Kategoria: Yleinen

Vuoden 2023 lopulla järjestettiin toiset Klaara-verkoston syysajot Helsingissä. Kyseessä oli kahden päivän intensiivinen tapahtuma, joka kokosi yhteen selkokielen tutkijoita sekä tutkimuksen liepeillä toimivia. Tavoitteena oli paitsi ajatella yhdessä selkokielen tutkimukseen liittyviä kysymyksiä, myös mahdollistaa selkokielen parissa toimivien verkostoituminen, vertaiskohtaamiset ja kollegiaalinen tuki. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Klaara-verkosto taustatukenaan Koneen säätiön rahoittama Selkokielen ytimessä -hanke.

Selkokielen neuvottelukunta julkaisi marraskuussa 2023 Selkokielen toimintaohjelman vuosille 2024–2026. Toimintaohjelman päätavoitteena on, että selkokielen asemasta Suomessa on tehtävä selvitys. Muut tavoitteet ovat:

• Selkotoiminnalle on varmistettava riittävät resurssit.
• Selkokieli on juurrutettava osaksi yhteiskunnan julkista viestintää.
• Selkokielen asiantuntemusta on Suomessa vahvistettava.
• Erilaisten selkoaineistojen julkaisemista tulee edistää ja lisätä.

Klaara-verkoston syysajoissa keräännyimme pohtimaan, mitä toimintaohjelma tarkoittaa erityisesti selkokielen tutkimuksen näkökulmasta. Mitä ovat uudet, monitieteisistä lähtökohdista nousevat tutkimusaiheet, jotka tukevat selkokielen uuden toimintaohjelman tavoitteita ja vievät niitä eteenpäin?

Selkokieltä ja selkeää yleiskieltä tulee tutkia ja kehittää rinnakkain. Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta alusti selkokielestä ja selkeästä yleiskielestä erilaisissa säädöksissä ja ohjelmissa, sillä aihepiiriin liittyy monenlaista tutkijoita kiinnostavaa problematiikkaa.

Selkokielen toimintaohjelmaa tukevan tutkimuksen kattokysymykseksi nousi, kuinka tutkimus ja käytännöt linkittyvät toisiinsa. Tämä kysymys istuu hyvin selkokielen tutkimuksen ylitieteiseen luonteeseen, joka yhdistää tieteen ulkopuoliset toimijat akateemiseen maailmaan.

Tiililän alustuksen jälkeen toimintaohjelman teemoja pohdittiin työryhmissä.

Selkokielen asiantuntemusta tukeva tutkimus

Työryhmässä syntyi paljon ajatuksia siitä, millainen tutkimus vie eteenpäin selkokielen toimintaohjelman tavoitetta vahvistaa selkokielen asiantuntemusta Suomessa. Toimintaohjelman todettiin jakautuvan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen sekä viranomaisiin vaikuttamiseen.

Selkokielen tutkimuksessa nähtiin samankaltaisuutta käännöstieteen tutkimuksen kanssa, erityisesti asiantuntijoiden koulutuksessa, kompetenssien kartoittamisessa ja opetusmenetelmien kehittämisessä. Selkokeskuksessa meneillään oleva selkokielen asiantuntijakriteeristön kehittämisprosessi tarjoaa myös kiinnostavia tutkimusasetelmia, sillä sitä voi peilata yliopistossa kehitettävään kääntäjien asiantuntijakriteeristöön.

Selkokielen tekstilajitutkimukseen liittyvät kysymykset olisi hahmotettava laajasti ja nähtävä mahdollisuudet esimerkiksi kaunokirjallisuuden tarjoamiin tutkimusyhteyksiin. Aiheeseen liittyy myös Kulttuurirahaston yläkouluille suunnattu selkokirjahanke, jonka seuranta ja tarkastelu tutkimusnäkökulmasta olisi tärkeää.

Kokonaiskuva selkokielestä viranomaiskontekstissa on tällä hetkellä hajanainen. Tarvitaan tutkimusta sekä kokonaiskuvasta että eri viranomaisten selkokielen osaamisesta.

Myös selkotoiminta kaupallistuu ja ammatillistuu. Asiantuntemus, hinnoittelu ja sertifiointi ovat vielä koskemattomia tutkimusaiheita. Samalla on tarpeen tarkastella Selkokeskuksen ja selkotunnuksen roolia tilanteessa, jossa sertifioinnin tarve voi kasvaa nopeastikin.

Tutkimuskohteena selkojulkaisut

Työryhmän pohdinnoissa korostui olemassa olevien selkoaineistojen kartoittaminen. Tietoa tarvitaan, jotta yhä parempien aineistojen julkaiseminen tulevaisuudessa on mahdollista. Tarvitaan empiiristä tutkimusta siitä, millaista selkokielistä aineistoa tuotetaan erilaisille kohderyhmille ja missä muodoissa. Aineistoja olisi tarkasteltava myös multimodaalisesta näkökulmasta tekstin, kuvan ja videon vuoropuheluna. Yhtä lailla on tärkeää saada kokonaiskuva siitä, miten selkoaineistoja käytetään ja millaisia aineistojen käyttäjien toiveet ja kokemukset ovat.

Työryhmä näkikin tarpeen tutkimushankkeelle, jossa pilotoidaan selkoaineistojen tuottamista yhteistyössä kohderyhmien kanssa. Tutkimushankkeen avulla on mahdollista ymmärtää syvemmin, millaiset aineistot ovat aidosti toimivia käyttäjien näkökulmasta ja millaisilla tavoilla materiaaleja käytetään. Kiinnostava on myös kysymys siitä, eroaako selkoaineistojen käyttäminen yleiskielisten materiaalien käytöstä. Tämän tutkimuksen avulla olisi mahdollista kehittää käyttäjälähtöisesti selkoaineistoja sekä aineistojen tuottamiseen liittyvää ohjeistusta.

Tekoäly tulee ajan myötä näkymään myös selkoaineistojen tuottamisessa. Emme vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä piirteitä tekoälyllä tuotettuun selkokieleen liittyy, ja millaisia ovat tekoälyllä tuotetut selkoaineistot. Tulevaisuuden tutkimus avaa myös sitä näkymää, millaisia todellisia mahdollisuuksia tekoäly antaa selkokielen tarvitsijoille.

Selkosuomen ja -ruotsin lisäksi on tärkeää suunnata katse myös viittomakielisten aineistojen kartoittamiseen, tutkimiseen ja kehittämiseen. Tarvitaan perustutkimusta viittomakielestä ja selkoviittomista ja ylipäänsä aiheen asemoimista muuhun selkokielen tutkimukseen.

Yhteistyötä yli rajojen

Työryhmät olivat yksimielisiä siitä, että tieteidenvälistä yhteistyötä eri tutkimusalojen kesken tarvitaan kaikessa selkokielen tutkimuksessa. Kielentutkijoiden ja käännöstutkijoiden yhteinen työ korostuu mm. selkomukauttamisen ja konekääntämisen kentällä. Samalla tavalla yhteisiä rajapintoja löytyy kirjallisuuden- ja selkoaineistojen tutkijoilla. Selkokielen opettamista ja kouluttamista on vielä tutkittu varsin vähän, ja aihepiirillä on ilmeinen yhteys kasvatustieteisiin.

On helppoa tunnistaa yhteistyön mahdollisuuksia yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, kun tarkastellaan osallisuutta ja saavutettavuutta. Aihealueeseen liittyvät esimerkiksi työllistymistavoitteisiin, maahanmuuttaneiden kielitaitoon ja integroitumiseen liittyvät kysymykset. Oikeustieteiden, hallintotieteiden ja selkotutkimuksen kohtaamiskentällä voidaan tarkastella esimerkiksi yhdenvertaisuuden kysymyksiä sekä sitä, missä tilanteessa selkokieltä tulisi, voi ja saa käyttää.

Kiinnostavaa on myös se, millaisia ovat viestinnän- ja tekstintutkimuksen näkökulmat selkoaineistoihin ja niiden tuottamisprosesseihin. Mitä selkokieli kirjoitettuna ja viitottuna tällä hetkellä on ja miten se näyttäytyy tekstilajitutkimuksen ja diskurssintutkimuksen näkökulmasta? Entä mitä mukautusprosessissa tapahtuu? Yhtä lailla on tärkeää tarkastella selkokieltä myös logopedisesta näkökulmasta, laajasti kommunikaatiohäiriöiden kontekstissa.

Selkokieli ei ole vain tekstejä. Selkokieleen liittyy yhä voimakkaammin vuorovaikutuksen ja epäsymmetrisen kommunikaation tutkimus. Edelleen tarvitsemme lisää tietoa selkokielen käyttämisestä erilaisten kohderyhmien kanssa moninaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Parvessa eteenpäin

Selkokielen tutkimuksella on monia yhtymäkohtia eri tieteenaloihin ja tutkijoihin. Olisikin tärkeää rakentaa yhteistyötä tieteenalojen kesken erilaisten teemapäivien, luentokurssien ja tutkimusartikkelikokoelmien avulla sekä nähdä yhteiseen toimintaan perustuvia rahoitusmahdollisuuksia.

Samaan aikaan on rakennettava yhteyttä tuleviin tutkijoihin alan sisällä ja liepeillä, ja luotava löydettäväksi hyvä parvi, jossa lentää. Klaara-verkoston syysajoilla koettiin innostunutta iloa, kun saimme tavata Helsingin yliopiston selkokielen opiskelijoita illanvieton yhteydessä. Keskustelimme päivän tutkimusaihioista, jaoimme ajatuksia ideoista ja tieteenalojen välisistä yhteistyön mahdollisuuksista, kuulimme toisiamme ja verkostoiduimme.

Syysajojen jälkeen Klaara-verkoston sähköinen parvi on avautunut. LinkedIn-tilillä ajankohtaisten tutkimusuutisten lisäksi on vapaasti tarjolla mm. yhteisen kokoontumisen tuloksena syntyneitä ”gradupaloja”. Nämä ovat yhteisestä ajattelusta lohkaistuja, pro gradun kokoisia tutkimusaiheita tarjoiltavaksi maisterivaiheen opiskelijoille. LinkedIn-tili löytyy nimellä KLAARA – selkokielen tutkijoiden verkosto.

Selkokielen tutkimus on nuorta, mutta sillä on monitieteistä potentiaalia. Tutkimuksella on paljon annettavaa yhteiskunnalle, jossa yhdenvertaisuuden eteen tehtävää työtä on silmänkantamattomiin. Myöhemmin tänä vuonna julkaistava uusi selkokielen tarvearvio alleviivannee tämän jälleen kerran. Tutkimusta tarvitaan ja tähän tutkijoiden on vastattava yhteistyössä muiden selkokielen toimijoiden kanssa.

Soilimaria Korhonen on selkokielen asiantuntijayrittäjä Kuopiosta.
Pia Karasjärvi on väitöskirjatutkija Vaasan yliopistosta.

Although we know that that long and rare or unfamiliar words can make reading more difficult, and guidelines for Easy Language advise writers to use frequent and short words, we have limited information on the effects of these word characteristics on Swedish-speaking readers in the Easy Language target group. This blog text briefly describes an eye-tracking study that investigated the reading of Easy Language texts on readers in a day centre for people with intellectual disabilities.

