Helsingin yliopisto
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja Kehitysvammaliiton yhteinen SELVIS-hanke (2018–2021) tuotti materiaalia kehitysvammaisten nuorten ja nuorten aikuisten päihde- ja pelihaittojen ehkäisemiseksi. Aineistoja ideoitiin ja testattiin yhdessä kehitysvammaisten nuorten ja kehitysvamma-alalla työskentelevien ammattilaisten kanssa.
Vuoden 2021 alussa SELVIS-tiimi lähti ratkaisemaan haastetta, miten hankkeessa tuotetut selkokieliset työkalut saataisiin sellaiseen muotoon, että kehitysvamma-alan ammattilaisten olisi helppo hyödyntää niitä omassa työssään, esimerkiksi toisen asteen työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen eli TELMA-koulutuksen ryhmien parissa. Syntyi ajatus, että materiaaleissa olisi potentiaalia oppitunneiksi.
SELVIS-tiimi työsti aluksi selkokielisten oppituntien rungot alkoholista sekä tupakasta ja testasi oppitunnit Ammattiopisto Liven TELMA-ryhmien kanssa. Testatut oppitunnit havainnoitiin erillisen työkalun avulla, jonka myötä oppitunnit viimeisteltiin ja julkaistiin EHYTin sivuilla. Työskentely oli moniammatillista, sillä mukana oli ehkäisevän päihdetyön osaajia, kehitysvamma-alan ammattilaisia sekä selkokielen asiantuntija.
Oppituntien testauksen yhteydessä oppilaitokselta tuli toive materiaaleista, joiden aiheena olisi digipelaaminen ja puhelimen käyttö. Nuorten digipelaaminen on yhä suurempi ilmiö, ja hanke näkikin aiheessa potentiaalia jatkohankkeeksi. SELVIS-hanke ei kuitenkaan saanut jatkorahoitusta, joten selkokielisten pelikasvatusoppituntien toteuttamisesta jouduttiin luopumaan. Oli jäätävä toivomaan sopivaa hetkeä, jolloin palata aiheen pariin. Se hetki koitti seuraavan vuonna, syksyllä 2022.
Kysely digi- ja rahapelaamisesta taustoitti kehitystyön
Mahdollisuus digi- ja rahapelaamisen oppituntien kehittämiseen avautui työn ohella suoritettavien palvelumuotoilun opintojen myötä. Opintoihin sisältyi omaan työhön liittyvä kehittämistehtävä, johon tuli soveltaa palvelumuotoilun menetelmiä. Opintojen kehittämistyöksi valikoituivat aiemmin toteutumatta jääneet SELVIS-oppitunnit digi- ja rahapelaamisesta. EHYTin kannustava työyhteisö sekä kehittämismyönteinen organisaatio mahdollistivat kehittämistyön käynnistämisen.
Prosessi alkoi kokoamalla aiheiden tietoperustaa. Tähän sisältyi tapaamisia digi- ja rahapeliasiantuntijoiden kanssa sekä perehtymistä teoriaan ja ilmiöihin suhteessa kehitysvammaisiin nuoriin. Helmikuussa 2023 toteutettiin kysely kehitysvamma-alan ammattilaisille, joka pyrki selvittämään, ovatko ammattilaiset havainneet kehitysvammaisten nuorten parissa digi- ja rahapelaamista ja niihin liittyviä haittoja. Digipelaamisesta kysyttiin myös hyötyjä ja taitoja, joita pelaaminen oli antanut. Vastauksia saatiin yhteensä 68 toimijalta. Kyselyn tulokset ja niihin liittyvä tiedote julkaistiin 7.11.2023 EHYTin verkkosivuilla.
Kyselyn perusteella digipelaaminen on merkittävä osa arkea monella kehitysvammaisella henkilöllä, kuten muullakin väestöllä. Kyselyn tulokset muistuttavat, että digipelaaminen voi aiheuttaa myös erilaisia haittoja. Kyselyssä esiin tulleet digipelaamisen haitat ovat yleisiä myös muulla väestöllä, erityisesti nuorilla.
Kyselyn perusteella yleisin haitta olivat erilaiset ajanhallintaan liittyvät haasteet. Digipelit ovat tyypillisesti sellaisia, että ne houkuttelevat jatkamaan pelaamista ja palkitsevat säännöllisestä peliajasta. Koska kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat enemmän tukea arjenhallinnassa, voi mielekkään tekemisen itsenäinen rajoittaminen olla erityisen haastavaa. Kun tarkastellaan ongelmallista pelaamista, on aina syytä pohtia taustasyitä – onko pelaaminen itse ongelma vai reaktio johonkin? Tätä pohti myös eräs kyselyn vastaaja ja uskoi ongelmien juurisyyn usein liittyvän muuhun kuin pelaamiseen.
On tärkeää kiinnittää huomiota myös digipelaamisen tuomiin hyötyihin. Kyselyn vastaajat toivat hyötyinä useimmiten esiin erilaiset uudet taidot, kuten tietotekniset taidot, sosiaaliset taidot ja kielitaidot. Myös sosiaalisiin suhteisiin liittyvät hyödyt mainittiin usein. Moni kehitysvammainen henkilö voi pelaamisen kautta päästä kokemaan yhteisöllisyyttä sekä muita positiivia sosiaalisia tilanteita, joita ei muualta saa. Tämä on erityisen tärkeää huomioida kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla, koska he saattavat helposti jäädä yhteiskuntamme ulkopuolelle.
Joka neljäs vastaaja oli havainnut myös rahapelaamiseen liittyviä haittoja. Eniten mainittuja olivat talouteen liittyvät haitat. Rahapeliriippuvuudesta raportoi viisi vastaajaa. Rahapelaamisesta onkin tärkeää puhua kehitysvammaiselle nuorelle, vaikka ei olisi tiedossa, onko hän kiinnostunut rahapelaamisesta, sillä kiinnostus voi syttyä esimerkiksi täysi-ikäisyyden myötä. Kehitysvammaisia henkilöitä kohtaavien ammattilaisten on osattava ottaa rahapelaaminen puheeksi selkokielellä ja tarvittaessa auttaa avun piiriin. Jokaisella on oltava mahdollisuus kuulla pelaamisen haitoista, jotta osaa tunnistaa pelaamisen tuomat riskit ja voi tehdä tietoisen valinnan omasta pelaamisestaan.
Kyselyssä kerättiin tietoa myös siitä, millaisia materiaaleja tai tukea ammattilaiset kaipaavat digi- ja rahapelaamisen käsittelyyn omassa työssään. Vastaajien selkeä viesti oli, että hyvin tehtyjä selkokielisiä materiaaleja digi- ja rahapelaamisen käsittelyyn kaivataan. Myös materiaaleista ja työkaluista tiedottamista pidettiin tärkeänä, jotta niitä voidaan hyödyntää kehitysvamma-alalla.
Pelikasvatusoppituntien pilotointi
Kun pelikasvatusoppituntien ensimmäiset versiot olivat valmiit, otettiin yhteyttä yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin, joissa opiskeli kehitysvammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Oppituntien sisältöjä pilotoitiin kuudessa eri oppilaitoksessa, joissa kohdattiin yhteensä 68 oppilasta ja 24 ammattilaista. Oppitunnit pidettiin huhti–kesäkuussa 2023. Puolet luokista oli toisen asteen työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen TELMA-ryhmiä ja puolet yläkoulujen luokkia. Pilotit toteutettiin Helsingissä, Espoossa, Keravalla ja Loviisassa.
Pilotointi oli jälleen opettavainen sekä hyödyllinen kokemus. Oppilaiden pohdinnat toivat paljon uusia kehittämisideoita oppituntien sisältöihin. Osalle oppilaista oli jo itsessään innostavaa päästä keskustelemaan digipelaamisesta ja osa tiesikin aiheesta paljon. Joillekin nuorille oli kiinnostavaa käydä läpi digipelien haitallisista sisällöistä kertovia symboleja, osa halusi tietää syitä ikärajoille. Usein keskusteltiin myös siitä, miksi digipelaamisen rajoittaminen on vaikeaa, ja millä tavalla voisi onnistua vähentämään pelaamista esimerkiksi arki-iltoina. Joitakin oppilaita mietitytti, miksi rahapelejä saa mainostaa, sillä ne tuntuivat vain suurelta huijaukselta.
Oppitunnin lopussa eräs nuori kertoi aikovansa pelata rahapelejä, kun täyttää 18 vuotta, vaikka hän oli juuri saanut tietää rahapeleihin liittyvistä haitoista ja riskeistä. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että pelihaittojen ehkäisy on aina pitkäjänteistä työtä, sillä nuorella voi olla jo rakentunut oma, vahva näkemys rahapelaamisesta.
Pilotointi myös auttoi näkemään, millaiset asiat ovat nuorille kompleksisempia selitettäviä, kuten digipelien grooming-ilmiö ja rahapelaamiseen liittyvä mainonta. Havainnot auttoivat myös rajaamaan aiheita ja toisaalta kertomaan oppilaita kiinnostaneista asioista enemmän. Pilotoinnin päätyttyä oppituntirunkoja kehitettiin tunneilla tehtyjen havaintojen sekä ammattilaisilta saadun palautteen perusteella.
Selkokieliset oppitunnit digi- ja rahapelaamisesta
Projektin onnistuneena lopputuloksena syntyivät selkokieliset oppitunnit digipelaamisesta ja oppitunti rahapelaamisesta, jotka saivat selkotunnuksen. Materiaalit julkaistiin EHYTin verkkosivuilla syyskuussa 2023.
Kun tarkastellaan kehitystyötä kokonaisuutena, huomaa sen vaatineen uuden opettelua selkokielen parissa. Kehitystyö on myös vaatinut asioiden tarkastelua haavoittuvassa asemassa olevan kohderyhmän kokemusten kautta. Prosessin kautta on hahmottunut, millaisia haasteita ihmiset voivat arjessaan kohdata, kun käytämme vaikeaa kieltä.
On tärkeää keskustella erilaisilla areenoilla siitä, ketkä jäävät tiedon ulkopuolelle, ja mitä siitä voi seurata. Selkokielen avulla voimme tarkastella asioita syvemmin – mitä oikeasti tarkoitamme, kun puhumme ”suojaavista tekijöistä päihdekasvatuksessa”? Millä tavalla kerromme vaikeista aiheista, kuten grooming-ilmiöstä kehitysvammaisille oppilaille lisätäksemme heidän turvallisuuttaan? Miten varmistamme, että kehitysvammaiset nuoret tulevat varmasti kuulluksi oppitunneilla ja saavat mahdollisuuden osallistua? Kun ratkomme näitä kysymyksiä, teemme päihde- ja pelikasvatuksesta yhä yhdenvertaisempaa.
Milla Ruuska oli koulutussuunnittelija Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Nuorten osastolta
Kiitos, Milla, kiinnostavasta katsauksesta Selvis-hankkeeseen ja siinä tuotettuihin selkomateriaaleihin! Hankkeessa tartutaan todella tärkeään aiheeseen, kehitysvammaisten henkilöiden päihde- ja pelihaittojen ehkäisyyn. On ilmeistä, että tästä aiheesta tarvitaan tosiaan lisää tietoa. Huutava pula on myös digi- ja rahapelaamista käsittelevistä selkokielisistä materiaaleista, joita kehitysvamma-alan ammattilaisten on helppo ottaa käyttöön. Selvis-hanke onkin ollut monella tapaa uraauurtava, ja onneksi digipelaamista ja selkokielisiä pelikasvatusoppitunteja koskevalle jatkohankkeelle saatiin rahoitus. Tärkeä työnne siis jatkuu.
Toisaalta oli vaikuttavaa, että olitte hankkeessa tunnistaneet myös digipelaamiseen liittyviä hyötyjä, kuten sen, että se voi vahvistaa kehitysvammaisen henkilön kielellisiä ja sosiaalisia taitoja sekä tukea yhteisöllisyyttä. Vaikka digipelaamiseen liittyy haasteita, sillä on myös positiivisia vaikutuksia.
Miten hieno, nuoria arvostava lähestymistapa! Jotta asiat voi ilmaista selkokielisesti ja ymmärrettävästi, ei riitä pelkkä kielen hallinta, vaan on todella tärkeä tuntea asianosaistaen maailma ja elämäntilanne sekä tunnistaa yhteisön jäsenille tärkeät arvot ja merkitykset. Näin viesti menee parhaiten perille, ja pystytään luomaan keskusteluyhteys niihin, joita asia koskee.
Pelaaminen on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka siihen liittyvistä riskeistä huolimatta tarjoaa myös myönteisiä asioita. Kun asiaa käsittelee ikään kuin sisältäpäin, pelaajien maailmaan eläytyen, viestintä on todennäköisesti vaikuttavampaa kuin ylhäältäpäin annetut hyvää tarkoittavat mutta ehkä ymmärtämättömät neuvot.
Tällaista lähestymistapaa voi varmasti käyttää monenlaisten ryhmien kanssa, erityisesti jos viestittävä asia on moniulotteinen tai edellyttää sensitiivisyyttä. On varmasti ollut kiinnostava oppimiskokemus myös nuorten kanssa työskenteleville.