Avainsana-arkisto: ruoka

Maisteriopiskelijat verkostoituvat syksyllä lakeuksilla

|

Katja Perttu.

”Ajattele, siitä on jo 10 vuotta kun tutustuimme Etelä-Pohjanmaalla Kestävän ruokaliiketoiminnan opinnoissa! Sinä opiskelit neljättä vuotta kauppatieteitä Vaasan yliopistossa ja minä neljättä vuotta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.

Ilman niitä opintoja emme olisi varmaan koskaan tavanneet tai työskentelisi nykyisissä työtehtävissämme saati omaisi niitä verkostoja, joita meillä tänään on. Ihan mahtavaa, että järjestivät täällä tämän alumnitapaamisenkin. Nythän meitä on täällä jo useampi sata henkilöä paikalla.”

Suurin piirtein tällaista opiskelijakokemusta lähdettiin tavoittelemaan muutama vuosi sitten, kun Kestävän ruokaliiketoiminnan opintojen suunnittelu käynnistyi Helsingin ja Vaasan yliopistojen yhteistyönä. Nyt suunnittelutyö on vihdoin siinä vaiheessa, että opinnot käynnistyvät tulevana syksynä. Viimeisiä käytännön järjestelyjä hiotaan vielä ennen kesälomia, mutta muuten alkaa olla kaikki valmiina ottamaan uudet opiskelijat vastaan.

”Jokainen opintojakso sisältää yhden lähijakson Etelä-Pohjanmaalla, mikä tarjoaa opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua alueen ruokaketjuun.”

Opintoihin tavoitellaan noin kolmeakymmentä Helsingin ja Vaasan yliopiston maisterivaiheen opiskelijaa, jotka pääsevät pilotoimaan nämä uudet opinnot. Kestävän ruokaliiketoiminnan opinnoissa yhdistyvät Helsingin yliopiston ruoka- ja kestävyysasiantuntemus sekä Vaasan yliopiston liiketoimintaosaaminen. Opintokokonaisuus tarjoaa kolme täysin uutta opintojaksoa, jotka käsittelevät innovatiivista kestävyyden johtamista, kestävyyslähtöistä kuluttajamarkkinointia ja monimuotoista ruokataloutta.

Yksi opintojen erikoisuuksista on, että jokainen opintojakso sisältää yhden lähijakson Etelä-Pohjanmaalla, mikä tarjoaa opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua alueen ruokaketjuun. Etelä-Pohjanmaa on vahva ruokamaakunta, josta alan toimijoita löytyy runsaasti. Useat näistä toimijoista ovat myös aktiivisesti lähteneet mukaan yhteistyökumppaniksi opintoihin. Opiskelijat tulevat tekemään muun muassa oppimistehtäviä ja yritysvierailuja näihin yrityksiin.

Ruoka-alan yritykset tarvitsevat yhä enemmän innovatiivisia ja osaavia työntekijöitä vastaamaan kestävyysmurroksen aiheuttamiin haasteisiin ja tähän tarpeeseen opinnoilla pyritään omalta osaltaan vastaamaan. Opintojen tavoitteena on myös kasvattaa alueen tunnettuutta niin Vaasan kuin Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa ja sitä kautta myös lisätä Etelä-Pohjanmaan kiinnostavuutta mahdollisena tulevana työpaikkakuntana.

Näillä opinnoilla haluamme yliopistokeskuksen tutkimus- ja koulutusstrategian mukaisesti lisätä alueelle vetovoimaista yliopistokoulutusta, laajentaa ja syventää vuorovaikutusverkostoja eri toimijoiden välillä, panostaa digitaalisiin opiskelumahdollisuuksiin, edistää tutkinto-opiskelijoiden ristiinopiskelumahdollisuuksia ja luoda jatkuvaa yritysyhteistyön toimintamallia. Kestävän ruokaliiketoiminnan opinnot ovat loistava esimerkki yliopistojen välisestä yhteistyöstä, jota peräänkuulutetaan myös uudessa hallitusohjelmassa.

Vaikka alkava koulutus vastaakin moniin kansallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin, on kaiken keskiössä kuitenkin yksittäinen opiskelija. Hänelle haluamme tulevana lukuvuonna luoda unohtumattomia oppimiskokemuksia, joita muistella vielä vuosienkin kuluttua. Opintojen syyskuisella kick-off-jaksolla tarjolla onkin jo monenmoista asiantuntijapaneelista maatilamajoitukseen, kokkikoulusta yritysvierailuun. Sitä odotellessa…

Hyvää kesää!