Although Easy Language is an internationally growing research field (e.g., Lindholm & Vanhatalo 2021), research on Easy Swedish has been more limited (e.g., Arle & Frondén 2022). In the quest of evaluating the effectiveness of the rules for Easy Language, eye-tracking methodology has become increasingly popular among researchers, especially in the German linguistic context (see, for example, Deilen 2021; Gutermuth 2020). In my doctoral research project, in co-operation with Johanna Kaakinen, I have used eye-tracking methodology to study effects of word length, frequency, word repetition, and abstractness on readers with intellectual disability when reading Easy Language texts written by public authorities. In this blog text, I briefly describe some of my findings and share some practical experiences from my eye-tracking experiments. The results have been published in the article Reading Easy Language Texts Written by Public Authorities: Evidence from Eye Tracking in Finnish Journal of Linguistics (Frondén & Kaakinen 2023).

Guidelines for Easy Swedish state writers should use short and frequent words, and repeat words instead of using synonyms (e.g., MTM; LL-Center). Although previous research has shown that word length, frequency and word repetition influence word reading times (eg., Rayner 1998; 2008), some of the guidelines for Easy Language have been shown to be based on misinterpreted, simplified, or outdated research (Wengelin 2015). Furthermore, research focusing on effects of word length, frequency and word repetition among adult readers in the Easy Swedish target group has been lacking.

In 2021, we carried out an eye-tracking study that studied the reading of Easy Language texts written by public authorities, focusing on the effects of word length, frequency, and word repetition on a small group of readers in a day centre for people with intellectual disabilities. The eleven readers that participated in the study were all native speakers of Swedish, living in Finland. The control group consisted of eight university students, also native speakers of Swedish.

As expected, the results of the study showed significant effects for both word length and frequency in all readers. Interestingly, these effects were also significantly greater in the group at the day centre for people with intellectual disabilities than in the control group, which adds validity to the related Easy Language guidelines for this group of readers. The effects for word repetition were not as clear; it affected reading only partly. During the experiment, follow-up free-recall questions were used to check how much the participants remembered of the texts directly after reading it. The texts were seemingly too difficult for the readers at the day centre – they were not able to reproduce the main contents of the texts.

As the group in this research study was small, more research is needed to examine the effects of these word-level text characteristics in this group of readers. However, this pilot study offers a valuable asset to the evaluation of Easy Language guidelines and an entry point to the study of text characterstics’ effects on readers in the Swedish Easy Language target group. 

Carina Frondén

Doctoral Researcher, Scandinavian Languages, University of Helsinki

 

References:

Arle, Solveig & Frondén, Carina. 2022. Bringing order to chaos: Research on Easy Swedish. Journal of Nordic Linguistics 45(2). 167–193. https://doi.org/10.1017/S0332586522000105

Deilen, Silvana. 2021. Optische Gliederung von Komposita in Leichter Sprache: Blickbewegungsstudien zum Einfluss visueller, morphologischer und semantischer Faktoren auf die Verarbeitung deutscher Substantivkomposita. Berlin: Frank & Timme. (Doctoral Dissertation).

Frondén, Carina & Kaakinen, Johanna K. 2023. Reading Easy Language texts written by public authorities: Evidence from eye tracking. Finnish Journal of Linguistics, 36, 7–36. https://doi.org/10.61197/fjl.126062

Gutermuth, Silke. 2020. Leichte Sprache für alle?: Eine zielgruppenorientierte Rezeptionsstudie zu Leichter und Einfacher Sprache. Berlin: Frank & Timme. (Doctoral Dissertation).

Lindholm, Camilla & Vanhatalo, Ulla. 2021. Introduction. In Lindholm, Camilla & Vanhatalo, Ulla (eds.), Handbook of Easy Languages in Europe,. 11–26. Berlin: Frank & Timme.

LL-Center. Om lätt språk och lättläst. (www.ll-center.fi/svenska/om_lattlast/om_lattlast2/) (Accessed 2021-04-27).

Myndigheten för tillgängliga medier (MTM). Att skriva lättläst. (https://www.mtm.se/var-verksamhet/lattlast/att-skriva-lattlast/) (Accessed 2021-03-08).

Wengelin, Åsa. 2015. Mot en evidensbaserad språkvård? En kritisk granskning av några svenska klarspråksråd i ljuset av forskning om läsbarhet och språkbearbetning. Sakprosa 7(2). https://doi.org/10.5617/sakprosa.983

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja Kehitysvammaliiton yhteinen SELVIS-hanke (2018–2021) tuotti materiaalia kehitysvammaisten nuorten ja nuorten aikuisten päihde- ja pelihaittojen ehkäisemiseksi. Aineistoja ideoitiin ja testattiin yhdessä kehitysvammaisten nuorten ja kehitysvamma-alalla työskentelevien ammattilaisten kanssa.

Vuoden 2021 alussa SELVIS-tiimi lähti ratkaisemaan haastetta, miten hankkeessa tuotetut selkokieliset työkalut saataisiin sellaiseen muotoon, että kehitysvamma-alan ammattilaisten olisi helppo hyödyntää niitä omassa työssään, esimerkiksi toisen asteen työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen eli TELMA-koulutuksen ryhmien parissa. Syntyi ajatus, että materiaaleissa olisi potentiaalia oppitunneiksi.

SELVIS-tiimi työsti aluksi selkokielisten oppituntien rungot alkoholista sekä tupakasta ja testasi oppitunnit Ammattiopisto Liven TELMA-ryhmien kanssa. Testatut oppitunnit havainnoitiin erillisen työkalun avulla, jonka myötä oppitunnit viimeisteltiin ja julkaistiin EHYTin sivuilla. Työskentely oli moniammatillista, sillä mukana oli ehkäisevän päihdetyön osaajia, kehitysvamma-alan ammattilaisia sekä selkokielen asiantuntija.

Oppituntien testauksen yhteydessä oppilaitokselta tuli toive materiaaleista, joiden aiheena olisi digipelaaminen ja puhelimen käyttö. Nuorten digipelaaminen on yhä suurempi ilmiö, ja hanke näkikin aiheessa potentiaalia jatkohankkeeksi. SELVIS-hanke ei kuitenkaan saanut jatkorahoitusta, joten selkokielisten pelikasvatusoppituntien toteuttamisesta jouduttiin luopumaan. Oli jäätävä toivomaan sopivaa hetkeä, jolloin palata aiheen pariin. Se hetki koitti seuraavan vuonna, syksyllä 2022.

Kysely digi- ja rahapelaamisesta taustoitti kehitystyön

Mahdollisuus digi- ja rahapelaamisen oppituntien kehittämiseen avautui työn ohella suoritettavien palvelumuotoilun opintojen myötä. Opintoihin sisältyi omaan työhön liittyvä kehittämistehtävä, johon tuli soveltaa palvelumuotoilun menetelmiä. Opintojen kehittämistyöksi valikoituivat aiemmin toteutumatta jääneet SELVIS-oppitunnit digi- ja rahapelaamisesta. EHYTin kannustava työyhteisö sekä kehittämismyönteinen organisaatio mahdollistivat kehittämistyön käynnistämisen.

Prosessi alkoi kokoamalla aiheiden tietoperustaa. Tähän sisältyi tapaamisia digi- ja rahapeliasiantuntijoiden kanssa sekä perehtymistä teoriaan ja ilmiöihin suhteessa kehitysvammaisiin nuoriin. Helmikuussa 2023 toteutettiin kysely kehitysvamma-alan ammattilaisille, joka pyrki selvittämään, ovatko ammattilaiset havainneet kehitysvammaisten nuorten parissa digi- ja rahapelaamista ja niihin liittyviä haittoja. Digipelaamisesta kysyttiin myös hyötyjä ja taitoja, joita pelaaminen oli antanut. Vastauksia saatiin yhteensä 68 toimijalta. Kyselyn tulokset ja niihin liittyvä tiedote julkaistiin 7.11.2023 EHYTin verkkosivuilla.

Kyselyn perusteella digipelaaminen on merkittävä osa arkea monella kehitysvammaisella henkilöllä, kuten muullakin väestöllä. Kyselyn tulokset muistuttavat, että digipelaaminen voi aiheuttaa myös erilaisia haittoja. Kyselyssä esiin tulleet digipelaamisen haitat ovat yleisiä myös muulla väestöllä, erityisesti nuorilla.

Kyselyn perusteella yleisin haitta olivat erilaiset ajanhallintaan liittyvät haasteet. Digipelit ovat tyypillisesti sellaisia, että ne houkuttelevat jatkamaan pelaamista ja palkitsevat säännöllisestä peliajasta. Koska kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat enemmän tukea arjenhallinnassa, voi mielekkään tekemisen itsenäinen rajoittaminen olla erityisen haastavaa. Kun tarkastellaan ongelmallista pelaamista, on aina syytä pohtia taustasyitä – onko pelaaminen itse ongelma vai reaktio johonkin? Tätä pohti myös eräs kyselyn vastaaja ja uskoi ongelmien juurisyyn usein liittyvän muuhun kuin pelaamiseen.

On tärkeää kiinnittää huomiota myös digipelaamisen tuomiin hyötyihin. Kyselyn vastaajat toivat hyötyinä useimmiten esiin erilaiset uudet taidot, kuten tietotekniset taidot, sosiaaliset taidot ja kielitaidot. Myös sosiaalisiin suhteisiin liittyvät hyödyt mainittiin usein. Moni kehitysvammainen henkilö voi pelaamisen kautta päästä kokemaan yhteisöllisyyttä sekä muita positiivia sosiaalisia tilanteita, joita ei muualta saa. Tämä on erityisen tärkeää huomioida kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla, koska he saattavat helposti jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Joka neljäs vastaaja oli havainnut myös rahapelaamiseen liittyviä haittoja. Eniten mainittuja olivat talouteen liittyvät haitat. Rahapeliriippuvuudesta raportoi viisi vastaajaa. Rahapelaamisesta onkin tärkeää puhua kehitysvammaiselle nuorelle, vaikka ei olisi tiedossa, onko hän kiinnostunut rahapelaamisesta, sillä kiinnostus voi syttyä esimerkiksi täysi-ikäisyyden myötä. Kehitysvammaisia henkilöitä kohtaavien ammattilaisten on osattava ottaa rahapelaaminen puheeksi selkokielellä ja tarvittaessa auttaa avun piiriin. Jokaisella on oltava mahdollisuus kuulla pelaamisen haitoista, jotta osaa tunnistaa pelaamisen tuomat riskit ja voi tehdä tietoisen valinnan omasta pelaamisestaan.

Kyselyssä kerättiin tietoa myös siitä, millaisia materiaaleja tai tukea ammattilaiset kaipaavat digi- ja rahapelaamisen käsittelyyn omassa työssään. Vastaajien selkeä viesti oli, että hyvin tehtyjä selkokielisiä materiaaleja digi- ja rahapelaamisen käsittelyyn kaivataan. Myös materiaaleista ja työkaluista tiedottamista pidettiin tärkeänä, jotta niitä voidaan hyödyntää kehitysvamma-alalla.

Pelikasvatusoppituntien pilotointi

Kun pelikasvatusoppituntien ensimmäiset versiot olivat valmiit, otettiin yhteyttä yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin, joissa opiskeli kehitysvammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Oppituntien sisältöjä pilotoitiin kuudessa eri oppilaitoksessa, joissa kohdattiin yhteensä 68 oppilasta ja 24 ammattilaista. Oppitunnit pidettiin huhti–kesäkuussa 2023. Puolet luokista oli toisen asteen työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen TELMA-ryhmiä ja puolet yläkoulujen luokkia. Pilotit toteutettiin Helsingissä, Espoossa, Keravalla ja Loviisassa.

Pilotointi oli jälleen opettavainen sekä hyödyllinen kokemus. Oppilaiden pohdinnat toivat paljon uusia kehittämisideoita oppituntien sisältöihin. Osalle oppilaista oli jo itsessään innostavaa päästä keskustelemaan digipelaamisesta ja osa tiesikin aiheesta paljon. Joillekin nuorille oli kiinnostavaa käydä läpi digipelien haitallisista sisällöistä kertovia symboleja, osa halusi tietää syitä ikärajoille. Usein keskusteltiin myös siitä, miksi digipelaamisen rajoittaminen on vaikeaa, ja millä tavalla voisi onnistua vähentämään pelaamista esimerkiksi arki-iltoina. Joitakin oppilaita mietitytti, miksi rahapelejä saa mainostaa, sillä ne tuntuivat vain suurelta huijaukselta.

Oppitunnin lopussa eräs nuori kertoi aikovansa pelata rahapelejä, kun täyttää 18 vuotta, vaikka hän oli juuri saanut tietää rahapeleihin liittyvistä haitoista ja riskeistä. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että pelihaittojen ehkäisy on aina pitkäjänteistä työtä, sillä nuorella voi olla jo rakentunut oma, vahva näkemys rahapelaamisesta.

Pilotointi myös auttoi näkemään, millaiset asiat ovat nuorille kompleksisempia selitettäviä, kuten digipelien grooming-ilmiö ja rahapelaamiseen liittyvä mainonta. Havainnot auttoivat myös rajaamaan aiheita ja toisaalta kertomaan oppilaita kiinnostaneista asioista enemmän. Pilotoinnin päätyttyä oppituntirunkoja kehitettiin tunneilla tehtyjen havaintojen sekä ammattilaisilta saadun palautteen perusteella.

Selkokieliset oppitunnit digi- ja rahapelaamisesta

Projektin onnistuneena lopputuloksena syntyivät selkokieliset oppitunnit digipelaamisesta ja oppitunti rahapelaamisesta, jotka saivat selkotunnuksen. Materiaalit julkaistiin EHYTin verkkosivuilla syyskuussa 2023.

Kun tarkastellaan kehitystyötä kokonaisuutena, huomaa sen vaatineen uuden opettelua selkokielen parissa. Kehitystyö on myös vaatinut asioiden tarkastelua haavoittuvassa asemassa olevan kohderyhmän kokemusten kautta. Prosessin kautta on hahmottunut, millaisia haasteita ihmiset voivat arjessaan kohdata, kun käytämme vaikeaa kieltä.

On tärkeää keskustella erilaisilla areenoilla siitä, ketkä jäävät tiedon ulkopuolelle, ja mitä siitä voi seurata. Selkokielen avulla voimme tarkastella asioita syvemmin – mitä oikeasti tarkoitamme, kun puhumme ”suojaavista tekijöistä päihdekasvatuksessa”? Millä tavalla kerromme vaikeista aiheista, kuten grooming-ilmiöstä kehitysvammaisille oppilaille lisätäksemme heidän turvallisuuttaan? Miten varmistamme, että kehitysvammaiset nuoret tulevat varmasti kuulluksi oppitunneilla ja saavat mahdollisuuden osallistua? Kun ratkomme näitä kysymyksiä, teemme päihde- ja pelikasvatuksesta yhä yhdenvertaisempaa.

Milla Ruuska oli koulutussuunnittelija Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Nuorten osastolta

When people with intellectual disabilities are asked about their interaction experiences, they often express a desire for spoken Easy Language. Speaking in Easy Language is not, however, easy. For example, professionals who work with people with intellectual disabilities often ask for advice on how to use accessible language with their clients. In accordance with their professional ethics, they want to interact in a way that strengthens equal participation. But in real, everyday conversations, this is sometimes challenging.

In Finland, professionals receive guidelines for spoken Easy Finnish in Interaction (ELI guidelines), which aim to help them speak to people with special linguistic needs. In my doctoral thesis, which was accepted in 2022 at the University of Helsinki, I analysed data from linguistically asymmetric conversations between people with intellectual disabilities and the professionals working with them. The research also aimed to update these guidelines to better meet the needs of these professionals in their daily interactions.

In general, spoken Easy Language is a topic that has not been studied earlier. However, it is currently attracting also international interest. For example, an ongoing Erasmus+ project called SELSI aims to produce guidelines for spoken Easy Language by gathering user experiences of spoken situations in five European countries (Slovenia, Italy, Sweden, Latvia, and Lithuania).

Conversations involving people with intellectual disabilities is also a topic that has not been studied much, but which is awaking interest among Conversation Analysts at the moment (about this valuable pioneering work, see e.g. Antaki et al. 2008; Chin 2022).

Challenges of guidelines for spoken language

The concept of Easy Language is generally widely established in Finland, but mainly concerns written language (Leskelä 2021). Thus, it was first assumed, logically, that the guidelines for written Easy Language could provide a working model for spoken Easy Language equivalents. This assumption was overturned when the work on guidelines for spoken Easy Language started in Finland, for several reasons.

First, using language orally is different to using it in texts. Speakers must make their linguistic decisions in fractions of seconds, whereas writers have all the time they need to carefully consider their linguistic choices. As a result, we often speak incorrectly or use language that is too difficult for our co-participant. On the other hand, speakers can receive immediate feedback from their co-participant and instantly simplify their speech.

Second comes the tricky question of who is responsible for the comprehensibility of the language. In written Easy Language, it is the writer who bears this responsibility, but in spoken situations, communication is based on reciprocity. Comprehensibility is created in cooperation, step by step, by responding to the other’s reactions, by offering interpretations, and by fitting one’s own contribution into this overall pattern. Somewhat paradoxically, the speaker who needs linguistic support is also responsible for comprehensibility.

We also have to take into account the consequences of and potential risks that may arise from following interactional guidelines. One obvious risk is that they may desensitise the linguistically more competent speaker to the individual needs and strengths of the co-participant. This may happen if the more competent speaker has not internalised the ultimate purpose of the guidelines but has learned a list of instructions on permitted and non-permitted language by heart.

The guidelines on spoken Easy Language must take all these issues into account. My research, however, has enabled me to conclude that the ELI guidelines have mostly overcome these challenges: most of their 45 recommendations seem to lead to functional, egalitarian interaction between speakers. For example, the recommendations for encouraging co-participants seem to really activate them and lead to more equal participatory opportunities. The recommendations on how to solve understanding troubles by using various repair initiators also appear to be effective, especially when the repair process is prolonged. Moreover, authentic data have shown that the recommendations to use one’s voice clearly and understandably have been successful.

Authentic conversational data as a point of departure

My research data consist of authentic, video-recorded conversations between adults with mild or moderate intellectual disabilities and the professionals, mainly job coaches, who work with them. I used the Conversation Analysis method to study these exchanges (e.g., Sidnell & Stivers 2013).

Table 1: Interaction types, participants, and duration of the research data.

Interaction types	Participants	Duration
Free conversations (6)	Participants with intellectual disabilities (6) Professional participants (5)	1:45:47
Task guidance sessions (4)	Employees with intellectual disabilities (4) Job coaches (4)	0:51:58
Interviews (6)	Interviewees with intellectual disabilities (7) Interviewers with different professional backgrounds (4)	1:29:26
Total: 16 conversations	12 participants with intellectual disabilities 11 professional participants	4:07:11

 

The participants in these data mostly knew each other, although not all of them interacted with each other daily. The speakers’ familiarity with each other has a significant effect on the management of cooperation during their interactions. Using spoken Easy Language in customer service, for example, can be more demanding than speaking with acquaintances. In addition, the data were rather limited, although this is not exceptional in Conversation Analysis, which aims to dig deep into the details of the interaction. In the future, however, I hope that the issues highlighted in this research can be examined using more extensive data.

Solving special conversational challenges

For the most part, the ELI guidelines seem to be working well, but I believe that they could still benefit from a few new recommendations. One such addition could be a recommendation on confabulation, which occurs in these kinds of data relatively often but is rare in other types of conversations. Confabulation means a situation in which the co-participant expresses something that cannot be true but is not consciously or intentionally lying (Schnider 2008). To explain this in more detail, I present a situation in my data, in which Harri, a man with Down Syndrome, is talking to Eeva, a job coach. They have been discussing several topics related to Harri’s work, free-time activities and personal relationships. They are about to end the conversation, when Harri, somewhat unexpectedly, initiates a new topic[1]:

01 Harri:          (1.2) I: go (0.5) (to do) some jobs
02                      (1.2)
03                      #ää#hh (1.8) ↑in Koi- ↑Koivula
04 Eeva:           @Koivula@ ((surprised voice))
05 Harri:          yea    (0.5)
06 Eeva:           you go to Koivula [to do some jo]bs,
07 Harri:                                           [>yea yea<      ]
08                      (0.5)
09 Eeva:           what jobs.                                                                                     
10 Harri:          doctor’s jobs.
11 Eeva:           ((laughing)) ↑haha d(h)octor’s jobs. $
12                      ↑well well what, .h well yes↓ .th do you know
13                      that for that-  one has to go to school for quite- a while
14                      (0.5)
15 Harri:          yes (.) ((nods)) school↑
16 Eeva:           $mm-m$
17 Harri:          mt (.)
18 Eeva:           $firs[t  one should:   ] (then)  go to school$↑
19 Harri:                  [(krhm)                ] (mt)
20 Eeva:            $you: have quite high-flying dreams here.$
(TvaS 1.8, free)

First (lines 1–3), Harri takes a topically surprising and linguistically somewhat unclear turn that needs to be negotiated by the speakers. In order to find out what Harri means by his sudden idea of going to do some jobs in Koivula, a place far away from their hometown, Eeva suggests repair using several repair initiators: she repeats the reference to a place (Koivula, line 4), “collects” what Harri has assumably said (you go to Koivula to do some jobs, line 6), and formulates a question clause (what jobs, line 9). She uses these as ways through which to initiate repair of Harri’s claim so that it can be seen as a valid contribution to the discussion they are having. The last initiator leads to a fuller answer from Harri (doctor’s jobs, line 10), which raises a new challenge, that of potential confabulation. Harri going to do a doctor’s job is highly unlikely, and it provokes an instant reaction from Eeva (line 11) as she bursts into laughter and repeats the turn with an amused voice, smiling. Such a reaction to a potential confabulation like this is related to their knowing each other – this reaction would probably not occur between speakers who do not know each other. After her laughter, however, Eeva softens her speech: her next turn includes restarts, dialogue particles, variations in intonation, and finally an explanatory turn of what Harri’s claim would require (one has to go to school for quite- a while, line 13). As Harri simply confirms the idea of going to school, Eeva repeats the explanatory turn with a smiling voice (first one should (then) go to school, line 18). In a way, these turns about going to school are to express to Harri: if you say this, this is where we end up. Harri’s reaction to this is ambiguous: he neither confirms nor denies it (line 19). The example ends with Eeva’s formulation (you have quite high-flying dreams here, line 20), in which she expresses how Harri’s claim of going to do a doctor’s job could be assigned to an acceptable and understandable context: it is a dream.

This example shows how difficult it can be to find an appropriate way to respond to a possible confabulation. At the same time, of course, it also emphasises how difficult it is to formulate recommendations for such special challenges of interaction. It is obvious that such delicate situations cannot be solved with simple or straightforward advice, such as using vocabulary familiar to your co-participant or explaining difficult words in a concrete manner (which, of course, are important basic recommendations in the ELI guidelines). The recommendation must be formulated on a more general level, and it must appeal to the ability of the linguistically more competent participant to recognise this as a conversational phenomenon. In my own research, I suggest the following guideline:

Give your interlocutor the opportunity to talk about their own issues as an expert. If you suspect that the interlocutor is saying something that is not true (confabulation), address it. State your doubts directly if you know the person you are talking to well and the situation allows you to speak directly. If you don’t know your interlocutor very well or the situation requires you to proceed with caution, ask questions and clarify the matter, but delicately.

***

The text is based on the writer’s doctoral thesis Selkopuhetta! Puhuttu selkokieli kehitysvammaisten henkilöiden ja ammattilaisten vuorovaikutuksessa [Speak Easy Language! Spoken easy language in interaction between persons with intellectual disabilities and professionals]. University of Helsinki.

***

Acknowledgements: I wish to express my gratitude to Prof. Charles Antaki, a pioneer in Conversation Analytical research on conversations involving people with intellectual disabilities, as well as to Dr. Deborah Chinn, to my opponent Prof. Niina Lilja, and to my supervisors, Prof. Salla Kurhila, Prof. Camilla Lindholm, Dr. Antti Teittinen and Dr. Ulla Vanhatalo.

***

References:

Antaki, C., W. Finlay & C. Walton 2008. Conversational Shaping. Staff members’ solicitation of talk from People with an Intellectual Impairment. Qualitative Health Research, 17(10), pp. 1403–1414.

Chinn, D.2022: I have to explain to him. How companions broker mutual understanding between patients with Intellectual Disabilities and Health Care Practitioners in primary Care. Qualitative Health Research 32 (8–9), pp. 1215–1229.

Hepburn, A. & Bolden, G. 2013. The Conversation Analytic Approach to Transcription. In J. Sidnell & T. Stivers (eds.), Handbook of Conversation Analysis, pp. 57–76. Oxford: Wiley-Blackwell.

Leskelä, L. 2021. Easy Language in Finland. In C. Lindholm & U. Vanhatalo (eds.), Handbook of Easy Languages in Europe, pp. 149–190. Berlin: Frank & Timme.

Schnider, A. 2008. The Confabulating Mind. How the Brain creates Reality. Oxford: Oxford University Press.

SELSI = Spoken Easy Language in Social Inclusion. http://selsi.eu/en/

Sidnell, J. & Stivers, T. (eds.) 2013. Handbook of Conversation Analysis

[1] The participants are talking in Finnish, the translation into English is my own. The example is transcribed according to the conventional transcription system of Conversation Analysis (e.g., Hepburn & Bolden 2013), but simplified to some extent for ease of reading.

Selkokieltä on Suomessa tutkittu varsin monenlaisin menetelmin ja monenlaisista näkökulmista. Varsin vähälle huomiolle on kuitenkin toistaiseksi jäänyt se, miten selkokielellä käytetään valtaa. Millaista on selkokielisen tekstin retoriikka? Millä tavalla selkeys ja vaikuttavuus kietoutuvat toisiinsa? Miten selkokielellä voidaan puhua esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä? Näitä kysymyksiä tarkastelin pro gradu -tutkielmassani, joka valmistui keväällä 2022.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin kirjoitetun selkokielisen seksivalistuksen retoriikkaa. Halusin tutkia, miten selkokielinen teksti voi pyrkiä vaikuttamaan lukijaansa. Tavoitteeni oli selvittää, onko samoilla kielellisillä muodoilla mahdollista luoda tekstiin sekä selkeyttä että vaikuttavuutta. Tarkastelin myös, voivatko jotkin vaikuttamiskeinot olla ristiriidassa selkokielen periaatteiden kanssa. Tässä hyödynsin retorista analyysiä. Retorisen analyysin tekijä pyrkii kuvaamaan kielellisen vaikuttamisen keinoja. Tutkimuksen kohteena on se, kuinka tekstin lähettäjä pyrkii vaikuttamaan yleisöönsä. Analyysin tekijä voi pyrkiä myös selvittämään, miksi puhuja on käyttänyt tiettyjä tehokeinoja. On mahdollista arvioida sitäkin, miten onnistuneita käytetyt keinot ovat tekstin aiotun yleisön kannalta. (Kakkuri-Knuuttila 1998, 239–240.) Tutkielmassani pohdinkin myös sitä, miten retoriset keinot mahdollisesti toimivat selkolukijan kannalta – arvioni keinojen toimivuudesta perustui siis siihen, miten hyvin ne sopivat yhteen selkokielen periaatteiden kanssa.

Tutkimusaineistoni koostui yhdestä painetusta kirjasta, joka oli yli 150-sivuinen eli varsin laaja. Tasoltaan teksti oli arvioni mukaan vaativaa selkokieltä; jo pituus tekee tekstistä sangen vaativan.

Minua kiinnosti lisäksi se, millä tavalla selkokielinen valistusteksti puhuu erilaisista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Halusin tutkia, toistaako teksti sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä normeja vai purkaako se niitä. Tätä aihetta ei tietojeni mukaan ole aiemmin tutkittu ollenkaan, ja graduni toimiikin avauksena tähän suuntaan. Tässä hyödynsin queer-luentaa, joka on eräänlainen vastakarvaan lukemisen tapa, jolla tekstiin kirjoittuvia normeja on mahdollista tuoda esiin. Tutkimukseni edustaa feminististä tekstintutkimusta, joka on yhteiskunnallista ja avoimesti muutostavoitteellista. Feministiset metodologiat pyrkivät kyseenalaistamaan luonnollistettuja “totuuksia” ja tutkimaan tiedon ja vallan suhdetta (Liljeström 2004, 21). Katson feministisen tutkimusotteen sopivan hyvin selkokielen tutkimukseen, sillä myös selkokielen käytön ja tutkimisen tavoitteena on parantaa ihmisten tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Päädyin siis yhdistämään retorista analyysiä ja queer-luentaa selkokielen teoriaan. Tämä yhdistelmä osoittautui hedelmälliseksi ja sen avulla kykenin analysoimaan tekstiä tavalla, joka toi esiin sellaisiakin selkotekstin piirteitä, joista on puhuttu tähän asti melko rajallisesti.

Retoriset keinot selkokielisessä valistuksessa

Tarkemman analyysin kohteeksi valikoitui seitsemän erilaista retorista keinoa. Niiden jaottelu on jokseenkin karkea ja keinotekoinen, sillä erilaisten keinojen rajat eivät ole selkeät. Keinot myös limittyvät toisiinsa. Nämä tarkastelun kohteeksi valitsemani keinot olivat asiantuntijapuhe ja konsensuksella vahvistaminen, lukijan puhuttelu, sisä- ja ulkoryhmien luominen, tunteisiin vetoaminen, faktuaalistaminen, ääri-ilmaisujen käyttö ja toisto. Huomionarvoista on, kuten Ella Salminen (2018, 75) on todennut, että myös selkokielen käytön itsessään voi nähdä osana tekstin retoriikkaa. Mikäli lukija ei ymmärrä lukemaansa, kaikki muu retoriikka on merkityksetöntä.

Retoristen keinojen peilaaminen selkokielen periaatteisiin osoittautui antoisaksi menetelmäksi. Havaitsin, että monet retoriset keinot nivoutuvat selkokielinen periaatteisiin. Erityisen vahvasti tällaisena esille nousi lukijan puhuttelu. Lukijan puhuttelu on hyvin yleinen ja tehokas retorinen keino. Lisäksi se on erittäin tavallinen keino, jolla selkotekstiin voidaan luoda selkeyttä. Lukijaa puhuttelemalla käsiteltävä asia on mahdollista tuoda lähelle lukijaa ja luoda vaikutelma, että asia koskee häntä ja pätee häneen. Selkokielen näkökulmasta tämä auttaa lukijaa ymmärtämään lukemaansa ja mahdollisesti motivoi jatkamaan tekstin lukemista. Tulokseni ovat linjassa sen kanssa, mitä lukijan puhuttelusta selkoteksteissä tiedetään.

Tekstin selkeys ja vaikuttavuus näkyvät osittain samoissa kielellisissä muodoissa. Käytettyjen retoristen keinojen selkeyttä ja vaikuttavuutta voidaan kuitenkin punnita monesta eri näkökulmasta. Jotkin keinot luovat tekstiin sekä selkeyttä että vaikuttavuutta yksiselitteisemmin kuin toiset. Osa keinoista on selkokielen suhteen varsin neutraaleja, mutta osa on ristiriidassa selkokielen periaatteiden kanssa. Tällaisia ristiriitaisia keinoja olivat esimerkiksi jotkin konsensuksella vahvistamisen keinot. Esimerkiksi Niin kuin tiedät -tyyppinen pohjustus ei lisää tekstin selkeyttä. Sen sijaan sellainen saattaa hämmentää lukijaa, jos hän ei tiedä mainittua asiaa.

Selkokieli ja vallankäyttö

Retoriikkaan liittyy kysymyksiä myös vallankäytöstä, ja näihin kysymyksiin on syytä kiinnittää huomiota. Selkokirjoittaja käyttää valtaa esimerkiksi kohdistaessaan sanansa lukijalle puhuttelun kautta. Käsiteltävä asia ei välttämättä koske lukijaa tai ole sovellettavissa hänen elämäänsä. Etenkin valistavassa tekstissä puhuttelun voi tulkita kertovan lukijalle, mitä hänen pitäisi ajatella tai tuntea:

Seksuaalisuus on tärkeä osa jokaista ihmistä. Se liittyy omaan kehoosi ja sukupuoleesi, se liittyy tunteisiin ja siihen, että haluat olla lähellä toista ihmistä. Haluat rakastua ja rakastaa. Haluat harrastaa seksiä.

Voidaan ajatella, että tällaisen retoriikan tarkoituksena on kertoa lukijalle, että seksuaalisuus, rakkaus ja seksin harrastaminen ovat asioita, jotka kuuluvat myös hänelle. Teksti voi pyrkiä näin validoimaan lukijan intressejä ja kokemuksia. Kääntöpuolena syntyy kuitenkin valta-asetelma, jossa tekstin puhuja kertoo oletetulle lukijalle, mitä tämä tuntee ja haluaa, ja tulee näin normalisoineeksi tietynlaista tuntemista ja haluamista. On tarpeen huomioida, että kielellinen vallankäyttö voi olla myös hyväntahtoista, sillä kielellä voidaan myös ilmaista esimerkiksi arvostusta (Leskelä 2019, 42). Aineistostani löytyy esimerkkejä myös tällaisesta.

Myös esimerkiksi faktuaalistaminen on selkokielen näkökulmasta kiinnostava retorinen keino, johon liittyy vallankäyttöä. Kun asiat faktuaalistetaan, siis muotoillaan kiistattomiksi faktoiksi, syntyy selkokielen näkökulmasta melko yksinkertaisia lauserakenteita. Onhan selkokielisempää sanoa, että x on y, kuin että a:n mukaan x saattaa joissain tilanteissa mahdollisesti olla y. Faktuaalistaminen kuitenkin hämärtää sosiaalisen todellisuuden konstruktiivista luonnetta, eivätkä tällä tavalla esitetyt asiat näyttäydy kiistanalaisina (Jokinen 1999, 129).

