Thunbergin ruoppaaja

Thunbergin ruoppaaja

Thunbergin ruoppaaja saattoi olla tämänkaltainen kahden hevosen voimalla toimiva malli. Se oli toiminnassa Vanhankaupunginlahdella ainakin 1760-luvulla.Lähde: Davids 2008.

Viaporin kautta  Helsinkiin  tuli koneita, joiden ansiosta ihminen ei enää ollut täysin voimaton  “villin ja armottoman” luonnon edessä. Helsingin sisempien merenlahtien mataloituminen oli uhka, jota vastaan ihminen joutui taistelemaan. Mutta ei hätää tähän oli jo tekninen ratkaisu: Daniel Thunbergin ruoppaaja (mudderverk), joka toimi ainakin anVhankaupunginlahdella.

Thunbergin curriculum vitaessa, jonka kirkkaimpia helmiä ovat Karlskoran ja Viaporin telakkainstallaatiot, mainitaan myös tämä ruoppaaja yhtenä suurena saavutuksena.  Se kauhoi mutaa pohjasta kahden hevosen pyörittämän voimapyörän voimalla. Ruoppaajan avulla yritettiin pitää Vanhankaupunginlahden väylä purjehduskelpoisena. Luonto vei kuitenkin  voiton. “Kaksi hevosvoimaa” ei riittänyt taistelussa luonnonvoimia vastaan.

Ruoppaajia oli1700-luvulla ainakin  kahta tyyppiä. Toinen, jollainen on esimerkiksi Diderot`n Ensyklopediassa, toimi juoksupyörän avulla ja siinä oli nykyisen kaivinkoneen tapainen pohjaa kaivava kauha. Toinen, jota tyyppiä Thunbergin mallikin edusti, perustui paternoster-tekniikkaan (kuva). Nimitys tulee siitä, että koneen toiminta muistutti rukousnauhan käyttöä. Tässä mallissa viistossa liukuhihnassa olevat  kauhat kaivoivat yhtäjaksoisella liikkeella  pohjaa. Nykyisin varsinaiset ruoppaajat perustuvat tähän malliin. Ruoppaajaa pyörittävät työhevoset olivat (kuten ihminenkin) ajan mekanistisen maailmankatsomuksen mukaan koneita – konkreettisesti osa ruoppaajaa  – ja niitä kohdeltiin sen mukaisesti melko säälimättömästi.

Ruoppaaja keksittiin Hollannissa, joka oli hydrologian alalla johtava maa. Hollannissa maanpinta oli (ja on) useita metrejä merenpintaa alempana ja vettä so. merta  vastaan jouduttiin taistelemaan monin tavoin. Jo keskiajalla Hollannin rannikolle rakennetut vallit olivat varustetut  puisilla takaiskuventtiileillä, jotka päästivät veden pois mantereelta mutta eivät merivettä  takaisin.  Tuulimyllyt paljastivat uutta polderimaata nostamalla vettä ns. arkhimedeen ruuvin avulla. Myllyt oli ketjutettu toisiinsa ja ne toimivat sarjassa. Myllyjen välillä oli jo keskiajalla pimeässä toimiva viestitysjärjestelmä: kun yksi mylly oli lopettanut pumppaamisen se viestitti punaisella lyhdyllä, että seuraava mylly saattoi aloittaa pumppaamisen. Näin vesi nostettiin porrastaen usean myllyn voimin ylempänä olevaan säännöstelyaltaaseen. Amsterdamin ympärillä oli kymmeniä pummpumyllyjä kehämäisesti hevosenkengän muotoisen kaupungin ympärillä. Myös  matalia kanavia ja sisämaan lahitia  kunnostettiin ruoppaamalla. Vettä käytettiin myös puolustarkoituksessa. Kun vihollinen hyökkäsi maahan kanavien ja säännöstelyaltaiden portit avattiin, ja tulviva vesi karkoitti raamatullisen vedenpaisumuksen lailla vihollisen maasta.

Ehrensvärdkin pyrki hyödyntämään defensiivisesti vesialueita  Helsingin ja Loviisan puolustus- ja asemakaavoitussuunnitelmaa laatiessaan. Vaikutteet saatiin  Hollannista, jossa Ehrensvärd ja kaikki muutkin Viaporin insinööriupseerit olivat vierailleet. Helsingin suunnitelmissa keskustelua käytiin mm. siitä kannattaako Töölönlahti kuivata vai pitää defensiivisesti avoinaisena. Vesi oli oleellinen osa kaupunkisuunnittelua, joka 1700-luvulla oli läheisessä tekemisissä linnoittamisen kanssa. Kaupungit olivat linnoituksia, parhaana esimerkkinä Hamina.

Ensimmäisen maininnan ruoppaajasta olen löytänyt kirjessä, jonka vuorikollegion virkamies Samuel Buschenfelt lähetti oppi-isälleen Olof Rudbeckille Hollannista 1680-luvulla (tämä ei tarkoita sitä etteikö ruoppaajia olisi ollut ennenkin). Buschenfelt oli yksi monista Eurooppaan lähetetyistä tiedonhankkijoista. Heistä oli osa suoranaisia vakoilijoita. Näiden  “opintomatkojen”  tuloksena  Ruotsiin saatiin uutta teknologiaa, jolla oli tärkeä rooli myös Viaporissa, josta teknologiaa esimerkiksi kivirakentamisen alalla  siirtyi myös muualle mahan.

Viaporia ei olisi koskaan saatu valmiiksi,  ellei olisi  luotettu  vieraaseen apuun.

Mikko Huhtamies

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *