Kello on kaksi yöllä. Herään lievään jalkojen jomotukseen ja siihen, että päässäni pyörii suunnistuskisa, jonka päättymisestä on seitsemän tuntia. Saan itseni kiinni oudosta ajatuksesta. Vaikka olen luonteeltani kilpailuhenkinen ja haluan aina voittaa, en harmittele yhtään, että olin kisassa kirkkaasti viimeinen. Tämä epäuskottava tunne on heti purettava tekstiksi. Lue loppuun →