Normit näkyvät selkokielisessä valistuksessa

Runsaasti lukijaa puhuttelevassa tekstissä huomioni kiinnittyi siihenkin, milloin puhuttelua ei tapahdu. Tekstissä ei esimerkiksi puhuteltu lukijaa niissä kohdissa, joissa tälle esiteltiin intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus. Tekstin ideaalilukijaksi hahmottui näin ollen ihminen, joka ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Tämä luo tekstiin normatiivisuutta, joka ei välttämättä hahmotu kovin helposti sen paremmin lukijoille kuin selkotekstien laatijoillekaan.

Enemmistöillä ja erilaisilla yhteiskunnallisilla normeilla on tutkimassani tekstissä varsin vahva asema, vaikka teksti pyrkiikin ottamaan huomioon myös vähemmistöjä ja erilaisia suhdemuotoja. Tekstin ideaalilukija ei välttämättä ole vähemmistöön kuuluva edes silloin, kun puhutaan jostakin tietystä vähemmistöstä. Tekstissä on kuitenkin myös kohtia, joissa esimerkiksi ajatusta sukupuolen binäärisyydestä rikotaan. Siitä huolimatta laajasti tarkastellen cissukupuolisuus hahmottui tekstissä normiksi.

Muita tekstistä löytyviä normeja olivat esimerkiksi ajatus siitä, että lukija on kiinnostunut muodostamaan romanttisia ja seksuaalisia suhteita muiden kanssa, ja se, että seksiä harrastetaan nimenomaan oman seurustelukumppanin, ei esimerkiksi kavereiden tai satunnaisten tuttavuuksien kanssa.

Lopuksi

On tarpeen kiinnittää huomiota siihen, miten selkokielellä voidaan puhua erilaisista vähemmistöistä kunnioittaen vähemmistöjen tapoja määritellä itse itsensä. Monet ilmaisutavat, joita vähemmistöihin kuuluvat ihmiset suosivat, eivät sellaisenaan ole selkotekstissä mahdollisia. Tärkeää olisi myös, että puhutteluvalinnat mahdollistaisivat lukijaposition löytämisen myös sellaiselle lukijalle, joka itse kuuluu esimerkiksi sukupuolivähemmistöön.

Olisi myös hyvä, että selkokirjoittajan käyttämästä vallasta puhuttaisiin enemmän, sillä vallankäyttö ei todennäköisesti usein ole erityisen tietoista. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiinkin kenties selvittää sitä, kuinka tietoisia selkokirjoittajat ovat niistä vallankäytön kysymyksistä, joita selkotekstien tuottamiseen liittyy. Olisi tärkeää saada lisää tietoa myös siitä, millaista retoriikkaa erilaisissa selkoteksteissä on käytetty. Toisenlainen aineisto tuottaisi varmasti toisenlaisia tuloksia myös sen suhteen, millä tavoin selkeys ja vaikuttavuus nivoutuvat toisiinsa.

Anni Reilä, Selkokeskus

Tekstiesimerkki teoksesta:

Marttinen, Tittamari 2019. Seksistä selkoa. Avain, Helsinki.

Lähteet:

Jokinen, Arja 1999. Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. – Diskurssianalyysi liikkeessä, s. 126–159. Toim. Arja Jokinen, Kirsi Juhila ja Eero Suoninen. 3. painos. Vastapaino, Tampere.

Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa 1998. Retoriikka. – Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, s. 233–272. Toim. Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila. Gaudeamus, Helsinki.

Leskelä, Leealaura 2019. Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry / Oppimateriaalikeskus Opike, Helsinki.

Liljeström, Marianne 2004. Feministinen metodologia – mitä se on? – Feministinen tietäminen: Keskustelua metodologiasta, s. 9–21. Toim. Marianne Liljeström. Vastapaino, Tampere.

Salminen, Ella 2018. Vaikuttava tiedote. Selkokieli ja retoriikka Maahanmuuttoviraston asiakas- ja lehdistötiedotteissa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.

In contrast to certain other countries, Finland does not yet have an officially designed education path for those interested in achieving expertise in Easy Language, even though there is an increasing demand for both education in and research on Easy Language (con)texts. Here, we do not attempt to draft a possible path, but to show how observations from our teaching experiment in translator training at the University of Helsinki can inform the development of instruction and research.

Description of our project

Our teaching experiment was conducted in the Master’s Programme of Translation and Interpreting at the University of Helsinki as part of translation courses from English, French, German, Russian, Spanish or Swedish to Finnish, and as part of the translator students’ Finnish language studies. The students familiarized themselves with Easy Language principles and target readers independently, using supplementary readings and introductory videos on the topic. They also attended an Easy Language expert’s lecture. After this, they adapted Standard Language texts of various genres (informative, journalistic and fictional texts) into Easy Finnish; these were texts they had usually translated into Standard Finnish earlier in the respective translation course. We also asked them to provide process-related reflective commentaries. These adaptations and commentaries formed our research data.

More than 60 students and six to seven university teachers of translation participated in the experiment, which ran over two academic years (2019–2020, 2020–2021). The experiment aimed to develop the translation students’ abilities to adapt different texts into Easy Language, but also to increase the Easy Language expertise of the participating translation teachers and to help them evaluate Easy Language adaptations. An Easy Language expert and researcher was also involved in the project.

After the experiment, we have continued to develop the Easy Language part of translation courses, and students are now regularly given the opportunity to broaden their translation expertise through adaptation tasks. We have also continued to gather research material and to contribute to Easy Language studies.

Some preliminary observations

A general observation we made during the experiment was that the translation students mainly had, or acquired, a sufficient command of the strategic skills required for Easy Language text production (adaptation and translation). In their reflective reports, the students meticulously evaluated their knowledge of Easy Language text production and the challenges they experienced. They also reported how, when adapting a given text for a new readership, they consciously applied relevant techniques, such as omissions, additions and generalizations. As expected, the most obvious challenge they encountered was assessing, and particularly not underestimating, the assumed readers’ level of language and reading skills – a challenge that every Easy Language expert recognizes. This explains why the level of language of the Easy Language adaptations that the students produced was often rather complex.

Our project was characterized by the role of interlingual Easy Language translating. Not much experience on how to translate Easy Language texts from one language to another has yet been gained on the international level, but in Finland, we have a rather long tradition of translating from Easy Finnish into Easy Swedish and vice versa. In the project, our students translated texts from six languages into Easy Finnish, either directly, or first from the other language into Standard Finnish and then into Easy Finnish. In addition, on some other courses the students adapted published Finnish translations of fiction, or texts originally written in Standard Finnish, into Easy Finnish. As a continuation, we have offered a course in which the participants have acquainted themselves with different types of rewriting: they have written texts in Easy Finnish and Easy Swedish and translated them, and have adapted other texts into Easy Swedish or Easy Finnish.

Our general observation was that there are several advantages to perceiving Easy Language text production as a type of translation: certain translation-related terms (such as source/target text, translation strategies, parallel texts, target readers, user-centredness) can be applied, the conception of a reader is similarly nuanced, and the workflows and professionalization processes are comparable. As research on these factors gradually proceeds, we are ready to outline the common ground between translation and Easy Language text production in more detail.

Strengths and weaknesses

While the translation students demonstrated their strengths and weaknesses as future Easy Language adapters, the teachers also noticed the opportunities and potential that the experiment revealed. The experiment also highlighted the translation teachers’ strengths and weaknesses, as they too had to learn what Easy Language and Easy Language adaptation involve. In our case, teaching Easy Language adaptation means fostering students’ interest in the principles of a very complicated skill over a very short time: one adaptation per course.

For the teachers, the experiment raised a logical follow-up question: How can we increase students’ opportunities to get to know the diverse readerships that need Easy Language? In this experiment, we had no experts by experience to consult. Some countries have developed models for Easy Language training courses, in which experts by experience are present as assistant teachers and validators of the texts produced. For example, in Hungary, special pedagogy students practice writing Easy Hungarian under the guidance of experts with intellectual disabilities. Such a model has not been tested in Finland, and was not included in our experiment. Consulting experts by experience on the courses is certainly one way of gaining a deeper understanding of readerships, but this is not easy to organize. One difficulty is that the experts by experience should be recruited from all groups of readers who need Easy Finnish.

The fact that no experts by experience were available in our project reflects the overall situation in Finland. Finland has a quality label system for Easy Language materials (the SELKO symbol granted by the Finnish Centre for Easy Language), with Easy Language experts acting as validators. Those involved in Easy Language work are highly aware of the urgent need to include experts by experience participating in the process of producing Easy Finnish materials, but so far, we have no national model for realizing this on a larger scale.  This constitutes a relevant topic for future research in Finland, and will, we hope, over time enhance teaching.

Fruitful interdisciplinary co-operation – deeper self-understanding

Our teaching project is based on co-operation between students and teachers, as well as between university teachers and Easy Language experts. Our research project in turn stems from co-operation between teachers who represent, in addition to translation studies, linguistics, Easy Language studies, literary studies, terminology, and semiotics, for instance, and who share an interest in promoting accessible communication and inclusive activities. We have all been satisfied with the co-teaching, co-investigating, and co-finding, as they have also deepened our self-understanding.

Ritva Hartama-Heinonen, University of Helsinki
Leealaura Leskelä, University of Helsinki and Selkokeskus (The Finnish Centre for Easy Language)

Publications (with an English abstract) dealing with the project

Hartama-Heinonen, Ritva, Päivi Kuusi, Leealaura Leskelä & Kaarina Pitkänen-Heikkilä 2022. Kääntäjäopiskelijat selkomukauttajina. Opetuskokeilun antia [Translation students as Easy Language adapters: Observations from a teaching experiment]. MikaEL. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu 15, 106–120. Available at MikaEL15 – Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (sktl.fi).

Hartama-Heinonen, Ritva, Juha Eskelinen & Mari Pakkala-Weckström 2023. Syysseminaarin satoa. Näkökulmia saavutettavuuteen ja sen opettamiseen [Autumn seminar: Approaches to accessibility and teaching]. MikaEL. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu 16, 107–120. Available at MikaEL16 – Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (sktl.fi).

Kuusi, Päivi, Kaarina Pitkänen-Heikkilä, Ritva Hartama-Heinonen, Leealaura Leskelä, Päivi Pasanen & Juha Eskelinen 2023. Selkomukauttaminen käännösstrategioiden valossa. Havaintoja kääntäjänkoulutuksesta [Easy Language adaptation in the light of translation strategies: Findings from translator training]. Virittäjä 127: 1, 90–113. Available at Selkomukauttaminen käännösstrategioiden valossa | Virittäjä (journal.fi).

The 3^rd  KLAARA Conference took place the first week of July 2023, in Leiria Portugal.

Easy Language specialists, researchers and professionals from Europe, Australia and Brazil got together at Leiria Polytechnic for 4 days of information and knowledge sharing, interesting presentations and lots of useful networking. Since the 2nd KLAARA had to be online due to the pandemic, I think everyone was extra happy and motivated to finally be face to face again.

The opening session included addresses from both the Mayor of the City of Leiria and the Secretary of State for Inclusion who represented the Ministry of Labor, Solidarity and Social Security. The organizers did a fantastic job with having English/Portuguese interpreters present for those of us who needed.

Six different keynotes were presented. The one keynote I think everyone will remember most clearly is “People with ID as content validator”. Tatjana Knapp and Nevenka Kos from Slovenia shared their experience from the project Train2Validate. The project has investigated what competences an Easy Language facilitator and a validator must have. The project has shown the importance of having representation of the target group as validators of all the Easy Language products. Nevenka has ID and is working as a validator. She says being a validator is her job and should be seen as a profession. And, she is a good example of how this can be successful.

The keynotes were followed by more than 30 parallel sessions on a wide range of topics. It was quite difficult to chose which ones to join. But, one thing that became obvious to me was that there is quite a lot going on in the Easy Language World. The conference really showed how important it is for us to come together. The Easy Language International Network ELIN threw a speed dating session. The session enabled us to get some more information on what different people are doing in their work with Easy Language, and to possibly find a partner for new Easy Language Project ideas. The session was loud, crazy and stressful, but so much fun.

The participants at the conference gave me lots of input and new knowledge. It was interesting to find out more about how different countries are facing different obstacles. For example implications of having a number of native languages within your own country, the lack of legislation, the ignorance about the need of accessible information or the low status or negative opinion many still have about an easier language.

It’s clear to me that there is still a lot to do to make it possible for everyone to participate in society on equal terms. To enable participation the information needs to be accessible. I stressed in my keynote, which had the topic Cognitive Accessibility – a question of rights, how we all have cognitive difficulties from time to time in our lives. And most likely, the majority of us will need information in Easy Language when we are old, if not sooner.

Portugal was warm and sunny. The town of Leiria a beautiful medieval town with a fantastic castle on top of the hill. And, the conference dinner was to die for – the food, the company, the venue!

I want to express a big THANK YOU to the organizers and a special one to our “Conference General” Sandra Marques. I’m already looking forward to the next KLAARA!

Ulla Bohman, Boarve konsult Sweden
ulla@boarve.se
www.boarve.se

Sanonnan mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta kertooko kuva juuri sen viestin, joka sillä haluttiin ilmaista? Toukokuussa 2023 julkaistu Selkokuvaopas tarjoaa käytännön neuvoja selkeän, ymmärtämistä tukevan kuvituksen suunnitteluun sekä tekstin ja kuvan yhdistämiseen selkokielisessä viestinnässä. Maksuttoman oppaan voi ladata Selkokeskuksen sivuilta.

Miten kuva tukee tekstiä parhaalla mahdollisella tavalla? Millainen kuvan tulee olla, jotta se on mahdollisimman helppo hahmottaa? Tuoreessa Selkokuvaoppaassa esittelemme käytännön ratkaisuja selkokuvien suunnitteluun ja valintaan. Määrittelemme selkokuvan nimenomaan selkokielisen tekstin ohessa esitetyksi kuvaksi. Oppaassa esittämämme havainnot pätevät kuitenkin kaikkiin kuviin, joilla on ensisijaisesti viestinnällinen tavoite: kuviin, jotka konkretisoivat, selittävät, ohjeistavat tai jäsentävät tekstiä.

Usein juuri kuvitus herättää mielenkiinnon lukemiseen. Kuvat auttavat myös merkittävästi tekstin aiheeseen orientoitumisessa ja tekstin sisällön ymmärtämisessä ja muistamisessa. Kuvien suunnittelulle ei yleensä kuitenkaan anneta samanlaista painoarvoa kuin tekstin suunnittelulle ja muokkaamiselle. Myös julkaisun esteettiselle ilmeelle asetetut toiveet voivat ohjata kuvitusratkaisuja enemmän kuin kuvien informatiivisuus. Ulkoasun ja kuvituksen suunnitteluun ei myöskään usein varata resursseja. Julkaisuissa käytetään tämän takia paljon valmiita, kuvapankeista poimittuja kuvituskuvia. Nämä kuvat valikoituvat julkaisuihin usein yleisen teeman tai tunnelman perusteella, mutta kuvapankkikuvat tukevat harvoin riittävästi viestin ymmärtämistä.

Ohjeita saavutettavaan ja tehokkaaseen kuvaviestintään

Selkokuvaoppaan tarkoituksena on havainnollistaa kuvien merkitystä selkokielisen viestinnän tärkeänä osana. Selkeä kuvaviestintä hyödyttää aivan kaikkia vastaanottajia, mutta on erityisen tärkeää useille selkokielen kohderyhmiin kuuluville vastaanottajille. Kielellisesti heikko lukija voi tukeutua kuviin keskivertolukijaa enemmän: tarkastella niitä tarkemmin ja tulkita niiden sisältöä kirjaimellisemmin.

Selkokuvaoppaaseen on koottu ohjeistus selkokielisen viestinnän työprosessin suunnittelua varten: kuvia ja tekstiä tulisi miettiä rinnakkain, kun selkokielistä viestintää suunnitellaan. Keskustelemme kuvan suhteesta ympäröivään tekstiin: miten teksti vaikuttaa kuvan tulkintaan ja toisinpäin? Annamme ohjeita selkeän kuvan visuaalisten ominaisuuksien suunnitteluun (esimerkiksi värit, kontrastit, ääriviivat, mittasuhteet) ja ymmärtämistä tukevien kuvatekstien kirjoittamiseen. Olemme myös koonneet oppaaseen selkeät esimerkit alt-tekstien kirjoittamiseen näkörajoitteisille. Käsittelemme oppaassa myös kuvien tehtävää lukumielenkiinnon herättämisessä ja esteettisyyden merkitystä kuvaviestinnässä. Oppaassa on lisäksi oma lukunsa ihmisten kuvaamiselle selkokuvissa. Kuvan ihmishahmot herättävät huomion tehokkaasti ja ovat tärkeä samaistumisen kohde, ja siksi niiden laadintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Ohjeita esitellään autenttisten esimerkkien kautta: oppaassa on yli 50 kuvaesimerkkiä. Mukana on kaikenlaisia kuvia: valokuvia, piirroskuvia, yksinkertaisia kuvaikoneita, tukikuvia, yksittäisiä kuvia ja kuvasarjoja. Olemme valinneet mukaan sekä onnistuneita esimerkkejä että sellaisia, joissa olisi kehittämisen varaa ­– näiden kuvien rinnalle olemme myös tehneet ehdotuksia toimivimmista kuvaratkaisuista.

Sanat ohjaavat kuvaa, kuva ohjaa sanoja

Kun kuva ja sana esitetään rinnakkain, ne tyypillisesti tulkitaan suhteessa toisiinsa. Sanat vaikuttavat siihen, millaisia merkityksiä kuvat saavat, ja kuvat puolestaan ohjaavat sanojen tulkintaa. Jos selkeän tekstiin ohessa esitetään huonosti valittu, aiheeseen heikosti liittyvä kuva, tekstin ymmärrettävyys kärsii: lukija yrittää täydentää tekstitulkintaansa peilaamalla sitä kuvaan, joka vie ajatukset harhaan. Heikoin perustein valittu kuva ei siis tuo tekstiin lisäarvoa. Ilman kuvia julkaistu teksti puolestaan on vaikeasti lähestyttävä: heikko lukija ohittaa pelkän tekstin helposti kokonaan, vaikka teksti olisi selkokielinen ja tarkkaan mietitty.

Onnistunut kuvavalinta täsmentää tekstiä ja auttaa tekstin ydinviestin hahmottamisessa ja muistamisessa. Kuvaan liittyy kuitenkin usein piilomerkityksiä, jotka on hyvä tunnistaa. Yhdessä oppaan esimerkissä pohdimme alla olevia kuvia yhdistettynä virkkeeseen ”Rentoutuminen on tärkeä osa stressinhallintaa”. Kun virke esitetään kuvan rinnalla, virke ohjaa kuvan tulkintaa. Ensimmäisessä kuvassa joogaaminen on kuvan henkilölle rentoutumista, ja toisessa kuvassa henkilö rentoutuu ottamalla päiväunet.

Kuvateksti: Esimerkki Selkokuvaoppaasta: ”Rentoutuminen on tärkeä osa stressinhallintaa”. Kuvat: Anne Ketola (Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-ND 4.0).

Tärkeää on kuitenkin myös tiedostaa, että kuvavalinta ohjaa tapaa, jolla virkkeen sanoma tulkitaan. Rentoutuminen on kuvissa esitetty hyvin erilaisilla tavoilla. Ensimmäisessä kuvassa rentoutuminen on fyysisesti aktiivista ja tavoitteellista, toisessa se on hyvin velttoa. Kuvien yhteydessä virke välittää hyvin erilaisia piilomerkityksiä siitä, millaisesta rentoutumisesta stressinhallinnassa on hyötyä. Selkokuvaa valittaessa tulisikin pohtia, mitä kaikkea kuvasta on tulkittavissa ja miten kuvalla voidaan konkretisoida haluttua viestiä.

Saako selkokuva olla kaunis?

Esittelimme ajatuksia Selkokuvaoppaan sisällöstä Selkokielen neuvottelukunnan kokouksessa marraskuussa 2022. Puheenvuoromme sai etäkokouksessa mukavan määrän kommentteja, joista yksi kuului: ”Toivottavasti selkokuvakin saa olla kaunis!”. Kuvan selkeys ei tarkoita, etteikö kuva saisi olla esteettisesti miellyttävä – päinvastoin. Nähdäksemme onnistunut selkokuva on aina esteettisesti houkutteleva tai muulla tavoin kiinnostava.

Kuva välittää sisältönsä tehokkaimmin silloin, jos se houkuttelee katsojaa pysähtymään tarkasteluun. Kiinnostavat kuvat ylläpitävät myös lukumotivaatiota. Kuvan esteettisyydellä on siksi myös viestinnällinen rooli. Selkokuvakin saa siis olla persoonallinen ja ratkaisuiltaan luova. Tärkeintä on tiedostaa, että kuvan taiteelliset ratkaisut eivät saa mennä selkeyden edelle.

Tekstiin ei myöskään tule lisätä kauniita kuvia pelkästään koristelumielessä. Viestinnällisesti turhat koristekuvat aiheuttavat lukijalle ylimääräistä kognitiivista kuormaa.

Teksti ja kuvat suunnittelussa rinta rinnan

Usein kuvitusta aletaan suunnitella vasta (lähes) valmiin tekstin rinnalle. Yksi Selkokuvaoppaan tärkeimmistä opeista on se, että julkaisun kuvituksen suunnittelu kannattaa aloittaa yhtä aikaa tekstin suunnittelun kanssa. Näin päästään lopputulokseen, joka on eheä ja viestinnällisesti linjakas. Kuvat ovat olennainen osa viestintää – jotkut lukijat antavat niille tekstiäkin enemmän painoarvoa – eikä kuvien valintaa ole syytä jättää viime tippaan, tai ulkoistaa graafikolle, joka ei ole ollut mukana tekstin suunnittelussa.

Kuvien suunnittelu varhaisessa vaiheessa tukee myös tekstin suunnittelua ja kirjoittamista. Jos selkojulkaisun suunnittelu aloitetaan esimerkiksi aiheeseen sopivien kuvien valinnasta, myös laadittavaan tekstiin on helpompi löytää terävä fokus. Konkreettisten kuvaesimerkkien miettiminen auttaa myös tekstin selkeässä jäsentelyssä ja yksinkertaistamisessa.

Selkokuvaopas kannustaa pohtimaan kuvia perustavanlaatuisena osana selkoviestintää. Kuvat ovat kullanarvoinen tuki lukijalle, jolla on vaikeuksia tarttua lukemiseen tai hahmottaa ja ymmärtää tekstiä. Selkoviestinnän suunnittelu kannattaa siksi aloittaa pohtimalla seuraavia kysymyksiä: Mistä aiheesta viestitään? Mitä aiheesta kirjoitetaan? Mitä lukijan tulee muistaa lukemisen jälkeen? Miten tekstin pääasioita voidaan ilmaista kuvin? Kuinka teksti ja kuvat voivat tukea toisiaan?

Linkki: Lataa Selkokuvaopas Selkokeskuksen sivuilta.

Kaisa Kaatra (YTM) on Selkosanomien toimittaja ja selkokuvien asiantuntija.
Anne Ketola (FT) on yliopistotutkija Tampereen yliopistossa. 

Suomen selkokielen tutkimuksen kentällä on otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin viime vuosina, ja kehitys jatkuu kiihtyvään tahtiin. Kaikesta kehityksestä huolimatta on selvää, että tutkimuksen saralla on vielä paljon tehtävää varsinkin käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen saralla. Lähdinkin pro gradu -tutkielmassani selvittämään tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia selkokielen tutkimuksesta ja selkokielen käyttäjien rooleista siinä.

Tutkimukseni lähti liikkeelle tarpeesta löytää vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät suunnitellessani alun perin käyttäjälähtöistä selkokielen tutkimusta. Käyttäjälähtöisestä sekä käyttäjiä osallistavasta tutkimuksesta oli vaikea löytää tietoa, eikä niiden laatimiseen ollut olemassa yhtenäistä ja kattavaa ohjeistusta. Ohjaajani kehotuksesta lähdin käyttäjälähtöisen tutkimuksen laatimisen sijasta tarkastelemaan, miten käyttäjälähtöistä ja osallistavaa selkokielen tutkimusta Suomessa tehdään, ja millaisissa rooleissa selkokielen käyttäjät tutkimuksessa ovat.

Haastattelin tutkimustani varten seitsemää selkokielen tutkijaa. Haastatteluissa käytiin läpi selkokielen tutkimusta myös yleisellä tasolla, mutta varsinainen fokus oli käyttäjien rooleissa sekä käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen tarkastelussa. Tutkijoiden aitojen tutkimuskokemuksien pohjalta kokosin yhteen parhaita käytäntöjä selkokielen käyttäjälähtöiseen tutkimukseen. Seuraavaksi käsittelen lyhyesti tutkimukseni olennaisimpia huomioita.

Tutkimuksen tila on positiivinen, mutta aina löytyy parannettavaa

Monet tutkijat kuvailivat selkokielen tutkimuksen kasvaneen räjähdysmäisesti erityisesti Klaara-verkoston perustamisen jälkeen. Selkokieli on ollut lukuisten opinnäytetöiden aiheena ja kasvamassa määrin myös väitöskirjatasolla. Vaikka tutkimuksen tila on parantunut merkittävästi, kaikki haastatellut tutkijat kaipaavat yhä lisää tutkimusta aina selkokielen rakenteista lähtien monitieteellisiin sovellutuksiin asti, jotta selkokielen ja sen ohjeistuksien tieteellinen perusta olisi vankempi. Tutkimuksesta kaivataan yhä tarkentavia vastauksia kysymyksiin, kuten ”mitä on selkokieli?”, ”ketkä selkokieltä käyttävät?” ja ”millaista selkokielen tulisi olla?”.

Tutkimuksen melko vähäisen määrän vuoksi monesta selkokieleen ja sen tutkimukseen liittyvästä aiheesta ei toistaiseksi kyetä antamaan tarkkoja vastauksia. Osa haastatelluista tutkijoista ei esimerkiksi halunnut ilmaista mielipidettään tietyistä teemoista tutkimustiedon puutteen vuoksi. Haastatteluissa korostui myös alan terminologian vaihtelevuus, ja samoista ilmiöistä saatettiin käyttää useita eri nimityksiä.

Selkokielen käyttäjiä toivotaan mukaan tutkimukseen

Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että selkokielen käyttäjien asiantuntemusta selkokielestä tulisi hyödyntää yhä enemmän selkokielen tutkimuksessa niin käyttäjälähtöisen kuin osallistavankin tutkimuksen muodossa. Käyttäjiin kohdistuvaa ja osallistavaa tutkimusta pidettiin kuitenkin haastavina. Osa ei pitänyt tutkijoiden tämänhetkistä osaamista riittävänä osallistavan tutkimuksen, kuten kanssatutkijuuden hyödyntämiseen. Niin osallistavan kuin käyttäjälähtöisenkin tutkimuksen haasteisiin toivottiin ratkaisuja tutkimuksen puolelta.

Selkokielen käyttäjien roolit tutkimuksessa vielä varsin vähäisiä

Haastateltavat tunnistivat informanttina sekä tutkimushenkilönä toimimisen selkokielen käyttäjien yleisimmiksi rooleiksi selkokielen tutkimuksessa. Osa mainitsi myös tutkimustulosten pohjalta laadittujen sovellutusten käyttäjän mahdolliseksi rooliksi. Kukaan ei maininnut kanssatutkijuutta tai kokemusasiantuntijuutta selkokielen käyttäjien tämänhetkisiksi rooleiksi tutkimuksessa, mutta monet toivoivat asian muuttuvan tulevaisuudessa osaamisen ja rahoituksen lisääntyessä.

Vaikka selkokielen käyttäjillä ei vielä juurikaan ole Suomen selkokielen tutkimuksessa vakiintuneita rooleja, heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla taas paljastui olevan yllättävän monia rooleja ja tehtäviä käyttäjälähtöisen tutkimuksen kaikissa vaiheissa. He osallistuvat muun muassa tutkimuksen suunnitteluun, arviointiin ja testaamiseen sekä toimivat tukihenkilöinä tutkimustilanteissa. Käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset nousivatkin kaikissa haastatteluissa hyvin merkittäväksi osaksi käyttäjälähtöistä tutkimusta, ja näiden ammattilaisten tietotaitoa pidettiin olennaisena tutkimuksen onnistumisen kannalta.

Parhaita käytäntöjä käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen

Koostin tutkijoiden haastatteluvastausten perusteella parhaat käytännöt -ohjeistuksen käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen. Ohjeistukset perustuvat tutkijoiden aitoihin tutkimuskokemuksiin, ja ne toimivat sellaisenaan alustavana ohjenuorana esimerkiksi opinnäytetyötä tekevälle. Käyttäjälähtöisestä selkokielen tutkimuksesta tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti lisää tietoa niin tutkijoiden kuin selkokielen käyttäjienkin osalta, ennen kuin täysin luotettavia ohjeistuksia voidaan kehittää. Seuraavaksi käsittelen ohjeistuksien olennaisimpia huomioita, mutta halutessasi voit lukea ohjeistukset kokonaisuudessaan pro gradu ­‑tutkielmastani (linkki tekstin lopussa).

Perusteellinen suunnittelu ja valmistautuminen nousivat kaikissa haastatteluissa käyttäjälähtöisen tutkimuksen olennaisimmiksi ominaisuuksiksi. Tutkimusprosessin alkuvaiheiden huolellinen toteutus takaa onnistuneen tutkimuskokemuksen selkokielen käyttäjälle, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden tarpeiden yksilöllinen huomiointi on tärkeää, minkä vuoksi tutkijan onkin hyvä tavata osallistujat vähintään kerran ennen tutkimustilannetta. Tapaamiset voivat vähentää myös osallistujan mahdollista ahdistuneisuutta tutkimuksen aikana, kun tutkija on jo entuudestaan tuttu. Ahdistuksen ja ylikuormituksen ennaltaehkäisyyn voidaan hyödyntää myös muita keinoja, kuten tukihenkilön läsnäoloa, riittävää tauottamista ja tutkimuksen järjestämistä osallistujalle tutussa tilassa. Aina huolellisinkaan valmistautuminen ei riitä, ja osallistuja voi kaikesta huolimatta ahdistua tutkimustilanteessa. Tällaisten tilanteiden varalta onkin aina syytä olla varasuunnitelma, jotta osallistujalle ei jää tilanteesta huonoa kokemusta, ja jotta myös tutkija osaa ottaa tilanteen haltuun.

Tutkimukseen liittyvien dokumenttien ja muiden materiaalien olisi hyvä olla vähintään olennaisimmilta osiltaan selkokielellä. Dokumenteille on suositeltua hakea myös selkotunnusta, sillä osallistujat tunnistavat heti selkotunnuksesta, että he voivat ymmärtää tekstin sisällön. Dokumenttien sisältö tulee kuitenkin selittää myös suullisesti selkokielellä, jotta voidaan paremmin varmistua siitä, että osallistuja ymmärtää mitä tutkimuksen aikana tapahtuu. Tutkimuksen vaiheita on tarvittaessa hyvä toistaa useampaan kertaan, ja osallistujille on tutkimuksen aikana mahdollisesti annettava useita tilaisuuksia kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä tutkimuksesta.

Tutkimusasetelmien tai -materiaalien esitestaus kohderyhmän käyttäjillä ei haastattelujen perusteella ole toistaiseksi kovin yleistä, mutta mahdollisuuksien mukaan kaikenlainen pilotointi voi parantaa tutkimuksen onnistumismahdollisuuksia ja positiivisen tutkimuskokemuksen luomista. Esimerkiksi tutkimuksessa käytettäviä materiaaleja voidaan luetuttaa selkokielen käyttäjillä, tai tutkimukseen osallistujille voidaan antaa mahdollisuus harjoitella tutkimukseen osallistumista, mikäli se sopii tutkimusasetelmaan.

Tutkimuksen jälkeen on suositeltavaa tavata tutkimukseen osallistuneet vielä kerran, jotta he voivat tarvittaessa kysyä tutkimukseen liittyviä kysymyksiä ja saavat kuulla heidän avullaan saaduista tutkimustuloksista. Mikäli tutkimukseen osallistui sekä selkokielen käyttäjiä että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia on mahdollisuuksien mukaan hyvä pitää heille eri keskustelutilaisuudet, sillä keskustelun vaikeustaso voi nousta liian korkeaksi ammattilaisten ollessa mukana. Tutkimuksesta voi kertoa selkokielellä myös esimerkiksi liittämällä tutkimuksen oheen selkokielisen tiivistelmän, tai julkaisemalla selkokielisen artikkelin sellaisessa viestintäkanavassa, joka tavoittaa selkokielen käyttäjiä.

Lopuksi

Tutkijoiden haastattelujen perusteella on selvää, että Suomen selkokielen tutkimuskenttä vaatii paljon uusia tekijöitä, yhteneväisyyttä ja monitieteellisyyttä yhä paremman selkokielen kehittämiseksi. Tätä kehitystä ajaa joukko intohimoisia tutkijoita ja asiantuntijoita, joilta löytyy aito palo ja innostus selkokieleen. Suomen selkokielen tutkimuksen tulevaisuus vaikuttaakin varsin valoisalta.

Sini Mäkilä

Kirjoittaja valmistui keväällä 2023 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan englannin kääntäminen ja tulkkaus.

Kirjoitus perustuu pro gradu ‑tutkielmaan:

Mäkilä, Sini (2023): Selkoa selkokielen tutkimuksesta: Selkokielen tutkijoiden näkemyksiä selkokielen tutkimuksesta ja sen suhteesta selkokielen käyttäjiin. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303273186.

Autismikirjon henkilöt joutuvat eri elämäntilanteissa hakemaan erilaisia etuuksia. Mutta ovatko Kelan etuuslomakkeet kognitiivisesti saavutettavia? Entä mitkä seikat vaikuttavat siihen?

Gradussani tutkin Kelan etuuslomakkeiden kognitiivista saavutettavuutta autismikirjon näkökulmasta. Työssäni keskityin erityisesti kontekstin rooliin ymmärtämisessä, ja miten kontekstin esille tuominen voidaan huomioida selkoistamisessa. Selvitin, mitä kognitiivisen saavutettavuuden kannalta on huomioitava autismikirjon henkilöiden täyttäessä Kelan etuuslomakkeita. Tutkimuksessa selviää, mitkä seikat parantavat kognitiivista saavutettavuutta, ja missä määrin kontekstin hyödyntämisen vaikeuksia olisi huomioitava kognitiivisessa saavutettavuudessa.

Autismikirjo

Autismiliiton sivuilla kerrotaan, että autismikirjolla tarkoitetaan synnynnäistä tilaa, johon liittyy yksilöllisesti ilmeneviä toimintarajoitteita. Yhteisiin piirteisiin kuuluvat:

• Vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä, kuten vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa.
• Aistien välittämän tiedon yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa tulkintaa.
• Toiminnan ohjaukseen liittyviä vaikeuksia.
• Poikkeavan voimakas hermoston kuormittuminen ja stressitason nousu.

Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten hyvä keskittymiskyky, kyky havaita yksityiskohtia sekä ratkaista monimutkaisiakin ongelmia ja hyvä oikeudentaju.

Kontekstin rooli ymmärtämisessä

Gradussani perehdyin belgialaisen kasvatustieteilijän ja autismikouluttajan Peter Vermeulenin käsitteeseen kontekstisokeudesta (context blindness). Sillä hän tarkoittaa vaikeutta hyödyntää kontekstia erilaisissa tilanteissa. Kontekstisokeus ei kuitenkaan tarkoita, ettei kontekstia pystyisi näkemään ollenkaan. Vermeulenin mukaan vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuden johtuvat juuri kontekstisokeudesta. Kyse on lähinnä siitä, että kontekstia ei kykene käyttämään, eli alentuneesta kontekstiherkkyydestä (context insensitivity). Kontekstiherkkyydellä (context sensitivity) Vermeulen tarkoittaa ”kontekstin spontaania, nopeaa ja tiedostamatonta hyödyntämistä merkitysten antamisessa arjen tilanteissa sekä silloin, kun merkitys ei ole heti itsestään selvä” (Vermeulen, 2012, s. 300). Termi kontekstisokeus tuo Vermeulenin mielestä kuitenkin paremmin esille tilan pysyvyyttä.

Kontekstiherkkyyttä tarvitaan erottamaan tärkeät seikat vähemmän tärkeistä, karsimaan moniselitteisyyttä, ymmärtämään ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä, joustavaan ongelmanratkaisuun, sekä yksittäisestä tapahtumasta saadun tiedon soveltamiseen yleisellä tasolla. Kontekstisokeus aiheuttaa haasteita olennaisen tiedon erottamisessa epäolennaisesta tiedosta, sillä kaikki havaitut yksityiskohdat ovat keskenään saman arvoisia. Tämä olisikin Vermeulenin mukaan syy siihen, miksi autismikirjon henkilöt ovat kiinnostuneet yksityiskohdista.

Kontekstiherkkyyttä ei voi opettaa. Silti on mahdollista tukea kontekstisokeita tuomalla kontekstin esille. Viestinnässä tämä tarkoittaa konkreettisen viestinnän suosimista, eli kontekstin tekemistä mahdollisimman selväksi, jotta autismikirjon henkilöt osaisivat käyttää sitä.

Etuuslomakkeiden ymmärrettävyys

Lomakkeiden vaikeaselkoisuus on tunnettu ilmiö. Selkokeskus testasi jo vuonna 2011 Kelan asumistukilomakkeiden ymmärrettävyyttä selkolukijoilla. Silloin havaittiin, että testaajilla oli vaikeaa hahmottaa, mihin kohtaan tulisi täyttää vastaus. Testaajille epäolennaiset kysymykset, kuten puolisoon liittyvät kysymykset, tuottivat hankaluuksia. Lomakkeen kirjaimet olivat testaajien mielestä liian ohuet. Lomakkeen täyttäjää puhutellaan suoraan ja toimintaohjeita annetaan käskyilmaisuilla.

Graduani varten olin yhteydessä Autismisäätiöön. Autismisäätiö tukee autismikirjon henkilöitä tarjoamalla heille asumisen palveluita, sekä työllisyyttä ja osallisuutta tukevia palveluita. Autismisäätiön asiakkaat täyttävät Kelan etuuslomakkeita yhdessä valmentajien kanssa. Haastattelin kahta Autismisäätiön valmentajaa ja kahta Autismisäätiön asiakasta. Lisäksi sain yhdeltä asiakkaalta kirjallisia kommentteja. Haastatteluissa kävimme läpi kolme etuuslomaketta: työttömyysturva TT 1, eläkettä saavan hoitotuki / 16 vuotta täyttäneen vammaistuki EV 256 sekä eläkkeensaajan asumistuki AE 1.

Saavutettavuusongelmien luokittelu selkokielen mittarilla

Luokittelin haastatteluissa lomakkeiden saavutettavuusongelmat selkokielen mittarin vuonna 2021 saatavilla olevan ensimmäisen version kategorioiden mukaisesti. TT 1 ja EV 256 lomakkeista löytyi kummastakin 13 saavutettavuusongelmaa, ja AE 1 lomakkeesta löytyi 19 saavutettavuusongelmaa. Suurimpia saavutettavuusongelmia aiheuttivat erikoisalan sanasto, abstrakti sanasto, lomakkeiden tiiviis asettelu, avoimet kysymykset ja vaikeus hyödyntää lomakkeiden intertekstuaalista kontekstia. Ongelmia tuotti myös lomake, jolla voi hakea useaa etuutta. Kontekstisokeus vaikuttaa kysymysten tulkintaan ja vaikeuttaa niihin vastaamista. Vuonna 2021 toteutetuissa haastatteluissa selvisi lisäksi, että haastateltavat eivät olleet tietoisia Kelan selkokielisten sivujen olemassaolosta.

Etuuslomakkeiden sanasto

Lomakkeissa on runsaasti erikoisalojen sanastoa, kuten syytinki tai osaomistusasunto. Sanoja ei myöskään aina kirjoiteta lomakkeissa johdonmukaisesti (samassa lomakkeessa mainitaan sekä kotihoidontuki että kotihoidon tuki). Abstraktit sanat, kuten vamma, sairaus, apu tai hoito, olivat hankalia, sillä autismikirjoa ei mielletä vammaksi tai sairaudeksi, ja voi olla epäselvää, mitä kaikkea lasketaan avuksi. Hoito saatetaan mieltää konkreettisena hoitona, eikä lääkärin vastaanotolla käytyä keskustelua mielletä hoidoksi. Lomakkeita voisi ymmärtää helpommin, jos erikoisalojen sanastoa selitettäisiin joko lomakkeessa tai oheismateriaalissa. Abstrakteja käsitteitä voisi korvata konkreettisilla käsitteillä tai tarjoamalla esimerkkejä siitä, mitä niillä juuri lomakkeen kontekstissa tarkoitetaan.

Tiivis asettelu

PDF-lomakkeiden tiivis asettelu oli ongelmallinen. OmaKelan kautta täytettävät nettilomakkeet voivat olla tältä osin helpompia täyttää, koska lomake on jaettu pienempiin osiin. On kuitenkin muistettava, että kaikki eivät voi tai halua käyttää sähköisiä lomakkeita. Myös PDF- ja paperilomakkeiden on oltava kognitiivisesti saavutettavia.

Hankalat kysymykset

Lomakkeissa käytetään avoimia kysymyksiä, joihin pitää vastata omin sanoin. Avoimet kysymykset ovat ongelmallisia, sillä kaikki eivät osaa kertoa omasta tilanteestaan ja nimetä omia arjen haasteitaan. Puuttuvan kontekstin takia voi avoimiin kysymyksiin vastata jotain epäolennaista. Tarjoamalla tarkentavia esimerkkejä tai valmiita vastausvaihtoehtoja, hakija ymmärtäisi paremmin, mitä avoimiin kysymyksiin tulisi vastata.

Kysymyksessä Onko sinulla tai puolisollasi…? oletetaan puolison olemassaoloa. Kysymys on ongelmallinen, sillä siihen ei voi vastata, jos hakijalla ei ole puolisoa. Hakijalle jää epäselväksi, miten kysymykseen pitäisi vastata, jos puolisoa ei ole.

Lopuksi

Kelan etuuslomakkeet eivät ole kognitiivisesti saavutettavia autismikirjon henkilöille. Erään haastateltavan mukaan lomakkeissa voisi olla enemmän selityksiä, toisaalta jotain kohtia voisi pyrkiä tiivistämään, jotta ne olisivat vähemmän kuormittavia. Haastateltavan sanoin: ”silloin se ois enemmän selkosuomee ja ei tulis näin hiki näissä”.

Gradussani esitän erilaisia keinoja, joilla voi selkoistaa Kelan etuuslomakkeiden lisäksi myös muitakin lomakkeita ja informoivia tekstejä. Kontekstin hyödyntämisen vaikeudet on syytä huomioida kognitiivisen saavutettavuuden edistämisessä, varsinkin silloin, kun tuotetaan sisältöä autismikirjon henkilöille. Kontekstin esille tuominen lisäämällä tekstiin selityksiä, ohjeita, esimerkkejä ja konkretiaa voi olla lisäksi hyödyllistä kaikille etuuden hakijoille, ei pelkästään autismikirjolaisille.

Pia Karasjärvi

Kirjoittaja on viestintätieteiden väitöskirjatutkija Vaasan yliopistossa. Hän valmistui 2021 filosofian maisteriksi Vaasan yliopistolla pääaineenaan tekninen viestintä.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Karasjärvi, Pia (2021): Kelan etuuslomakkeiden kognitiivinen saavutettavuus. Kontekstin esilletuominen selkoistamisen keinona. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139218

Lähteet:

Autismiliitto (2023). Perustietoa autismista. Noudettu 18.4.2023 osoitteesta https://autismiliitto.fi/autismi/perustietoa-autismista/

Autismisäätiö (2023). Palvelut. Autismisäätiö. Noudettu 18.4.2023 osoitteesta https://www.autismisaatio.fi/palvelumme.html

Leskelä, L. & Kulkki-Nieminen, A. (2015). Selkokirjoittajan tekstilajit. Kehitysvammaliitto.

Vermeulen, P. (2012). Autismi ja kontekstisokeus. Autismisäätiö.

Vermeulen, P. (2015). Context Blindness in Autism Spectrum Disorder: Not Using the Forest to See the Trees as Trees. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities, 30(3), 182-192. https://doi.org/10.1177/1088357614528799