Elintarvikevalvonnan tutkimuksen järjestyksessä toinen kansainvälinen kokous ‘The Second International Meeting on Food Control Research’ järjestettiin Latviassa, Riikassa 9-11.4.2014. Kokouksessa käsiteltiin elintarvikevalvontaa monipuolisesti elintarvikevälitteisten tautien seurannasta elintarviketarkastusten valvontatulosten julkistamiseen.
”Elintarvikevalvonnan tutkimus on ympäristöterveydenhuollon valvonnan  keskeinen tutkimusalue, joka on saamassa yhä enemmän näkyvyyttä maailmalla.  Elintarvikevalvontaa tekevät tahot ymmärtävät, että valvontaorganisaatioita ja  valvontamenetelmiä tulee tutkia, jotta valvontaa voidaan kehittää.” kertoo  kokouksen tunnelmista Janne Lundén,  joka itse tutkii elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta.

Kokoukseen osallistui noin 50 elintarvikevalvonnan tutkijaa yhdestätoista eri maasta, esimerkiksi Yhdysvalloista, Irlannista, UK:sta, Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta.

Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden  osastolla oli vahva edustus kokouksessa, mukana olivat professor Hannu Korkeala, yliopistolehtorit Mari Nevas ja Janne Lundén sekä  tohtorikoulutettavat Karoliina Kettunen, Jenni Luukkanen, Tiina Läikkö-Roto ja Satu Tähkäpää.

Osaston elintarvikevalvonnan tutkijat pitivät seuraavat esitelmät  kokouksessa:

• Introduction by Mari Nevas
• Food control methods by Janne Lundén
• Use of enforcement measures in local food control units in Finland by Karoliina  Kettunen
• Distribution of meat inspection tasks in high-capasity slaughterhouses by Jenni Luukkanen
• Consistency in inspection processes of food control officials by Tiina Läikkö-Roto
• Patterns of food frauds by Satu  Tähkäpää.

Kokouksen järjestäjinä olivat Institute of Food Safety, Animal Health and Environment (BIOR), eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian  ja ympäristöterveyden osasto, Latvian maatalousyliopisto, Latvian  maatalousministeriön ruoka- ja eläinlääkintäosasto.

Kokous oli alan tutkijoille toinen järjestyksessä. Ensimmäinen kokous pidettiin Helsingissä vuonna 2008  elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osaston aloitteesta ja järjestämänä. Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi kolmen vuoden päästä Irlannissa.

Kokouksen kotisivu http://www.bior.gov.lv/en/left-menu/news/meeting-2014

Yersinia-bakteeri.
Kuva: Mikael Skurnikin laboratorio

Suomalaisilla tutkijoilla oli tärkeä rooli, kun tiedemiehet ensimmäisen kerran selvittivät mustan surman aiheuttajabakteerin, Yersinia pestiksen, koko sukupuun saadakseen tietoja siitä, kuinka suvun kahdessa kehityshaarassa osa lajeista kehittyi taudinaiheuttajiksi. – Tämä oli laaja kansainvälinen tutkimushanke, johon osallistui tutkijoita eri puolilta maailmaa aina Japania, Uutta Seelantia ja Brasiliaa myöten, kertoo Helsingin yliopiston bakteriologian professori Mikael Skurnik, joka on tutkinut Yersinia-suvun bakteereita pitkään ja on alan ykkösasiantuntija Suomessa.Vastoin yleistä käsitystä tutkijat havaitsivat, ettei Yersinia-suvun kehityshaaroilla olekaan yhteistä tautia aiheuttavaa ”esi-isää”; sen sijaan niiden taudinaiheuttamiskyky on kehittynyt kahta rinnakkaista evoluutioreittiä pitkin.

Yersinia-suvussa on useita alalajeja, joista vain osa aiheuttaa tauteja ja toiset ovat harmittomia. Kaksi pahamaineisinta Yersinia-lajia ovat Yersinia pestis, joka on paiseruton ja mustan surman aiheuttajabakteeri, ja Yersinia enterocolitica, joka on Suomessakin yleinen suolistoinfektioiden aiheuttaja. Aiemmin tiedemiehet ovat olleet kiinnostuneimpia tutkimaan vain näitä patogeenisiä Yersinia-lajeja, minkä seurauksena ei ole saatu kattavaa kuvaa näiden lajien evoluutiosta.

Tutkimushankkeessa määritettiin yhteensä 224 Yersinia-kannan genomin nukleiinihapon emäsjärjestys. Nämä kannat edustivat eri Yersinia-suvun jäseniä ja ne oli eristetty eri puolilta maailmaa. Emäsjärjestystä vertaamalla saatiin tietoa siitä, kuinka tietyt lajit olivat kehittyneet taudinaiheuttajiksi kun taas toiset pysyivät harmittomina. Merkittävä osa aineiston geneettisistä analyyseista tehtiin Helsingin yliopistossa toimivan professori Jukka Coranderin tutkimusryhmän kehittämillä tilastollisilla menetelmillä.

Hankkeessa saatu ainutlaatuinen ja yksityiskohtainen tieto antoi mahdollisuuden kuvata kuinka Yersinia pestis ja Yersinia enterocolitica ovat rinnakkain kehittyneet tämän bakteerisuvun pääasiallisiksi taudinaiheuttajiksi ihmisille. Tutkijat osoittivat, että molempiin lajeihin oli toisistaan riippumatta siirtynyt taudinaiheuttamiskyvyn kannalta merkityksellisiä ylimääräistä uusia geenejä sekä kokonaisen plasmidin että ail-geenin sisältämän DNA-palasen muodossa. Tulosten perusteella ainoastaan nämä kaksi taudinaiheuttamiselle tarpeellista tekijää on läsnä kaikissa tautia aiheuttavissa Yersinia-lajeissa. – Ennen tätä tutkimusta oli epävarmaa, millaista reittiä nämä Yersinia-suvun taudinaiheuttajat käyttivät muuttuakseen patogeeneiksi: olivatko ne erkaantuneet yhteisestä patogeenisestä esivaiheesta vai olivatko ne kehittyneet toisistaan riippumatta. Me tunnistimme niiden genomeista selkeitä merkkejä, joiden avulla pystyimme seuraamaan niiden evoluutioreittejä, kertoo yksi artikkelin seniorikirjoittajista, professori Nicholas Thomson Wellcome Trust Sanger Instituutista. – Suureksi yllätykseksemme niiden kehitys lähti liikkeelle harmittomista lähisukuisista lajeista, joista ne toisistaan riippumatta muuntuivat ihmispatogeeneiksi. Löytämämme geneettiset jäljet bakteerien genomeista antoivat meille tarkkaa tietoa niistä ratkaisevista tapahtumista, jotka johtivat näiden pahamaineisten taudinaiheuttajien syntymiseen.

Tutkijat havaitsivat myös, että uusien geenien siirtymisen lisäksi patogeenisten lajien kehittymiseksi tarvittiin myös lukuisten ”turhien” geenien poistamista tai hiljentämistä sekä tiettyjen aineenvaihduntareittien virtaviivaistamista. – Tämä tutkimus muuttaa käsitystämme evoluutiosta ja tämän yhden bakteerisuvun lajien välisistä sukulaisuussuhteista, professori Mikael Skurnik toteaa.

Julkaisu (suomalaiset tutkijat lihavoitu)

Reuter, S., T.R. Connor, L. Barquist, D. Walker, T. Feltwell, S.R. Harris, M. Fookes, M.E. Hall, N.K. Petty, T.M. Fuchs, J. Corander, M. Dufour, T. Ringwood, C. Savin, C. Bouchier, L. Martin, M. Miettinen, M. Shubin, J.M. Riehm, R. Laukkanen-Ninios, L.M. Sihvonen, A. Siitonen, M. Skurnik, J.P. Falcao, H. Fukushima, H.C. Scholz, M.B. Prentice, B.W. Wren, J. Parkhill, E. Carniel, M. Achtman, A. McNally & N.R. Thomson (2014) Parallel independent evolution of pathogenicity within the genus Yersinia. Proc. Natl. Acad. Sci. USA.

Julkaistu online -versiona ennen lehden painetun version julkaisemista.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24753568

Teksti: Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto