Tekijä: Eliisa Uotila

Suomen selkokielen tutkimuksen kentällä on otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin viime vuosina, ja kehitys jatkuu kiihtyvään tahtiin. Kaikesta kehityksestä huolimatta on selvää, että tutkimuksen saralla on vielä paljon tehtävää varsinkin käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen saralla. Lähdinkin pro gradu -tutkielmassani selvittämään tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia selkokielen tutkimuksesta ja selkokielen käyttäjien rooleista siinä.

Tutkimukseni lähti liikkeelle tarpeesta löytää vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät suunnitellessani alun perin käyttäjälähtöistä selkokielen tutkimusta. Käyttäjälähtöisestä sekä käyttäjiä osallistavasta tutkimuksesta oli vaikea löytää tietoa, eikä niiden laatimiseen ollut olemassa yhtenäistä ja kattavaa ohjeistusta. Ohjaajani kehotuksesta lähdin käyttäjälähtöisen tutkimuksen laatimisen sijasta tarkastelemaan, miten käyttäjälähtöistä ja osallistavaa selkokielen tutkimusta Suomessa tehdään, ja millaisissa rooleissa selkokielen käyttäjät tutkimuksessa ovat.

Haastattelin tutkimustani varten seitsemää selkokielen tutkijaa. Haastatteluissa käytiin läpi selkokielen tutkimusta myös yleisellä tasolla, mutta varsinainen fokus oli käyttäjien rooleissa sekä käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen tarkastelussa. Tutkijoiden aitojen tutkimuskokemuksien pohjalta kokosin yhteen parhaita käytäntöjä selkokielen käyttäjälähtöiseen tutkimukseen. Seuraavaksi käsittelen lyhyesti tutkimukseni olennaisimpia huomioita.

Tutkimuksen tila on positiivinen, mutta aina löytyy parannettavaa

Monet tutkijat kuvailivat selkokielen tutkimuksen kasvaneen räjähdysmäisesti erityisesti Klaara-verkoston perustamisen jälkeen. Selkokieli on ollut lukuisten opinnäytetöiden aiheena ja kasvamassa määrin myös väitöskirjatasolla. Vaikka tutkimuksen tila on parantunut merkittävästi, kaikki haastatellut tutkijat kaipaavat yhä lisää tutkimusta aina selkokielen rakenteista lähtien monitieteellisiin sovellutuksiin asti, jotta selkokielen ja sen ohjeistuksien tieteellinen perusta olisi vankempi. Tutkimuksesta kaivataan yhä tarkentavia vastauksia kysymyksiin, kuten ”mitä on selkokieli?”, ”ketkä selkokieltä käyttävät?” ja ”millaista selkokielen tulisi olla?”.

Tutkimuksen melko vähäisen määrän vuoksi monesta selkokieleen ja sen tutkimukseen liittyvästä aiheesta ei toistaiseksi kyetä antamaan tarkkoja vastauksia. Osa haastatelluista tutkijoista ei esimerkiksi halunnut ilmaista mielipidettään tietyistä teemoista tutkimustiedon puutteen vuoksi. Haastatteluissa korostui myös alan terminologian vaihtelevuus, ja samoista ilmiöistä saatettiin käyttää useita eri nimityksiä.

Selkokielen käyttäjiä toivotaan mukaan tutkimukseen

Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että selkokielen käyttäjien asiantuntemusta selkokielestä tulisi hyödyntää yhä enemmän selkokielen tutkimuksessa niin käyttäjälähtöisen kuin osallistavankin tutkimuksen muodossa. Käyttäjiin kohdistuvaa ja osallistavaa tutkimusta pidettiin kuitenkin haastavina. Osa ei pitänyt tutkijoiden tämänhetkistä osaamista riittävänä osallistavan tutkimuksen, kuten kanssatutkijuuden hyödyntämiseen. Niin osallistavan kuin käyttäjälähtöisenkin tutkimuksen haasteisiin toivottiin ratkaisuja tutkimuksen puolelta.

Selkokielen käyttäjien roolit tutkimuksessa vielä varsin vähäisiä

Haastateltavat tunnistivat informanttina sekä tutkimushenkilönä toimimisen selkokielen käyttäjien yleisimmiksi rooleiksi selkokielen tutkimuksessa. Osa mainitsi myös tutkimustulosten pohjalta laadittujen sovellutusten käyttäjän mahdolliseksi rooliksi. Kukaan ei maininnut kanssatutkijuutta tai kokemusasiantuntijuutta selkokielen käyttäjien tämänhetkisiksi rooleiksi tutkimuksessa, mutta monet toivoivat asian muuttuvan tulevaisuudessa osaamisen ja rahoituksen lisääntyessä.

Vaikka selkokielen käyttäjillä ei vielä juurikaan ole Suomen selkokielen tutkimuksessa vakiintuneita rooleja, heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla taas paljastui olevan yllättävän monia rooleja ja tehtäviä käyttäjälähtöisen tutkimuksen kaikissa vaiheissa. He osallistuvat muun muassa tutkimuksen suunnitteluun, arviointiin ja testaamiseen sekä toimivat tukihenkilöinä tutkimustilanteissa. Käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset nousivatkin kaikissa haastatteluissa hyvin merkittäväksi osaksi käyttäjälähtöistä tutkimusta, ja näiden ammattilaisten tietotaitoa pidettiin olennaisena tutkimuksen onnistumisen kannalta.

Parhaita käytäntöjä käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen

Koostin tutkijoiden haastatteluvastausten perusteella parhaat käytännöt -ohjeistuksen käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen. Ohjeistukset perustuvat tutkijoiden aitoihin tutkimuskokemuksiin, ja ne toimivat sellaisenaan alustavana ohjenuorana esimerkiksi opinnäytetyötä tekevälle. Käyttäjälähtöisestä selkokielen tutkimuksesta tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti lisää tietoa niin tutkijoiden kuin selkokielen käyttäjienkin osalta, ennen kuin täysin luotettavia ohjeistuksia voidaan kehittää. Seuraavaksi käsittelen ohjeistuksien olennaisimpia huomioita, mutta halutessasi voit lukea ohjeistukset kokonaisuudessaan pro gradu ­‑tutkielmastani (linkki tekstin lopussa).

Perusteellinen suunnittelu ja valmistautuminen nousivat kaikissa haastatteluissa käyttäjälähtöisen tutkimuksen olennaisimmiksi ominaisuuksiksi. Tutkimusprosessin alkuvaiheiden huolellinen toteutus takaa onnistuneen tutkimuskokemuksen selkokielen käyttäjälle, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden tarpeiden yksilöllinen huomiointi on tärkeää, minkä vuoksi tutkijan onkin hyvä tavata osallistujat vähintään kerran ennen tutkimustilannetta. Tapaamiset voivat vähentää myös osallistujan mahdollista ahdistuneisuutta tutkimuksen aikana, kun tutkija on jo entuudestaan tuttu. Ahdistuksen ja ylikuormituksen ennaltaehkäisyyn voidaan hyödyntää myös muita keinoja, kuten tukihenkilön läsnäoloa, riittävää tauottamista ja tutkimuksen järjestämistä osallistujalle tutussa tilassa. Aina huolellisinkaan valmistautuminen ei riitä, ja osallistuja voi kaikesta huolimatta ahdistua tutkimustilanteessa. Tällaisten tilanteiden varalta onkin aina syytä olla varasuunnitelma, jotta osallistujalle ei jää tilanteesta huonoa kokemusta, ja jotta myös tutkija osaa ottaa tilanteen haltuun.

