Niina Hägg: Tilaushistorian kirjoittaminen on sukellus uuteen maailmaan

Monet opiskelijat ja valmistuneetkin miettivät, mitä mahdollisuuksia historianopinnot työelämässä tarjoavat. Tässä on yksi tarina tilaushistorian toteutumisesta, vaikka jokainen tapaus on varmasti omanlaisensa. Graduohjaajani otti minuun yhteyttä muutama kuukausi valmistumiseni jälkeen ja kysyi, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan yrityshistorian. Kyseessä oli tänä vuonna 60 vuotta täyttävä perheyhtiö Motoral Oy, joka on monipuolinen teknisen tukkukaupan yritys. Myös ajoitus oli otollinen projektin aloittamiseen, koska kolmas sukupolvi on ottamassa yhä suurempaa roolia yhtiön johdossa.

Epäröin pitkään. Miten ihmeessä minä osaisin kirjoittaa jonkin yrityksen historian tarinaksi? Graduni olin kirjoittanut perhehistoriaan liittyen, vaikka yritykset ja ihmiset niiden taustalla olivat innoittaneet minua opintojen alusta asti. Toisaalta eihän minun tietoni riittäisi alkuunkaan kirjoittamaan autojen varaosa- ja tarvikekaupasta, muovituotannosta puhumattakaan. Ilman rohkaisevaa tukea en olisi ikinä luottanut itseeni niin paljon, että olisin suostunut neuvottelemaan projektista. Siitä kaikki kuitenkin alkoi. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen asiat alkoivat edetä, ja pian jo sain kutsun yrityksen henkilöstötilaisuuteen tutustumaan taloon.

Metodi muotoutuu

Aloittaessani työtä tuli eteen uusi haaste. Olinhan aina tottunut työskentelemään ainoastaan kirjallisten lähteiden kanssa. Nyt oli tarkoitus kerätä talteen muistoja talossa pitkään työskennelleiltä. Perheyhtiöissä monet päätökset syntyvät myös suullisesti, eikä kaikkea ole aina dokumentoitu kirjallisesti. Näin oli tässäkin tapauksessa. Kirjallista materiaalia löytyi yllättävän vähän yrityksen sisältä, lehdistä tai muualtakaan. Ja koska toiveena oli eläviä kertomuksia sisältävä muistelmateos, en voinut turvautua pelkkiin tilinpäätöksiin ja toimintakertomuksiinkaan. Haastattelut olivat ainoa vaihtoehto.

Lähtötietoni olivat hyvin vaatimattomat, joten en aluksi osannut esittää haastateltaville edes kysymyksiä. Kuuntelin ja kannustin heitä kertomaan mieleen painuneita tilanteita vuosien varrelta. Lopputuloksena minulla oli paljon muistoja arkipäivän työstä ja työntekijöistä, ja näistä hahmottui vähitellen paperille yritys nimeltä Motoral. Mukaan mahtui myös suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, koska Motoralin ja sen edeltäjän Voimaöljyn juuret ovat syvällä Eläintarhanajoissa ja Keimolan moottoriradalla.

Hahmottelin tarinan siis pitkälti muistitietoon perustuen. Se ei ole absoluuttinen totuus, ja paljon muistoja olisi ollut vielä kerrottavana. Kokemusten ja tunteiden mukana muotoutuvat muistot ovat yhtä lailla arvokkaita, vaikka joku muu saattaisi muistaa tilanteet eri tavoin. Tekstistä tuli tyyliltään varsin kevyt, mikä myös arvelutti minua kirjoitusvaiheessa. Yrityksen tärkeimpiin sidosryhmiin rajatun kohderyhmän huomioiden se oli kuitenkin perusteltua. Joka tapauksessa tarinasta tuli ilmeisen tunnistettava, koska omistajasuvun edustajat puuttuivat vain muutamiin faktatietoihin oikolukuvaiheessa.

Merkitys sekä tilaajalle että tekijälle

On hienoa, että yrityksissä riittää kiinnostusta tallentaa muistoja talteen. Uskon, että perheyhtiön tuleville sukupolville tallentuneet tarinat ovat pitkällä tähtäimellä arvokkaampia kuin pelkkiin talouslukuihin perustuvat kuivat listaukset. Monet tärkeät tarinat unohtuvat, jos niitä ei siirrä sukupolvelta toiselle. Ihmiset ja arkipäiväiset tilanteet tekevät yrityksen, eikä ilman ihmisiä olisi yritystäkään.

Mitä tilaushistorian tekeminen tekijälle opetti? Ensinnäkin on uskallettava ottaa tilaisuus vastaan. Opin paljon perheyhtiöstä ja toimialasta, tapasin äärimmäisen innostavia ihmisiä ja sain kuulla hienoja ja toisinaan ikäviäkin muistoja vuosien varrelta. Tosin myös riittämättömyyden tunne tuli tutuksi työn eri vaiheissa. Tärkeintä on uskallus, mutta kannattaa muistaa myös omat rajansa. Helposti työhön uppoutuu niin, että yöunetkin unohtuvat. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeä aikatauluttaa ja pysyä sovituissa raameissa sekä ajallisesti että taloudellisesti. Pieni joustovara täytyy tietenkin olla, koska ajankäyttö ei aina riipu ainoastaan omasta tekemisestä, vaan etenkin haastatteluihin perustuvassa työssä on huomioitava myös muiden aikataulut. Nämä asiat pätevät toki kaikissa töissä, mutta harva voi omassa työssään oppia niin paljon uusia asioita niin monilta eri aloilta. Historiassa voi. Jokainen uusi tilaushistoriatyö tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa uuteen maailmaan.

Hägg, Niina (toim.): Monipuolisempi Motoral – Perheyhtiön historiaa vuodesta 1958. Julkaistaan teettäjän omakustanteena 2018.

Kirjoittaja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston historian yksiköstä vuonna 2017 ja on sen jälkeen työskennellyt mm. tilaustutkimuksen parissa.

Lisätietoja tilaushistorioiden kirjoittamisesta saa esim. Tilaushistoriakeskukselta.

Niina Hägg & Minna Hilska: Helsingin historia ja digitoitujen aineistojen mahdollisuudet

Sana digitalisaatio on pyörinyt koko 2000-luvun niin keskusteluissa tieteen suunnasta kuin työelämän mullistuksista. Myös historiantutkimus on törmännyt digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin hyödyntää aineistoja aivan uusilla tavoilla. Suomessa erilaisilla muistiorganisaatioilla, museoilla, arkistoilla ja kirjastoilla, on pitkät ja vakiintuneet perinteet erilaisten aineistojen säilyttämisessä. Myös lukuisilla järjestöillä, yhdistyksillä ja yksityisillä henkilöillä on hallussaan valtaisa määrä historiantutkimusta hyödyttävää aineistoa. Digitalisaation vuosisadalla näillä organisaatioilla on edessään aineistojensa uudenlainen avaaminen yleisön käyttöön. Mahdollisuudet hyödyntää tätä jatkuvasti digitaaliseen muotoon saatettua varantoa ovat valtavat emmekä varmasti ole nähneet vielä kuin pienen osan tästä potentiaalista.

Helsingin kaupungin historiatoimikunta on vuoden 2017 lopulta alkaen ryhtynyt pohtimaan Helsingin kaupungin historian digitoitujen aineistojen monipuolisempaa hyödyntämistä tutkimus- ja julkaisutyössään. Helsingin menneisyydestä löytyy paljon kiinnostavia ja monille tuntemattomia tapahtumia, tarinoita, henkilöitä ja paikkoja. Historiallisten aineistojen digitointi mahdollistaa yhä enenevässä määrin aineistojen näkyväksi tekemisen myös laajalle yleisölle. Helsinkiä käsittelevää digitoitua aineistoa on paljon ja sen määrä kasvaa jatkuvasti. Rikasta ja monipuolista Helsingin historiaan liittyvää materiaalia on myös monilla kaupunginosayhdistyksillä ja -seuroilla, joskin näistä vain pieni osa on toistaiseksi digitoitu. Vanhemmilta ajoilta visuaalisesti näyttäviä alkuperäisaineistoja on vähemmän, mutta 1900-luvulle tultaessa esimerkiksi kuvista ja audiovisuaalisesta materiaalista on pikemminkin runsaudenpulaa.

Tästä seuraa omat haasteensa. Lähihistoriaa koskevia aineistoja on paljon, mutta niiden hyödyntämistä rajoittaa tietosuoja ja tekijänoikeudet. Tekijänoikeuksia on ehdottomasti kunnioitettava ja tietosuojan on täytettävä perustehtävänsä. Työn alla oleva uusi tietosuoja-asetus herättää kuitenkin monilla tahoilla suurta epävarmuutta. Esimerkiksi Museoliitto on vedonnut, että muistiorganisaatioiden perustehtävät ja tutkimustyö turvattaisiin myös uuden tietosuoja-asetuksen puitteissa. Tämä sama koskee myös historiantutkimusta. Digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet saattavat vesittyä jos mitään henkilöihin liittyvää ei saa julkaista verkossa. Kärjistetysti voisi kysyä, kiinnostaisiko ketään katsella vaikkapa valokuvaa 50-luvun helsinkiläisestä katunäkymästä, jossa jokaisen kulkijan kasvot olisi sensuroitu tunnistamisen pelossa?

Historiallisten digitoitujen aineistojen hyödyntämisessä on siis valtavat mahdollisuudet, mutta myös monia haasteita. Yhteistyöstä kiinnostuneita organisaatioita löytyy, aineistoja on valtavasti tarjolla ja tekniset ratkaisutkin lienevät pitkälti ratkaistavissa. Käyttöoikeudet ja tietosuoja-asiat tulee ratkaista niin ikään tapauskohtaisesti, mikä onkin yksi eniten aikaa ja resursseja vaativa vaihe aineistojen julkaisua suunniteltaessa. Eri organisaatioiden välinen avoin yhteistyö helpottaisi tällä hetkellä sirpaleisten aineistojen yhteenkokoamista ja vähentäisi päällekkäisen työn määrää, mikä tällä hetkellä vie suuren määrän monen organisaation resursseja. Monet muistiorganisaatiot ovatkin havahtuneet digitalisaation ja avoimen datan tuomiin mahdollisuuksiin, ja erilaisia palveluita on rakennettu myös yhteistyöprojekteina. Näistä ehkä tunnetuin on Finna.fi-hakupalvelu, jossa monet arkistot, museot ja kirjastot ovat jo mukana.

Helsingin kaupungin rikas historia on ehdoton voimavara, joka ansaitsee tulla huomioiduksi myös digitaalisia aineistoja ja nykyteknologiaa, kuten karttapaikannuspalveluita hyödyntämällä. Runsaat aineistot mahdollistavat erilaisten Helsingin historiaa koskevien julkaisujen kohdentamisen erilaisille yleisöille. Koululaisille ja opiskelijoille olisi mahdollista räätälöidä kokonaisuuksia historian opiskelun tueksi. Matkailijat voisivat suunnitella Helsingin vierailuaan myös historiaa hyödyntäen, kuten monet meistä tekevät jo lähtiessämme muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Yhtä hyvin myös kaupungin asukkaat saisivat perehtyä asuinalueensa menneisyyteen, koska kiinnostus oman kaupunginosan historiaan on tällä hetkellä vahvassa nosteessa.

Käyttäjien osallistamisesta sisällöntuotantoon on kannustavia esimerkkejä ulkomailta. Yleisön mukaan ottaminen historiakulttuurin tuottamiseen mahdollistaisi uudenlaiset kulmat kaupungin historiaan ja saattaisi nostaa esiin aiheita, joita perinteinen historiantutkimus ei ole osannut ottaa huomioon. Kaupungin historian näkyväksi tuominen uusin keinoin on varmasti pitkällä tähtäimellä kannattava panostus sekä Helsingin historiasta kiinnostuneille että kaupungille itselleen.

Kirjoittajat ovat historiasta 2017 valmistuneita filosofian maistereita, jotka kartoittivat vuoden 2017 lopussa Helsingin kaupungin historiatoimikunnan (lisätietoja https://www.hel.fi/kanslia/fi/paatoksenteko/historiatoimikunta) toimeksiannosta Helsingin historiaa koskevia digitoituja aineistoja.