suolapitoisuus ja jodioidun suolan käyttö tulee ilmoittaa pakkausmerkinnöissä. Myös voimakassuolaisuudesta (yli 1,1 %) tulee tehdä merkintä ja usein leivissä suolapitoisuus onkin juuri 1,1, jolloin merkintää ei tarvitse tehdä. Jodioidun suolan käytössä on paljon vaihtelua leipomoiden välillä, mutta isoimmat valmistajat käyttävät sitä suurimmassa osassa tuotteissaan. Taulukossa 1 on esitetty eri leipien suola- ja jodipitoisuuksia sekä laskettu niiden saanti leivästä.
Leivän jodioinnilla on tärkeä rooli kansanterveyden näkökulmasta. Nauttimalla jodioitua leipää esimerkkilaskun tavoin, saa täytettyä päivittäisestä 150 mikrogramman saantisuosituksesta 22-23 %. Jos nauttisi suunnilleen saman määrän jodioimatonta leipää, täyttyisi päivän saantisuosituksesta vain 6 %. Jodioidun suolan käyttäminen on siis yksi tärkeä keino turvata riittävä jodin saanti.
— Veera & Emmi
Lähteet:
Erlund I. Jodilla täydentäminen – suomalainen menestystarina. Kansanterveyspäivän esitys. 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: https://www.slideshare.net/THLfi/jodilla-taydentaminen-suomalainen-menestystarina
Freese R, Voutilainen E, Mutanen M. Jodi. Teoksessa: Mutanen M, Niinikoski H, Schwab U, Uusitupa M. (toim.) Ravitsemustiede. 8 p. Duodecim, Helsinki 2021
Jauhiainen A. Jodioidun suolan käyttö, jodin säilyvyys ja määrä lopputuotteessa. [pro gradu -tutkielma]. EKT-sarja 1875. Helsinki: Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto 2019. 109 s. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/301676/Jauhiainen_Aurora_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Valsta L, Kaartinen. N, Tapanainen H, Männistö S. Sääksjärvi K. (toim.) Ravitsemus Suomessa: FinRavinto 2017 -tutkimus. THL Raportti 2018, 12. 141–145. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Toimenpidesuositus jodin saannin parantamiseksi 2015. Saatavilla: https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/vrn/vrn_jodi_toimenpidesuositus_10.2.2015_suomi.pdf
Sydän ja ruoka – suosituksia sydänterveyttä edistävään ravitsemukseen (2019) Sydänliitto. Saatavilla: https://sydan.fi/ammattilaispalvelu/wp-content/uploads/sites/5/2021/09/Sydan-ja-ruoka-suositus.pdf .