The learning trajectory of emerging professionalism: A Finnish student teacher negotiating world-view education and early childhood education and care superdiversity

This article examines the learning trajectory of the emerging professionalism of Finnish early childhood education and care student teachers, focusing in particular on their professionalism in early childhood education and care world-view education in the context of cultural and world-view superdiversity. Of specific interest here is what students postulate as meaningful in their professional learning processes and why, and what kinds of directions this value-learning process has taken. The data was generated over a year-long learning process in a group with seven early childhood education and care students and six in-service early childhood education and care teachers through survey responses, reflective learning diaries and retrospective in-depth interviews with the students. Using the Kuusisto and Gearon (2017a) value-learning-trajectory model as an analytical tool, the findings are presented through an in-depth case study depicting one student’s learning throughout the process and across the data sets. To conclude, the conceptual working model is developed further to depict the development of emergent early childhood education and care teacher professionalism with a particular focus on world-view education and early childhood education and care superdiversity.

You can find the article here

Lamminmäki-Vartia, S., Poulter, S., & Kuusisto, A. (2020). The learning trajectory of emerging professionalism: A Finnish student teacher negotiating world-view education and early childhood education and care superdiversity. Contemporary Issues in Early Childhood, 21(4), 297-311. https://doi.org/10.1177/1463949120961598

https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1463949120961598

Suomenkielinen tiivistelmä:

Tutkimusartikkelissa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden katsomuskasvatukseen liittyvää ammatillista oppimisprosessia moninaistuvassa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Moninaistumiseen viitataan tässä tutkimuksessa käsitteellä superdiversiteetti. Sillä tarkoitetaan moninaisuuden muuttumista entistä moniulotteisemmaksi. Se viittaa muun muassa yksilöiden erilaisiin identiteetin yhdistelmiin, intersektionaalisuuteen sekä niiden väliseen dynaamiseen vuorovaikutukseen yksilöiden elämässä. Tähän liittyy myös eletyn uskonnon- käsite, jolla kuvataan niitä moninaisia ja vaihtelevia tapoja, joilla uskonnot ilmenevät yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden elämässä.

Tutkimuksessa seurattiin seitsemää opettajaopiskelijaa, jotka osallistuivat lukukauden kestävään tuettuun ammatillisen kehittymisen prosessiin osana varhaiskasvatuksen opintoja. Opiskelijat muodostivat kuuden kentällä työskentelevän varhaiskasvatuksen opettajan kanssa oppimisen ja yhteisen jakamisen vertaisryhmän. Tutkimusprosessissa oli keskeistä opiskelijoiden oman äänen kuuleminen ja yhteisöllinen tiedontuottaminen läheisessä yhteydessä varhaiskasvatuksen käytäntöön eli praksikseen. Aineiston analysoinnin ja teoretisoinnin apuna käytettiin Kuusiston ja Gearonin (2017) kehittämää arvojen oppimisen jatkumon (value learning trajectory) -mallia, jota tässä tutkimuksessa kehitettiin eteenpäin. Tulokset esitetään artikkelissa yhden opiskelijan oppimispolun kuvaamisen kautta.

Tutkimuksen tuloksista selviää, että katsomuksiin ja moninaisuuteen liittyvä oppiminen on varsin monimutkainen prosessi. Se on yhteydessä niin yksilön omaan elämänhistoriaan ja kokemuksiin kuin laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Merkittäväksi oppimisen kannalta nousivat kohtaamisen ja osallistumisen kokemukset, erityisesti lasten kanssa toimiminen ja tapaamiset vertaisryhmän kanssa. Tuloksissa on kuvattu katsomuskasvatukseen ja moninaisuuteen liittyvä ammatillisen kehittymisen jatkumon malli erilaisine askelmerkkeineen, joilla jokaisella on ammatillisuutta rakentava merkityksensä. Jatkumo ei ole lineaarinen vaan monimutkainen ja rihmastomainen kudelma, jossa oppiminen sisältää samanaikaisia, päällekkäisiä ja sotkuisiakin merkitysneuvotteluja. Nämä johtavat useimmiten, mutta eivät aina, jännitteiden ja reflektion kautta ratkaisuihin ja asteittaiseen ammatilliseen kehittymiseen sekä osaamisen syvenemiseen. Siten jokainen eteen tuleva tilanne, paikantuminen, neuvottelu, jännite ja ratkaisuyritys vaikuttavat jo itsessään opiskelijaan, hänen henkilökohtaiseen ja ammatilliseen ajatusmaailmaansa sekä sen kehittymiseen. Opiskelijan henkilökohtainen ja ammatillinen kontaktipinta kietoutuu yhteen, muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.

Tutkimuksessa mukana olleet opiskelijat pyrkivät tasapainoilemaan ammatillisuuden ja henkilökohtaisuuden sekä katsomuskasvatuksen tiedonalan ja varhaiskasvatuksen työympäristön välillä rakentaessaan ammatillisuuttaan. Tutkimuksesta käy ilmi, että opiskelijat tarvitsevat kollegiaalista tukea siihen, miten suhtautua ammatillisesti katsomukselliseen moninaisuuteen ja katsomuskasvatukseen varhaiskasvatuksessa. Opettajankoulutuksessa tulisi olla aikaa ja tilaa opiskelijoiden omakohtaiselle reflektoinnille katsomuksiin liittyen, sekä löytää mahdollisuuksia katsomuskasvatuksen toteuttamiseen liittyvien käytäntöjen harjoitteluun.

Tiivistelmä on julkaistu teoksessa:

Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Saila Poulter, Silja Lamminmäki-Vartia, Katja Castillo (toim.) Helsingin yliopisto 2021.
Tallennuspaikka: Avointen oppimateriaalien kirjasto.