Sarjis-tutkimusryhmän hankkeissa on tutkittu sarjakuvia saavutettavan viestinnän välineenä. Olemme oppineet hankkeissa paljon sarjakuva-asiakirjoista, intersemioottisesta kääntämisestä sekä sosiaalihuollon viestintätilanteista. Yhteistyö sosiaalihuollon instituutioiden ja sarjakuva-asiakirjojen käyttäjien kanssa on ollut olennainen osa sarjakuva-asiakirjojen tutkimus- ja luomistyötä.

Sarjiksen hankkeissa on syntynyt sosiaalihuollon sarjakuva-asiakirjoja

Sarjis on monitieteinen tutkimusryhmä, johon kuuluu kuusi tutkijaa. Laura Kalliomaa-Puha on sosiaalioikeuden professori. Eliisa Pitkäsalo, Anne Ketola ja Mira Kainulainen ovat käännöstieteilijöitä. Kirsi Günther on sosiaalityön tutkija ja Vaula Haavisto kasvatustieteilijä. Sarjakuvat on piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Sarjiksen jäsenet yllä luetellussa järjestyksessä.

Sarjiksen kaksi rinnakkaista hanketta ovat pian tulossa päätökseen. Sanasta kuvaksi (From Word to Image, 2020–2024) on Koneen Säätiön rahoittama hanke, jossa olemme laatineet sarjakuva-asiakirjat Valvotun tapaamisen säännöt ja Valvotun vaihdon säännöt yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) kanssa.

Esimerkkiruutu Valvotun tapaamisen säännöt ‑sarjakuvasta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Oikeutta sarjakuvan keinoin (Graphic Justice, 2020–2024) on Suomen Akatemian rahoittama hanke, jossa olemme laatineet sarjakuvamuotoiset palvelukuvaukset ikäihmisten turva- ja ateriapalveluista. Tässä hankkeessa yhteistyökumppanimme on Pirkanmaan hyvinvointialueen Ikäihmisten ja vammaisten yhteisten palvelujen Kotona asumista tukevien palvelujen asiakasohjaus.

Kaksi ensimmäistä ruutua Ateriapalvelu-sarjakuvasta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Molemmissa hankkeissa on tavoitteena selvittää, voiko tiedon saavutettavuutta edistää kääntämällä asiakirjoja ja prosesseja sarjakuva-asiakirjoiksi. Sarjakuvat oikeudellisina asiakirjoina keksittiin Etelä-Afrikassa, jossa asianajaja Robert de Rooy muutti erään hedelmäplantaasin vaikeaselkoisia työsopimuksia sarjakuviksi (Creative Contracts). Ne otettiin käyttöön vuonna 2016. Sarjakuva-asiakirjan idea kumpuaa ennakoivasta sopimusajattelusta sekä oikeusmuotoilun (legal design) periaatteista, joiden tavoitteina on luoda kaikille käyttäjille ymmärrettäviä asiakirjoja ja sitä kautta puitteet sujuvalle yhteistyölle.

Tutkimusryhmämme lähestyy sarjakuva-asiakirjoja kuvien selkeyden, sisällön saavutettavuuden sekä käyttäjien oikeuksiin pääsyn ja osallisuuden lisäämisen näkökulmista. Tarkastelemme sarjakuva-asiakirjoja myös sosiaalihuollon työntekijöiden viestintävälineinä. Laatimisprosessia lähestymme intersemioottisena ja kielensisäisenä kääntämisenä: muutamme tekstiä kuviksi sekä yksinkertaistamme alkuperäisten asiakirjojen tekstejä. Tutkimushankkeissa on käytetty etnografisia tiedonhankintamenetelmiä, sillä tavoitteenamme on luoda kokonaisvaltaista ymmärrystä sarjakuva-asiakirjoista ja niiden käytöstä saavutettavan viestinnän välineenä.

Käännöstyön lähtökohtana käyttäjien tarpeet

Sarjakuva-asiakirjojemme luomisprosessi on ollut alusta asti käyttäjäkeskeinen. Sarjakuva-asiakirjat on suunnattu haavoittuville asiakasryhmille. Esimerkiksi valvotuissa tapaamisissa vanhempi tulee tapaamaan lastaan valvotusti ETKL:n tapaamispaikkaan, ja näillä vanhemmilla voi olla monenlaisia viestintään vaikuttavia haasteita, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia tai puutteellinen kielitaito. Asiakirjojen suunnittelussa teimme yhteistyötä ETKL:n työntekijöiden kanssa ja testasimme asiakirjoja asiakkaiden sekä ulkopuolisten lukijoiden kanssa. Palautteen perusteella muun muassa muutimme asiakirjojen värejä ja lisäsimme kuviin kodinomaisuutta.

Ateriapalvelu- ja Turvapalvelu-sarjakuvat puolestaan on tarkoitettu ikäihmisille, jotka tarvitsevat tukea kotona asumiseen. Useilla heistä on muistisairaus. Sarjakuvia laatiessamme jouduimme miettimään paljon muun muassa värejä, niiden tummuutta ja kontrastia sekä yksityiskohtien ja tekstien suuruutta. Testasimme ikäihmisten sarjakuvien erilaisia väriversioita aineistonkeruun viimeisessä vaiheessa, ja alustavien tulosten mukaan vaaleat ja kirkkaat värit miellyttivät osallistujia – odotetusti – enemmän kuin tummat sävyt.

Laatiminen vaatii aikaa ja näkökulmien yhteen hiomista

Sarjakuva-asiakirjan tekijöiden täytyy ymmärtää asiakirjojen institutionaalista käyttökontekstia usein hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että sarjakuva-asiakirjan täytyy selittää kontekstia tekstin käyttäjälle mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla. Toiseksi taustalla on diskursiivinen prosessi, jossa tekijät ja instituution edustajat eli yhteistyökumppanit neuvottelevat asiakirjojen sisällön merkityksistä. Mikä prosesseissa ja asiakirjoissa on olennaisinta? Miten se sanallistetaan ja kuvallistetaan selkeästi? Mitä tietty virkakielen sanamuoto itse asiassa tarkalleen tarkoittaa? Mitä instituutiossa käytetyt kirjalliset tekstit jättävät kertomatta?

Hankkeissamme tehdyssä työssä sosiaalihuollon ammattilaisten tekstityön tärkeys on tullut välillä piinallisenkin selväksi. Selkeyttämistyö on huomattavasti haastavampaa, jos lähtöteksti vilisee erikoisalan sanastoa, kapulakielisiä ilmaisuja ja suoraan laista kopioituja, pitkiä ja polveilevia virkkeitä (esim. Suominen 2019: 120–121; Kainulainen 2023). Aiemmassa tutkimuksessa onkin todettu – ei lainkaan yllättävästi – että hankalat tekstit koetaan luotaantyöntäviksi eikä niitä lueta mielellään tai ollenkaan (ks. esim. Maaß 2020, 24). Hankalien tekstien lukeminen on kuormittavaa jo itsessään, ja usein sosiaalihuollon viestintätilanteet ovat muutenkin henkisesti kuormittavia.

Verbaalisen tekstin tai aineettoman prosessin kääntäminen sarjakuvaksi on siis kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Se on hajautunut ja iteratiivinen prosessi, jossa käännös muotoutuu vähitellen monien neuvottelujen, väliversioiden ja usein myös sisällöllisten kompromissien myötä. Kaikessa tässä suunnittelussa, neuvottelussa ja muodon hakemisessa menee aikaa.

Kuvien käytön haasteita ja hyötyjä

Kuvallisen viestinnän on aiemmassa tutkimuksessa todettu kutsuvan lukijaa perehtymään viestiin tarkemmin, ja kuvat myös tutkitusti jäävät paremmin mieleen kuin sanat (Ally ym. 2008: 595; Botes 2017: 162–163; Giancaspro 2020, 7; Kalliomaa-Puha, Ketola & Pitkäsalo 2023, 240). Sarjakuvavälitteisen viestinnän selkeys ja ymmärrettävyys perustuvat lisäksi muun muassa konkreettisuuteen ja viestinnän multimodaalisuuteen eli monikanavaisuuteen: abstraktien käsitteiden sijaan asiat esitetään käytännöllisten, tarinallisten tilanteiden avulla, ja sama asia voidaan ilmaista sekä kuvin että sanoin.

Sarjakuvaviestinnän konkreettisuus avaa myös väylän välittää asioita, joita tekstillä voi olla vaikeaa tavoittaa. Sosiaalihuollon asiakas voidaan esittää aktiivisena toimijana, joka pystyy vaikuttamaan palvelutilanteiden kulkuun omalla toiminnallaan. Tärkeä näkökulma on myös onnistumisen kuvaaminen (projecting success). Sarjakuva-asiakirjoissa kuvatut tilanteet esitetään mahdollisuuksien mukaan niin, että kaikki on mennyt hyvin – lapsi pääsee viettämään aikaa vanhempansa kanssa ja kaatunut ikäihminen saa apua. Asiakirjoissa joudutaan kuitenkin esittämään myös tilanteita, joissa asiakas ei noudata sovittuja sääntöjä tai ohjeita, jotta saadaan välitettyä tietoa vältettävistä toimintatavoistakin. Usein kieltojen ja ”näin ei tapahdu” ‑tilanteiden esittäminen kuvallisesti on haastavaa. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa esitetään tilanne, jossa ihmisen ääni ei kuulu sisälle.

Esimerkki siitä, miten kieltojen ilmaisu voi olla hankalaa. Kuvaa muokataan vielä palautteen perusteella.

Kun tekstiä muutetaan kuviksi, monista implisiittisistä, näkymättömistä asioista tulee eksplisiittisiä ja näkyviä. Tekstissä voidaan esimerkiksi viitata ”asiakkaaseen” ottamatta minkäänlaista kantaa hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai käyttäytymiseensä sosiaalihuollon asiakastilanteissa. Kuvissa jokaisessa tällaisessa yksityiskohdassa täytyy tehdä valinta: onko asiakas feminiininen, maskuliininen vai androgyyni? Vaalea- vai tummaihoinen? Käyttäytyykö hän vihamielisesti vai ystävällisesti?

Myös sillä on merkitystä, millaisia tilanteita ja ympäristöjä sarjakuva-asiakirjoissa kuvataan. Esitetäänkö ikäihminen kaatuneena kylpyhuoneessa pelkkä pyyhe alastoman kehonsa peittona vai olohuoneessa vaatteet päällä? Tämän valinnan jouduimme tekemään, ja muutimme alla olevasta kuvasta ympäristön ja hahmon vaatetuksen yhteistyökumppanin palautteen perusteella, sillä kylpyhuonekuvaa pidettiin jopa pelottavana. Tämä havainnollistaa hyvin sitä, että kuvat voivat herättää sarjakuva-asiakirjan käyttäjässä vahvojakin tunnereaktioita. Siksi tämäntyyppisillä valinnoilla voi olla merkitystä myös sarjakuva-asiakirjan funktioiden eli viestinnällisten tarkoitusten toteutumisen kannalta. Haluaako ikäihminen tilata turvapuhelinpalvelun, jos sitä esittelevässä sarjakuvassa näytetään tilanne, jossa hänen on apua saadakseen kutsuttava vieraita ihmisiä kotiinsa, kun hän makaa lähes alastomana kylpyhuoneen lattialla?

Kaksi eri versiota eräästä Turvapalvelu-sarjakuvan ruudusta. Piirtänyt Jan Pitkäsalo.

Myös itse kuvien ominaisuuksista olemme näissä hankkeissa oppineet monenlaisia asioita. Kuvien täytyy olla piirrostyyliltään ja väreiltään selkeitä, eikä taustalla voi olla turhia yksityiskohtia, koska ne voivat viedä käyttäjän huomion pois itse asiasta. Jos oletettuun käyttäjäryhmään kuuluu ihmisiä useista kulttuuritaustoista, kuvien suunnittelussa tulee huomioida myös kulttuurierot esimerkiksi symboleiden, eleiden ja värien merkityksissä.

Viestinnällä voidaan vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta

Kuvan ja sanan vuorovaikutus vaikuttaa siihen, millaisia toimijuuksia ja rooleja käyttäjille tuotetaan asiakirjassa. Toimijuudella viitataan aktiiviseen rooliin, joka on edellytys osallisuudelle. Osallisuus puolestaan on yksilölle merkityksellistä, hyvinvointia lisäävää kuulumista ympäröivään yhteiskuntaan (Isola ym. 2017: 3–4, 23). Sarjakuva-asiakirjojen visuaalisuus tekee osallisuuden näkyväksi: asiakas voidaan kuvata aktiivisena ja itsenäisenä toimijana. Hänelle pystytään tarjoamaan myönteisiä toimintamalleja ja samastumisen kohteita, jotka voivat motivoida aktiiviseen toimijuuteen.

Sarjakuva-asiakirjoilla voidaan tukea asiakkaan osallisuutta muillakin tavoin. Asiakirjojen kieltä selkeyttämällä mahdollistetaan se, että asiakas ymmärtää itseään koskevia tekstejä paremmin ja pystyy toimimaan järjestelmän odottamalla tavalla, esimerkiksi noudattamaan valvottujen tapaamisten sääntöjä. Saavutettava viestintä myös mahdollistaa sen, että asiakas voi halutessaan osallistua sosiaalihuollon viestintätilanteisiin aktiivisemmin: hän voi esimerkiksi esittää kysymyksiä kohdista, joihin hän kaipaa selvennystä tai joista hän haluaa lisätietoja. Tämä on mahdollista vain, jos hän ymmärtää viestintävälineenä olevan tekstin sisällön ja pystyy perehtymään tekstiin jo viestintätilanteessa, ei vasta kotona sanakirjan kanssa.

Sarjakuva-asiakirjojen avulla voidaan myös vähentää ennakkoluuloja palveluja kohtaan. Kuvasarja kertoo, mitä esimerkiksi ikäihmisten turvapalvelu konkreettisesti pitää sisällään. Tällöin ikäihminen tietää, mitä odottaa, kun hän painaa turvarannekkeen nappia. Selkeä tieto palveluista voi myös havainnollistaa asiakkaalle, miten hän hyötyy palvelun asiakkuudesta. Esimerkiksi valvottujen tapaamisten sarjakuvassa esitetään tapaava vanhempi ja lapsi viettämässä aikaa yhdessä. Lisäksi oikeuksiin pääsyn kannalta tärkeä hyöty on asiakkaan oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen.

Saavutettava asiakirja on viestinnän apuväline myös työntekijöille

Saavutettavat asiakirjat eivät hyödytä pelkästään sosiaalihuollon asiakkaita, vaan niistä on apua myös työntekijöille. Siksi on tärkeää, että myös työntekijät ovat mukana viestinnän suunnittelussa, sillä he tietävät parhaiten viestintätilanteiden kompastuskivet ja kipukohdat. Kun sosiaalihuollon työntekijällä on työvälineenään selkeä, helposti läpikäytävä teksti, jossa on kaikki oleelliset asiat, se toimii muistilistana ja viestinnän tukena asiakastapaamisissa.

Sarjakuva-asiakirjat – ja muutkin saavutettavat asiakirjat – antavat työntekijöille selkokielistä tai ainakin selkeäkielistä sanastoa aiheesta puhumiseen. Sarjakuva-asiakirjan etu verrattuna muihin saavutettaviin asiakirjoihin on se, että työntekijä ja asiakas voivat yhdessä tutkia kuvia ja keskustella niistä, jolloin asiakirjan sisältö jää luultavasti paremmin mieleen kuin pelkän tekstin silmäily ja kysymys: ”Olisiko sinulla tästä jotakin kysyttävää?”

Kohti saavutettavampaa tietoa visualisoinnin avulla

Hankkeidemme tavoitteena on ollut myös jalkauttaa tuloksia autenttisiin käyttötilanteisiin. Aika näyttää, jäävätkö laatimamme sarjakuva-asiakirjat yhteistyökumppaniemme käyttöön. Lisäksi toivomme tietenkin, että muutkin toimijat innostuvat tekemään viestinnästään saavutettavampaa visualisoinnin avulla. On hyvä huomata, että sarjakuva-asiakirja ei välttämättä aina ole sopivin saavutettavan viestinnän väline, sillä sen laatimiseen menee paljon aikaa. Tiedosta voi kuitenkin tehdä saavutettavampaa monilla muillakin visualisoinnin keinoilla, kuten kuvittamisella ja informaatiomuotoilulla.

Nyt hankkeidemme loppupuolella olemme alkaneet hahmotella kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea olemme oppineet sarjakuva-asiakirjoja tehdessämme. Joitakin keskeisimpiä oppeja olemme avanneet tässä tekstissä, mutta opitun prosessointi jatkuu vielä ainakin artikkeleissa, joita kirjoitamme hankkeiden loppujulkaisuna toimittamaamme kirjaan. Kirja käsittelee tiedon saavutettavuutta ja visualisointia, ja siinä muun muassa kehittelemme selkoilmaisun käsitettä kuvaamaan multimodaalista selkoviestinnän muotoa, jota sarjakuva-asiakirjatkin näkemyksemme mukaan edustavat. Tässä ilmaisumuodossa kuvat tukevat sanojen hahmottamista, koska niiden avulla pystytään esimerkiksi konkretisoimaan abstrakteja sanoja ja asioita. Lisäksi oppien prosessointi jatkuu tietenkin tulevissa hankkeissa, joita tutkimusryhmästä laajentuvaksi verkostoksi jalostuneella Sarjiksella – erilaisilla kokoonpanoilla – on toivottavasti luvassa vielä lukuisia.

Kirsi Günther, Vaula Haavisto, Mira Kainulainen, Laura Kalliomaa-Puha, Anne Ketola, Eliisa Pitkäsalo, Jan Pitkäsalo

Kirjoittajat ovat Sarjis-tutkimusryhmän jäseniä.

Lähteet

Ally, Brandon A., Carl A. Gold & Andrew E. Budson. 2009. “The Picture Superiority Effect in Patients with Alzheimer’s Disease and Mild Cognitive Impairment.” Neuropsychologia 47 (2): 595–98. https://doi.org/10.1016/j.neuropsychologia.2008.10.010.

Botes, Marietjie. 2017. “Visual Communication as a Legal-Ethical Tool for Informed Consent in Genome Research Involving the San Community of South Africa.” Väitöskirja, Etelä-Afrikka: University of South Africa.

Creative Contracts. 2023. Creative Contracts ‑yrityksen verkkosivut. https://creative-contracts.com/ [luettu 5.4.2024]

Giancaspro, Mark Anthony. 2020. “Picture-Perfect or Potentially Perilous? Assessing the Validity of ‘Comic Contracts.’” The Comics Grid: Journal of Comics Scholarship 10 (1): 7. https://doi.org/10.16995/cg.188.

Isola, Anna-Maria, Heidi Kaartinen, Lars Leemann, Raija Lääperi, Taina Schneider, Salla Valtari & Anna Keto-Tokoi. 2017. “Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 33/2017.” Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0.

Kainulainen, Mira. 2023. ”Kognitiivinen saavutettavuus valvotun tapaamisen sääntöasiakirjoissa.” Teoksessa Communicating with Purpose, toim. Ella Lillqvist, Maria Eronen-Valli, Ville Manninen, Niina Nissilä & Eveliina Salmela, 128–146. Vaasa: VAKKI Publications 15. https://vakki.net/wp-content/uploads/2023/12/CWP2023A7.pdf

Kalliomaa-Puha, Laura, Anne Ketola & Eliisa Pitkäsalo. 2023. “Sarjakuva, sosiaalihuolto ja saavutettavuus.” Teoksessa Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvuus: Kohti kielellistä osallisuutta, toim. Jenny Paananen, Meri Lindeman, Camilla Lindholm, and Milla Luodonpää-Manni, 226–244. Helsinki: Gaudeamus.

Maaß, Christiane. 2020. Easy Language – Plain Language – Easy Language Plus: Balancing Comprehensibility and Acceptability. Berliini: Frank & Timme.

Suominen, Riitta. 2019. ”Virkatekstin käytettävyys: Pöytäkirjasta verkkotekstiksi ja sosiaalisen median päivitykseksi.” Väitöskirja, Suomi: Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1174-2.