Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 1

Viapori-projekti on pitkin kesää tehnyt retkiä 1700-luvun historiasta kertoviin kohteisiin Helsingin ympäristössä. Kesän loppumisen kunniaksi päätimme tehdä vielä yhden retken: matkasimme Kuninkaantien pääkaupunkiseudulla olevan osuuden päästä päähän, Kirkkonummen rajalta lännessä Sipoon rajalle idässä, ja tutustuimme sen varren nähtävyyksiin.

Kuninkaantie eli Suuri rantatie on keskiajalla syntynyt Turun ja Viipurin välinen vanha maantie. Sen aseman etelärannikon tärkeimpänä liikenneväylänä ovat syrjäyttäneet vasta 1900-luvun loppupuoliskolla uudet maantiet ja moottoritiet. Pääkaupunkiseudulla Kuninkaantie oli pääväylä aina siihen asti kun Kehä III 1960-luvulla rakennettiin. Kehä III:a voisikin ilkikurisessa mielessä pitää Kuninkaantien perillisenä (äpärälapsena?), sillä se kulkee suunnilleen samaa reittiä ja toteuttaa samaa tehtävää Helsingin kaupungin ohitustienä.

Viime vuosikymmenten aikana Kuninkaantietä on nostettu näkyvästi esille matkailumainonnassa. Pääkaupunkiseudun alueella vanha tielinja on merkitty erityisin opastein. Yhtenäinen tie ei enää ole: sen vanhan linjauksen kohdalla kulkee niin moottoriteitä kuin kärrypolkujakin, ja se katkeaa monesta kohdasta. Polkupyörällä alkuperäistä reittiä olisi helpompi seurata, koska moni tienpätkä on nykyään autoliikenteeltä suljettu. Neljän hengen retkue, eväät, kartat, kumisaappaat ja referenssikirjallisuus pakottivat meidät kuitenkin valitsemaan kulkuvälineeksi auton.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie1Mankki.jpg

Retkemme alkaa Espoon länsirajalta. Kirkkonummelta tuleva Kuninkaantie kulkee täällä miellyttävänä maalaistienä Mankintien nimisenä. Aivan lähellä ovat Mankin eli Mankbyn keskiaikaisen kylän arkeologiset kaivaukset, joista lehdissä on kirjoiteltu pitkin kesää. Kylä hylättiin 1500-luvulla kun sen maat otettiin Espoonkartanon käyttöön. Kaivauksilta on löydetty poikkeuksellisesta vauraudesta kertovia merkkejä, mm. ikkunalasia. Ei ihme, sillä olemme nyt vanhan Espoon pitäjän vauraimmilla ydinalueilla.

Kauklahdenväylän ylitettyään tie muuttuu Finnsintieksi ja kiipeää jyrkän Finnsinmäen yli. Vasemmalla vilahtaa Finnsin kansanopisto, 1800-luvun lopun huvilatyyliä edustava vinkeä rakennus. Sitten lasketellaan mäki alas ja ollaan Espoonkartanossa.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie2Krogen.jpg

Finnsinmäeltä Espoonkartanolle vievän alamäen varrella on Krogeniksi kutsuttu vanha krouvitalo. Se lienee alueen vanhin rakennus, sillä se mainitaan jo vuoden 1779 kartassa. Katonharjalla roikkuva vellikello on kaiverruksen mukaan valettu Tukholmassa vuonna 1757. Ramsay-suvulla oli säterikartanon omistajina oikeus krouvinpitoon, ja Kuninkaantien varsi oli siihen erinomainen paikka. Virallinen kestikievari tämä rakennus ei ollut; sellaisia oli Espoossa vain yksi, Bembölessä.

Ramsay-suvun satoja vuosia hallitsema Espoonkartano on vanha kuninkaankartano ja pitäjän mahtavin maatila. Siitä on jo aiemmin kirjoitettu laajasti tässä blogissa, joten en esittele sitä tässä kovin laajasti ettei tule turhaa toistoa. Mainitsen kuitenkin yhden yksityiskohdan joka aikaisemmalla käynnillä vilahti ohi silmien. 1770-luvulla rakennetun myllyn päätyseinässä on Kustaa III:n eerikinretkestä kertova kuuluisa muistolaatta, mutta myös sen kivijalassa on muutama huomaamattomampi ja paljon oudompi laatta:

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie1Espoonkartanonmyllynkaiverrus.jpg

Warsam och Försiktig

Alla kunna ike alt / E. Wahlberg

Lähdeteokset, joita raahaamme mukanamme, eivät kerro kuka nämä mietelauseet on kaivertanut tai kuka on E. Wahlberg. 1700-luku oli tietysti kiveen kaiverrettujen mietelauseiden kulta-aikaa, ja olen nähnyt hölmömpiäkin ajatelmia, mutta silti nämä hauskat pikku taulut näyttävät melkein Augustin Ehrensvärdin mahtipontisten muistolaattojen (“Jälkipolvi, seiso täällä omalla pohjallasi…” jne.) tahallisilta parodioilta. “Kaikki eivät osaa kaikkea”, kovin totta.

Espoonkartanon jälkeen Kuninkaantie alittaa jälkeläisensä Kehä III:n. Saavumme Kauklahteen, joka oli 1700-luvulla Espoon vauraimpia kyliä. Se on ikivanha kauppapaikka: nimi Kauklahti/Köklax on Uudenmaan rannikon harvoja keskiaikaisia suomalaisperäisiä paikannimiä, siis ajalta ennen ruotsalaista uudisasutusta. Kylä sijaitsi liikenteellisesti erinomaisella paikalla, Espoonlahden pohjukassa ja tärkeässä tienristeyksessä. Kuninkaantiestä erkani tässä Vihtiin johtava maantie.

Nyt on kuitenkin pakko tehdä pieni poikkeama Kuninkaantieltä, sillä aivan Kauklahden kupeessa on nähtävyys jonka ohi emme voi ajaa. Kyseessä on Gumbölen golfkentän klubitalo Rosavilla. Se on entinen Albergan kartanon “huvilinna”, jonka rakennutti 1750-luvulla amiraali Carl Tersmeden.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie4Rosavilla.jpg

Tersmedenin tuntenevat jo kaikki tämän blogin vakiolukijat, mutta kertauksen vuoksi: hän oli ruotsalainen laivastoupseeri, joka toimi 1750-60-luvuilla upseerina Viaporissa ja omisti Albergan kartanon, ja joka on jättänyt jälkeensä suurenmoisen päiväkirjateoksen. Tammimetsään rakennettu Rosavilla oli hänelle paikka, jonne hän saattoi vieraineen vetäytyä kartanon hälinästä “luonnon helmaan”.

Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema -teos kutsuu Rosavillaa “eräänlaiseksi huvimajaksi”. Huvimaja-nimitys on kuitenkin vähän harhaanjohtava, sillä Rosavilla on rakennettu upseerinpuustellin mallipiirustusten mukaan ja on siis täysikokoinen talo. Paras termi onkin juuri huvilinna, vaikka se vähän mahtipontiselta saattaakin kuulostaa, sillä Rosavilla edustaa samaa rokokooajan puistoromantiikkaa ja rousseaulaisen “takaisin luontoon” -ajattelun sovellusta kuin vaikkapa Versailles’n puistolinnat.

Rosavilla seisoi alkuperäisellä paikallaan Leppävaarassa yli kaksisataa vuotta, Tersmedenin aikaisista kartanorakennuksista viimeisenä. 1970-luvulla se siirrettiin pois Leppävaaran uudisrakentamisen alta tänne ja muutettiin golfklubiksi. Olutterassi auringonvarjoineen ei sovi hirvittävän hyvin yhteen sen kanssa, mutta sisätilat on kalustettu kiitettävän historiatietoisesti kustavilaisin pöydin ja tuolein

Rosavillasta palaamme takaisin Kuninkaantielle ja jatkamme kohti Espoon kirkkoa. Siitä lisää lähipäivinä.

2 Replies to “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 1”

  1. Mankbyn kaivauksista kiinnostuneille todettakoon, että alue jää Finnsin kansanopiston ja Espoonkartanon väliin, tien eteläpuolelle.

  2. Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema-teos kertoo myös tarinan oudon piirtokirjoituksen takaa: Tarina kertoo, että kun useita talon miehiä ahersi suuren kiven kanssa, mutta eivät saaneet sitä nostettua seinälle, tuli maaherra, kartanonomistaja Anders Henrik Ramsay, ja nosti sen yksin paikalleen, jonka jälkeen talon pehtoori Wahlberg hakkautti tekstin kiveen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *