Eläinlääketieteellinen tiedekunta järjestää vaihtoehtoisia opintoja opiskelijoille intensiivikurssien muodossa, mutta niille otetaan myös valmistuneita eläinlääkäreitä täydennyskoulutukseen.

RIISTA JA PORO KAIRASTA PÖYTÄÄN (2 op)

Aika ja paikka: 7. – 9.1.2015 Helsingin Viikissä, EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, kurssisali 2 (B438), 4. krs

Järjestäjä: Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto ja elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto.

Sisältö: Kurssilla käsiteltäviä aiheita ovat mm.

• riistan merkitys, saaliit, metsästysmuodot, istutukset, riistanhoito ja eläinsuojelu metsästyksessä
• elintarvikkeena käytettävät riistalajit ja tarhattavat riistaeläimet
• saaliin käsittely
• lainsäädäntö: riistan ja poron lihantarkastus, valvonta
• porotalous, porojen sairaudet ja lääkintä
• riistaeläinten tyypillisimmät sairaudet, zoonoosit ja elintarvikehygieeniset riskit

Kohderyhmä: Eläinlääketieteen opiskelijat ja valmiit eläinlääkärit

Osallistumismaksut:

• koko kurssi 350 €
• yksittäinen päivä 100 €

Lisätiedot: Professori Timo Soveri, puh. 02941 40539, timo.soveri@helsinki.fi.

Ilmoittautumiset: Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolle viimeistään neljä viikkoa ennen kurssin alkamista, sähköpostilla maarit.maki@helsinki.fi. Kurssille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ihmisen norovirukset ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä maha-suolikanavan tulehdusten aiheuttajia. Pieni määrä noroviruksia nieltynä riittää aiheuttamaan sairauden. Virusten korkea pitoisuus sairastuneiden oksennuksessa ja ulosteessa, lyhytkestoinen immuniteetti sairauden jälkeen ja hyvä kestävyys ympäristössä edesauttavat niiden leviämistä ihmisestä toiseen ruuan, veden ja ympäristön välityksellä. ELL Maria Rönnqvist selvittää väitöskirjatutkimuksessaan norovirusten esiintyvyyttä ympäristön pinnoilla ja niiden siirtymistä näiden pintojen välillä. Rönnqvistin tutkimuksen perusteella ihmisen norovirus leviää erittäin tehokkaasti käsien ja ympäristön välityksellä, mutta riittävällä käsihygienialla ja pintojen UV-säteilytyksellä leviämistä voidaan rajoittaa.

Rönnqvistin mukaan noroviruksen leviämisen estämiseksi tarvitaan sekä riittävä käsihygienia että tehokkaat menetelmät, kuten UV-säteily, virusten tuhoamiseksi ympäristön pinnoilta. Jatkuvalla pintojen virusseurannalla voitaisiin mahdollisesti rajoittaa tai jopa ehkäistä norovirusepidemioiden leviämistä sellaisissa tiloissa, joissa tautipaine on suuri, kuten sairaaloissa ja sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita valmistavissa ravintoloissa.

Rönnqvistin tutkimuksessa menetelmä virusten osoittamiseksi optimoidaan ja sitä käytetään laboratorio-oloissa sekä kenttäkokeissa kurssikeskuksessa ja elintarvikkeita valmistavissa tehtaissa. Norovirusten tuhoutumista pinnoilta tutkitaan lisäksi ultravioletti (UV) säteilyn avulla. Neljästä pintanäytemateriaalista kaksi, polyesteri ja mikrokuitu, soveltui erityisen hyvin näytteenottoon. Norovirus säilyi pintanäytteissä pitkään 4°C:ssa. Huoneenlämmössä virukset säilyivät paremmin neutraalilla puskuriliuoksella kastelluissa pintanäytteissä verrattuna emäksisellä liuoksella kostutettuun näytteenottovälineeseen.

Ihmisen norovirus ja sen malli hiiren norovirus osoitettiin pinnoilta otetuista pyyhintänäytteistä irrottamalla kerätyt virukset, puhdistamalla niiden perimä valmiilla kitillä ja osoittamalla tämän perimän läsnäolo kvantitatiivisella käänteiskopiointi-polymeraasiketjureaktiolla (RT-QPCR). UV -säteilyn vaikutuksia tutkittiin soluviljelmässä ja RT-QPCR menetelmällä. Tuhotut virukset pyrittiin erottamaan tartuntakykyisistä viruksista ennen RT-QPCR koetta tehtävän entsyymikäsittelyn avulla. Norovirukset siirtyivät helposti käsistä suojakäsineisiin niitä puettaessa, sekä käsistä tai raaka-aineesta voileipään valmistuksen aikana. Rönnqvistin tutkimuksessa noroviruksella saastuneet kädet arvioitiin tehokkaammiksi viruksen siirtäjiksi verrattuna yksittäiseen saastuneeseen voileivän raaka-aineeseen (kurkku).

Ihmisen norovirus löydettiin 10/36 (27.8 %) pintanäytteestä, jotka oli otettu mahatautiepidemian aikana kurssikeskuksesta. Näytteistä pystyttiin tyypittämään uudentyyppinen ihmisen norovirus GII.4 Sydney_2012. Tehtaalta, jossa valmistettiin sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita, osoitettiin ihmisen norovirus linjoilta, taukotiloista ja WC-tiloista 5/90 (5.6 %) näytteestä 2010, 4/168 (2.4 %) näytteestä 2011 ja 7/82 (8.5 %) näytteestä 2012.

UV-säteily tuhosi hiiren noroviruksen kokonaan, kun UV annos oli 60 mJ/cm2. Tämä UV-annos saavutetaan muun muassa  tietokoneen näppäimistölle tarkoitetulla UV-laitteella. Viruksen perimän havaitsevat menetelmät yliarvioivat viruksen kestävyyden jopa silloin, kun virusnäytteet oli käsitelty entsyymeillä tuhoutuneiden virusten jäänteiden poistamiseksi näytteistä ennen virusten perimän osoitusta.

ELL Maria Rönnqvist väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-talon Walter-salissa (Agnes Sjöbergin katu 2) perjantaina 24.10.2014 kello 12 aiheesta:

“Noroviruses on surfaces: Detection, transfer and inactivation”

Väitöskirja kuuluu elintarvike- ja ympäristövirologian alaan.

Vastaväittäjänä toimii LT, dosentti, osaston ylilääkäri Veli-Jukka Anttila (HUS) ja kustoksena professori Marja-Liisa Hänninen.

Väitöskirjan elektroninen versio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0128-0