Tilaa toisen kohtaamiselle vai tilaa toiseuttaa? Katsomuskasvatuksen merkityskerrokset varhaiskasvatus-suunnitelmissa

Katja Castillo, Outi Ylitapio-Mäntylä, Juha Mikkonen & Markku Kuorilehto (2021) Tilaa toisen kohtaamiselle vai tilaa toiseuttaa? Katsomuskasvatuksen merkityskerrokset varhaiskasvatussuunnitelmissa. Journal of Early Childhood Education Research 10(3) 2021, 93–120. http://jecer.org/fi

Abstract

Artikkelissa tutkimme katsomuskasvatuksen rakentumista
valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) ja paikallisissa pohjoissuomalaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Analysoimme katsomuskasvatuksen toteutumista Biestan erittelemien kasvatuksen kolmen päätehtävän sosialisaation, kvalifikaation sekä subjektifikaation kannalta. Subjektifikaation käsitettä syvennämme Levinasin filosofian näkökulmasta toiseuden kohtaamista painottaen. Katsomuskasvatus mahdollistaa eettisen subjektifikaation prosesseja, joissa kasvavan subjektin olemus kyseenalaistuu monikatsomuksellisissa kohtaamisissa.

Tästä teoreettisesta näkökulmasta analysoimme katsomuskasvatusta linjaavia varhaiskasvatussuunnitelmia diskurssianalyyttisin keinoin. Kysymme, millaisista merkityskerroksista katsomuskasvatus rakentuu Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sekä 17 pohjoissuomalaisen kunnan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Katsomuskasvatus näyttäytyy
tutkimusaineistossa heterogeenisenä sekä monimerkityksisenä kasvatuksellisena toimintana, joka ohjaa katsomuskasvatusta kolmen toteutusluokan kautta: 1. Juhlina ja tapahtumina, 2. Eri toimijoiden välisenä yhteistyönä 3. Lasten ja kasvattajan välisenä vuorovaikutuksena.

Tekstuaalinen analyysi puolestaan osoittaa, että katsomuskäsitteistön käyttö varhaiskasvatussuunnitelmissa tuottaa moninaista puhetta katsomuksista: moninaisuuteen kietoutuvaa risteytynyt katsomus -puhetta, katsomuksista vieraannuttavaa toiseutettu katsomus -puhetta sekä lapsen katsomuksellista identiteettiä vahvistavaa lapsen katsomus -puhetta.

Asiasanat: katsomuskasvatus, Levinas, varhaiskasvatussuunnitelmat,
diskurssianalyysi

Abstract
In this article we examine the construction of worldview education in the Finnish National Core Curriculum for Early Childhood Education (2018) and local early childhood education curricula from municipalities in Northern Finland. We analyze worldview education through Biesta’s three educational purposes: socialization, qualification and subjectification. We deepen our approach to subjectification through Levinas’ philosophy placing an emphasis on encountering otherness. Worldview education enables processes of ethical subjectification, where the being of the growing subject is called into question in the encountering of diversity of worldviews. We analyze the curricula of worldview education from this theoretical standpoint using discourse analysis. We ask what kind of layers of meaning construct worldview education in the national core curriculum for early childhood education and care and in local curricula of 18 municipalities in Northern Finland. Through our research data worldview education is pictured as heterogeneous and diverse, which guides early childhood educators to implement worldview education through three different orientations: 1. Celebrations and events, 2. Interaction between different stakeholders, 3. Interactions between the children and the educator. Textual analysis demonstrated how the usage of concepts related to worldview in the curricula produces diverse discursive forms on worldviews: discourse of diversity, discourse of othering as well as discourse of child’s worldview.

Keywords: worldview education, Levinas, curriculum studies, discourse analysis

Lue artikkeli tästä/read article:
Tilaa toisen kohtaamiselle vai tilaa toiseuttaa? Katsomuskasvatuksen merkityskerrokset varhaiskasvatussuunnitelmissa

Tiivistelmä 2

Tutkimusartikkelissa perehdytään katsomuskasvatuksen eri merkityskerroksiin Vasun sekä 17 pohjoissuomalaisen kunnan paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman näkökulmista. Artikkelin keskeisimmät tulokset avaavat katsomuskasvatusta kahdesta merkityskerroksesta. Ensinnäkin katsomuskasvatuksen linjaustekstit rajaavat katsomuskasvatuksen käytännön toimintaa ja ohjaavat toteuttamaan katsomuskasvatusta juhlina ja tapahtumina, eri toimijoiden välisenä yhteistyönä ja lasten ja kasvattajan välisenä vuorovaikutuksena. Käytäntöä linjaava merkityskerros tuo esiin varhaiskasvatuksessa toisin ajattelemisen ja toimimisen tapoja, mutta ei suoranaisesti ohjaa, kuinka moninaisuuteen tulisi vastata ja suhtautua.

Katsomuskäsitteiden käyttötapoja diskurssianalyyttisesti analysoimalla esiin nousee katsomuskasvatuksen toinen merkityskerros, joka tuottaa moninaista puhetta katsomuksista. Toiseuttava katsomuspuhe erottaa katsomukset julkisessa tilassa vieraina, tutkimuksen ja tarkastelun kohteina, jotka ovat läsnä, mutta eivät kuulu kenellekään suoraan. Lapsen katsomuspuhe puolestaan punoutuu osaksi lapsen katsomuksellista identiteettiä ja on jollekin kuuluvaa. Risteytynyt katsomuspuhe tuottaa katsomuksen osana kielellistä, kulttuurista ja uskonnollista moninaisuutta, jossa katsomusten rooli jää osittain kielellisen ja kulttuurisen puheen varjoon.

Varhaiskasvatussuunnitelmien analyysi osoittaa, että katsomuskasvatus saa linjausteksteissä moninaisia ja keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Lisäksi eri kuntien paikallisissa sovelluksissa on hajontaa. Toisissa kunnissa ei olla mietitty lainkaan katsomuskasvatuksen paikallista toteutusta, kun taas toisaalla katsomuskasvatusta on pohdittu laajasti asiakirjatasolla. Hajonta antaa viitteitä siitä, että lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan katsomuskasvatuksen osalta eri kunnissa.

Tutkimuksessa osoitettiin, että valtakunnallisesti katsomuskasvatuksen toteuttamiseen vaikuttavat paikalliset linjaukset sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön tulkinnat katsomuskasvatuksen merkityksestä valtakunnallisten linjausten lisäksi. Katsomuskasvatuksen osalta lapset saattavatkin joutua eriarvoiseen asemaan riippuen varhaiskasvatuksen henkilöstön tavoista tulkita katsomuskasvatusta linjaavia tekstejä. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden laatimisessa tulisikin kiinnittää erityistä huomioita monikatsomuksellisuuden avaamiseen sekä linjata katsomusyhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön reunaehtoja sekä periaatteita nykyistä selkeämmin.

Tiivistelmä on julkaistu teoksessa:

Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Saila Poulter, Silja Lamminmäki-Vartia, Katja Castillo (toim.) Helsingin yliopisto 2021.
Tallennuspaikka: Avointen oppimateriaalien kirjasto.