Tutkimukseen liittyvien dokumenttien ja muiden materiaalien olisi hyvä olla vähintään olennaisimmilta osiltaan selkokielellä. Dokumenteille on suositeltua hakea myös selkotunnusta, sillä osallistujat tunnistavat heti selkotunnuksesta, että he voivat ymmärtää tekstin sisällön. Dokumenttien sisältö tulee kuitenkin selittää myös suullisesti selkokielellä, jotta voidaan paremmin varmistua siitä, että osallistuja ymmärtää mitä tutkimuksen aikana tapahtuu. Tutkimuksen vaiheita on tarvittaessa hyvä toistaa useampaan kertaan, ja osallistujille on tutkimuksen aikana mahdollisesti annettava useita tilaisuuksia kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä tutkimuksesta.

Tutkimusasetelmien tai -materiaalien esitestaus kohderyhmän käyttäjillä ei haastattelujen perusteella ole toistaiseksi kovin yleistä, mutta mahdollisuuksien mukaan kaikenlainen pilotointi voi parantaa tutkimuksen onnistumismahdollisuuksia ja positiivisen tutkimuskokemuksen luomista. Esimerkiksi tutkimuksessa käytettäviä materiaaleja voidaan luetuttaa selkokielen käyttäjillä, tai tutkimukseen osallistujille voidaan antaa mahdollisuus harjoitella tutkimukseen osallistumista, mikäli se sopii tutkimusasetelmaan.

Tutkimuksen jälkeen on suositeltavaa tavata tutkimukseen osallistuneet vielä kerran, jotta he voivat tarvittaessa kysyä tutkimukseen liittyviä kysymyksiä ja saavat kuulla heidän avullaan saaduista tutkimustuloksista. Mikäli tutkimukseen osallistui sekä selkokielen käyttäjiä että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia on mahdollisuuksien mukaan hyvä pitää heille eri keskustelutilaisuudet, sillä keskustelun vaikeustaso voi nousta liian korkeaksi ammattilaisten ollessa mukana. Tutkimuksesta voi kertoa selkokielellä myös esimerkiksi liittämällä tutkimuksen oheen selkokielisen tiivistelmän, tai julkaisemalla selkokielisen artikkelin sellaisessa viestintäkanavassa, joka tavoittaa selkokielen käyttäjiä.

Lopuksi

Tutkijoiden haastattelujen perusteella on selvää, että Suomen selkokielen tutkimuskenttä vaatii paljon uusia tekijöitä, yhteneväisyyttä ja monitieteellisyyttä yhä paremman selkokielen kehittämiseksi. Tätä kehitystä ajaa joukko intohimoisia tutkijoita ja asiantuntijoita, joilta löytyy aito palo ja innostus selkokieleen. Suomen selkokielen tutkimuksen tulevaisuus vaikuttaakin varsin valoisalta.

Sini Mäkilä

Kirjoittaja valmistui keväällä 2023 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan englannin kääntäminen ja tulkkaus.

Kirjoitus perustuu pro gradu ‑tutkielmaan:

Mäkilä, Sini (2023): Selkoa selkokielen tutkimuksesta: Selkokielen tutkijoiden näkemyksiä selkokielen tutkimuksesta ja sen suhteesta selkokielen käyttäjiin. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303273186.

Autismikirjon henkilöt joutuvat eri elämäntilanteissa hakemaan erilaisia etuuksia. Mutta ovatko Kelan etuuslomakkeet kognitiivisesti saavutettavia? Entä mitkä seikat vaikuttavat siihen?

Gradussani tutkin Kelan etuuslomakkeiden kognitiivista saavutettavuutta autismikirjon näkökulmasta. Työssäni keskityin erityisesti kontekstin rooliin ymmärtämisessä, ja miten kontekstin esille tuominen voidaan huomioida selkoistamisessa. Selvitin, mitä kognitiivisen saavutettavuuden kannalta on huomioitava autismikirjon henkilöiden täyttäessä Kelan etuuslomakkeita. Tutkimuksessa selviää, mitkä seikat parantavat kognitiivista saavutettavuutta, ja missä määrin kontekstin hyödyntämisen vaikeuksia olisi huomioitava kognitiivisessa saavutettavuudessa.

