Kukkien säilöntää à Nordenskiöld

Juha-Matti bloggasi viikko sitten A. J. Nordenskiöldin kenkäplankista ja esitti siinä yhteydessä teaserina tästä Beskrifning af Fästnings Arbetet uti Swerige –kirjasta löytyviä muitakin aiheita, mm. ranskaksi kirjoitetun ohjeen kukkien säilömiseen. Tarjoankin tässä mainitun ohjeen omana, vapaana käännöksenäni.

Menetelmä kukkien säilyttämiseen  

Boulognelainen akateemikko on löytänyt keinon säilyttää kukkia niin kauan kuin vain halutaan ja yhtä eläväisinä kuin ne ovat luonnossa. Kukkia, joita kaukaisissa maissa kenties hyödynnetään lääkekasveina, mutta joita täällä voidaan nähdä vain kuvina, jotka taas eivät lainkaan muistuta niitä turmeltuneita kukkia, joita matkaajat tuovat mukanaan.

Otetaan valkoisinta löydettävissä olevaa joen pohjahiekkaa. Kun se on useita kertoja siivilöity tiheän välpän läpi, se viskataan vedellä täytettyyn lasimaljaan ja sitä hangataan kauan sormien välissä, jotta suuret paakut hajoavat. Hienontamisen jälkeen vesi kaadetaan varovasti pois ja hiekka laitetaan kuivumaan aurinkoon. Tämä toimenpide tulee toistaa erittäin hienon ja puhtaan hiekan saamiseksi.

Kukat haudataan hellävaroin puhdistettuun hiekkaan varsineen ja lehtineen. Niiden asettelemisessa tulee olla huolellinen ja varovainen, jotta ne eivät menetä muotoaan ja aistikkuuttaan. Kukat tulee säilyttää hiekassa kunnes kaikki kosteus on haihtunut. Kukat, jotka näin ovat täydelleen kuivuneet, otetaan esiin, eivätkä ne ole menettäneet mitään muodostaan ja ovat säilyttäneet täydellisesti luonnollisen eloisat värinsä.

Tämän jälkeen kukat suljetaan suuriin, ilmatiiviisiin pulloihin, joissa ne ovat suojassa kaikenlaisilta uusilta muutoksilta.

Tämän toimenpiteen mukaisesti valmisteltu hiekka kuivaa nopeasti kukat ja lehdet, ja varmistaa samalla niille sen kosteuden, joka mahdollistaa prosessin nopeuden. Kukkien huolellinen asettelu varmistaa sen, että hiekan painosta huolimatta ne eivät rypisty. Hiekan tasainen puristus taas säilyttää kukkien värit ilman vähäisintäkään muutosta.

Huolimatta menetelmän helppoudesta ei se, joka vaivautuu valitsemaan ja valmistelemaan hiekan huolellisesti, saa myöskään jättää huolehtimatta hillitystä lämmöstä: Jos lämpötila on liian korkea, on vaarana että kukan värit haalistuvat; ellei lämpöä taas ole tarpeeksi, kukkaa tuhoava kosteus ei pääse haihtumaan.

Menetelmä ei aina onnistu täydellisesti kukilla, jotka kasvavat sipulista, sillä kukkaissipulin paljon kosteutta sisältäviä kuituja ei pysty puristamaan kunnolla kuiviksi. Ei siis tarvita edellä mainitun lisäksi kuin hieman lisää keinoja, jotta menetelmä toimisi kaikilla kukilla. Luonto mukautuu aina Luojan kykyihin.

Tämä Boulognen akatemian hyväksymä menetelmä on Monsieur de Montin eräässä tutkielmassaan kehittämä. Se on siis saatavissa ja hyödyksi käytettävissä kaikkine erinomaisuuksineen kyseisen akatemian tutkielmana.

P.S. Ohje löytyy lähes sanasta sanaan samanlaisena ainakin vuonna 1755 ilmestyneestä Journal Étrangerista (s. 203) tai vuoden 1763 Mélanges de Histoire Naturellesta (s. 308). Kenties herra N. on saanut käsiinsä jommankumman näistä painatteista.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *