HANKKEEN 7 SUOSITUSTA
Hankkeen seitsemän suositusta julkistettiin hankkeen päättöseminaarissa ja ne on julkaistu hankkeen loppujulkaisussa Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Poulter, S. & Lamminmäki-Vartia, S. & Castillo, K. (toim.) Helsingin yliopisto 2021.
1. Katsomustietoisen opettajuuden rakentumista tulisi tukea osana yleistä opettajan ammatillista reflektiota.
Opettajuuden ammatilliseen pohdintaan tulisi kuulua uskomuksia, arvoja ja katsomuksia koskeva reflektio suhteessa henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja profession edellyttämiin vaatimuksiin. Katsomukset kuuluvat lapsen ja opettajan identiteettiin, ja ovat näin läsnä varhaiskasvatuksen arjessa. Opettajan tulee tunnistaa lapsiryhmässä läsnä olevat erilaiset katsomukselliset lähtökohdat ja huomioida ne yhdenvertaisesti. Lapsella tulee olla kokemus, että omien henkilökohtaisten katsomusten tuominen esiin on sallittua. Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksissa tulisi antaa välineitä katsomustietoiseksi ammattilaiseksi kasvamiseen. Tätä voidaan vahvistaa tukemalla reflektoivia käytänteitä opinnoissa ja katsomusten huomioimista myös muissa kuin nimetyissä sisältöopinnoissa.
2. Katsomuskasvatusta tulee kehittää varhaispedagogiikan tutkimukseen liittyvänä tiedonalana.
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus on tieteenalana poikkitieteellinen ja moninäkökulmainen. Se on myös omaleimaista suhteessa koulun katsomusopetuksen ja katsomusdidaktiikan tutkimukseen. Katsomuskasvatukseen liittyvä professionaalinen tieto tulee sitoa varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden rakentamaan tietoon pienen lapsen oppimisesta ja kasvusta.
3. Monikatsomuksellisuuden käsitettä tulee vahvistaa ja tutkia edelleen.
Monikatsomuksellisuus on käsitteellinen ja pedagoginen työkalu katsomusten välisessä vuorovaikutuksessa. Monikatsomuksellisuus ammatillisuudessa tarkoittaa erilaisuutta ja moninaisuutta kunnioittavaa kasvatuksellista asennetta. Se korostaa usean katsomusnäkökulman limittäisyyttä ja moninäkökulmaisuutta muuttuvissa kasvatustilanteissa. Tähän liittyy ymmärrys moninaisuuden moninaistumisesta (superdiversiteetti) lasten kasvuympäristöissä. Siihen liittyy myös taito toteuttaa katsomusten moninaisuutta kunnioittavaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Monikatsomuksellisuutta tulisi tutkia edelleen niin käsiteanalyyttisesti kuin kasvatuksen käytännöissä kietoutuvana ilmiönä.
4. Kehittämistyössä kiinnitettävä huomiota opetussuunnitelma-ajattelun konkretisoimiseen, sekä opettajankoulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun tasaisuuteen.
Paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmateksteissä katsomuskasvatus on tällä hetkellä kirjattu hyvin vaihtelevan tasoisesti, minkä vuoksi niiden työstämiseen, laajuuteen ja laatuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Paikallinen katsomuksellinen moninaisuus ja perheiden erilaiset katsomukselliset perinteet tulee ottaa huomioon, mutta tämä ei saa johtaa sellaiseen kirjavuuteen opetussuunnitelmatasolla, että katsomuskasvatus joko sivuutetaan tai suositaan vain tiettyjä katsomuksia. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee tukea ja täydennyskoulusta katsomuskasvatuksen tavoitteiden konkretisoimiseen ja täsmentämiseen varhaiskasvatuksen arjessa. Myös opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää huomio opetussuunnitelmatyön kehittämiseen, sillä tulevat opettajat saavat hyvin erilaiset valmiudet katsomuskasvatuksen toteuttamiseen riippuen siitä, missä tutkintoaan suorittavat.
5. Kasvatussuhteen eettinen tarkastelu syventää opettajan ymmärrystä ammatillisuudestaan.
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen tehtävät ovat sivistyksellisiä, kulttuurisia ja ihmisenä kasvamiseen liittyviä. Ne tähtäävät ihmisoikeuksien, lapsen oikeuksien ja uskonnonvapauden täysimittaiseen toteutumiseen pienen lapsen elämässä. Herkistymistä lasten katsomuksellisen ajattelun äärelle tulisi opettajan ammatillisessa otteessa vahvistaa. Katsomuskasvatus on eettistä kohtaamista. Lapsen katsomuksellisten kysymysten tunnistaminen ja niiden pohtiminen voi olla avain kasvatuksen ja opettajan ammatillisuuden tarkasteluun laajemmin. Opettajankoulutuksessa tulisi lisätä opiskelijoiden ymmärrystä kasvatuksen historiaan, filosofiaan ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen, mikä tukisi katsomuskasvatuksellisen professionaalisuuden rakentumista.
6. Pedagogisessa kehittämistyössä tulee panostaa kokonaisvaltaisuuden ja moninaisuuden huomioiviin näkökulmiin.
Opettajat tarvitsevat rohkaisua ja ”lupaa” kasvatuksen käytäntöön sidottuun pedagogiseen mielikuvitteluun sekä menetelmälliseen kehittämiseen. Pienen lapsen oppimisen tukemisessa tulee korostua leikkipedagogiset, taidepedagogiset ja kokemusperäistä oppimista hyödyntävät näkökulmat. Pedagogiikassa tulee myös huomioida katsomuksellisesti moninaiset näkökulmat. Erityisesti vähemmistöuskontojen osalta varhaiskasvatuksessa tulee edelleen panostaa monipuolisten materiaalien kehittämiseen ja ajantasaisen kirjallisuuden tuottamiseen.
7. Monikatsomuksellista osaamista kehitetään yhteistyössä ja eri sidosryhmien kanssa työskennellen.
Monikatsomuksellisen varhaiskasvatuksen kehittäminen tapahtuu tutkimusyhteistyössä eri opettajankoulutusta antavien yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja täydennyskoulutusta antavien tahojen kanssa. Lisäksi tutkimusyhteistyöhön tulee liittää alan opiskelijat, opettajat ja varhaiskasvatusikäiset lapset. Opettajien ääntä heitä koskevan tiedon rakentumisessa tulee kuulla. Pedagogisen kehittämisen kannalta yhteistyön tulee noudattaa Vasun suuntaviivoja yhteistyössä paikallisten koulutusyhteisöjen, katsomusyhteisöjen ja muiden oppimisympäristöjä tarjoavien toimijoiden kanssa.