Poulter, S. (2019) Katsomuskasvatuksen yhteiskunnallinen tehtävä. Välineitä vai toisin ajattelua? Teoksessa Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 319-347.
Artikkeli tarkastelee perusopetuksen uskonnonopetuksen ja varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen yhteiskunnallisuutta, sen perusteluja ja tähän liittyviä varauksia. Katsomuksiin liittyy yhteiskunnallinen näkökulma, jota instituutioiden sekularisoitumisen vuoksi ei välttämättä tunnisteta kasvatuksessa. Lasten ja nuorten kansalaisuuspohdinnoissa katsomuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin relevantteja, sillä yhteiskunnan uskonnollinen ja katsomuksellinen maisema muuttuu jatkuvasti. Yksityiselämään mielletyt kysymykset ovat osa julkisessa tilassa käytävää identiteettineuvottelua.
Artikkelin pääteesi on, että yhteiskunnan koulutus- ja kasvatusjärjestelmien tulisi tunnistaa katsomuskasvatuksen rooli demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan rakentumisessa. Yhteiskunnan tulee osoittaa perheiden ja katsomusyhteisöjen kasvatusta tukevaa, mutta eri tavoin profiloitua katsomuskasvatusta. Tällainen yleissivistävä kasvatus antaa lapselle kokonaisvaltaisen kasvun eväitä ymmärtää ja arvioida elämän eettistä ja katsomuksellista ulottuvuutta. Katsomuskasvatuksella, joka profiloituu vastakulttuuriseksi ja moninäkökulmaisuuden puolustajaksi, on potentiaalia tukea kriittisen ja demokraattisen kansalaiskasvatuksen tavoitteita.
Katsomuskasvatuksen yhteiskunnallisen tehtävän tunnistaminen on mielekästä kasvatuksen yleisen tehtävän ja päämäärän näkökulmasta. Kasvatusfilosofi Gert Biestan muotoileman kasvatuksen päämäärätarkastelun kautta tutkimuksessa tarkastellaan koulun opetussuunnitelmatekstejä eri vuosikymmeniltä, sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja esiopetussuunnitelman perusteita. Artikkelin tuloksina todetaan, että katsomuskasvatuksen tehtävänä ei ole pelkästään lisätä tulevien kansalaisten tietoja ja taitoja. Opetussuunnitelma-ajattelun ytimessä oleva kysymys tiedosta ja sen arvosta (What knowledge is of most worth) ei ole typistettävissä vain määritelmiksi mitattavista taidoista ja kompetensseista.
Kasvatuksen kvalifikaation kannalta varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus voi tuottaa sellaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeellisia kansalaisuuden aakkosia harjoittelevalle lapselle. Katsomusulottuvuuden huomioiminen voi tukea lisäksi kansalaisuuden sosialisaatioprosessissa, mutta ennen muuta minuuden rakentumisessa ja oman äänen löytymisessä. Yhteiskunnallisesti orientoitunut varhaiskasvatus puhuu ihmisyyden ainutlaatuisuuden puolesta, pienen ihmisen täysivaltaisuudesta yhteisön jäsenenä. Katsomuskasvatuksen syvin olemus ei lopulta ole yhteiskuntakelpoisen yksilön tuottamista vaan transsendentin, tietymättömän merkityksen avaamisessa kasvatuksessa. Siksi kansalaisuusnäkökulmaan tukeutuvan katsomuskasvatuksen ei tule yhteiskunnallisten tavoitteiden asettelussa unohtaa kasvavan ehdoilla tapahtuvaa oman paikan ja äänen löytymistä.
Tiivistelmä on julkaistu teoksessa:
Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Saila Poulter, Silja Lamminmäki-Vartia, Katja Castillo (toim.) Helsingin yliopisto 2021.
Tallennuspaikka: Avointen oppimateriaalien kirjasto.