Räätälöity vaihtoehtojoulu ja muita ratkaisuja jouluahdistukseen

Tarvitseeko tehdä rosollia? Imelletty vai imeltämätön perunalaatikko? Onko joulukinkulla sellaisia arvoja, joita seitan ei voi korvata? Entä pahoittaako mummo mielensä, jos joku lapsenlapsista ei pkakaudukaan täyteen junaan ja meneekin jouluksi muualle? Pitäisikö joulukuusi jättää hankkimatta ilmastotekona?

Perinnejoulu. Perhejoulu. Mitä nämä tarkoittavat? Yleisesti perinteiseen ”oikeaan” jouluun tuntuu kuuluvan esimerkiksi perheen kokoontuminen yhteen, joulurauhan julistus, jouluevankeliumi, kuusi, tietyt jouluruoat, lahjat ja laulut sekä joulusauna.

Joulu perinteineen herättää tunteita. Joulun perinteet ja tavat voivat olla hyvin henkilökohtainen asia, sillä monet kokevat, että niiden noudattaminen synnyttää ”oikean joulun”. Toisille taas on merkityksellistä jättää noudattamatta näitä perinteitä.

Joulun viettoon liittyy paljon yleisesti tunnistettuja perinteitä, minkä myötä juhla kirvoittaa runsaasti myös refleksiivistä eli perinnettä itseään pohtivaa puhetta. Joulua, perinteitä ja merkityksiä pohditaan niin yksilöiden, perheiden kuin koko kulttuurin tasolla muun muassa mediassa. Tehdäänkö ne samat ruoat kuin aina ennen? Järkyttyykö mummo, jos kaikki lapsenlapset eivät ole paikalla joulupöydässä? Onko joulukinkulla sellaisia arvoja, joita seitan ei voi korvata? Entä joulukuusi – pitäisikö moisesta puiden kaatamisesta luopua näinä ilmastotietoisuuden aikoina? 

Joulu on juhlapyhä, joka tuo hetkeksi sosiaaliset, perinteitä rakentavat ja uusintavat prosessit pinnalle. Refleksiivinen puhe joulusta ja sen viettämiseen liittyvistä tavoista ja käytänteistä valaisee perinteellistämistä (traditilization). Perinteellistäminen sitoo tavat ja käytännöt menneeseen, joka nähdään arvokkaana. Perhejoulun tapauksessa juhlan osatekijät saavat merkityksensä yksilöllisten ja yhteisten arvioiden ja arvottamisten myötä, kun ne tunnistetaan perinteellisiksi ja vanhoiksi: “näin on aina joulua vietetty”. Tapojen toisteisuus ja ankkuroituminen johonkin vanhaksi ja alkuperäiseksi koettuun antaa niille arvovaltaa ja vaikuttavuutta. (Bauman 2004.)    

Räätälöity perinnejoulu 

Olipa kerran perhe, jonka jouluruokailuun kuului oleellisena osana lipeäkala. Viime vuosien aikana perheen jouluruokailun yhdeksi perinteeksi oli myös muodostunut lipeäkalan maun kauhistelu. Kerran eräs perheenjäsen otti ja kyseenalaisti ruoan paikan pöydässä. Miksi ihmeessä tätä laitetaan pöytään, kun kukaan ei lipeäkalasta välitä? Vanhempi sukupolvi vastasi, että lipeäkala oli ollut perheen isoäidille tärkeä osa joulupöytää, ja hän oli opettanut lipeäkalan valmistuksen jälkipolvilleenkin. Isoäidin kuoltua ei perheen joulupöydän ääreen tämän herkun ystäviä jäänyt, mutta lipeäkalaa valmistettiin tavan vuoksi, tottumuksesta. Seuraavana jouluna ei lipeäkalaa ollut enää tarjolla.

Perinteen kummastelu, refleksiivinen pohdinta, sai tradition näyttämään ontolta ja kaikessa hiljaisuudessa siitä luovuttiin. Perheen jouluperinne muuttui.

Räätälöidyissä perinnejouluissa totutuista käytännöistä säilytetään ne, jotka tuntuvat yhä tärkeiltä, ja häivytetään ne, joita ei koeta mielekkäiksi. Joulupöydän antimet muuttuvat ruoiksi, joista kaikki nauttivat eikä kaikkea ole pakko maistaa. Joululahjapaljouden sijasta joulumieltä halutaan jakaa ilman fyysisiä lahjapaketteja, materian tilalla on ajatus ja muistaminen. Ateistin joulussa evankeliumin ja enkeleiden rooli ei ole keskeinen, vaan tärkeämpää voi olla esimerkiksi läheisten kanssa yhdessä oleminen, saunominen ja hyvä ruoka.

Perinne elää ja uusiutuu sosiaalisessa toiminnassa, merkitykset siirtyvät ja mukautuvat ajan ja ympäristön muutoksiin. Joskus tradition edustamat arvot menettävät merkityksensä yhteisössä kokonaan, jolloin traditio katoaa – tai se muuttaa muotoaan, liittyy ja liitetään uusiin yhteyksiin ja merkityksiin.

Perinteet voivat saada myös uusia merkityksiä. Eräänkin päivystäjän perhejoulussa vieraili pitkään joulupukki, vaikka perhepiirissä ei lapsia ollutkaan. Joulupukin merkitys lahjoja tuovana jouluikonina ei ollut enää tärkeä, mutta jonkun perheenjäsenen pukeutuminen punanuttuun ja tekopartaan oli yksinkertaisesti omiaan herättämään sellaista naurua ja hilpeyttä, josta haluttiin pitää kiinni.

Muuttuvana tekijänä voi olla myös seurue, jossa joulua vietetään. Käsitykset perheestä ja siitä, ketkä perheeseen mielletään kuuluviksi, ovat muuttuneet ja muutoksessa. Ydinperhe ei enää ole itsestään selvä perusmalli, ja usein läheiset ystävät koetaan osaksi perhettä, niiksi itselleen läheisimmiksi ihmisiski vanhempien ja sisarusten rinnalla tai sijasta. Perinteinen perhejouluun voikin vanhempien, sisarusten ja sukulaisten sijasta kuulua ystävät.

Jouluntorjuntaa ja muita ratkaisuja vaikeaan jouluperinnesuhteeseen

”Ahdistaako juhla joka asettuu välille 24–26.12? Tarvitsetko pakopaikan? Antijoulu palvelee [paikassa] kyseisenä aikana. Olit sitten läheinen ystävä tai puolituttu, tervetuloa. – – Mihinkään ei ole pakko osallistua eli on ok nököttää kirjan parissa vierashuoneessa, vaikka varmasti jotain tehdäänkin (vaikka se olisi vain leffojen tuijottamista). Sauna lämpenee. – – Vaikka Joulu on kuinka Ovela, emme päästä sitä sisään, turvapaikalla on 20v kokemus jouluntorjunnassa.”

Tämä viesti kulki erään päivystäjän somessa tässä taannoin.*

Syyt ja motivaatio jouluntorjuntaan tai vaihtoehtoisiin jouluratkaisuihin vaihtelevat. Ne voivat olla kulttuurisia – jouluhan on pitkälti kristillisten länsimaisen kulttuurien juhla – tai henkilökohtaisia. Yhteiskunta ei pysähdy jouluksi, ja useat viettävätkin joulun työn parissa, joulupukki etunenässä. Perheen sosioekonominen asema voi pakottaa luopumaan perinteisestä jouluidyllistä, mutta yhtä lailla vaikeat joulumuistot saavat joulun tuntumaan vieraalta ja haluamaan irrottautua siitä. Toisaalta viikon loma vuoden pimeimpänä aikana houkuttelee monia ulkomaille aurinkoon.

Joulusta pakenemisesta ja vaihtoehtojoulusta varsin tunnettu esimerkki päivystäjien ikäpolvelle on Harry Potterin joulut Tylypahkassa. Päähenkilö Harry päättää jo ensimmäisenä lukuvuonnaan jäädä jouluksi Tylypahkaan, sillä joulumuistot kasvattiperheen luona ovat traumaattisia.

”Harry ei tosiaankaan ollut menossa Likusteritielle jouluksi. Professori McGarmiwa oli tullut edellisellä viikolla tekemään luetteloa oppilaista, jotka jäisivät lomaksi kouluun, ja Harry oli ilmoittautunut empimättä. Hän ei säälitellyt itseään ollenkaan: joulusta tulisi mitä todennäköisimmin hänen elämänsä siihen mennessä paras.” (Harry Potter ja viisasten kivi, s. 213)

Tylypahkassahan sitten käynnistyykin varsinainen joulularppi. Koulun henkilökunta haluaa varmistaa, että lapset, jotka eivät syystä tai toisesta pääse perhejoulun pariin, saavat mahdollisimman perinteisen joulun tästä huolimatta. Perinteitä noudattamalla tästä vaihtoehtoisesta joulusta pyritään tekemään mahdollisimman lämmin ja turvallinen – ”tavallinen” – joulukokemus lapsille.

Myös jouluntorjujien viestissä näkyy perinteitä: kokoonnutaan yhteen, luetaan, katsotaan leffoja ja saunotaan. Kuitenkaan mihinkään näistä ei haluta muodostuvan suorituspaineita, joita jouluperinteisiin helposti liitetään. 

Vaikeisiin joulumuistoihin samastuu varmasti moni. Joillekin perinteinen perhejoulu lahjoineen, kuusineen, herkkuruokineen ja turvallisine läheisineen ei ole koskaan ollut mahdollista, saati edes vaihtoehto. Joulu ja siihen liittyvät perinteet voivat ahdistaa, koska niiden näkyminen esimerkiksi mediassa muistuttavat niiden puutteesta. Myös tätä puolta joulusta voi käsitellä monin tavoin: oli se sitten vaihtoehtojoulu, täyskieltäytymistä joulusta tai tietoista perinteiden korostamista.

Perinteet ovat sosiaalisissa prosesseissa rakentuvia ja eläviä ilmiöitä, jotka luovat samalla sekä yhteenkuuluvuutta että ulkopuolisuutta; on meidän perinteet ja tavat, joita tehdään näkyviksi rajanvedoin ja erottumalla muista. Tässä mielessä joulu ei ole poikkeus: ihmisten näkemykset oikeasta tavasta viettää joulua eroavat toisistaan paljonkin. Perinne tarjoaa viitekehyksen, keinoja ja symboleja, joista voi ammentaa ja joita voi omaksua. Toisaalta samat resurssit mahdollistavat myös perinteen vastustamisen ja kiistämisen. 

Miten ikinä vietättekään tai olette viettämättä joulua, hyvät lukijamme, olkoon vuoden pimein aika ja pesäpäivät** teille levon, lämpimien ajatusten ja uusien unelmien täyttämää! – Joulupipareista jäi siirappi puuttumaan, joten päätimme lisätä sen tähän loppuun.

 

*Päivystäjillä on lupa viestin julkaisemiseen. Viesti on anonymisoitu.
**Kansanperinteessä pesäpäiviksi on kutsuttu vuoden pimeimpiä päiviä, jolloin aurinko on mennyt hetkeksi pesäänsä. 

Bauman, Richard. 2004. The World of Others’ Words: Cross-Cultural Perspectives on Intertextuality. Blackwell Publishing: Malden, MA.
Rowling, J. K. 1997. Harry Potter ja viisasten kivi (suom. Jaana Kapari). Tammi: Helsinki.

 

 

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Räätälöity vaihtoehtojoulu ja muita ratkaisuja jouluahdistukseen”

  1. Joulu on myös materialisoituja muistoja, joissa yksityinen ja yleinen kohtaavat. Löysin isoäitini lapsuudesta 1900-luvun ensikymmeniltä periytyvän kuusenkoristeen, paperimassaisen kuumailmapallon. Se vei minut isoäidin matkassa vuoteen 1915, kun tsaari Nikolai 2 oli Helsingissä, ja isoäitini muiden orpokotilaisten kanssa oli määrätty kadunvarrelle lippuja heiluttamaan. Tästä vierailusta on Yle Areenassa uutisfilmiä, johon immersoiduin täysin, melkein näin pikkuorpojen rivin lippuineen. Sitten sateenkaarivärinen paperipallo heitti minut 1960-luvun Pohjanmaalle, mummolaan, jossa tätä palloa ihmeteltiin – se ei kiiltänyt niinkuin kaikki muu kuusessa. Hyvää matkaa muillekin! Ja materiaalista joulua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *