Käsiini osui kirjahyllystä Keijo Tahkokallion teos Ajattele myönteisesti. Avaimia muutokseen. Tahkokallio kuvaa siinä karatemestarin toimintaa: Karateka valitsee laudan, jonka katkaiseminen on mahdollisuuksien rajoissa. Iskiessään laudan poikki hän ei ajattele millään tavoin lautaa tai sen poikkimenoa, vaan keskittyy ajattelemaan pistettä, jossa käsi on iskun jälkeen. Voima lyöntiin syntyy tästä. Lue loppuun
Aihearkisto: Ruralia-instituutti
Kokemuksia kotiseutusuunnittelusta: kuvien kertomat tarinat
Ruralia-instituutin kotiseutututkimusten sarja aloitettiin vuonna 2012 Nurmonjokilaaksoon suuntautuneella kotiseutusuunnitelmalla, jossa perehdyttiin nurmolaisten käsityksiin kotiseudustaan. Vuosien 2012–2013 aikana kotiseutututkimusten sarja täydentyi Nokiottaan kotomaa -nimisellä hankkeella, jossa kerättiin kuortanelaisten käsityksillä omasta kotiseudustaan ja sen tärkeistä avainkohteista sekä laadittiin tulkinta kuortanelaisten kotiseututihentymien syvärakenteista. Tällä hetkellä kotiseutututkimusten sarja jatkuu kolmannen iän asumiseen liittyvien kotiseutukokemusten selvittämisellä KIKKA-hankkeessa. Lue loppuun
Minä ja luomu markkinoilla – mihin kohtaamisemme johtaakaan?
Suomalainen luomutuottaja ja kuluttaja tuntuvat usein putoavan johonkin kummalliseen välitilaan kun puhutaan siitä, miten markkinat pelittävät luomutuotannon ja –kulutuksen kohtaamiseksi. Luomutuotannolla ei ole tukenaan tuotantotapaa korostavaa mediaa, joka havahduttaisi kuluttajia erilaisten ympäristö- ja ruokaskandaalien avulla ottamaan kantaa ruokaketjun toimintaan. Useimmiten tällaiset uutiset koskevat Keski-Euroopassa tavanomaista tuotantoa mutta myös luomutuotantoa. Lue loppuun
Puhtauden filosofiaa
En ole filosofi, vaikkakin FT, väiteltyä tuli lääketieteellisessä biokemiassa ja dosentuurikin on farmasiassa (farm. biol.). Puhtauden filosofiasta on kuitenkin tullut ajan kanssa itselleni käsite, jonka tiedostamiseen meni aikaa – kymmeniä vuosia – en kerta kaikkiaan haluaisi sanoa: vanhemmiten. Asia kuitenkin valkeni minulle lopulta ja kertaheitolla. Tämä tapahtui lomalla, filosofian kurssilla, jota veti kirjailija Torsti Lehtinen Uudessa Valamossa: ”Näinhän se on aina ollut, hyvänen aika, puhtaus !” Lue loppuun
Paras tapa oppia?
Kuinka yrittäjät ja työntekijät pitävät osaamisensa ja tietonsa parhaiten ajan tasalla? Koulussa opittu ei riitä pitkälle. Tilanne muuttuu hurjemmaksi jatkuvasti ja työuran aikana voi jopa ammatti vaihtua useaan kertaan. Tällaisia itsestään selvyyksiä hoetaan usein. Elinikäinen oppiminen kuuluu, mutta sitä on vaikeaa toteuttaa. Ainahan ihmiset oppivat, mutta mikä olisi paras tapa? Pohdin tässä asiaa luomun kannalta, mutta ajatukset sopivat muihinkin aloihin. Lue loppuun
Maakuntien mies
Olen maakuntien mies. En ole koskaan asunut pääkaupungissa tai sen välittömässä vaikutuspiirissä. Lapsuuden vietin Kymenlaaksossa, opiskeluajan ja työelämän aloittamisen koin Keski-Suomessa ja tänään asun Etelä-Pohjanmaalla. Suurin osa lähisuvustakin on maakuntien väkeä Varsinais-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, joten tätäkään kautta ei ole pääkaupunkiseutu tullut tutuksi. Toisaalta olen kuitenkin ollut Helsingin yliopiston palveluksessa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2006. Tämä tosiasia saattaa hämätä joitakuita luulemaan, että Helsinki olisi tullut kovinkin tutuksi, tai että peräti asuisin Helsingissä. Lue loppuun
Toimivaa ei kannata korjata
Suomen rakentamista hallitsee tällä hetkellä yksi arvo: energiatehokkuus. Se menee tällä hetkellä kyseenalaistamatta kaikkien muiden arvojen ohi. Rakentaminen on aina asioiden yhteensovittamista. Siihen liittyy monia hyviä tavoitteita ja arvoja. Jos vain yksi asia otetaan huomioon, lopputulos saattaa olla hyvinkin ikävä. Mikähän meissä suomalaisissa on vikana, kun kukaan ei tänä päivänä tunnu pitävän huolta kokonaisuudesta? Lue loppuun
Tieto on valtaa
Istun pilvenpiirtäjässä kiinalaisessa 6 miljoonan hengen pikkukaupungissa. Ympärilläni avautuu näkymä lasiseinäjäisiä pilvenpiirtäjiä ja monta kymmentä rakenteilla olevaa vastaavaa rakennusta. Huoneiston lattiat ovat marmoria ja parkettia. Huoneessa hyrrää automaatti-ilmastointi ja ruotsalainen ilmanpuhdistin. Pilvenpiirtäjän juurella näen siirtotyöntekijöiden asentavan juuttiköysiä 200-metrisen rakennuksen pesemisoperaatiota varten. Heidän ohitseen ajaa autotallista jono Maserateja, Porscheja ja Bentleyjä. Olen maailman talouden uudessa keskuksessa. Tai näin Wall Street Journal sitä varmaan kutsuisi … jos vain saisin sen Internet-sivut auki!