Viikon vainaja(t): Rosenströmit ja Kuhlbergit

Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.

Useimmista Vanhan kirkkopuiston vainajista on työlästä etsiä tietoja. 1700-luvun porvareista, pikkuvirkamiehistä tai upseereista ei yleensä ole kirjoitettu elämäkerrallisia kokonaisesityksiä, vaan niukat tiedot pitää raapia kokoon sekalaisista kirjoista, matrikkeleista ja HisKistä. Nyt on kuitenkin käsittelyvuorossa kivi, jonka alla lepäävistä ihmisistä löytyy tietoa suorastaan runsaudenpulaksi asti.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/RosenstroumlmKuhlberg_zps0d7dcccc.jpg

Asessorn Med. Doctorn O. B. Rosenström. Född 1765. Död 1819. Dess maka L. U. Kuhlberg. Född 1770. Död 1826. Adv. Fiskalen Chr. Kuhlberg. Född 1767. Död 1820.

[Asessori, lääketieteen tohtori O. B. Rosenström. Syntynyt 1765, kuollut 1819. Hänen puolisonsa L. U. Kuhlberg. Syntynyt 1770, kuollut 1826. Asianajaja, viskaali Chr. Kuhlberg. Syntynyt 1767, kuollut 1820.]

Kivessä mainituista kolmesta vainajasta ensimmäinen on Helsingin kaupunginlääkäri Olof Berndt Rosenström. Hänen elämänvaiheensa kerrotaan varsin perusteellisesti Jessica Parland-von Essenin kirjassa Ammatti, avioliitto ja arvostus. Helsinkiläinen eliitti 1740–1820 (2010). Todettakoon tässä, että Rosenström oli hollolalainen sepänpoika joka luki itsensä lääkäriksi Turun akatemiassa. Hän tuli Helsinkiin 1790-luvun alussa ja työskenteli siellä kolme vuosikymmentä, palvellen kaupunginlääkärinä, Viaporin sotilaslääkärinä ja vt. piirilääkärinä.

Tohtori Rosenström palveli Pikku-Mustasaaren sotilassairaalassa Suomen sodan ja Viaporin piirityksen aikana. Tytär Sophie kirjoitti muistelmakäsikirjoituksen perheensä vaiheista sodan aikana, ja kuvasi siinä isänsä poistumista linnoituksesta sen antautumisen jälkeen:

Kohtalokkaan antautumisen jälkeen minun isäni vaelsi muiden sotavankien kanssa 5. toukokuuta pois (…) Viaporista jään yli kotiin, mykkä epätoivo näkyi hänen kasvoillaan hänen syleillessään meitä kaikkia tuskan kyynelin, kuljettuaan kaikkien huoneiden läpi hän pysähtyi ikkunan ääreen, silloin hän väänteli käsiään ja katsoi ylös avaruuteen kuin olisi hän halunnut kysyä taivaalta (…) miksi sellaista oli voinut tapahtu, hän puhui itsekseen: “Ja mitä muutoksia täällä Pohjolassa tuleekaan tapahtumaan.” Olin liian lapsellinen ymmärtääkseni näiden sanojen merkitystä, mutta ne painuivat muistiini. 

Parland-von Essen huomauttaa, että Sophie Rosenströmin muistelmateksti on kirjoitettu paljon sodan jälkeen, ja siten sen luotettavuus lähteenä ei ole paras mahdollinen. Ainakin yllä olevassa sitaatissa haisee lievä ylidramatisointi… Tohtori Rosenströmille kävi joka tapauksessa hyvin. Hänen sotavankeusaikansa oli varsin lyhyt ja kivuton, ja hän sai pitää kaupunginlääkärin virkansa myös venäläisessä Helsingissä.

Vaimonsa Lovisa Ulrika Kuhlbergin kautta tohtori Rosenström kytkeytyi Helsingin eliittiin. Hänen appiukkonsa Johan Kuhlberg oli Helsingin pormestari, anoppinsa Hedvig Ulrika Kuhlberg taas Weckströmin virkamiessuvun jäsen ja Tuomarinkylän kartanon rakennuttajan Johannes Weckströmin sisar. (Sivumennen mainiten: Johannes Weckströmin hauta on Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan vanhin, ja se onkin jo tullut esiteltyä tässä blogissa.)

Kaikki tarpeellinen tieto Johan Kuhlbergista lytyy Ilkka Mäntylän teoksesta Pormestari Johan Kuhlbergin pahoinpitely (1981) joka kuuluu suomalaisen oikeushistorian klassikoihin. Hän oli Helsingin pitkäaikainen pormestari, erittäin kiistanalainen hahmo ja taitava poliittinen taktikko, joka onnistui pelaamaan porvariston eri ryhmittymiä toisiaan vastaan ja lisäämään siten omaa valtaansa kaupungissa. Mäntylän kirjan nimi tulee siitä, että Kuhlberg mukiloitiin eräissä juhlissa joulun 1768 alla, ja tapauksesta syntyi pitkä mutta koskaan ratkeamaton oikeusjuttu. ( “Voidaan melkoisella varmuudella olettaa, että illan kuluessa nautittiin huomattava määrä alkoholia” toteaa Mäntylä. Tämä on yksi lempilauseitani suomalaisessa historiankirjoituksessa.)

[Sophie Rosenström -sitaatti sivulta 161 Jessica Parland-von Essenin kirjasta Ammatti, avioliitto ja arvostus. Helsinkiläinen eliitti 1740 – 1820. Suom. Marketta Klinge. Schildts 2010]

One Reply to “Viikon vainaja(t): Rosenströmit ja Kuhlbergit”

Comments are closed.