Kirjoittaja on Ruralia-instituutin koulutuspäällikkö. Kestävän ruokaliiketoiminnan opinnoista voit lukea lisää instituutin verkkosivuilta täältä.

Matkailukokemuksen kruunaa pizza ja burger?

|

Kesällä kerran pakkasin matkalaukkuni ja lähdin lomailemaan Lappiin. Kesäsesonki ei ollut vielä pyörähtänyt täyteen vauhtiin, joten siitäkö johtui, että ravintoloiden ruokatarjonta tiivistyi kahteen sorttiin: pizzaan ja burgereihin. Kaksikko oli valloittanut ruokatarjonnan kuin vieraslajit maantienlaidan kasvuston.

Kokemus terävoitti katsettani ja havaitsin saman linjan toteutuvan kautta Suomen. Monessa paikassa pizzan ja burgerin rinnalle oli nostettu jokin paikallinen erikoisuus, kuten Etelä-Savossa paistetut muikut.

Suljettu myyntivaunu pysäköitynä vesistön rantaan laatoitetulle alueelle. Vaunun vieressä on pöytiä ja penkkejä.

Burgervaunu – suomalaisen nakkikioskiperinteen jatkaja?

Minulla ei ole mitään pizzaa ja burgereita saati paikallisia erikoisuuksia vastaan. Ne ovat kelpo syötävää ja ainakin muikut suurta herkkua, jos ne on tehty tuoreista raaka-aineista.

Ja onhan meitä syöjiä moneen junaan. Savonlinnan asemalla kuulin varhaisteinin toteavan, että ne lörtsyt on kyllä hyviä, ja että on kiva syödä paikallisia tuotteita. Itse olin edellispäivänä rypistellyt otsaani lörtsyn teollisen makuiselle hillotäytteelle, josta ei osannut sanoa onko kyseessä mansikka- vai vadelmahillo.

Monen mielestä pizzaa ja burgereita ei voi syödä liikaa. Vaan eikö paatuneinkin pizzansyöjä ala kaivata vaihtoehtoja kolmen pizzapäivän jälkeen? Kuoriutuisiko hänestäkin edes lomamatkoilla rohkea ja utelias ruoallinen kokeilija?

Avoinna oleva valkoinen myyntivaunu. Ympärillä luminen maa.

Pizzaa ja burgeria, mutta mielenkiintoisessa pakkauksessa.

Monelle matkailijalle ruoka on olennainen osa matkakokemusta ja matkailusta haettavaa elämyksellisyyttä. Ruoan ilojen löytäminen hankaloituu, jos tarjonta on niukka. Vaatikaamme siis lisää valinnanvaraa.

Toki tarjontaa usein onkin, mutta se on piiloutunut tutun tai tavanomaisen taakse. Kaivetaan kätketyt helmet esiin! Kotiruokaa, olkaa hyvä! Voisiko huoltoaseman lounasbuffet yllättää? Tänne bistrotyyppisiä annoksia! Miten olisi taidolla valmistettu annos etnisellä twistillä ruokarekasta tarjoiltuna?

Meksikolaistyyppistä ruokaa tarjottimella. Vieressä vesipullo ja limsapullo.

Ruokarekan tarjonta saattaa yllättää makujen ystävän!

Rohkeasti kokeilemaan, etsimään ja löytämään! Nälkäkiukun korventama ja kapean tarjonnan turhauttama matkailija saattaa löytää ruoallista monimuotoisuutta yllättävistäkin paikoista.

Matkailu on elämysten ja uusien kokemusten etsimistä. Matkailijankin on syötävä joka päivä, mutta ruokailu ei ole pelkästään rutiinia tai polttoaineen tankkausta. Se on osa matkailun ja kohteen kokemista.

Hyvässä ruokakokemuksessa sulautuvat ruoka, maisema, ruokaseura, tunnelma, rakennettu ympäristö, aika ja paikka. Jos nämä natsaavat kohdalleen, saattaa minullekin maistua pizza tai burgeri.

Kirjoittaja on herkkusuu, joka miettii ruokamatkailua Ruralia-instituutin SToP – Saimaa Taste of Place: Ruoka paikan tunnun ilmentäjänä ja matkailun edistämiskeinona -hankkeessa, jota rahoittaa Etelä-Savon maakuntaliitto – Euroopan aluekehitysrahasto EAKR vuosina 2021-2023.

Mansikin puheenvuoro: lypsykarjasta kestävän ruokajärjestelmän perusta

|
Lehmä ulkoilemassa laitumella.

Suomalaista lypsykarjaa voisi olla nykyistä enemmänkin, arvioi kokemusasiantuntija Mansikki. Kuvat: Rodeo

”Olen lypsylehmä, siis märehtijä.

Ja kyllä, ruoansulatuksestani vapautuu metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Meidän suomalaisten nautojen ilmastovaikutus vastaa 2,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain (Tilastokeskus 2021). Osuutemme maatalous-nimiseen tilastoluokkaan laskettavista päästöistä on 32 %, osuus ruoantuotannon päästöistä 13 % ja osuus Suomen kansantalouden kokonaispäästöistä 4,2 %.

Jos kasvihuonepäästöjen määrä olisi ainoa kestävyyden kriteeri, myös lypsy- ja muu nautakarjatalous tulisi kirjata sille pitkälle listalle toimintoja, joista tulisi luopua. Silti ilmastovaikutuskaan ei ole yksiselitteinen asia.

Käytän tähän puolustuksen puheenvuoron. Minun ja muiden lypsylehmien ruokinnan vaatima nurmiviljelty peltoala, joka on niittonurmia ja laitumia, sitoo peltomaihin hiiltä mullan muodossa (Leino ym. 2023). Ilman näitä nurmia kivennäismaapeltojen vuotuinen päästö (Heikkinen ym. 2013) olisi 1,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain.

Turvepeltojen vuotuinen päästö on 7,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain (Kaljonen ym. 2022). Eniten päästöjä syntyy yksivuotisten kasvien viljelyssä. Nurmirehuni viljely turvepellolla kuitenkin vähentää näitä päästöjä noin kolmanneksen. Jos puolet turvepelloista siirrettäisiin pysyviksi laitumiksi, olisi päästövähennys Mansikin matematiikallani runsaat miljoona tonnia. Tämä ja nurmien hiilensidonta riittäisi kompensoimaan metaanipäästön. Saisin märehtiä tunnontuskitta.

Me naudat, toisin kuin ns. yksimahaiset (ihminen, sika, broileri), elämme ja kasvamme ruoholla. Tätä ominaisuutta eivät emäntäni ja isäntäni täysimääräisesti hyödynnä, vaan nopean kasvun ja suuren maidontuotannon tavoittelussa ostavat ja itsekin viljelevät myös viljaväkirehua. Silti vain me naudat tuotamme ruohosta maitoa ja lihaa, jotka ovat suuren ravintoainesisällön ruokia (Saarinen ym. 2019).

Lehmä ulkona laiduntamassa suomalaisessa perinnemaisemassa

Kasvihuonekaasupäästöt eivät ole ainoa karjatalouden kestävyyden kriteeri (Leino ym. 2023). Ilmastovaikutuksen lisäksi merkittäviä ympäristövaikutuksia ovat luonnon monimuotoisuus viljellyissä ympäristöissä sekä vesistökuormitus maatalousalueilta.

Ensin vesistökuormituksesta. Kun maidon- ja lihantuotoksemme mitoitetaan ensi sijassa nurmirehun varaan, me mahdollistamme lannoiteravinteiden kierrätyksen. Lantani pellolle levitettynä on mitä tehokkainta kierrätystä. Yhdessä rehunurmieni viljelyn kanssa kierrätys suojelee vesistöjä rehevöittäviltä ravinteilta. Lantani voidaan kierrättää myös biokaasulaitoksen kautta: lannoitearvo säilyy, mutta lisäksi saadaan bioenergiaa.

Sitten monimuotoisuudesta: Meidän lypsylehmien symbioosi maatalousyrittäjien kanssa lisää maatalousluonnon monimuotoisuutta jo nykyisessä muodossaan. Viljelykierto on nurmien ansiosta monipuolisempi kuin erikoistuneilla kasvinviljelytiloilla keskimäärin (Leino ym. 2023). Jos, kuten usein on käytäntö, nurmet toteutetaan heinäkasvien ja palkokasvien kuten apilan seoksina, tulee maisemaan tarjolle kukkivia mesikasveja. Mesikasvit ovat monimuotoisen pölyttäjä- ja muun hyönteislajiston perusresurssi, joka eläinten ravintoverkoissa moninkertaistaa lajirunsauden aina lintuihin saakka.

Lisäksi omat ja kollegojeni jälkeläiset, vasikat ja nuorkarja, voivat laiduntaa luontotyypeillä, jotka ilman laidunnusta ovat eliöistöineen uhanalaisia. Näitä ovat esimerkiksi kedot ja hakamaat (Torres-Miralles ym. 2022).

