Religious and Worldview Subjectification as an Educational Goal in Early Childhood Edu-cation and Care

Poulter, S. & Castillo, K. (tulossa) Religious and Worldview Subjectification as an Educational Goal in Early Childhood Education and Care. Teoksessa A. Kuusisto (toim.) Place of Religion in Early Childhood Education and Care. Routledge International Handbook series.

Artikkelissa tutkitaan uskonto- ja katsomuskasvatuksen kasvatuksellista tarkoitusta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Gert Biestan kolmiosaista kasvatuksen käsitteellistämismallia hyödyntäen ja syventäen analysoimme uskonto- ja katsomuskasvatuksen tavoitteita kvalifikaation, sosialisaation sekä subjektifikaation ulottuvuuksien kautta. Artikkelin keskeisenä argumenttina esitämme, että uskonto- ja katsomuskasvatuksen tarkoituksellisuus auttaa lapsia asemoimaan itsensä toisin suhteessa maailmaan. Tämä puolestaan avaa uusia maailmassa ja maailman kanssa olemisen tapoja. Lapsen oman paikan ja äänen löytymistä, subjektifikaatiota, analysoidaan suhteessa katsomusten maailmaan. Syvennämme Biestan muotoilemaa subjektifikaation käsitettä reflektoimalla sitä kriittisesti Emmanuel Levinasin ajatuksiin subjektiviteetista, jotka haastavat vapaan ja autonomisen subjektin ideaalin kasvatuksen päämääränä.

Tätä teoriaa vasten tarkastelimme katsomuskasvatusta suomalaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisenä analyysin kohteena ovat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), jota tutkimme yhtenä kansallisena, normatiivisena esimerkkinä. Analyysissa on havaittavissa, että kaikki kolme kasvatuksen päämäärää ovat läsnä perustetekstissä. Tutkimalla katsomuskasvatuksen kasvatuksellisia päämääriä epistemologisen näkökulman sijaan lapset ja heidän ainutlaatuisuutensa nousee katsomuskasvatuksen keskiöön. Tällöin merkityksellistä katsomuskasvatuksessa on tavat, joilla katsomusten maailmaa lasten kanssa lähestytään.

Luvun johtopäätöksissä pohditaan, mikä on opettajan rooli lapsen subjektiaseman vaalimisessa. Opettajan toiminta avaa lapselle jotain uutta ja odottamatonta ja siten kutsuu lapsen ylittämään nykyisyytensä. Näin toimiessaan opettaja laajentaa lapsen mahdollisuuksia luoda suhteita katsomukselliseen ulottuvuuteen. Samalla opettajan tulisi ottaa lapset mukaan keskusteluun, huomioiden lasten yksilöllisyyden. Lasten äänen kuuleminen katsomuskasvatuksessa luo tilaa kasvatuksen subjektifikaation tarkoitukselle. Lopulta myös opettajan oman suhteen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatukseen tulisi tulla jatkuvasti uudelleen haastetuksi. Näin myös opettaja on valmis muuttamaan näkökulmaansa katsomusten maailmaan.

Tiivistelmä on julkaistu teoksessa:

Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Saila Poulter, Silja Lamminmäki-Vartia, Katja Castillo (toim.) Helsingin yliopisto 2021.
Tallennuspaikka: Avointen oppimateriaalien kirjasto.