Sarjis-tutkimusryhmä: Selkeää viestintää sarjakuvien avulla

Sarjis-tutkimusryhmän hankkeissa on tutkittu sarjakuvia saavutettavan viestinnän välineenä. Olemme oppineet hankkeissa paljon sarjakuva-asiakirjoista, intersemioottisesta kääntämisestä sekä sosiaalihuollon viestintätilanteista. Yhteistyö sosiaalihuollon instituutioiden ja sarjakuva-asiakirjojen käyttäjien kanssa on ollut olennainen osa sarjakuva-asiakirjojen tutkimus- ja luomistyötä.

Sarjiksen hankkeissa on syntynyt sosiaalihuollon sarjakuva-asiakirjoja

Sarjis on monitieteinen tutkimusryhmä, johon kuuluu kuusi tutkijaa. Laura Kalliomaa-Puha on sosiaalioikeuden professori. Eliisa Pitkäsalo, Anne Ketola ja Mira Kainulainen ovat käännöstieteilijöitä. Kirsi Günther on sosiaalityön tutkija ja Vaula Haavisto kasvatustieteilijä. Sarjakuvat on piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Piirroskuvat Sarjiksen jäsenten päistä vaaleanvihreällä taustalla.Sarjiksen jäsenet yllä luetellussa järjestyksessä.

Sarjiksen kaksi rinnakkaista hanketta ovat pian tulossa päätökseen. Sanasta kuvaksi (From Word to Image, 2020–2024) on Koneen Säätiön rahoittama hanke, jossa olemme laatineet sarjakuva-asiakirjat Valvotun tapaamisen säännöt ja Valvotun vaihdon säännöt yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) kanssa.

Tapaamispaikan ohjaaja heiluttaa etusormeaan toruvasti ruudun vasemmassa reunassa. Hänen oikealla puolellaan on puhekupla: "Voimme odottaa [tyhjä viiva] minuuttia, ennen kuin tapaaminen peruuntuu."
Esimerkkiruutu Valvotun tapaamisen säännöt ‑sarjakuvasta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Oikeutta sarjakuvan keinoin (Graphic Justice, 2020–2024) on Suomen Akatemian rahoittama hanke, jossa olemme laatineet sarjakuvamuotoiset palvelukuvaukset ikäihmisten turva- ja ateriapalveluista. Tässä hankkeessa yhteistyökumppanimme on Pirkanmaan hyvinvointialueen Ikäihmisten ja vammaisten yhteisten palvelujen Kotona asumista tukevien palvelujen asiakasohjaus.

Otsikon "Ateriapalvelu" alla on vierekkäin kaksi sarjakuvaruutua. Ensimmäisessä ateriakuljettaja tuo ruoat ikäihmiselle, joka odottaa kuljettajaa ovella. Kuljettaja sanoo: "Päivää!" Ruudun alalaidassa on tekstilaatikko: "Ateriakuljettaja tuo ruuat kotiisi." Toisessa ruudussa kuljettaja laittaa ruoat ikäihmisen jääkaappiin, ja ruudun etualalla ikäihminen katselee sitä pöydän äärestä. Ruudun alalaidassa on tekstilaatikko: "Ruuat ovat kylmiä. Ne säilytetään jääkaapissa."Kaksi ensimmäistä ruutua Ateriapalvelu-sarjakuvasta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Molemmissa hankkeissa on tavoitteena selvittää, voiko tiedon saavutettavuutta edistää kääntämällä asiakirjoja ja prosesseja sarjakuva-asiakirjoiksi. Sarjakuvat oikeudellisina asiakirjoina keksittiin Etelä-Afrikassa, jossa asianajaja Robert de Rooy muutti erään hedelmäplantaasin vaikeaselkoisia työsopimuksia sarjakuviksi (Creative Contracts). Ne otettiin käyttöön vuonna 2016. Sarjakuva-asiakirjan idea kumpuaa ennakoivasta sopimusajattelusta sekä oikeusmuotoilun (legal design) periaatteista, joiden tavoitteina on luoda kaikille käyttäjille ymmärrettäviä asiakirjoja ja sitä kautta puitteet sujuvalle yhteistyölle.

Tutkimusryhmämme lähestyy sarjakuva-asiakirjoja kuvien selkeyden, sisällön saavutettavuuden sekä käyttäjien oikeuksiin pääsyn ja osallisuuden lisäämisen näkökulmista. Tarkastelemme sarjakuva-asiakirjoja myös sosiaalihuollon työntekijöiden viestintävälineinä. Laatimisprosessia lähestymme intersemioottisena ja kielensisäisenä kääntämisenä: muutamme tekstiä kuviksi sekä yksinkertaistamme alkuperäisten asiakirjojen tekstejä. Tutkimushankkeissa on käytetty etnografisia tiedonhankintamenetelmiä, sillä tavoitteenamme on luoda kokonaisvaltaista ymmärrystä sarjakuva-asiakirjoista ja niiden käytöstä saavutettavan viestinnän välineenä.

Käännöstyön lähtökohtana käyttäjien tarpeet

Sarjakuva-asiakirjojemme luomisprosessi on ollut alusta asti käyttäjäkeskeinen. Sarjakuva-asiakirjat on suunnattu haavoittuville asiakasryhmille. Esimerkiksi valvotuissa tapaamisissa vanhempi tulee tapaamaan lastaan valvotusti ETKL:n tapaamispaikkaan, ja näillä vanhemmilla voi olla monenlaisia viestintään vaikuttavia haasteita, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia tai puutteellinen kielitaito. Asiakirjojen suunnittelussa teimme yhteistyötä ETKL:n työntekijöiden kanssa ja testasimme asiakirjoja asiakkaiden sekä ulkopuolisten lukijoiden kanssa. Palautteen perusteella muun muassa muutimme asiakirjojen värejä ja lisäsimme kuviin kodinomaisuutta.

Ateriapalvelu- ja Turvapalvelu-sarjakuvat puolestaan on tarkoitettu ikäihmisille, jotka tarvitsevat tukea kotona asumiseen. Useilla heistä on muistisairaus. Sarjakuvia laatiessamme jouduimme miettimään paljon muun muassa värejä, niiden tummuutta ja kontrastia sekä yksityiskohtien ja tekstien suuruutta. Testasimme ikäihmisten sarjakuvien erilaisia väriversioita aineistonkeruun viimeisessä vaiheessa, ja alustavien tulosten mukaan vaaleat ja kirkkaat värit miellyttivät osallistujia – odotetusti – enemmän kuin tummat sävyt.

Laatiminen vaatii aikaa ja näkökulmien yhteen hiomista

Sarjakuva-asiakirjan tekijöiden täytyy ymmärtää asiakirjojen institutionaalista käyttökontekstia usein hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että sarjakuva-asiakirjan täytyy selittää kontekstia tekstin käyttäjälle mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla. Toiseksi taustalla on diskursiivinen prosessi, jossa tekijät ja instituution edustajat eli yhteistyökumppanit neuvottelevat asiakirjojen sisällön merkityksistä. Mikä prosesseissa ja asiakirjoissa on olennaisinta? Miten se sanallistetaan ja kuvallistetaan selkeästi? Mitä tietty virkakielen sanamuoto itse asiassa tarkalleen tarkoittaa? Mitä instituutiossa käytetyt kirjalliset tekstit jättävät kertomatta?

Hankkeissamme tehdyssä työssä sosiaalihuollon ammattilaisten tekstityön tärkeys on tullut välillä piinallisenkin selväksi. Selkeyttämistyö on huomattavasti haastavampaa, jos lähtöteksti vilisee erikoisalan sanastoa, kapulakielisiä ilmaisuja ja suoraan laista kopioituja, pitkiä ja polveilevia virkkeitä (esim. Suominen 2019: 120–121; Kainulainen 2023). Aiemmassa tutkimuksessa onkin todettu – ei lainkaan yllättävästi – että hankalat tekstit koetaan luotaantyöntäviksi eikä niitä lueta mielellään tai ollenkaan (ks. esim. Maaß 2020, 24). Hankalien tekstien lukeminen on kuormittavaa jo itsessään, ja usein sosiaalihuollon viestintätilanteet ovat muutenkin henkisesti kuormittavia.

Verbaalisen tekstin tai aineettoman prosessin kääntäminen sarjakuvaksi on siis kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Se on hajautunut ja iteratiivinen prosessi, jossa käännös muotoutuu vähitellen monien neuvottelujen, väliversioiden ja usein myös sisällöllisten kompromissien myötä. Kaikessa tässä suunnittelussa, neuvottelussa ja muodon hakemisessa menee aikaa.

Kuvien käytön haasteita ja hyötyjä

Kuvallisen viestinnän on aiemmassa tutkimuksessa todettu kutsuvan lukijaa perehtymään viestiin tarkemmin, ja kuvat myös tutkitusti jäävät paremmin mieleen kuin sanat (Ally ym. 2008: 595; Botes 2017: 162–163; Giancaspro 2020, 7; Kalliomaa-Puha, Ketola & Pitkäsalo 2023, 240). Sarjakuvavälitteisen viestinnän selkeys ja ymmärrettävyys perustuvat lisäksi muun muassa konkreettisuuteen ja viestinnän multimodaalisuuteen eli monikanavaisuuteen: abstraktien käsitteiden sijaan asiat esitetään käytännöllisten, tarinallisten tilanteiden avulla, ja sama asia voidaan ilmaista sekä kuvin että sanoin.

Sarjakuvaviestinnän konkreettisuus avaa myös väylän välittää asioita, joita tekstillä voi olla vaikeaa tavoittaa. Sosiaalihuollon asiakas voidaan esittää aktiivisena toimijana, joka pystyy vaikuttamaan palvelutilanteiden kulkuun omalla toiminnallaan. Tärkeä näkökulma on myös onnistumisen kuvaaminen (projecting success). Sarjakuva-asiakirjoissa kuvatut tilanteet esitetään mahdollisuuksien mukaan niin, että kaikki on mennyt hyvin – lapsi pääsee viettämään aikaa vanhempansa kanssa ja kaatunut ikäihminen saa apua. Asiakirjoissa joudutaan kuitenkin esittämään myös tilanteita, joissa asiakas ei noudata sovittuja sääntöjä tai ohjeita, jotta saadaan välitettyä tietoa vältettävistä toimintatavoistakin. Usein kieltojen ja ”näin ei tapahdu” ‑tilanteiden esittäminen kuvallisesti on haastavaa. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa esitetään tilanne, jossa ihmisen ääni ei kuulu sisälle.

Sarjakuvaruutu on kuvattu asunnon sisältä ulospäin. Avoimesta etuovesta näkyy, kuinka ikäihminen on kaatunut ulkona ja satuttanut polvensa. Hän yrittää kutsua apua, mutta turvapuhelin on sisällä oven vieressä. Ikäihmisen suusta lähtee kartiomaisella muodolla kuvattuja ääniaaltoja, joiden päälle on piirretty punainen rasti. Ruudun alalaidassa on tekstilaatikko: "Turvapuhelin ei toimi, kun olet ulkona."
Esimerkki siitä, miten kieltojen ilmaisu voi olla hankalaa. Kuvaa muokataan vielä palautteen perusteella.

Kun tekstiä muutetaan kuviksi, monista implisiittisistä, näkymättömistä asioista tulee eksplisiittisiä ja näkyviä. Tekstissä voidaan esimerkiksi viitata ”asiakkaaseen” ottamatta minkäänlaista kantaa hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai käyttäytymiseensä sosiaalihuollon asiakastilanteissa. Kuvissa jokaisessa tällaisessa yksityiskohdassa täytyy tehdä valinta: onko asiakas feminiininen, maskuliininen vai androgyyni? Vaalea- vai tummaihoinen? Käyttäytyykö hän vihamielisesti vai ystävällisesti?

Myös sillä on merkitystä, millaisia tilanteita ja ympäristöjä sarjakuva-asiakirjoissa kuvataan. Esitetäänkö ikäihminen kaatuneena kylpyhuoneessa pelkkä pyyhe alastoman kehonsa peittona vai olohuoneessa vaatteet päällä? Tämän valinnan jouduimme tekemään, ja muutimme alla olevasta kuvasta ympäristön ja hahmon vaatetuksen yhteistyökumppanin palautteen perusteella, sillä kylpyhuonekuvaa pidettiin jopa pelottavana. Tämä havainnollistaa hyvin sitä, että kuvat voivat herättää sarjakuva-asiakirjan käyttäjässä vahvojakin tunnereaktioita. Siksi tämäntyyppisillä valinnoilla voi olla merkitystä myös sarjakuva-asiakirjan funktioiden eli viestinnällisten tarkoitusten toteutumisen kannalta. Haluaako ikäihminen tilata turvapuhelinpalvelun, jos sitä esittelevässä sarjakuvassa näytetään tilanne, jossa hänen on apua saadakseen kutsuttava vieraita ihmisiä kotiinsa, kun hän makaa lähes alastomana kylpyhuoneen lattialla?

Kaksi versiota samasta sarjakuvaruudusta, jossa ikäihminen on kaatunut kotonaan. Hän makaa kyljellään lattialla ja sanoo: "Aijai!" samalla, kun painaa turvarannekkeen nappia. Vasemmanpuoleisessa versiossa hän makaa kylpyhuoneen lattialla päällään pelkkä vihreä pyyhe. Oikeanpuoleisessa versiossa hän on kaatunut olohuoneessa yllään harmaat housut ja vihreä paita.
Kaksi eri versiota eräästä Turvapalvelu-sarjakuvan ruudusta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Myös itse kuvien ominaisuuksista olemme näissä hankkeissa oppineet monenlaisia asioita. Kuvien täytyy olla piirrostyyliltään ja väreiltään selkeitä, eikä taustalla voi olla turhia yksityiskohtia, koska ne voivat viedä käyttäjän huomion pois itse asiasta. Jos oletettuun käyttäjäryhmään kuuluu ihmisiä useista kulttuuritaustoista, kuvien suunnittelussa tulee huomioida myös kulttuurierot esimerkiksi symboleiden, eleiden ja värien merkityksissä.

Viestinnällä voidaan vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta

Kuvan ja sanan vuorovaikutus vaikuttaa siihen, millaisia toimijuuksia ja rooleja käyttäjille tuotetaan asiakirjassa. Toimijuudella viitataan aktiiviseen rooliin, joka on edellytys osallisuudelle. Osallisuus puolestaan on yksilölle merkityksellistä, hyvinvointia lisäävää kuulumista ympäröivään yhteiskuntaan (Isola ym. 2017: 3–4, 23). Sarjakuva-asiakirjojen visuaalisuus tekee osallisuuden näkyväksi: asiakas voidaan kuvata aktiivisena ja itsenäisenä toimijana. Hänelle pystytään tarjoamaan myönteisiä toimintamalleja ja samastumisen kohteita, jotka voivat motivoida aktiiviseen toimijuuteen.

Sarjakuva-asiakirjoilla voidaan tukea asiakkaan osallisuutta muillakin tavoin. Asiakirjojen kieltä selkeyttämällä mahdollistetaan se, että asiakas ymmärtää itseään koskevia tekstejä paremmin ja pystyy toimimaan järjestelmän odottamalla tavalla, esimerkiksi noudattamaan valvottujen tapaamisten sääntöjä. Saavutettava viestintä myös mahdollistaa sen, että asiakas voi halutessaan osallistua sosiaalihuollon viestintätilanteisiin aktiivisemmin: hän voi esimerkiksi esittää kysymyksiä kohdista, joihin hän kaipaa selvennystä tai joista hän haluaa lisätietoja. Tämä on mahdollista vain, jos hän ymmärtää viestintävälineenä olevan tekstin sisällön ja pystyy perehtymään tekstiin jo viestintätilanteessa, ei vasta kotona sanakirjan kanssa.

Sarjakuva-asiakirjojen avulla voidaan myös vähentää ennakkoluuloja palveluja kohtaan. Kuvasarja kertoo, mitä esimerkiksi ikäihmisten turvapalvelu konkreettisesti pitää sisällään. Tällöin ikäihminen tietää, mitä odottaa, kun hän painaa turvarannekkeen nappia. Selkeä tieto palveluista voi myös havainnollistaa asiakkaalle, miten hän hyötyy palvelun asiakkuudesta. Esimerkiksi valvottujen tapaamisten sarjakuvassa esitetään tapaava vanhempi ja lapsi viettämässä aikaa yhdessä. Lisäksi oikeuksiin pääsyn kannalta tärkeä hyöty on asiakkaan oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen.

Saavutettava asiakirja on viestinnän apuväline myös työntekijöille

Saavutettavat asiakirjat eivät hyödytä pelkästään sosiaalihuollon asiakkaita, vaan niistä on apua myös työntekijöille. Siksi on tärkeää, että myös työntekijät ovat mukana viestinnän suunnittelussa, sillä he tietävät parhaiten viestintätilanteiden kompastuskivet ja kipukohdat. Kun sosiaalihuollon työntekijällä on työvälineenään selkeä, helposti läpikäytävä teksti, jossa on kaikki oleelliset asiat, se toimii muistilistana ja viestinnän tukena asiakastapaamisissa.

Sarjakuva-asiakirjat – ja muutkin saavutettavat asiakirjat – antavat työntekijöille selkokielistä tai ainakin selkeäkielistä sanastoa aiheesta puhumiseen. Sarjakuva-asiakirjan etu verrattuna muihin saavutettaviin asiakirjoihin on se, että työntekijä ja asiakas voivat yhdessä tutkia kuvia ja keskustella niistä, jolloin asiakirjan sisältö jää luultavasti paremmin mieleen kuin pelkän tekstin silmäily ja kysymys: ”Olisiko sinulla tästä jotakin kysyttävää?”

Kohti saavutettavampaa tietoa visualisoinnin avulla

Hankkeidemme tavoitteena on ollut myös jalkauttaa tuloksia autenttisiin käyttötilanteisiin. Aika näyttää, jäävätkö laatimamme sarjakuva-asiakirjat yhteistyökumppaniemme käyttöön. Lisäksi toivomme tietenkin, että muutkin toimijat innostuvat tekemään viestinnästään saavutettavampaa visualisoinnin avulla. On hyvä huomata, että sarjakuva-asiakirja ei välttämättä aina ole sopivin saavutettavan viestinnän väline, sillä sen laatimiseen menee paljon aikaa. Tiedosta voi kuitenkin tehdä saavutettavampaa monilla muillakin visualisoinnin keinoilla, kuten kuvittamisella ja informaatiomuotoilulla.

Nyt hankkeidemme loppupuolella olemme alkaneet hahmotella kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea olemme oppineet sarjakuva-asiakirjoja tehdessämme. Joitakin keskeisimpiä oppeja olemme avanneet tässä tekstissä, mutta opitun prosessointi jatkuu vielä ainakin artikkeleissa, joita kirjoitamme hankkeiden loppujulkaisuna toimittamaamme kirjaan. Kirja käsittelee tiedon saavutettavuutta ja visualisointia, ja siinä muun muassa kehittelemme selkoilmaisun käsitettä kuvaamaan multimodaalista selkoviestinnän muotoa, jota sarjakuva-asiakirjatkin näkemyksemme mukaan edustavat. Tässä ilmaisumuodossa kuvat tukevat sanojen hahmottamista, koska niiden avulla pystytään esimerkiksi konkretisoimaan abstrakteja sanoja ja asioita. Lisäksi oppien prosessointi jatkuu tietenkin tulevissa hankkeissa, joita tutkimusryhmästä laajentuvaksi verkostoksi jalostuneella Sarjiksella – erilaisilla kokoonpanoilla – on toivottavasti luvassa vielä lukuisia.

Kirsi Günther, Vaula Haavisto, Mira Kainulainen, Laura Kalliomaa-Puha, Anne Ketola, Eliisa Pitkäsalo, Jan Pitkäsalo

Kirjoittajat ovat Sarjis-tutkimusryhmän jäseniä.

Lähteet

Ally, Brandon A., Carl A. Gold & Andrew E. Budson. 2009. “The Picture Superiority Effect in Patients with Alzheimer’s Disease and Mild Cognitive Impairment.” Neuropsychologia 47 (2): 595–98. https://doi.org/10.1016/j.neuropsychologia.2008.10.010.

Botes, Marietjie. 2017. “Visual Communication as a Legal-Ethical Tool for Informed Consent in Genome Research Involving the San Community of South Africa.” Väitöskirja, Etelä-Afrikka: University of South Africa.

Creative Contracts. 2023. Creative Contracts ‑yrityksen verkkosivut. https://creative-contracts.com/ [luettu 5.4.2024]

Giancaspro, Mark Anthony. 2020. “Picture-Perfect or Potentially Perilous? Assessing the Validity of ‘Comic Contracts.’” The Comics Grid: Journal of Comics Scholarship 10 (1): 7. https://doi.org/10.16995/cg.188.

Isola, Anna-Maria, Heidi Kaartinen, Lars Leemann, Raija Lääperi, Taina Schneider, Salla Valtari & Anna Keto-Tokoi. 2017. “Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 33/2017.” Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0.

Kainulainen, Mira. 2023. ”Kognitiivinen saavutettavuus valvotun tapaamisen sääntöasiakirjoissa.” Teoksessa Communicating with Purpose, toim. Ella Lillqvist, Maria Eronen-Valli, Ville Manninen, Niina Nissilä & Eveliina Salmela, 128–146. Vaasa: VAKKI Publications 15. https://vakki.net/wp-content/uploads/2023/12/CWP2023A7.pdf

Kalliomaa-Puha, Laura, Anne Ketola & Eliisa Pitkäsalo. 2023. “Sarjakuva, sosiaalihuolto ja saavutettavuus.” Teoksessa Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvuus: Kohti kielellistä osallisuutta, toim. Jenny Paananen, Meri Lindeman, Camilla Lindholm, and Milla Luodonpää-Manni, 226–244. Helsinki: Gaudeamus.

Maaß, Christiane. 2020. Easy Language – Plain Language – Easy Language Plus: Balancing Comprehensibility and Acceptability. Berliini: Frank & Timme.

Suominen, Riitta. 2019. ”Virkatekstin käytettävyys: Pöytäkirjasta verkkotekstiksi ja sosiaalisen median päivitykseksi.” Väitöskirja, Suomi: Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1174-2.

Soilimaria Korhonen & Pia Karasjärvi: Selkokielen monitieteiset versot

Vuoden 2023 lopulla järjestettiin toiset Klaara-verkoston syysajot Helsingissä. Kyseessä oli kahden päivän intensiivinen tapahtuma, joka kokosi yhteen selkokielen tutkijoita sekä tutkimuksen liepeillä toimivia. Tavoitteena oli paitsi ajatella yhdessä selkokielen tutkimukseen liittyviä kysymyksiä, myös mahdollistaa selkokielen parissa toimivien verkostoituminen, vertaiskohtaamiset ja kollegiaalinen tuki. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Klaara-verkosto taustatukenaan Koneen säätiön rahoittama Selkokielen ytimessä -hanke.

Selkokielen neuvottelukunta julkaisi marraskuussa 2023 Selkokielen toimintaohjelman vuosille 2024–2026. Toimintaohjelman päätavoitteena on, että selkokielen asemasta Suomessa on tehtävä selvitys. Muut tavoitteet ovat:

  • Selkotoiminnalle on varmistettava riittävät resurssit.
  • Selkokieli on juurrutettava osaksi yhteiskunnan julkista viestintää.
  • Selkokielen asiantuntemusta on Suomessa vahvistettava.
  • Erilaisten selkoaineistojen julkaisemista tulee edistää ja lisätä.

Klaara-verkoston syysajoissa keräännyimme pohtimaan, mitä toimintaohjelma tarkoittaa erityisesti selkokielen tutkimuksen näkökulmasta. Mitä ovat uudet, monitieteisistä lähtökohdista nousevat tutkimusaiheet, jotka tukevat selkokielen uuden toimintaohjelman tavoitteita ja vievät niitä eteenpäin?

Selkokieltä ja selkeää yleiskieltä tulee tutkia ja kehittää rinnakkain. Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta alusti selkokielestä ja selkeästä yleiskielestä erilaisissa säädöksissä ja ohjelmissa, sillä aihepiiriin liittyy monenlaista tutkijoita kiinnostavaa problematiikkaa.

Selkokielen toimintaohjelmaa tukevan tutkimuksen kattokysymykseksi nousi, kuinka tutkimus ja käytännöt linkittyvät toisiinsa. Tämä kysymys istuu hyvin selkokielen tutkimuksen ylitieteiseen luonteeseen, joka yhdistää tieteen ulkopuoliset toimijat akateemiseen maailmaan.

Tiililän alustuksen jälkeen toimintaohjelman teemoja pohdittiin työryhmissä.

Selkokielen asiantuntemusta tukeva tutkimus

Työryhmässä syntyi paljon ajatuksia siitä, millainen tutkimus vie eteenpäin selkokielen toimintaohjelman tavoitetta vahvistaa selkokielen asiantuntemusta Suomessa. Toimintaohjelman todettiin jakautuvan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen sekä viranomaisiin vaikuttamiseen.

Selkokielen tutkimuksessa nähtiin samankaltaisuutta käännöstieteen tutkimuksen kanssa, erityisesti asiantuntijoiden koulutuksessa, kompetenssien kartoittamisessa ja opetusmenetelmien kehittämisessä. Selkokeskuksessa meneillään oleva selkokielen asiantuntijakriteeristön kehittämisprosessi tarjoaa myös kiinnostavia tutkimusasetelmia, sillä sitä voi peilata yliopistossa kehitettävään kääntäjien asiantuntijakriteeristöön.

Selkokielen tekstilajitutkimukseen liittyvät kysymykset olisi hahmotettava laajasti ja nähtävä mahdollisuudet esimerkiksi kaunokirjallisuuden tarjoamiin tutkimusyhteyksiin. Aiheeseen liittyy myös Kulttuurirahaston yläkouluille suunnattu selkokirjahanke, jonka seuranta ja tarkastelu tutkimusnäkökulmasta olisi tärkeää.

Kokonaiskuva selkokielestä viranomaiskontekstissa on tällä hetkellä hajanainen. Tarvitaan tutkimusta sekä kokonaiskuvasta että eri viranomaisten selkokielen osaamisesta.

Myös selkotoiminta kaupallistuu ja ammatillistuu. Asiantuntemus, hinnoittelu ja sertifiointi ovat vielä koskemattomia tutkimusaiheita. Samalla on tarpeen tarkastella Selkokeskuksen ja selkotunnuksen roolia tilanteessa, jossa sertifioinnin tarve voi kasvaa nopeastikin.

Tutkimuskohteena selkojulkaisut

Työryhmän pohdinnoissa korostui olemassa olevien selkoaineistojen kartoittaminen. Tietoa tarvitaan, jotta yhä parempien aineistojen julkaiseminen tulevaisuudessa on mahdollista. Tarvitaan empiiristä tutkimusta siitä, millaista selkokielistä aineistoa tuotetaan erilaisille kohderyhmille ja missä muodoissa. Aineistoja olisi tarkasteltava myös multimodaalisesta näkökulmasta tekstin, kuvan ja videon vuoropuheluna. Yhtä lailla on tärkeää saada kokonaiskuva siitä, miten selkoaineistoja käytetään ja millaisia aineistojen käyttäjien toiveet ja kokemukset ovat.

Työryhmä näkikin tarpeen tutkimushankkeelle, jossa pilotoidaan selkoaineistojen tuottamista yhteistyössä kohderyhmien kanssa. Tutkimushankkeen avulla on mahdollista ymmärtää syvemmin, millaiset aineistot ovat aidosti toimivia käyttäjien näkökulmasta ja millaisilla tavoilla materiaaleja käytetään. Kiinnostava on myös kysymys siitä, eroaako selkoaineistojen käyttäminen yleiskielisten materiaalien käytöstä. Tämän tutkimuksen avulla olisi mahdollista kehittää käyttäjälähtöisesti selkoaineistoja sekä aineistojen tuottamiseen liittyvää ohjeistusta.

Tekoäly tulee ajan myötä näkymään myös selkoaineistojen tuottamisessa. Emme vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä piirteitä tekoälyllä tuotettuun selkokieleen liittyy, ja millaisia ovat tekoälyllä tuotetut selkoaineistot. Tulevaisuuden tutkimus avaa myös sitä näkymää, millaisia todellisia mahdollisuuksia tekoäly antaa selkokielen tarvitsijoille.

Selkosuomen ja -ruotsin lisäksi on tärkeää suunnata katse myös viittomakielisten aineistojen kartoittamiseen, tutkimiseen ja kehittämiseen. Tarvitaan perustutkimusta viittomakielestä ja selkoviittomista ja ylipäänsä aiheen asemoimista muuhun selkokielen tutkimukseen.

Yhteistyötä yli rajojen

Työryhmät olivat yksimielisiä siitä, että tieteidenvälistä yhteistyötä eri tutkimusalojen kesken tarvitaan kaikessa selkokielen tutkimuksessa. Kielentutkijoiden ja käännöstutkijoiden yhteinen työ korostuu mm. selkomukauttamisen ja konekääntämisen kentällä. Samalla tavalla yhteisiä rajapintoja löytyy kirjallisuuden- ja selkoaineistojen tutkijoilla. Selkokielen opettamista ja kouluttamista on vielä tutkittu varsin vähän, ja aihepiirillä on ilmeinen yhteys kasvatustieteisiin.

On helppoa tunnistaa yhteistyön mahdollisuuksia yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, kun tarkastellaan osallisuutta ja saavutettavuutta. Aihealueeseen liittyvät esimerkiksi työllistymistavoitteisiin, maahanmuuttaneiden kielitaitoon ja integroitumiseen liittyvät kysymykset. Oikeustieteiden, hallintotieteiden ja selkotutkimuksen kohtaamiskentällä voidaan tarkastella esimerkiksi yhdenvertaisuuden kysymyksiä sekä sitä, missä tilanteessa selkokieltä tulisi, voi ja saa käyttää.

Kiinnostavaa on myös se, millaisia ovat viestinnän- ja tekstintutkimuksen näkökulmat selkoaineistoihin ja niiden tuottamisprosesseihin. Mitä selkokieli kirjoitettuna ja viitottuna tällä hetkellä on ja miten se näyttäytyy tekstilajitutkimuksen ja diskurssintutkimuksen näkökulmasta? Entä mitä mukautusprosessissa tapahtuu? Yhtä lailla on tärkeää tarkastella selkokieltä myös logopedisesta näkökulmasta, laajasti kommunikaatiohäiriöiden kontekstissa.

Selkokieli ei ole vain tekstejä. Selkokieleen liittyy yhä voimakkaammin vuorovaikutuksen ja epäsymmetrisen kommunikaation tutkimus. Edelleen tarvitsemme lisää tietoa selkokielen käyttämisestä erilaisten kohderyhmien kanssa moninaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Parvessa eteenpäin

Selkokielen tutkimuksella on monia yhtymäkohtia eri tieteenaloihin ja tutkijoihin. Olisikin tärkeää rakentaa yhteistyötä tieteenalojen kesken erilaisten teemapäivien, luentokurssien ja tutkimusartikkelikokoelmien avulla sekä nähdä yhteiseen toimintaan perustuvia rahoitusmahdollisuuksia.

Samaan aikaan on rakennettava yhteyttä tuleviin tutkijoihin alan sisällä ja liepeillä, ja luotava löydettäväksi hyvä parvi, jossa lentää. Klaara-verkoston syysajoilla koettiin innostunutta iloa, kun saimme tavata Helsingin yliopiston selkokielen opiskelijoita illanvieton yhteydessä. Keskustelimme päivän tutkimusaihioista, jaoimme ajatuksia ideoista ja tieteenalojen välisistä yhteistyön mahdollisuuksista, kuulimme toisiamme ja verkostoiduimme.

Syysajojen jälkeen Klaara-verkoston sähköinen parvi on avautunut. LinkedIn-tilillä ajankohtaisten tutkimusuutisten lisäksi on vapaasti tarjolla mm. yhteisen kokoontumisen tuloksena syntyneitä ”gradupaloja”. Nämä ovat yhteisestä ajattelusta lohkaistuja, pro gradun kokoisia tutkimusaiheita tarjoiltavaksi maisterivaiheen opiskelijoille. LinkedIn-tili löytyy nimellä KLAARA – selkokielen tutkijoiden verkosto.

Selkokielen tutkimus on nuorta, mutta sillä on monitieteistä potentiaalia. Tutkimuksella on paljon annettavaa yhteiskunnalle, jossa yhdenvertaisuuden eteen tehtävää työtä on silmänkantamattomiin. Myöhemmin tänä vuonna julkaistava uusi selkokielen tarvearvio alleviivannee tämän jälleen kerran. Tutkimusta tarvitaan ja tähän tutkijoiden on vastattava yhteistyössä muiden selkokielen toimijoiden kanssa.

Soilimaria Korhonen on selkokielen asiantuntijayrittäjä Kuopiosta.
Pia Karasjärvi on väitöskirjatutkija Vaasan yliopistosta.