Mikko T. Virtanen, Auli Kulkki-Nieminen & Tiuhti Harju: Kaikki mukana – miten selkokielinen viestintä on auttanut pärjäämään kriisitilanteessa?

Koronapandemian aikana selkokielinen viestintä joutui uusien haasteiden eteen. Yhteiskunta sulkeutui, arkielämän rutiinit katosivat ja koronaviruksen taltuttamiseksi vaadittiin kaikilta vastuullisuutta ja uusia toimintatapoja. Meitä tutkijoina kiinnostaa, miten selkokielinen viestintä on tarttunut tähän haasteeseen.

Selkokielisen viranomaisviestinnän, journalismin ja tukijärjestöjen verkkoviestinnän avulla on pyritty koronakriisin aikana eri tavoin tukemaan selkokieltä tarvitsevien ihmisten henkistä hyvinvointia, vahvistamaan heidän osallisuuttaan ja yhteisöllisyyden kokemustaan. Helsingin Sanomain säätiön rahoittamassa hankkeessa Ymmärrettävää, yhteisöllistä ja yhdenvertaista? Selkokielisen journalismin ja viestinnän saavutettavuus koronapandemian aikana (2022–2024) tutkimme sekä teksti- että käyttäjälähtöisesti, millaista selkokielinen kriisiviestintä on ollut Suomessa. Selkokieltä tarvitsevien ihmisten osuus väestöstä on Suomessakin merkittävä ‒ viimeisimmän tarvearvion mukaan selkokielen kohderyhmiin kuuluu jopa 750 000 henkilöä (Juusola 2019). Kriisiviestinnässä selkokieli on siis merkittävässä roolissa, jotta tieto ja tuki saavuttaisivat koko väestön. Selkoviestinnän kielellisistä ja diskursiivisista käytänteistä tarvitaan empiiristä tutkimusta, jotta viestintää voitaisiin kehittää mahdollisten tulevien kriisitilanteiden varalle.

Tutkimusaineistossa on sekä journalistisia tekstejä Selkosanomista, Leija-lehdestä ja Ylestä (Ylen Uutiset selkosuomeksi) että viranomaisviestinnän tekstejä esimerkiksi Kelasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) ja aluehallintovirastoista. Lisäksi aineistoon kuuluu verkkosisältöjä muun muassa Kehitysvammaliiton ylläpitämältä Verneri.net-sivustolta. Tekstiaineisto kattaa vuodet 2020 ja 2021 ja koostuu hieman yli tuhannesta tekstistä. Lisäksi keräämme paraikaa haastatteluaineistoa kehitysvammaisten ihmisten ja maahan muuttaneiden ihmisten kokemuksista korona-ajan viestinnästä.

Tutkimuksemme lähtökohtana on, että henkilökohtaiset, yhteiskunnalliset ja globaalit tapahtumat merkityksellistyvät ‒ tai voivat merkityksellistyä ‒ kriiseiksi osana kielenkäyttöä ja diskursiivista toimintaa (ks. Patrona & Thornborrow 2017; koronan kannalta ks. Wilson 2021). Koronaviruksen vaikutukset ovat olleet valtaisat, ja jokainen koronaa käsittelevä puhe ja kirjoitus on osaltaan vaikuttanut käsityksiimme koronasta ja sen taltuttamiseksi tarvittavista keinoista ‒ joko ylläpitäen vakiintuneita näkökulmia, haastaen niitä tai kiinnittämällä huomiota aiemmin uudenlaisiin näkökulmiin. Kielellisesti ja viestinnällisesti merkittävää on ollut myös metapuhe koronasta infodemiana, jossa luotettavan tiedon rinnalla on tarjolla huomattava määrä virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa (ks. esim. Singh ym. 2022).

Tässä kirjoituksessa esittelemme alustavia havaintojamme siitä, millaisista näkökulmista koronakriisiä on käsitelty selkojournalismissa ja -viestinnässä.

Selkokielisellä viestinnällä tuettiin sopeutumista poikkeusoloihin

Ensimmäinen havaintomme koskee käytännettä, jossa koronaepidemia esitetään toisaalta harmina ja huolena, toisaalta tilanteena, johon on mahdollista sopeutua. Ensin mainittua näkökulmaa tuovat esiin varsinkin vastakkainasettelut ja vertailut, jotka kuvaavat kriisiajan rajoittavana ja ankeana suhteessa normaaliarjen suomiin mahdollisuuksiin. Samalla pidetään esillä kielteisiä tuntemuksia ja mielialoja ja normalisoidaan niitä. Lukijakommenteissa normalisointi ilmenee myös affiliaationa eli empaattisen samanmielisyyden osoittamisena (ks. Stevanovic & Lindholm 2016: 286). Tunteiden ja kokemusten esillä pitoa kriisiajan selkoviestinnässä voi pitää tärkeänä, sillä se on omiaan vahvistamaan osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia erityisesti tapaamisrajoitusten aikana (vrt. Tiililä 2020: 307).

Korona harmina ja huolena -näkökulmaa tasapainotetaan aineistossamme esittämällä kriisiaika vaikeuksista huolimatta hallittavissa olevana tilanteena. Näkökulmaa tuovat esiin erityisesti yksilötason havainnollistukset siitä, kuinka poikkeusoloihin on ollut mahdollista sopeutua ja kuinka iloa on voinut löytää pienistäkin asioista. Nämä kaksi vastakkaista näkökulmaa koronaan tulevat hyvin esiin seuraavassa lukijan runossa (esimerkki 1), jossa edetään kieltomuotoisesta harmien käsittelystä (esim. Ei ollut Joensuu Parafest-keikkaa, / eikä voinut mennä Kuopiossa käymään) arjen pieniin iloihin (Kävely taas piristää, / silmiä kun aurinko siristää).

Runo koronan aiheuttamista tunteista. Sivulla myös neljä arasaac-kuvaa: koronavirus, ihminen, kävelevä ihminen ja aurinko.

Esimerkki 1. Leija-lehdessä 2/2021 julkaistu lukijan runo

Hieman huomaamattomampi mutta yhtä lailla tavanomainen keino hallittavuuden vaikutelman luomiseen on käsitellä kriisiajan toimintatapaa yhteisesti tunnettuna. Esimerkiksi sopii seuraava lukijan kirjoituksesta (Leija 4/2020) poimittu jakso, jossa läheisen tapaaminen pihalla esitetään asyndeettisen eli konjunktiottoman rinnastuksen avulla lukijalle odotuksenmukaisena käytänteenä: Olen käynyt häntä katsomassa, / [ø] silloin tapasimme pihalla (vrt. mutta silloin tapasimme pihalla).

Poikkeustilanteessa luottamus on avaintekijä

Toinen aineistostamme nouseva näkökulma koronakriisiin liittyy tiedon, tietolähteiden ja instituutioiden luotettavuuteen. Näkökulma on vahvasti läsnä esimerkiksi Verneri.net-verkkopalvelun kysymys‒vastaus-palstalla, jossa käyttäjät esittävät toistuvasti huoliaan siitä, voivatko he luottaa esimerkiksi läheisiltään tai asuntolan ohjaajilta saamaansa koronatietoon. Tunnusomaista on, että saatu tieto aiheuttaa kysyjässä pelkoa tai ahdistusta. Esimerkki 2 havainnollistaa sitä, kuinka kriisiaika voi horjuttaa yksilön perusluottamusta yhteiskunnan instituutioita kohtaan (vrt. Markovà, Linell & Gillespie 2008).

Verneri-netin lukijan kysymys liittyen koronapotilaiden hoitoon (potilaiden valintaan, jos resurssit eivät riitä) sekä vastaus siihen.

Esimerkki 2. Verneri.net-palvelussa julkaistu lukijan kysymys.

Esimerkissä 2 kysyjä hakee vahvistusta saamaansa tietoon, joka kyseenalaistaa luottamuksen sairaalahoitoa kohtaan. Epäspesifiksi jätetyn tietolähteen mukaan kehitysvammainen ihminen jätettäisiin kriisiaikana vaille hoitoa, vaikka tilanne olisi henkeä uhkaava. Varsinkin antaa-verbin permissiivinen käyttö (osan potilaista annetaan kuolla; minun ‒ ‒ annettaisiin kuolla) luo vaikutelmaa hoidon kantokyvyn romahtamisesta ja periksi antamisesta (ks. Leino 2003).

Vastausosassa suuntaudutaan institutionaalisen luottamuksen palauttamiseen tai vahvistamiseen yhtäältä vetoamalla Suomen terveydenhuollon korkeaan tasoon ja kantokyvyn riittävyyteen ja toisaalta kumoamalla käsitys epäeettisistä toimintatavoista. Varaukseton ja tiedon alkuperään viittaamaton ilmaisutapa (esim. Suomessa on maailman paras terveydenhuolto) luo vaikutelman, että kyse on yleisesti tunnetuista tosiasioista (ks. White 2003). Lisäksi kysyjää rauhoitetaan selittämisen keinoin (ks. Satokangas 2021), tekemällä ymmärrettäväksi epidemian hillitsemisen perusperiaatetta.

Kolmannessa tekstikappaleessa esitetty kysymys kiinnitetään osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kehystä viittaamalla koronaviruksesta ”liikkeellä olevaan monenlaiseen tietoon” ja leimaamalla osa tiedosta paikkansapitämättömäksi. Näin osaltaan rakennetaan ja ylläpidetään käsitystä koronakriisistä myös tiedollisena kriisinä eli infodemiana, joka edellyttää yksilöltä kykyä erottaa luotettavat tietolähteet epäluotettavista. Evästyksenä mainitaan THL erityisen luotettavana institutionaalisena tahona. Arkivuorovaikutuksen tasolla kannustetaan keskusteluihin “luotettavien ihmisten” kanssa ‒ täsmentämättä, kuinka heidät voi tunnistaa.

Pandemia yksilön ja yhteisön ongelmana

Kolmas aineistostamme esiin nouseva teema on yhteisöllisyys. Yhteisön näkökulma on kenties vahvimmin läsnä moraalisessa arvioinnissa ja ohjailussa: millainen kriisiajan toiminta ja käyttäytyminen on oikein tai ihailtavaa, millainen väärin tai paheksuttavaa (vrt. Martin & White 2005: luku 2)? Erityisesti journalistisissa teksteissä vedotaan auktoriteetteihin ja maalataan uhkakuvia vääränlaisen toiminnan seurauksista. Vahva yhteisön näkökulma ja yksilön vastuu yhteisöä kohtaan todentuu esimerkiksi rokotteita koskevassa keskustelussa. Yhteiskunnan roolina korostuu pyrkimys suojella ihmisiä; yksilöiltä taas odotetaan kriittisyyttä ja luotettavaan tietoon perustuvaa itsenäistä päätöksentekoa. Esimerkissä 3 tehdään selvä ero rokotemyönteisten ja -kielteisten välille.

[ING] Suomen tavoite on, että mahdollisimman moni ottaa koronarokotteen. Suomi haluaa suojata koko väestön.
– –

Rokotteen ottanut ihminen on vastuullinen. Hän ei ajattele ainoastaan itseään, vaan kokonaisuutta ja yleistä etua. – –

Sosiaalisessa mediassa leviää laajaa rokotevastaisuutta. Näille ihmisille voidaan sanoa, että yhteiskunnan jäsenellä on vastuunsa ja velvoitteensa. – –

Koronarokote on turvallinen. Jos ihmiset olisivat kieltäytyneet aiemmin rokotuksista, olisi maailmassa laajoja ja vakavia kulkutauteja.

Esimerkki 3. Ote Selkosanomien pääkirjoituksesta Rokote auttaa koko yhteiskuntaa (26.1.2021)

Ihmisten toimintaa moraalisesti arvottamalla rakennetaan sisä- ja ulkoryhmiä (ks. Pälli 2003). Esimerkissä rokotemyönteiset esitetään vastuullisiksi ja yhteisön parasta ajatteleviksi, kun taas rokotevastaiset näyttäytyvät uhkana: he eivät tunne vastuitaan ja velvoitteitaan yhteiskunnan jäseninä. Ulkoryhmä muodostuu esimerkissä erityisesti suhteessa sosiaaliseen mediaan, jossa kerrotaan leviävän laajaa rokotevastaisuutta. Kyse on samalla tietynlaisen mediaideologian (media ideology; Gershon 2010) ylläpidosta: viestintävälineelle annetaan kokonaisuutena kielteinen leima.

Sisäryhmä‒ulkoryhmä-erottelulla voi olla huomattava vaikutus tekstin lukijasuhteen rakentumiseen: suljetaanko tietyllä tavalla ajattelevat lukijat tyystin tekstin dialogisen tilan (ks. Martin & White 2005; luku 3; Virtanen 2015: 30‒33) ulkopuolelle, vai koetetaanko heidätkin pitää mukana? Esimerkiksi sopii ote Leijan jutusta Korona kuriin rokotuksilla (5/2021). Siinä tekstin tavoittelema lukija asemoidaan selvästi erilleen niistä, jotka suhtautuvat rokotteisiin epäluuloisesti: Olet ehkä kuullut, että jotkut ihmiset pohtivat, kannattaako rokotetta ottaa. Epäluulo on luonnollista. Rokotteista liikkuu myös valheellista tietoa. Tekstissä luodaan puhuttelulla yhteys lukijaan ja epäluuloisuus esitetään etäännytetysti joidenkin ihmisten kokemuksena, josta lukija voi olla tietoinen mutta jota hän ei jaa.

Selkokielisen viestinnän tarve ja tehtävä kriisiviestinnässä

Olemme luoneet edellä silmäyksiä koronakriisin rakentumiseen ja hallintaan selkojournalismissa ja muussa selkoviestinnässä. Keskeisenä diskursiivisesti rakentuvan kriisin tuntomerkkinä voi pitää sitä, että vallitseva yhteiskunnallinen ja globaali tilanne merkityksellistyy kriisiksi samaan aikaan useissa ellei kaikissa joukkoviestinnän muodossa ‒ läpäisten koko kentän. Samalla eri viestimet ja niille ominaiset tekstilajit merkityksellistävät kriisiä toisiaan täydentävistä lähtökohdista, mikä on omiaan vahvistamaan käsitystä kriisin ulottumisesta kaikille elämänalueille.

Koronaan liittyvä infodemia eli harhaanjohtavan tiedon rinnakkaiselo luotettavan tiedon rinnalla on tuonut selkoviestintään uudenlaisia haasteita ‒ ja tutkimusaukkoja ‒ erityisesti moniäänisyyden hallinnan, lukijapositioiden rakentamisen ja moraalisen argumentoinnin alueilla. Kysymys on oikeastaan selkoviestinnän ideologisesta saavutettavuudesta (vrt. acceptability, Maaβ 2020) eli siitä, millä tavoin ja missä määrin viestintä onnistuu tavoittamaan erilaisia kohderyhmiensä edustajia asenteiden ja ajattelutapojen tasolla. Lisäksi koronan kaltainen kriisi, joka eristi ihmisiä toisistaan, vahvistaa entuudestaan selkoviestinnän tehtävää vertaisuuden ja yhteisöön kuulumisen kokemusten tukijana. Aineistossamme keskeisinä näyttäytyvät erityisesti lukijalähtöiset sisällöt ja kommenttialueilla käytävät keskustelut ‒ molemmat osa-alueita, jotka ovat aiemmassa selkotutkimuksessa jääneet niukalle huomiolle.

Tutkimuksemme on toistaiseksi keskittynyt korona-ajan viestinnän tarkasteluun tekstilähtöisesti. Tutkimuksemme seuraavassa vaiheessa peilaamme tekstitason havaintojamme haastattelun keinoin siihen, millaisia kokemuksia kohderyhmien edustajilla itsellään on kriisiajan viestinnästä.

Mikko T. Virtanen (Helsingin yliopisto), Auli Kulkki-Nieminen (Tampereen yliopisto) & Tiuhti Harju (Helsingin yliopisto)

Tutkimushankkeen verkkosivut ovat osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/selkokielikriisiviestinnassa/.

Lähteet

Gershon, Ilana 2010: Media ideologies. An introduction. ‒ Journal of Linguistic Anthropology 20(2) s. 283–293.
Juusola, Markku 2019: Selkokielen tarvearvio 2019. Helsinki: Selkokeskus, Kehitysvammaliitto.
Leino, Jaakko 2003: Antaa sen muuttua-. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys. Helsinki: SKS.
Maaß, Christiane 2020: Easy language – plain language – easy language plus. Balancing comprehensibility and acceptability. Berlin: Frank & Timme.
Marková, Ivana ‒ Linell, Per ‒ Gillespie, Alex 2008: Trust and distrust in society. Ivana Marková & Alex Gillespie (toim.), Trust and distrust. Sociocultural perspectives s. 3‒27. Charlotte, NC: Information Age.
Martin, James ‒ White, Peter 2005: The language of evaluation. Appraisal in English. London: Palgrave Macmillan.
Patrona, Marianna ‒ Thornborrow, Joanna 2017: Mediated construction of crisis. ‒ Mats Ekström & Julie Firmstone (toim.), The mediated politics of Europe. A comparative study of discourse s. 59‒88. London: Palgrave Macmillan.
Pälli, Pekka 2003: Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina. Suomen kielen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.
Satokangas, Henri 2021: Termien selittäminen tietokirjoissa. Suomen kielen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Stevanovic, Melisa – Lindholm, Camilla 2016: Sosiaalisen havaitsemisen haasteet. – Melisa Stevanovic & Camilla Lindholm (toim.), Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta s. 276–294. Tampere: Vastapaino.
Tiililä, Ulla 2020: Asiointikielen rooli vanhuspalvelujen saavutettavuudessa. ‒ Kaarina Hippi, Anne Mäntynen & Camilla Lindholm (toim.), Vanhuus ja kielenkäyttö s. 288‒315. Helsinki: SKS.
Singh, Karandeep – Lima, Gabriel – Cha, Meeyoung – Cha, Chiyoung – Kulshrestha, Juhi – Ahn, Yong-Yeol – Varol, Onur 2022: Misinformation, believability, and vaccine acceptance over 40 countries. Takeaways from the initial phase of the COVID-19 infodemic. – PLoS ONE 17(2), e0263381.
Virtanen, Mikko T. 2015: Akateeminen kirja-arvio moniäänisenä toimintana. Suomen kielen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
White, Peter 2003: Beyond modality and hedging. A dialogic view of the language of intersubjective stance. – Text 23(2) s. 259–284.
Wilson, Suze 2021: Doing discourse analysis in Covid-19 conditions. A Foucauldian approach. ‒ Aaron Hill, Jane Lê, Aaron McKenny, Paula Kane, Sotirios Paroutis & Anne Smith (toim.), Research in times of crisis. Volume 13. Research methods in the time of Covid-19 s. 37–52. Bingley: Emerald.

Soilimaria Korhonen: Sosiaali- ja terveysalan selkokielen opetusta on tutkittava

Syksyllä 2019 Savonia-ammattikorkeakoulussa tehtiin ensimmäinen selkokielen opetuspilotti ensihoitajien ja kätilöiden tutkinto-ohjelmassa. Tammikuussa 2020 tehtiin päätös, että selkokieli sisällytetään jokaiseen yhdeksään sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmaan. Opetusta on nyt takana kolmisen vuotta, ja alkaa myös hahmottua, mitä olisi tutkittava.

Savoniassa selkokielen opintojen suurena tavoitteena on kirkastaa tuleville ammattilaisille, miksi selkokielen osaaminen on välttämätöntä sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena on herättää opiskelijoissa kielitietoinen työote ja aktiviinen suhde omaan kielenkäyttöön. Opinnoissa on tavoitteena antaa ammattilaisille työkalu niihin kommunikointitilanteisiin, joissa he havaitsevat ymmärtämisen vaikeuksia. Tämä työkalu on selkokieli. Sen avulla ammattilaisten on mahdollista työskennellä niin, että he voivat tietoisesti säädellä kielenkäyttöään esimerkiksi hoitotilanteissa asiakkaan tarpeiden mukaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen on tärkeää ymmärtää myös vastuullinen kielenkäyttö ja kielessä läsnä oleva voima- ja valtaelementti, sekä muistaa, että ymmärrettävä kieli on myös potilasturvallisuuskysymys.

Luennoilla selkokieli asettuu sosiaali- ja terveysalaa koskevan keskeisen lainsäädännön, saavutettavuuslainsäädännön sekä yhdenvertaista kielenkäyttöä tukevien kansallisten strategioiden kontekstiin. Luennot sisältävät perustietoa selkokielestä ja sen tarvitsijoista, selkoteksteistä ja selkokielisestä vuorovaikutuksesta sekä selkokirjallisuudesta ja verkkomateriaaleista. Koska bioanalyytikon ja fysioterapeutin käyttämä sanasto ja työmenetelmät eroavat toisistaan, jo teoriaopinoissa teksti- ja puhunnosesimerkit sekä muu materiaali pyritään nivomaan niin lähelle omaa alaa kuin mahdollista.

Selkokielen tarpeen väliaikaiset syyt korostuvat sosiaali- ja terveysalalla

Opinnot alleviivaavat sosiaali- ja terveysalan erityisyyttä, kun tarkastellaan selkokielen kohderyhmiä. Selkokielen kohderyhmiä hahmotetaan niiden syiden perusteella, joiden vuoksi kielenkäyttäjä tarvitsee selkokieltä. Sosiaali- ja terveysalalla jokainen asiakas näyttäytyy potentiaalisena selkokielen tarvitsijana, sillä tässä kontekstissa korostuvat ajoittain tai tietyissä tilanteissa ymmärtämistä vaikeuttavat syyt (luokittelusta Leskelä & Uotila 2020).

Sosiaali- ja terveysalalla väliaikaiset syyt jakautuvat havaintojeni mukaan kohtaamistilanteeseen ja elämäntilanteeseen liittyviin tekijöihin. Kohtaamis- tai hoitotilanteessa kommunikointia voivat vaikeuttaa erilaiset tunnetilat, jotka liittyvät esimerkiksi jännitykseen, häpeään, hätätilanteen aiheuttamaan paniikkiin, vakavan diagnoosin jälkeiseen shokkiin, aikaisempiin kokemuksiin tai käsityksiin, epäsymmetriseen kohtaamistilanteeseen, hoitopelkoon tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kyseessä voi olla myös monimutkaiseen sosiaali- tai terveydenhoitojärjestelmän rakenteeseen liittyvä, ymmärtämistä hankaloittava tekijä. Asiakkaan vaikea elämäntilanne puolestaan näkyy kommunikoinnissa, kun asiakkaalla on esimerkiksi kipuja, huolta, uupumusta, stressiä, unettomuutta, päihteiden käyttöä tai mielenterveyden ongelmia.

Sosiaali- ja terveysalalla nämä kaikki – ehkä väliaikaiset – syyt rasittavat usein kommunikaatiotilanteita. Ne ovat läsnä usein joka tapauksessa, sillä asioimisen peruste on tyypillisesti avun hakeminen vaikeassa terveys- tai elämäntilanteessa. Väliaikaiset syyt voivat kuormittaa kommunikointia myös muiden, arjessa läsnä olevien pysyvämpien syiden, kuten vamman, lisäksi. Silloin kommunikaatiota vaikeuttava kuorma on moninkertainen ja monimuotoinen.

Selkokeskus toteaa, että selkokielistä tietoa tarvitaan aina, kun asia koskee kaikkia kansalaisia, erityisesti selkokieltä tarvitsevia ihmisiä tai kun tieto on saatavilla vain digitaalisessa muodossa. Tämä näkemys istuu täysin sosiaali- ja terveysalaan, jossa meille jokaiselle tarjotut palvelut digitalisoituvat kiihtyvää vauhtia. On muistettava, että väliaikaiset ymmärtämisen syyt voivat johtua myös palvelun tarjoajasta. Potilasohje ei voi olla vain paperia, vaan myös saavutettava PDF verkossa. Tämä tietenkin edistää yhdenvertaisuuden toteutumista, kun ruudunlukijaa käyttävällä asiakkaalla on mahdollisuus päästä käsiksi ohjeen sisältöön. Tekniikka ei kuitenkaan riitä, vaan sisällön on oltava myös ymmärrettävää.

Ohjauksen vaikutus hoitoon on merkittävä

Selkokielen teoriaopinnoissa keskeisenä tavoitteena on myös ymmärtää, miten selkokieltä voi soveltaa sosiaalialan ja terveydenhoidon työtehtävissä ja asiakkaan ohjaamisessa. Asiakasta ohjataan vuorovaikutustilanteessa tai potilasohjeiden välityksellä. Yhtä kaikki, kielen molemminpuolisella ymmärtämisellä on oleellinen vaikutus asiakkaan saamaan hoitoon. Bioanalytiikka, eli näytteenottoon liittyvä työ laboratoriossa, on tässä mielessä kiinnostava osa-alue. Bioanalytiikka on merkittävä osa kliinistä päätöksentekoa, sillä sen avulla diagnosoidaan sairauksia, tehdään hoitopäätöksiä ja seurataan hoidon tuloksia (Hotus-hoitosuositus 2021). Erityisen kriittinen on bioanalytiikan preanalyyttinen vaihe, jossa mm. valitaan tutkimus, ohjataan asiakasta valmistautumisessa ja otetaan näyte.

Kaikista laboratoriotutkimuksiin liittyvistä virheistä juuri preanalyyttisen vaiheen virheitä on jopa 80–90 % (Mrazek ym. 2020). Bioanalyytikko-opiskelijat raportoivat preanalytiikan harjoittelun jälkeen, että he kohtaavat väärin valmistutuneita asiakkaita verinäytteenotossa ja suurin osa opiskelijoista arvelee syyn olevan ohjeistuksessa. Tyypillisesti asiakas ei ole ymmärtänyt paaston ohjeita. Onkin tiedossa, että jopa neljä kymmenestä asiakasta saattaa olla tässä tilanteessa: he eivät ole noudattaneet paasto- tai muita esivalmisteluohjeita, koska he eivät ole ymmärtäneet tai edes saaneet niitä (Kackov ym. 2013). Preanalyyttinen vaihe onkin kielentutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen, sillä yksi tyypillinen virhe on juuri potilaan informoinnin ja esivalmistelun puute. On myös huomattavaa, että preanalyyttisten virheiden suorien kustannusten Suomen terveydenhuollolle arvellaan olevan vuosittain ainakin 10 miljoonaa euroa (Hotuksen suositustyöryhmän asiantuntija-arvio). Kyse on siis myös kansantaloudellisesti merkittävästä asiasta.

On perusteltua tutkia, miten bioanalyytikot oppivat ja omaksuvat selkokieltä osaksi preanalyyttista vaihetta. Muuttuuko käsitys selkokielestä ja selkokielisestä vuorovaikutuksesta opintojen edetessä, kun ammatillisuus ja kokemus kasvaa? Voimmeko saada selville, mitkä selkokielisen vuorovaikutuksen ja kirjoitetun selkokielen piirteet ovat käyttökelpoisimpia juuri preanalyyttisessa vaiheessa?

Simulaatiopedagogiikka syventää oppimiskokemuksen

Vaikka luennoilla teksti- ja puhunnosesimerkit ovat tutkinto-ohjelman substanssista, vasta selkokielen simulaatiossa ymmärrys syvenee. Simulaatio on todellista asiakastilannetta jäljittelevä käytännön harjoitus, joka toteutetaan simulaatiokeskuksen lavastetussa hoito- tai vastaanottohuoneessa. Simulaatiossa opiskelijat kohtaavat tutkinto-ohjelmansa mukaisessa tilanteessa asiakkaan, jonka äidinkieli ei ole suomi. Tilanne antaa usein voimakkaan oppimiskokemuksen siitä, mitä selkokielen soveltaminen vuorovaikutukseen ohjaus- ja kohtaamistilanteessa tarkoittaa. Opiskelijat ovat reflektoineet oivalluksiaan oppimiskeskusteluissa esimerkiksi näin:

Ymmärsin, miten vaikeaa on olla helppo.
Ymmärsin, miten helposti puhun oikeastaan itselleni, ja että minulle itsestään selvät asiat ovat asiakkaalle vaikeita.
Tajusin, että miten tärkeää on ottaa kroppa mukaan kommunikointiin, että se on ihan todella tärkeää ymmärtämisen kannalta.
Ymmärsin, miten tärkeää on se muu (kuin puhe), että ymmärrys lähtee sujumaan.
Potilas ei ehkä ymmärrä, vaikka minä oikeasti luulen, että hän ymmärtää. Minun pitää olla tosi tarkkana.
Minun pitää syöttää vähemmän tietoa kerralla. Rauhallisesti.

Simulaatioissa nousee esille myös kiinnostavia selkokieltä koskevia huomioita juuri sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta. Eräs viime aikoina havaitsemani ilmiö on sosiaali- ja terveysalalla paljon käytössä olevan motivoivan neuvonnan suhde selkokieleen. Motivoivassa neuvonnassa pyritään löytämään ja vahvistamaan asiakkaan motivaatiota elämäntapamuutokseen. Menetelmän perusajatuksena on, että kun asiakas itse tunnistaa muutoksen tarpeen ja pohtii keinoja sen toteuttamiseksi, muutoksen todennäköisyys kasvaa.
Simulaatioissa tulee toistuvasti esille motivoivaan puheeseen liittyviä tilanteita, jotka näyttäytyvät kielenoppija-asiakkaalle haastavina. Näissä simulaatioista poimituissa esimerkeissä asiakkaana on ollut A2-tason S2-oppija, ja opiskelijan tavoitteena on ollut motivoida asiakasta vähentämään suolan käyttöä kohonneen verenpaineen vuoksi:

Miltä sinusta tuntuisi, että yrittäisit vähentää suolan käyttöä?
Luuletko että se auttaisi, että käyttäisit mahdollisesti vähemmän suolaa?
Voisitko kuvitella vähentäväsi suolan käyttöä?
Sinun pitäisi yrittää käyttää mahdollisesti vähemmän suolaa.
Mahdollisesti voisit käyttää vähemmän suolaa.

Kuinka sovittaa selkokieli motivoivan neuvonnan periaatteisiin? Lähtömaansa kulttuurista ja yhteiskuntarakenteesta johtuen S2-oppija saattaa toivoa suoria ja selkeitä, käskymuotoisia ohjeita, ja motivoiva menetelmä näyttäytyy hänelle epävarmuutena. Miksi ammattilainen ei kerro, kuinka toimia? Tilanteessa opiskelijoilla on korkea kynnys käskymuodon käyttöön. He pyrkivätkin parhaansa mukaan välttämään sitä, sillä he kokevat myös olevansa epäkohteliaita. Myönteinen ja pehmeä äänensävy saa kuitenkin merkittävän funktion, kun vuorovaikutustilanne ei etene motivoivasta puheesta huolimatta. Tämä dilemma avaa usealle sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle uinuvan vuorovaikutuksen työkalun, jonka avulla voi ilmaista paljon ja saavuttaa yhteistä ymmärrystä.

Selkokielen oppimisesta ja omaksumisesta tarvitaan tutkimusta

Ymmärrettävä kieli on merkittävässä roolissa kaikissa sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä. Erityisen tärkeinä näyttäytyvät kuitenkin ne vaiheet, joissa yhteisellä ymmärryksellä on ratkaiseva merkitys potilaan hoidon toteuttamisessa.

Selkokielen opetuksen on perustuttava tutkimukseen ja Vanhatalo ym. (2022) toteaakin, samalla on kannettava vastuuta tieteenalalla, jolla on valtavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näin myös sosiaali- ja terveysalan kontekstissa, jossa yhdenvertaisella ja demokraattisella kielenkäytöllä on kivijalan tehtävä.
Selkokielen taito tulisi tulevaisuudessa olla osa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisia tavoitteita. Toistaiseksi juuri ilmestyneissä tuoreissa tavoitteissa näin ei vielä ole. Tavoitteissa kuitenkin todetaan, että vahvistamalla erityisesti peruspalveluihin liittyvää tutkimusta voidaan tukea asiakas- ja potilasturvallisuutta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026).

Tutkimuksen avulla teoreettinen tieto kasvaa myös selkokielen opettamisen ja oppimisen näkökulmasta. Tulosten perusteella voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisempia opetusmenetelmiä sosiaali- ja terveysalan selkokielen opetuksen tarpeisiin. Kun ymmärrämme selkokielen oppimisesta ja omaksumisesta enemmän, meillä on aidosti mahdollista tuoda selkokieli eläväksi osaksi suomalaista terveydenhoitoa ja sosiaalipalveluja.

Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan selkoviestinnän opettaja

Lähteitä

Hotus-hoitosuositus 2021. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Tuokko S, Koskinen M-K, Kouri T, Saijonkari M. & Sopenlehto K. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. https://www.hotus.fi/hoitosuositukset/ 
Kackov S, Simundic A-M, Gatti-Drnic A. 2013. Are patients well informed about fasting requirements for laboratory blood testing? Biochemia Medica 23(3), 326–331. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24266303/
Leskelä, Leealaura & Uotila, Eliisa 2020: Selkokieli saavutettavan viestinnän välineenä. Julkaisussa M Hirvonen & T Kinnunen (toim) , Saavutettava viestintä : Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/327549/Leskel_L_Uotila_E_Selkokieli_saavutettavan_viestinn_n_v_lineen_.pdf?sequence=1
Mrazek C, Lippi G, Keppel MH, Felder TK, Oberkofler H, Haschke-Becher E, Cadamuro J. 2020. Errors within the total laboratory testing process, from test selection to medical decision-making – A review of causes, consequences, surveillance and solutions. Biochemia Medica 30(2), 020502. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32550813/
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164463/STM_2022_18J.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vanhatalo, Ulla; Lindholm Camilla and Onikki-Rantajääskö, Tiina 2022. Introduction: Easy Language research. Nordic Journal of Linguistics (2022), 45, 163–166. https://www.cambridge.org/core/journals/nordic-journal-of-linguistics/article/introduction-easy-language-research/84B5F195641CDDB998E7A4A0ED154547

Deilen, Silvana: An Example of an Eye-tracking Study in Easy Language Research (and Some Remarks on the Challenges)

In recent years, eye-tracking has been increasingly used in studies evaluating the effectiveness of the postulated rules for Easy Language (see, for example, Gutermuth 2020, Wellmann 2020). In my PhD thesis, I used eye-tracking data to determine whether segmenting complex nouns (so-called compounds, i.e., nouns that consist of more than one morpheme) facilitates or hinders cognitive processing. In this blog, I summarize some of my main findings and highlight some important requirements and challenges that researchers should be aware of when conducting eye-tracking experiments with Easy Language target groups.

In German Easy Language, four guidelines (Inclusion Europe 2009, BITV 2.0 2011, Netzwerk Leichte Sprache 2013, Bredel/Maaß 2016) postulate that compounds are to be visually segmented to facilitate lexical access to the compound’s constituents. However, there is no consensus on the best visual structuring sign to use for segmenting compounds. The first practical rulebooks of Easy Language recommend segmenting compounds with a hyphen (Hunde-Hütte [dog house]). Despite the lack of scientific proof, the rule of segmenting compounds, or more specifically “long words” (Inclusion Europe 2009: 23; BMAS 2013: 26) or “compound nouns” (BITV 2.0 2011: attachment 2, Part 2), with a hyphen has been officially enshrined in law and is consequently implemented in a wide range of German texts. However, as the above-mentioned rule was formulated without cognitive-scientific foundation and has many linguistic, social, and educational shortcomings, the German Research Centre for Easy Language has suggested structuring compounds with a hyphenation point called the mediopoint (Hunde·hütte) (for a detailed discussion on this, see Bredel/Maaß 2016; Maaß 2020). Even though the rule of segmenting compounds using a mediopoint seems to be less fraught with disadvantages and problems, we still do not know whether enhancing the perception of the compound’s constituents (either by using a hyphen or mediopoint) also reduces the cognitive processing costs for Easy Language target groups. This gap in research constituted the starting point of my study. My aim was to examine and support the postulated rule of segmenting compounds in Easy Language. Therefore, my study was not only of neurologically unimpaired readers but also deaf and hearing-impaired pupils, as they represent one of the heterogenous target groups of Easy Language.

As I recorded the participants’ eye-movements using a mobile eye tracker, they did not need to leave their familiar surroundings, and I decided to conduct my study of the target group at their school for the deaf and hearing impaired. A mobile eye tracker is particularly useful because it allows researchers to conduct experiments in different locations, enabling them to reach many of the heterogenous Easy Language target groups. I conducted four different eye-tracking experiments, in all of which I presented noun-noun compounds as either written with no visual structuring signs (Regenjacke [rain jacket]), or in one of two formats, in which I signalled constituent boundaries using visual cues, i.e., by inserting a hyphen (Regen-Jacke) or a mediopoint (Regen·jacke). For data analysis, I looked at the following eye-tracking parameter: first fixation duration, number of fixations, total reading time, and rate of regressions (regressions are eye movements in the direction opposite to that of normal reading, which means that the reader jumps backwards to the word). Below, I list some of my findings without going into too much detail. (Feel free to contact me if you have any questions)

1. The benefit of segmenting compounds depended on reading proficiency. Although the less-skilled readers of the Easy Language target group clearly benefited from the segmentation cue (i.e., they read segmented compounds faster than unsegmented compounds), it seemed that for the deaf and hard-of-hearing pupils with higher literacy skills, segmentation of the compounds was unnecessary (i.e., they processed unsegmented compounds faster than segmented compounds).

2. Segmenting compounds with a mediopoint was – in most cases – more effective than segmenting compounds with a hyphen. This was especially true for pupils with low literacy skills.

3. Processing compounds with context was easier than processing compounds without context (i.e., compounds that were presented in isolation).

4. Segmenting compounds with a hyphen led to morpheme-based, compositional processing, in which the reader processes the constituents individually rather than as a whole.

5. The first fixation duration, which is the duration of the first fixation on the compound, did not enable valid conclusions regarding the overall processing effort.

Even though using online methods such as eye-tracking offers many advantages and valuable insights into cognitive processes, I would now like to mention some aspects that should be considered when conducting eye-tracking experiments with heterogenous Easy Language target groups.

First, you need to consider that some members of Easy Language target groups might not be able to communicate their needs sufficiently or might not be able to understand all the information and instructions. Consequently, it is crucial to adjust the experimental procedure to their individual needs and requirements. This refers not only to the duration of the experiment (i.e., longer sessions should be split) but also to informing the participants of personal data protection and their right to opt out of the study at any time. Researchers should only start the experiment when they are certain that all the information is fully understood. It goes without saying that not only the participants’ consent, but also (for underage participants) parents’ consent or (for participants with intellectual disabilities) the consent of the participant’s legal guardians is required.

During data collection, it is important that the participants remain still in front of the computer. However, as limiting body and head movements for a longer time might be really difficult for some participants, it is important that the experiment is designed in a way that allows the participant to take a break whenever they want. Wherever possible, the researcher should try to eliminate distracting factors and design the experimental setting to be as natural as possible.

Furthermore, not only the instructions, but also the task itself should be kept simple when working with Easy Language target groups. For example, you need to bear in mind that many participants are probably not used to using a computer and might not be able to understand single instructions (e.g., in terms of calibration and validation). Therefore, it is important to give participants some extra time to practice.

When analysing the data, it is important to keep in mind that data cleansing cannot be as strict as usual, but needs to be adjusted to the above-mentioned facts and eventualities. This means that the researcher should allow more liberal data cleansing, in which they also look at individual trials to evaluate whether the data are useful or not. This of course also means that conducting experiments with impaired participants will probably lead to higher data loss and that the outcomes and results will not be comparable to those of participants with no impairments.

However, on a final note, I would like to point out that, looking back, the collection of eye-tracking data on deaf and hard-of-hearing pupils was (at least in my study) very successful, and provided valuable insights into the processing of compounds. Therefore, I encourage other researchers to also use eye-tracking in Easy Language research.

Silvana Deilen
Research Associate at the Department of English Linguistics and Translation Studies, Johannes Gutenberg University Mainz in Germersheim.

The article is based on my PhD thesis (written in German):
Deilen, Silvana (2021): Optische Gliederung von Komposita in Leichter Sprache: Blickbewegungsstudien zum Einfluss visueller, morphologischer und semantischer Faktoren auf die Verarbeitung deutscher Substantivkomposita. Frank & Timme: Berlin.

References
BITV 2.0 (2011): Verordnung zur Schaffung barrierefreier Informationstechnik nach dem Behinderten- gleichstellungsgesetz. (Barrierefreie-Informationstechnik-Verordnung – BITV 2.0). Accessed 7 October 2022. https://www.gesetze-im-internet.de/bitv_2_0/BJNR184300011.html
Bredel, Ursula, and Christiane Maaß. 2016. Leichte Sprache. Theoretische Grundlagen. Orientierung für die Praxis. Berlin: Dudenverlag.
Gutermuth, Silke. 2020. Leichte Sprache für alle? Eine zielgruppenorientierte Rezeptionsstudie zu Leichter und Einfacher Sprache. Berlin: Frank & Timme.
Inclusion Europe (2009): Informationen für alle! Europäische Regeln, wie man Informationen leicht les- bar und leicht verständlich macht. Ed. Inclusion Europe. Accessed 7 October 2022. https://www.lag- abt-niedersachsen.de/uploads/migrate/Download/Infofralle.pdf
Maaß, Christiane (2020): Easy Language – Plain Language – Easy Language Plus. Balancing Comprehensibility and Acceptability. Berlin: Frank & Timme.
Netzwerk Leichte Sprache. 2013. Die Regeln für Leichte Sprache. Accessed 7 October 2022. https://www.leichte-sprache.org/wp-content/uploads/2017/11/Regeln_Leichte_Sprache.pdf
Wellmann, Katharina (2020). Medio∙punkt oder Binde-Strich? Eine Eyetracking-Studie. In: Gros, Anne- Kathrin / Gutermuth, Silke / Oster, Katharina (eds.): Leichte Sprache – Empirische und multimodale Perspektiven. Berlin: Frank & Timme, p. 23 – 42.

Carrer & Sterchi: A survey on Easy Language in Switzerland: Service providers’ perspectives

Female, 35 or older, and over three years in business. This is the typical profile of an Easy Language service provider in Switzerland, as emerged in our 2021 survey of Swiss-based Easy Language practitioners. In this blog post, we discuss the results of this survey, which we first presented at KLAARA 2021. They offer valuable insights into the current issues in Easy Language service provision in Switzerland and highlight interesting differences across the country’s language regions.

Survey: Motivation and timeframe

Since Switzerland ratified the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities in 2014, the number of translation agencies and training programmes focusing on Easy Language has steadily increased. Against this background, in 2020 we conducted the first online survey among Easy Language practitioners in Switzerland. The aim of the survey was to gain preliminary information on Easy Language service provision Swiss-wide (cf. Parpan-Blaser et al. 2021: 589–90). In 2021, we replicated the study to validate our findings and obtain a longitudinal perspective of providers’ behaviours and perceptions. Our 2021 survey consisted of 25 items and 21 closed-ended questions, as well as four open-ended questions to collect qualitative data. The survey was available in German, French and Italian and was distributed to a pool of 19 Swiss-based service providers, whom we selected through purposive sampling. The survey was self-administered via a commercial online survey tool and all the data were collected anonymously.

Respondents’ profile: Who does the work?

The survey response rate was highly satisfactory. Fifteen participants responded: 11 from the German-speaking regions and two each from the Italian- and French-speaking regions.


Figure 1. Demographic profile of respondents (N=15)

Most of the respondents were female freelancers aged 35 and over with an educational background in translation or education, who had previously completed a subject-specific training programme in Switzerland (see Figure 1).

Time of service: Some regional differences

At time of the survey, a large majority of the respondents (66%) had been offering Easy Language services for more than three years.


Figure 2. Respondents’ time of service

Five of the 11 respondents from German-speaking Switzerland had been active in the field for more than five years, whereas 50% of the Swiss Italian respondents had only entered the field in the previous two years (see Figure 2). These data seem to mirror the pace at which Easy Language initiatives have been progressing in Germany and Austria, and in France and Italy, respectively.

Type of service: Intralingual vs interlingual translations

Our survey indicated that translations from Standard into Easy Language were the most common in 2021. However, although not many of the Swiss German respondents provided interlingual translations, for example, from Lingua facile to Leichte Sprache , the situation was quite different in the French- and Italian-speaking regions.


Figure 3. Respondents’ type of service [where 0 = never and 10 = most frequently]

Particularly in the latter, interlingual translation was the most common service, suggesting that texts are first drafted in Easy German and later translated into Easy Italian or Easy French. This raises the question as to whether interlingual translations of Easy Language texts are functionally appropriate for the target readers’ own linguistic and cultural settings (cf. Parpan-Blaser et al. 2021: 589).

Workload and order volume: Easy Language as a subsidiary professional activity

At the time of the survey, 67% of the respondents devoted less than 50% of their overall workload to Easy Language provision, with 7 out of 15 devoting less than 25% (see left chart in Figure 4). It is interesting that both Swiss-Italian respondents in our sample fell under the latter subgroup.


Figure 4. Respondents’ workload and order volume

Our demographics revealed a sample population aged 35 and older. We may assume that our respondents had an already well-established career path and that Easy Language provision only accounted for a subsidiary part of their workload profile. In addition, 11 participants reported that their order volume at the time was moderate to very low (see chart on the right in Figure 4). Interestingly, our 2020 survey revealed a higher percentage of respondents describing their order volume as low or very low (35%) and, on the other end of the scale, a lower percentage of high to very high responses (18% compared to 25% in 2021). This means that order volume increased in the first half of 2021. In fact, 10 out of 15 the respondents (67%) to our second survey stated that the pandemic had had a moderate to very high impact on their workload, which had generally increased.

Client base: Social institutions and public authorities

Overall, our survey data indicated that social institutions and public authorities were the main stakeholders for Easy Language services in 2021 (see Figure 5). Not surprisingly, the global pandemic had caused demand from public health partners to increase considerably since 2020, particularly in the French- and Italian-speaking regions.


Figure 5. Respondents’ client base [where 0 = never and 10 = most frequently]

It should also be noted that, at the time of the survey, the Swiss-German respondents (marked in dark blue in Figure 5) mostly worked for social institutions, such as residential homes. This may suggest that community organisations in German-speaking Switzerland have promoted Easy Language more actively than similar institutions elsewhere in the country. Further research is needed to confirm these data.

Professional status: Societal acknowledgement is yet to be achieved

When asked to express their opinion on whether Easy Language translation was being acknowledged as a professional activity based on specialised skills, 11 out of 19 respondents (73%) stated that writing in and/or translating into Easy Language was not yet fully acknowledged as a specialised profession (moderately to not at all). At the same time, however, 12 out of 19 respondents (80%) reported that public awareness of the key functions of Easy Language was growing in Switzerland (moderately to totally).

Growing awareness of and interest in the benefits of Easy Language

The survey results revealed that the number of Easy Language service providers is growing in all the language regions of Switzerland, but that the type of service, the provider workload, and the client base vary from one region to the other. Our data also suggests that the awareness of and interest in the benefits of Easy Language for the target population are increasing in the country. This might soon trigger a stronger interplay between practice and research, as well as a more professional exchange among providers Swiss-wide. In addition, as our survey indicated, interlingual translation is one of the most common services – if not the most common – in Italian- and French-speaking Switzerland. We can expect this practice to continue to gain momentum in Switzerland’s multilingual context, and more specifically, in bilingual cantons. Among the open questions that future research could address are: how do intra and interlingual translational processes differ, and in what manner – and to what extent – can source and target texts in interlingual translation (e.g. Leichte Sprache to Lingua facile) positively or negatively influence each other?

Luisa Carrer is a Research Associate in Accessible Communication at the Institute of Translation and Interpreting of the ZHAW Zurich University of Applied Sciences, Switzerland.

Andrea Sterchi is a journalist and writing coach. She has worked as a freelance translator and copywriter in Easy and Plain Language since 2015. In 2020, she co-funded infoeasy, the first Swiss online news magazine in Easy Language.

Further information

Parpan-Blaser, A., Girard-Groeber, S., Antener, G. et al. (2021). Easy Language in Switzerland. In C. Lindholm & U. Vanhatalo (Eds.), Handbook of Easy Languages in Europe (Easy – Plain – Accessible, Vol. 8, pp. 573–622). Berlin: Frank & Timme.

Leskelä, Korhonen & Kulkki-Nieminen: Selkokielen opetuksen ja koulutuksen tarjontaa leimaa vielä satunnaisuus

Selkokielistä viestintää on kehitetty 1980-luvulta alkaen, ja Selkokeskus on vuosikymmenet kouluttanut, selkokielistänyt ja myöntänyt selkotunnuksia teksteille. Eri oppilaitoksissa selkokielen opetusta on kuitenkin tarjolla toistaiseksi satunnaisesti. 

Havahduimme viime vuonna Klaara-verkostossa siihen, ettei meillä ollut tietoa siitä, mitä ja miten selkokieltä opetetaan ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Siksi teimme syksyllä 2021 oppilaitosten koulutussuunnittelua tunteville kyselyn, jonka pohjalta kirjoittamamme raportti julkaistiin keväällä 2022. (Selvitys selkokielen opetuksesta ja koulutuksesta ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa.) Kysely kohdennettiin aloille, joilla arvelimme olevan yhteyksiä selkokielen opetukseen. Pidimme tärkeänä myös selvittää, minkälaisia selkokielen opettamisen kehitystarpeita ja toisaalta esteitä oppilaitoksissa on.   

Saimme yhteensä 91 vastausta, joista 40 ammattioppilaitoksista, 28 ammattikorkeakouluista ja 23 yliopistoista. Suuntasimme kyselyn opettajille, opetuksen suunnittelusta vastaaville koulutussuunnittelijoille ja koordinaattoreille, lehtoreille ja professoreille. Koska selkokielen opetuksesta ei toistaiseksi ole kovin kattavaa kuvaa eri oppilaitoksista, emme voineet varmistaa kyselyn menevän juuri niille henkilöille, jotka siihen osaisivat parhaiten vastata. Siksi pyysimme välittämään kyselyn eteenpäin tarvittaessa toiselle henkilölle.  

Vastauksista ilmeni, että koulutussuunnittelussa ollaan yksimielisiä inklusiivisen opetuksen ja koulutuksen saavutettavuuden tärkeydestä, mutta kaikilla koulutusasteilla opettajilla on liian vähän selkokielen asiantuntemusta.  

Tästä huolimatta selkokielen opetuksen kehittäminen näyttää olevan aktiivisessa vaiheessa ja siitä ollaan kiinnostuneita, ja opetusta on myös lisätty viime vuosina. Ongelmana näyttää olevan, että opetuksesta puuttuu systemaattisuutta. Opetusta on kehitetty yksittäisten opettajien voimin ja käytännön tarpeiden ehdoilla, eikä opetukselle ja kehittämiselle ole pystytty osoittamaan lisäresursseja. 

Selkokielen opetus näyttäytyy erilaisena eri koulutusasteilla 

Kyselyn vastauksista välittyy monipuolinen kuva eri koulutusasteilla toteutetusta selkokielen opetuksesta. Ammatillisissa oppilaitoksissa selkokielen opetus on nivottu ammatillisiin opintoihin, ja se on etenkin sosiaali- ja terveysaloilla jo osin vakiintunut osa opetustarjontaa. Opetukseen osallistuu vuosittain melko suuri määrä ammattiopiskelijoita. Opetuksen sisällöt ja tarjonta vaihtelevat voimakkaasti, sillä oppilaitos voi itse päättää, millaista opetusta se antaa ja kuinka paljon. Tämän vuoksi opiskelijat ovat melko erilaisessa asemassa eri oppilaitoksissa. 

Ammattikorkeakouluissa selkokielen opetus painottuu sosiaali- ja terveysalalle. Se ei ole aivan yhtä vakiintunut osa opetustarjontaa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta opetuksen määrä on kasvanut, ja selkokieltä koskevia opinnäytetöitä tehdään melko runsaasti tällä hetkellä. Näiden opinnäytetöiden ohjausta opettajat pitävät kuitenkin vaikeana, sillä he kokevat asiantuntemuksensa ohueksi.  

Yliopistoissa selkokielen opetus on lähinnä kielitieteiden erikoistumisopinnoissa. Opetus on muutamassa yliopistossa lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta tarjonnan laajuus vaihtelee paljon. Selkokieli näkyy myös kielikeskusten sekä kandidaatin ja maisterin tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmissa. Selkokielen opettamisessa painottuu soveltava näkökulma, mutta myös tutkimus ja teoria ovat esillä. 

Varsinkin ammattioppilaitoksista esitetään myös tarve lisätä selkokielellä opettamista. Tätä asiaa emme tässä kyselyssä tiedustelleet, koska halusimme selvittää selkokielen opettamista. Tarve selkokielellä opettamisen lisäämiseen on kuitenkin ymmärrettävä, sillä opiskelijoissa on entistä enemmän s2-oppijoita sekä erityisopiskelijoita, jotka selkokielisen opetuksen ja selkokielisten oppimateriaalien tukemina selviytyisivät ammatillisista opinnoistaan paremmin. Asia on siten ajankohtainen ja sen selvittäminen olisi tärkeää. 

Millaiselta selkokielen opetuksen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää? 

 Selkokielen tarve kasvaa Suomessa, ja selkokielen asiantuntijoita ja osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvetta on selkokielen tutkijoille ja kehittäjille sekä eri alojen ammattilaisille, jotka osaavat soveltaa selkokieleen liittyvää tietoa työssään.  

Omalta osaltaan kasvavaan tarpeeseen voivat vastata korkeakouluissa koulutettavat kieli- ja käännösalan ammattilaiset, joille selkokieli voi tulevaisuudessa tarjota työllistymismahdollisuuksia. Tämä tulevaisuusnäkymä on hyvä ottaa huomioon eri alojen tutkintorakenteita suunniteltaessa. Tätä mahdollisuutta ei nyt pidä näillä aloilla hukata, vaan ottaa rohkeasti aloite omiin käsiin ja osoittaa, että kieliammattilaisilla on osaamista ja kykyä vastata yhteiskunnan kasvavaan selkokielen tarpeeseen. 

Tilanteeseen vaikuttaa positiivisesti selkokielen tutkimus, jota tehdään nyt aiempaa enemmän ja useammassa korkeakoulussa. On hyvin tärkeää, että opetus kaikilla koulutusasteilla vastaa uusinta tutkittua tietoa selkokielestä. Hyviä signaaleja on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kasvanut selkokielen opetuksen tarjonta ja opinnäytetöiden runsaus.  

Kyselyn mukaan selkokielen opetus on kuitenkin järjestetty hajanaisesti ja resursoitu heikosti kaikilla koulutusasteilla. Mietimme kyselyn tulosten pohjalta, millaisin keinoin selkokielen opetusta ja koulutusta voisi lisätä ja hyviä kokeiluja vakiinnuttaa. 

Yhtenä tärkeänä keinoja näemme yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön, jota tulisi vahvistaa. Pyörää ei tarvitse keksiä joka paikassa uudelleen, vaan hyväksi havaittuja menetelmiä ja käytäntöjä voi tarjota muidenkin käyttöön. Samalla on myös tarvetta selkeyttää eri tahojen rooleja, sillä vaikka hyvät käytännöt on syytä laittaa jakoon, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea samalla tavalla.  

Toinen keino on opettajien täydennyskoulutus sekä selkokieltä koskevat tietoiskut opetushenkilöstölle. Kyselymme vastauksissa korostui, että opettajat pitävät omaa osaamistaan selkokielestä heikkona, joten heille tulisi tarjota mahdollisuuksia lisätä ja päivittää osaamistaan. Täydennyskoulutuksessa yhteistyö Selkokeskuksen, Kotimaisten kielten keskuksen ja selkokielen neuvottelukunnan kanssa on tärkeää.  

Kolmantena keinona on lisätä resursseja. Selkokielen opetuksen talkoisiin kaivataan mukaan myös Opetushallitusta ja muita tahoja, jotka vastaavat ja päättävät eri koulutustasojen opetuksesta ja sen resursseista.  

Kyselyn vastauksista välittyy myös tärkeä tavoite: selkokielen opetuksen tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin eri aloilla ja eri oppilaitoksissa. Oppilaitokset kaipaavat tarkennuksia siitä, mikä eri aloilla on selkokielen opetuksessa olennaista. 

 

Leealaura Leskelä, Helsingin yliopisto ja Selkokeskus
Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Auli Kulkki-Nieminen, Tampereen yliopisto  

Selvitys on luettavissa Klaaran verkkosivuilta 

Kaatra, Karhumaa & Lehtinen: Mitä on saavutettava muoto?

Aalto-yliopistossa tehtiin kokeiluja selkokielen visuaalisesta muotoilusta

Aalto-yliopisto järjesti syksyllä 2021 yhteistyössä Selkokeskuksen ja Kelan kanssa kurssin selkokielen visuaalisuudesta. Kurssilla Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijat tekivät kokeiluja Kelan selkokielisen Lapsiperheet-esitteen pohjalta.

Visuaalisuus on erottamaton osa selkokielistä viestintää

Kurssi on herättänyt paljon mielenkiintoa selkokielen ja saavutettavuuden asiantuntijoiden keskuudessa. Kurssi on kiinnostava avaus, koska selkokielen visuaalisuutta on pohdittu yllättävän vähän eikä graafisessa suunnittelussa ole selkokieliselle visuaaliselle viestinnälle vakiintuneita käytäntöjä. Myöskään selkokielen määritelmässä ei mainita selkokielisten tekstien ulkoasua.

Visuaalisen viestinnän huomioiminen osana selkokielen tutkimusta olisikin erittäin tärkeää. Näkö on vahvin aistimme, ja uusi tieto omaksutaan nopeimmin visuaalisesti. Kuvat, visuaalisuus ja miellyttävä, silmäilyä tukeva ulkoasu helpottavat lukemista merkittävästi. Jos lukemisessa on haasteita, kuvat ja selkeä ulkoasu ovat usein välttämättömiä edellytyksiä lukemiselle.

Selkoilmaisu on laajempi käsite kuin selkokieli

Selkokielen ohjeisiin sisältyy useita periaatteita, jotka liittyvät selkojulkaisun ulkoasuun, ja Selkokeskus myöntää selkotunnuksen julkaisuille, jos se täyttää selkokielen kriteerit sekä kielen että ulkoasun osalta. Selkokielen käsite liitetään kuitenkin useimmiten saavutettavaan kieleen ja kielen mukauttamiseen helpommaksi.

Selkokielen käsitteen rinnalla onkin Selkokeskuksessa käytetty jo pitkään myös termiä selkoilmaisu. Selkoilmaisusta puhuttaessa kieltä tarkastellaan laajemmin multimodaalisesta näkökulmasta. Tästä näkökulmasta teksti on aina myös visuaalista.

Tehtäväkartta ylettyi tekstistä kuvaan ja selkeästä lukukelvottomaan

Saavutettava muoto -kurssin tavoitteena oli yhdistää graafisen suunnittelun tekijälähtöistä tietoa, tutkimustietoa luettavuudesta ja saavutettavuudesta sekä Selkokeskuksessa kerättyä käytännön tietoa selkoilmaisusta.

Kurssin tarkoitus oli haastaa ja tutkia selkoilmaisuun liittyviä periaatteita. Tämä tehtiin tuomalla mukaan graafisen suunnittelun keinoja ja tekemällä erilaisia kokeiluja. Kokeilujen taustalla oli ajatus siitä, että viestinnän selkeyttä ei voi täysin määritellä tarkastelematta sitä, mikä on täysin lukukelvotonta. Tätä varten suunniteltiin tehtäväkartta (kuva alla), jonka pohjalta kokeiltiin eri tapoja yhdistää tekstiä ja kuvaa. Tehtäväkartan mukaan opiskelijat toteuttivat esitteen tekstistä viisi erilaista versiota: lineaarista tekstiä sisältävän version, tilaan taitetun version, tekstiä ja graafisia elementtejä yhdistelevän kaavion, sarjakuvallisen toteutuksen ja pelkän kuvan ilman tekstiä. Näistä jokaisesta opiskelijat tekivät mahdollisimman selkeän ja toisaalta mahdollisimman epäselkeän, lukukelvottoman tai kokeellisen version. Asteittaisten kokeilujen avulla voitiin pohtia esimerkiksi sitä, missä suhteessa tekstiä, typografisia ja kuvallisia elementtejä tulisi kulloinkin käyttää.

Kurssilla käytetty tehtäväkartta (Arja Karhumaa ja Johanna Bruun)

Monimutkaiset Kela-asiat vaativat visuaalisuutta

Opiskelijoiden kokeilujen materiaaliksi tarvittiin selkotekstiä, jollaista saatiin Kelan julkaisemasta lapsiperheiden etuusesitteestä. Kela on jo pitkään julkaissut vuosittain kahdeksan selkokielistä esitettä, jotka ovat tähän asti olleet hyvin tekstivaltaisia. Pelkkä teksti, edes selkokielisenä, ei kuitenkaan aina riitä tekemään etuuksien monimutkaisista ehdoista riittävän selkeitä. Juuri sen takia Kela antoi esitteensä opiskelijoiden kokeilujen kohteeksi hyvin mielellään. Kokeiluja tehtiin lapsilisästä sekä etuuksien hakemisesta ja maksamisesta kertovien sivujen teksteillä, ja opiskelijoiden taitavat ja innovatiiviset työt esittivätkin ne aivan toisin kuin mihin Kelassa on totuttu (kuva alla).

Sarjakuvallinen ja selkoilmaisun periaatteita noudattava toteutus lapsilisästä. (Johanna Tenström)

Opiskelijat arvostivat koelukijoiden antamaa palautetta

Kurssilla tärkeässä roolissa oli ajatus käyttäjälähtöisyydestä. Tämän takia kurssilla tehtiinyhteistyötä koelukijoiden kanssa. Koelukijoina oli kaksi ryhmää selkokielen kohderyhmistä. Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammatuki 57 -yhdistyksen yhteisestä Selkeästi meille -hankkeesta mukana oli henkilöitä, joilla on erityisen tuen tarvetta. Toisessa ryhmässä oli suomen kielen opiskelijoita kahdesta eri oppilaitoksesta. Yhteistyö koelukijoiden kanssa oli kurssin opiskelijoille yksi kurssin tärkeimmistä kokemuksista. Tekstejä koskevissa muotoiluprojekteissa on hyvin harvoin tapana tehdä käyttäjätestejä, osittain vakiintuneiden käytäntöjen ja osittain resurssien vuoksi.  Opiskelijat kertoivat kurssipalautteessa, että he pystyvät lukijoiden tapaamisen ja heiltä saamansa palautteen ansioista ottamaan suunnittelussaan huomioon lukemiseen liittyviä vaikeuksia aiempaa paremmin myös tulevaisuudessa.

Kokemuksia kurssista, ajatuksia jatkoon

Niin opiskelijat, opettajat kuin Kelan ja Selkokeskuksen edustajat olivat innostuneita kurssista ja erittäin tyytyväisiä tähän ensimmäiseen kokeiluun. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että visuaalisen muotoilun vaikutuksista selkoilmaisuun tarvitaan lisää tietoa.

Aallossa haetaan nyt mahdollisuuksia lisätä tietoa selkoilmaisusta myös vakituiseen opetussuunnitelmaan. Kurssin ansiosta peräti kaksi maisteriopiskelijaa innostuikin aloittamaan selkoilmaisua koskevan opinnäytetyön suunnittelun. Kelassa selkokielisten materiaalien visuaalisuuteen kiinnitetään jatkossa aiempaa enemmän huomiota. Selkokeskus toivoo voivansa jatkossa kehittää selkokielen visuaalisuutta edelleen yhdessä tutkijoiden, selkokielen ja graafisen alan ammattilaisten, selkokieltä tarvitsevien ihmisten ja selkokieltä tuottavien tahojen kanssa.

Kaisa Kaatra, asiantuntija ja toimittaja, Selkokeskus
Arja Karhumaa, apulaisprofessori, Aalto-yliopisto
Essi Lehtinen, kielenhuoltaja, Kela

Jenni Stolt: Selkouutisten ymmärrettävyyden jäljillä

Selkokielistä tietoa on tarvittu viime aikoina kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisissa kriisitilanteissa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että jokainen meistä saa luotettavaa tietoa itselleen helpossa muodossa. Mutta onko selkokielinen uutisointi lukijalleen riittävän ymmärrettävää?

Selkokielisten uutisten ymmärrettävyyttä lähdin selvittämään pro gradu -tutkielmassani, jota varten haastattelin viittä selkokieltä tarvitsevaa ihmistä. Kahdella heistä selkokielen tarpeen taustalla on kehitysvamma (Matti ja Pekka) ja kolmella muulla se, ettei suomi ole heidän äidinkielensä (Zora, Vera ja Mila).

Selkouutinen kirjoitetaan lukija edellä

Selkokielisillä uutisilla tarkoitetaan uutisia, jotka on kohdennettu lukijoille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkouutisia tuotetaan kirjoittamalla suoraan selkokieltä tai mukauttamalla yleiskielinen uutinen selkokielelle. Mukautettaessa kirjoittaja käsittelee tekstiä merkityskokonaisuutena ja arvioi selkokielen periaatteisiin nojaten, miten tekstin ymmärrettävyyttä ja luettavuutta voidaan tukea. (Kulkki-Nieminen 2020: 388.) Kirjoittajan täytyy esimerkiksi pohtia, puuttuuko lukijalta sellaista yleistietoa, johon tämä voisi uutisen ankkuroida (Leskelä 2019: 125).

Suomessa selkouutisia julkaisevat Selkosanomat, Lätta bladet, Leija sekä Yle. Tutkielmassani haastateltavat tutustuivat kahteen ajankohtaislehti Selkosanomien uutiseen, joista toinen käsitteli kouluväkivaltaa (myöh. koulu-uutinen) ja toinen sote-uudistusta (myöh. sote-uutinen). Haastateltavien esiin nostamia havaintoja olen luokitellut soveltaen viestinnän professori Osmo A. Wiion (1997) teoriaa ymmärrettävyyden osatekijöistä.

Kiinnostavat aiheet ja tarttumapinta auttavat ymmärtämään

Samastuminen eli lukijan mahdollisuus samastaa itsensä ja ympäristönsä uutisen tapahtumiin (Wiio 1997) nousee aineistossa keskeisesti esiin. Koska ihmisellä on taipumus kiinnostua asioista, joissa he voivat itse kuvitella olevansa mukana (ns. human interest), on samastumisella merkittävä vaikutus kykyymme ymmärtää tekstiä. Myös aineistossani samastuminen kulkee käsi kädessä uutisen ymmärrettävyyden kanssa, ja haastateltavien oli helppo samastua konkreettiseen ja arkiseen koulu-uutiseen. He peilasivat kouluväkivaltaa omaan elämäänsä:

(1) no se [hyöty] et jos mä oisi kouluikäne ni emmä ainakaa tekis tommost (Pekka)

(2) mina ymmaran minun pitaa keskustella minun lapsenii [kanssa] ja olla varovastii ja kattoo [mitä] minun lapseni puhuu (Zora)

Abstraktimpaan sote-uutiseen samastuminen sen sijaan tuntui vaikeammalta, ja ainoastaan kaksi viidestä haastateltavasta koki samastuvansa uutiseen. Eräs haastateltavista lähestyi sote-uudistusta terveyspalvelujen saatavuuden näkökulmasta:

(3) no jos mä nyt itteeni ajattelen ni joo et jos ite tarvii terveyspalveluja ni vois ymmärtää että sinne pääsis aika helpostikki (Matti)

Samastumisen ohella myös motivaatiolla on ymmärrettävyyden kannalta suuri merkitys, sillä kiinnostavaksi koetut tekstit luetaan tyypillisesti useammin loppuun kuin vähemmän kiinnostavat ja niiden ymmärtämiseksi ollaan valmiita näkemään enemmän vaivaa (Wiio 1997). Aineistossani sekä koulu-uutinen että sote-uutinen koettiin kiinnostavaksi. Haastateltavien motivaatiota lisäsi erityisesti uutisen tarjoama tieto oman tai läheisen ihmisen terveyden tai turvallisuuden parantamiseksi (esimerkit 4–6) sekä oman tiedon kartuttaminen tiettyyn aiheeseen liittyen (esimerkki 7).

(4) kyl se kiinnostaa ainahan se kiinnostaa jos koulus sattuu jotai (Pekka)

(5) joo se on kinostava ja informativinen koska mina [olen] vanhemat ja mina kinostunut lapset (Zora)

(6) kylhän se aina oma terveys kiinnostaa (Pekka)

(7) joo se on hyva tietaa etta se oli suunniteltu pitkana aikana tottakai se tarvitsee paljon toita ja se sano etta miloin se voi mm tule meidan elamaan mm muttaa olisi ihana tietaa lisaa sote systeemista (Mila)

Kiinnostavaa on myös se, että jokainen kolmesta Suomeen muuttaneesta haastateltavasta mainitsi uutisten merkityksen Suomeen integroitumisessa, ja tiedon saamisen nähtiin helpottavan elämää uudessa kotimaassa (esimerkki 8).

(8) se on tarkeaa etta maahanmuutajat tai ulkomaalaiset voivat lukea mm kaikesta asioista mita tapahtuu kaupungissa tai maassa ja mm reagoivat hyvin ja tai osallistuvat mm elamassa tassa maassa (Mila)

Myös uutisten ulkoasun, kuten ilmavan taiton ja lihavoinnin suosimisen lyhyissä korostuksissa, nähtiin tukevan uutisten ymmärrettävyyttä. Ulkoasun merkitys nousi keskeiseksi erityisesti sote-uutisessa, jonka haastateltavat kokivat muuten melko vaikeaksi. Sote-uutisessa ymmärrettävyyden kannalta keskiöön nousi uutisen kuva, jossa on potilas lääkärin vastaanotolla. Kuva esimerkiksi korjasi tekstin perusteella syntyneitä väärinkäsityksiä siitä, että sote-palveluissa olisi kyse ainoastaan puhelimitse tapahtuvasta palvelusta (esimerkit 9 ja 10).

(9) no ainaki se [on hyvää] että tää kuva liittyy tähä et tää on mun mielestä hyvin otettu tää kuva et se liittyy tähä tekstiin ja ihminen näkee et mist on kyse ku se lukee tän et jos ei ois tätä kuvaa ni ei välttämättä ymmärtäis (Pekka)

(10) muttaa mina mm mina ymmarran etta se on soittaa palvelu ja nyt hehe nyt kuvassa mina naen etta se ei ole vain soittaa mina voin kaydaa (Vera)

Vieras sanasto ja abstrakti sisältö haastavat selkouutisten ymmärrettävyyttä

Vieras sanasto nousi keskeisimmäksi ymmärrettävyyttä vaikeuttavaksi tekijäksi erityisesti niiden haastateltavien kohdalla, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Koulu-uutisesta he löysivät 12 itselleen vierasta tai vaikeaa sanaa, joista eniten haasteita aiheuttivat uutisen ymmärtämisen kannalta keskeiset sanat uhriaan, pahoinpitely, (menetti) tajuntansa ja potki. Yksi haastateltavista kuvasi haastavan sanaston vaikutusta lukemiseen näin:

(11) jos tama mm lehti on esimerkiksi mm maahanmuuttajille sitten ehkaa sanasto voi olla vahan helpompi koska sitten se tekee en tieda puoli tuntia lukea vain yksi artikkeli ja sitten ehka en halua lukea jotakin muuta hehe (Mila)

Sote-uutisen sanasto puolestaan aiheutti päänvaivaa jokaiselle haastateltavista. Kehitysvammaiset lukijat löysivät uutisesta yhdeksän vierasta sanaa ja maahanmuuttajalukijat 12. Sote-uutisen haastavimmiksi sanoiksi kerrottiin sanat sote, hyvinvointialueet tai hyvinvointialuetta, valtuustoihin, maakunniksi ja vauhdikkaasti, joista sote oli vieras peräti neljälle viidestä haastateltavasta.

Myös uutisten sisältö nousi ymmärrettävyyspuutteeksi silloin, kun se ei ollut riittävän konkreettista. Tämä oli tyypillistä erityisesti abstraktimman sote-uutisen kohdalla. Uutisen aihe oli kahdelle haastateltavista täysin vieras, ja kolme muutakin olivat kuulleet tai lukeneet sote-uudistuksesta vain ohi mennen. Uutisen sisällön keskeisimmäksi pulmaksi osoittautui tiedon puute, mikä aiheuttaa tekstiin niin sanottuja sisällöllisiä aukkoja, joita selkoteksteissä pitäisi pyrkiä välttämään. Esimerkiksi hyvinvointialueiden merkitys jäi haastateltaville uutisen perusteella epäselväksi:

(12) nii siis hyvinvointialueet ni se on ehkä sit semmone että siit ei oikein niinku tiiä et mitä ne on että niistä ei oo niinku tossa uutisessa kerrottu (Matti)

(13) mm onkse joo alue on mm onko helsinki tai uusimaa tai mita vaan joo mutta en tieda mm kuinka monta hyvinvointialuetta ovat suomessa ja onko se tulee koko suomeen tama systeemi vai vain uusimaa tampere turku tai oulu (Mila)

Wiion (1997) mukaan ulkoasulla voidaan sekä tukea että heikentää tekstin ymmärrettävyyttä, mikä kävi ilmi myös tekemissäni haastatteluissa. Haastateltavat kertoivat uutisen ulkoasun vaikeuttavan lukemista erityisesti silloin, kun uutisten eri osat eivät erottuneet toisistaan riittävän selkeästi ja silloin, kun fontti ja riviväli olivat liian pieniä. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan kokenut ulkoasun vaikuttaneen merkittävästi uutisen ymmärrettävyyteen, vaan he kertoivat lähinnä, miten ulkoasua voitaisiin vielä selkeyttää.

Jenni Stolt

Kirjoittaja työskentelee Selkokeskuksessa suunnittelijana. Hän valmistui kesällä 2021 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan suomen kieli.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Stolt, Jenni (2021): Selkolukijat selkouutisten testaajina. Laadullinen tutkimus Selkosanomien uutistekstien ymmärrettävyydestä. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284090.

Lähteet

Kulkki-Nieminen, Auli 2020: Journalistisia tekstejä selkokielellä. Saavutettavan median tarjonnasta ja erityispiirteistä – Media & viestintä 43 (2020): 4 s. 385–402.

Leskelä, Leealaura 2019: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Espoo: Kehitysvammaliitto ry / Oppimateriaalikeskus Opike.

Selkosanomat 2020: Koulujen turvallisuus huolettaaSelkosanomat 15/2020 s. 3.

Selkosanomat 2020: Sote parantaa terveyspalvelujaSelkosanomat 16/2020 s. 3.

Wiio, Osmo A. 1997: Johdatus viestintään. Porvoo: Weilin+Göös.

Bettina M. Bock: Easy-to-read texts in working life – the LeiSA project

The writer of the blog: Bettina M. Bock

Where and how are easy-to-read (ETR) texts used at the workplace? How can they foster participation in working life? What is meant to make texts comprehensible for people with low-level reading skills or intellectual disabilities? And how consistent is this with current easy-to-read practice in Germany? These were the main questions of the “LeiSA” (= Leichte Sprache im Arbeitsleben) interdisciplinary project at the University of Leipzig, Germany (2014–2018). This project was conducted through collaboration between linguists and social scientists and followed a participatory approach by including adults with intellectual disabilities in the research process.

The sociological sub-project explored how the ETR concept is used in sheltered workshops and integrated workplaces. The team then investigated whether using ETR material in working life has positive effects on the participation of handicapped employees. They found that ETR material alone does not improve occupational participation, but were able to show that it promotes empowerment. However, as the sheltered workshop system does not seem to support these empowerment processes, the use of ETR material at the workplace actually caused a reduction in the satisfaction and motivation of the workshop employees (cf. Goldbach/Bergelt 2019).

In this blog post, I would like to focus on the linguistic sub-project and its empirical investigations. One of the first questions we asked at the beginning of the project in 2014 was: Which linguistic practices do ETR texts employ? What does making texts comprehensible for target groups mean? We collected a corpus of 404 texts (approx. 640,000 tokens) which were either labeled ETR (Leichte Sprache, Leicht lesen) or showed obvious similarities with ETR. We also collected a corpus of 300 texts that were labeled “plain language” (Einfache Sprache) (approx. 780,000 tokens). We then wanted to compare the lexical, grammatical, and propositional characteristics of ETR German to those of plain German. We also wanted to see whether the texts adhered to some of the strict ETR rules (e.g., no negation or genitive case).

The situation in Germany is unique. As in other countries, rulebooks and guidelines suggest how language and texts should be simplified. But in contrast to other countries, these rules are generally not understood as recommendations but as strict norms that have to be followed – if they are not followed, the text cannot be defined as ETR. On the one hand, this widespread understanding leads to rather inflexible, “universal” ETR practices that do not pay much attention to context factors such as the specific target group, text type or situation. On the other hand, there is no real uniform practice. Even texts that commit to a specific rulebook do not necessarily fully follow its norms, as our corpus analyses showed. This specific German situation is undoubtedly an interesting potential field for further sociolinguistic investigations, especially with regard to linguistic ideologies and the status and handling of linguistic norms in society.

The main part of LeiSA’s linguistic sub-project was comprehension studies using two target groups: adults with intellectual disabilities and adults with (internally or externally ascribed) low-level reading skills. We focused on a variety of linguistic levels. In a psycholinguistic study in cooperation with Sandra Pappert (Pappert/Bock 2020), we tested a controversial ETR rule concerning word segmentation. A sample of individuals, some with intellectual disabilities and others with poor reading skills, performed a timed lexical decision task on unsegmented and segmented noun compounds. The compounds were semantically either transparent or opaque. The results of our study show that segmentation has an advantage independent of semantic transparency. At the same time, the main effect of semantic transparency indicates that the meaning of the compounds was accessed. Our results support the practice of segmenting compounds in ETR German.

However, this was not the case in all of our studies. For instance, the results of our examinations of the pragmatic aspects of text comprehension did not support current practices. ETR German has no context- or text type-sensitive rules. Roughly speaking, all texts “look pretty much the same”, both linguistically and visually. In one study we therefore wanted to explore whether people with intellectual disabilities have any concept of text types and whether they are able to capture the text’s pragmatic function when reading (Bock 2019). We reconstructed their situation models and context models from retrospective interviews and from their online commentaries while reading authentic ETR texts. In a second study, we investigated whether the participants with intellectual disabilities and low-level reading skills were able to recognize text types when they could only use visual and haptic text features (Bock 2020). In cooperation with designer Sabina Sieghart, we prepared sheets with typical macro-typographic features, but only dummy text and blurred pictures. Some of these sheets had visual and haptic features, which are typical of ETR German, others had the features of conventional text type designs. We compared the correctness of text type comprehension using a questionnaire and an oral interview. Both studies showed that the vast majority of our participants have a knowledge, either a more or less elaborated, of text type and function, which they were able to activate in our tests. Our comparison of ETR-typical and text type conventional macro-typography shows that conventional visual design is always well recognized, whereas general ETR designs often lead to false text type associations which in turn are likely to be an obstacle to text comprehension.

Currently we are working on an accessible website that introduces the main results of the two sub-projects of LeiSA in an easy-to-understand form. Again, this project is designed participatory and we are working closely together with people with intellectual disability.

References
Bock, Bettina M./Fix, Ulla/Lange, Daisy (Ed.) (2017): „Leichte Sprache“ im Spiegel theoretischer und angewandter Forschung. Berlin. [= „Easy-to-read“ in the mirror of theoretical and applied research.]
Bock, Bettina M. (2019): „Leichte Sprache“ – Kein Regelwerk. Sprachwissenschaftliche Ergebnisse und Praxisempfehlungen aus dem LeiSA-Projekt. Berlin. URL: https://nbn-resolving.org/urn:nbn:de:bsz:15-qucosa2-319592 [= „Easy-to-read“ – no Rulebook. Linguistic results and practical recommendations from the LeiSA-project]
Bock, Bettina M. (2020): Makrotypografie als Verständlichkeitsfaktor. Empirische Studie zum Erkennen von Textsorten am Beispiel der „Leichten Sprache“. In: Zeitschrift für angewandte Linguistik 73, 1-32. doi:10.1515/zfal-2020-2050 [= Macrotypography as a factor for comprehensibility. Empirical staudy on the recognition of text types using the example fo „Easy-to-read“]
Goldbach, Anne/Bergelt, Daniel (2019): Leichte Sprache am Arbeitsplatz. Sozialwissenschaftliche Ergebnisse und Praxisempfehlungen aus dem LeiSA-Projekt. Berlin. URL: https://nbn-resolving.org/urn:nbn:de:bsz:15-qucosa2-383782 [= Easy-to-read at the workplace. Sociological results and practical recommendations from the LeiSA-project]
Pappert, Sandra/Bock, Bettina M. (2020): Easy-to-read German put to test: Do adults with intellectual disability or functional illiteracy benefit from compound segmentation? In: Reading and Writing 33, 1105–1131. doi:10.1007/s11145-019-09995-y