Lehmän utareet.

Yksi yli sarviemme käyvä ihmisten keskustelu koskee maidon ja punaiseksi lihaksi kutsutun pihvin kuulumisesta ruokavalioihin (Saarinen ym. 2019). Myönnän heti, että tuhansia vuosia vanha sopimuksemme karjanhoitajien kanssa on pysynyt kannaltamme kovana. Sopimus on kuitenkin symbioottinen, jossa sekä ihminen että me hyödymme: ihminen saa ruokaa, me saamme suojaa, ruokaa ja hoitoa.

Nautoja on pelkästään Suomessa 840 000, ja siitä meitä lypsylehmiä 250 000. Luonnonvaraisina meitä ei esiinny. Lähin luonnonvarainen sukulaisemme on hirvi, mutta hirven lailla emme enää pärjäisi. Kotinavetassani olemme yksimielisiä: jos meiltä kysytään, annamme maitomme ja lihamme symbioosin hinnaksi.

On totta, että maailmassa meitä on kestämättömän paljon. Yhteenlaskettu elopainomme on suurempi kuin kaikkien luonnonvaraisten nisäkkäiden, päästäisestä sinivalaaseen, yhteenlaskettu elopaino (Bar-On ym. 2018). Tähän kohtuuttomuuteen toivomme ihmiseltä korjausta. Olemme samoilla linjoilla ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa: ihmisen hyvään ruokavalioon suositellaan sisällytettäväksi jonkin verran eläintuotteita, maito ja liha mukaan lukien. Siis kohtuus tässäkin.

Olen huolestuneena seurannut niitä lukuisia kriisejä, joiden kanssa te ihmiset lisääntyvästi kamppailette. Muistuttaisin roolistamme ruoan huoltovarmuuden ylläpitäjänä. Viime sodistanne on aikaa, mutta ne opettivat lypsykarjatalouden suuren arvon suomalaisten ruokaturvalle.

Maailmalta tunnetaan paljon tuotantotapoja, jotka ovat kestämättömiä ja epäeettisiä myös meidän nautojen etiikalla. Suomalaista tuotantotapaa ei tulisi verrata näihin.

Esimerkiksi pahamaineisella feed-lot-pihvikarjankasvatuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä minulla tavallisena suomalaisena lypsylehmänä on kokemusta. En myöskään osallistu trooppisten sademetsien hävitykseen.

Lehmä ulkona laiduntamassa suomalaisessa perinnemaisemassa.

Lopuksi haluaisin todeta, että meitä suomalaisia nautoja, etenkin lypsykarjaa, voisi reiluuden nimissä olla nykyistä enemmän. Samalla kun suomalaiset ihmiset kohtuullistavat eläintuotteiden kulutustaan, maailman väestö keskimäärin vaurastuu ja parantaa ruokavalioitaan. Me suomalaiset naudat ehdotammekin, että luokaa te, hyvät suomalaiset, Suomesta vientivetoisen lypsykarjatalouden mallimaa.

Palauttakaa lypsykarja myös nykyisin viljaan erikoistuneille alueille. Näin toimien saatte nurmien hiilinielu- ja viljavuushyödyt, saatte ravinteet kiertämään, tuotatte monimuotoisuutta, ja: pääsette vesi-intensiivisten nautakarjatalouden tuotteiden kautta reiluuden periaatteella jakamaan myös ulkomaisten kuluttajien ulottuville runsaita vesi- ja nurmirehuvarojanne. Lypsykarja kuuluu kestävän ruokajärjestelmän tukipilareihin.”

-Mansikki, 6-v.

Mansikin ajatuksia kirjasi Juha Helenius, joka on Helsingin yliopiston agroekologian professori ja strategisen tutkimuksen FOOD-ohjelman ohjelmajohtaja. Ohjelmassa etsitään ratkaisua siihen, miten edetään kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää. 

Akroekologian professori Juha Helenius.

Lähteet:

Bar-On, Y.M., R. Phillips & R. Miloa, The biomass distribution on Earth. PNAS 115.

Heikkinen, J., E. Ketoja, V. Nuutinen & K. Regina 2013. Declining trend of carbon in Finnish cropland soils in 1974–2009. Global Change Biology 19(5): 1456-1469. https://doi.org/10.1111/gcb.12137

Kaljonen, M., K.  Karttunen & T. Kortetmäki. 2022. Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38. http://hdl.handle.net/10138/349713

Leino, M., A. Huuskonen, C. Jansik, K. Järvenranta, T. Mehtiö & S. Viitala (toim.) 2023. Synteesi suomalaisen nautakarjatalouden kestävyydestä. Luononvara- ja biotalouden tutkimus 7/2023. Luonnonvarakeskus LUKE. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-604-7

Saarinen, M., Kaljonen, M., Niemi, J., Antikainen, R., Hakala, K., Hartikainen, H., Heikkinen, J. ym. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan julkaisusarja 2019:47. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/han-dle/10024/161742

Tilastokeskus. 2021. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2020. Tilastokeskus. https://www.tilastokeskus.fi/static/me-dia/uploads/yymp_kahup_1990-2020_2021_23462_net.pdf

Torres-Miralles, M., K. Särkelä, K. Koppelmäki, M. Lamminen, H.L. Tuomisto & I. Herzon  2022. Contribution of High Nature Value farming systems to sustainable livestock production: A case from Finland. Science of The Total Environment 839. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2022.156267

Respond – Recover – Thrive! Building resilience for South Ostrobothnian food companies

|

Silvia Gaiani

Unlike the effects of global warming, which are still invisible to many, the COVID-19 pandemic has taken center stage and forced many people to change their habits and companies to rethink their business strategies. The connectedness and inherent complexity of the global food system has become a matter of public conversation as consumers and producers have started to question the resilience of many aspects of food systems. Due to the supply-and-demand shocks during the first stages of the pandemic, the food sector had to face the challenge of acknowledging its own vulnerabilities and promoting adaptive actions across the supply chains.

Lue loppuun →

Hyvä ruoka on elämys. Mutta se on paljon muutakin. Osa 2/3: Italia

|

blogiinItaliassa olemme päätyneet syrjäisen vuoren laella olevaan tilausravintolaan, josta avautuu huikea näköala autioon laaksoon. Omistaja selvittää kädet huitoen paikallisten ruoka-aineiden alkuperää ja me tuijotamme mykistyneen kunnioituksen vallassa pöydälle asetettavia luomuksia. Villisian ja sian risteytyksestä saatavaa tummaa prosciuttoa? No on kyllä hyvää, kiitos kysymästä. Ja takapihalta poimituista tryffeleistä valmistettua risottoa paikallisen juuston kera? Ei pysty edes puhumaan enää, koska kieli suli suuhun. Lue loppuun →

Lähiruokaa, luomua vai jotain ihan muuta?

|

kujalaLähiruoasta ja luomusta puhutaan nykyään paljon. Välillä sitä itsekin pysähtyy ruokaostoksilla ollessaan miettimään, millaista ruokaa sitä oikein tulee ostettua ja mitä sitä kannattaisi tai ”pitäisi” ostaa. Suosisiko lähiruokaa vai enemmin luomua? Vai olisiko lähiluomu vielä parempi vaihtoehto kuin lähiruoka tai luomu yksistään? Lue loppuun →

”Perunaa voi syödä”

|

suutariOsallistuin taannoin seminaariin, jossa kuultiin innostuneita puheenvuoroja Seinäjoen seudun kasvusta ja kehityksestä. Esimerkkinä käytettiin laajenevaa teknologia- ja innovaatiokeskus Framia, jonka ensimmäiset rakennukset alkoivat kohota Seinäjokivarren pelloille 2000-luvun alussa. Eräs puhuja havainnollisti nopeaa muutosta ja samalla viihdytti yleisöä kertomalla, että vielä joitain vuosia sitten teknologiakeskuksen paikalla viljeltiin perunaa! Vieressäni istunut kollega kuiskasi minulle: ”niin, mutta perunaa voi syödä”. Lue loppuun →

Onko hyvä ruoka maukasta, elämyksellistä vai turvallista? Osa 1/3: Kiina

|

O5-vuotias poikani tuijottaa epäluuloisesti noin kahtakymmentä pyöreän pöydän keskellä pyörivää ruokalajia ja valitsee viimein (painostettuna) sen, mikä muistuttaa eniten lauantaimakkaraa. Kylmä, vaaleanpunainen leike maistuukin etäisesti natriumglutamaatissa uitetulle possulle eli menee alas. Mieheni kiinalaiset työkaverit hämmästelevät lapsen valintaa. ”Harvalle länsimaiselle lapselle maistuu tuo siivutettu sian sisäkorva!” Ja minä hyssyttelen tässä vaiheessa jo sujuvaa englantia puhuvan pojan edessä, että ”sanotaan sitä vain makkaraksi”. Samalla kelaan päässäni, että ei sioissa tainnut ainakaan hullun lehmän tautia olla… Lue loppuun →