Autismikirjo

Autismiliiton sivuilla kerrotaan, että autismikirjolla tarkoitetaan synnynnäistä tilaa, johon liittyy yksilöllisesti ilmeneviä toimintarajoitteita. Yhteisiin piirteisiin kuuluvat:

• Vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä, kuten vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa.
• Aistien välittämän tiedon yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa tulkintaa.
• Toiminnan ohjaukseen liittyviä vaikeuksia.
• Poikkeavan voimakas hermoston kuormittuminen ja stressitason nousu.

Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten hyvä keskittymiskyky, kyky havaita yksityiskohtia sekä ratkaista monimutkaisiakin ongelmia ja hyvä oikeudentaju.

Kontekstin rooli ymmärtämisessä

Gradussani perehdyin belgialaisen kasvatustieteilijän ja autismikouluttajan Peter Vermeulenin käsitteeseen kontekstisokeudesta (context blindness). Sillä hän tarkoittaa vaikeutta hyödyntää kontekstia erilaisissa tilanteissa. Kontekstisokeus ei kuitenkaan tarkoita, ettei kontekstia pystyisi näkemään ollenkaan. Vermeulenin mukaan vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuden johtuvat juuri kontekstisokeudesta. Kyse on lähinnä siitä, että kontekstia ei kykene käyttämään, eli alentuneesta kontekstiherkkyydestä (context insensitivity). Kontekstiherkkyydellä (context sensitivity) Vermeulen tarkoittaa ”kontekstin spontaania, nopeaa ja tiedostamatonta hyödyntämistä merkitysten antamisessa arjen tilanteissa sekä silloin, kun merkitys ei ole heti itsestään selvä” (Vermeulen, 2012, s. 300). Termi kontekstisokeus tuo Vermeulenin mielestä kuitenkin paremmin esille tilan pysyvyyttä.

Kontekstiherkkyyttä tarvitaan erottamaan tärkeät seikat vähemmän tärkeistä, karsimaan moniselitteisyyttä, ymmärtämään ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä, joustavaan ongelmanratkaisuun, sekä yksittäisestä tapahtumasta saadun tiedon soveltamiseen yleisellä tasolla. Kontekstisokeus aiheuttaa haasteita olennaisen tiedon erottamisessa epäolennaisesta tiedosta, sillä kaikki havaitut yksityiskohdat ovat keskenään saman arvoisia. Tämä olisikin Vermeulenin mukaan syy siihen, miksi autismikirjon henkilöt ovat kiinnostuneet yksityiskohdista.

Kontekstiherkkyyttä ei voi opettaa. Silti on mahdollista tukea kontekstisokeita tuomalla kontekstin esille. Viestinnässä tämä tarkoittaa konkreettisen viestinnän suosimista, eli kontekstin tekemistä mahdollisimman selväksi, jotta autismikirjon henkilöt osaisivat käyttää sitä.

Etuuslomakkeiden ymmärrettävyys

Lomakkeiden vaikeaselkoisuus on tunnettu ilmiö. Selkokeskus testasi jo vuonna 2011 Kelan asumistukilomakkeiden ymmärrettävyyttä selkolukijoilla. Silloin havaittiin, että testaajilla oli vaikeaa hahmottaa, mihin kohtaan tulisi täyttää vastaus. Testaajille epäolennaiset kysymykset, kuten puolisoon liittyvät kysymykset, tuottivat hankaluuksia. Lomakkeen kirjaimet olivat testaajien mielestä liian ohuet. Lomakkeen täyttäjää puhutellaan suoraan ja toimintaohjeita annetaan käskyilmaisuilla.

Graduani varten olin yhteydessä Autismisäätiöön. Autismisäätiö tukee autismikirjon henkilöitä tarjoamalla heille asumisen palveluita, sekä työllisyyttä ja osallisuutta tukevia palveluita. Autismisäätiön asiakkaat täyttävät Kelan etuuslomakkeita yhdessä valmentajien kanssa. Haastattelin kahta Autismisäätiön valmentajaa ja kahta Autismisäätiön asiakasta. Lisäksi sain yhdeltä asiakkaalta kirjallisia kommentteja. Haastatteluissa kävimme läpi kolme etuuslomaketta: työttömyysturva TT 1, eläkettä saavan hoitotuki / 16 vuotta täyttäneen vammaistuki EV 256 sekä eläkkeensaajan asumistuki AE 1.

Saavutettavuusongelmien luokittelu selkokielen mittarilla

Luokittelin haastatteluissa lomakkeiden saavutettavuusongelmat selkokielen mittarin vuonna 2021 saatavilla olevan ensimmäisen version kategorioiden mukaisesti. TT 1 ja EV 256 lomakkeista löytyi kummastakin 13 saavutettavuusongelmaa, ja AE 1 lomakkeesta löytyi 19 saavutettavuusongelmaa. Suurimpia saavutettavuusongelmia aiheuttivat erikoisalan sanasto, abstrakti sanasto, lomakkeiden tiiviis asettelu, avoimet kysymykset ja vaikeus hyödyntää lomakkeiden intertekstuaalista kontekstia. Ongelmia tuotti myös lomake, jolla voi hakea useaa etuutta. Kontekstisokeus vaikuttaa kysymysten tulkintaan ja vaikeuttaa niihin vastaamista. Vuonna 2021 toteutetuissa haastatteluissa selvisi lisäksi, että haastateltavat eivät olleet tietoisia Kelan selkokielisten sivujen olemassaolosta.

Etuuslomakkeiden sanasto

Lomakkeissa on runsaasti erikoisalojen sanastoa, kuten syytinki tai osaomistusasunto. Sanoja ei myöskään aina kirjoiteta lomakkeissa johdonmukaisesti (samassa lomakkeessa mainitaan sekä kotihoidontuki että kotihoidon tuki). Abstraktit sanat, kuten vamma, sairaus, apu tai hoito, olivat hankalia, sillä autismikirjoa ei mielletä vammaksi tai sairaudeksi, ja voi olla epäselvää, mitä kaikkea lasketaan avuksi. Hoito saatetaan mieltää konkreettisena hoitona, eikä lääkärin vastaanotolla käytyä keskustelua mielletä hoidoksi. Lomakkeita voisi ymmärtää helpommin, jos erikoisalojen sanastoa selitettäisiin joko lomakkeessa tai oheismateriaalissa. Abstrakteja käsitteitä voisi korvata konkreettisilla käsitteillä tai tarjoamalla esimerkkejä siitä, mitä niillä juuri lomakkeen kontekstissa tarkoitetaan.

Tiivis asettelu

PDF-lomakkeiden tiivis asettelu oli ongelmallinen. OmaKelan kautta täytettävät nettilomakkeet voivat olla tältä osin helpompia täyttää, koska lomake on jaettu pienempiin osiin. On kuitenkin muistettava, että kaikki eivät voi tai halua käyttää sähköisiä lomakkeita. Myös PDF- ja paperilomakkeiden on oltava kognitiivisesti saavutettavia.

Hankalat kysymykset

Lomakkeissa käytetään avoimia kysymyksiä, joihin pitää vastata omin sanoin. Avoimet kysymykset ovat ongelmallisia, sillä kaikki eivät osaa kertoa omasta tilanteestaan ja nimetä omia arjen haasteitaan. Puuttuvan kontekstin takia voi avoimiin kysymyksiin vastata jotain epäolennaista. Tarjoamalla tarkentavia esimerkkejä tai valmiita vastausvaihtoehtoja, hakija ymmärtäisi paremmin, mitä avoimiin kysymyksiin tulisi vastata.

Kysymyksessä Onko sinulla tai puolisollasi…? oletetaan puolison olemassaoloa. Kysymys on ongelmallinen, sillä siihen ei voi vastata, jos hakijalla ei ole puolisoa. Hakijalle jää epäselväksi, miten kysymykseen pitäisi vastata, jos puolisoa ei ole.

Lopuksi

Kelan etuuslomakkeet eivät ole kognitiivisesti saavutettavia autismikirjon henkilöille. Erään haastateltavan mukaan lomakkeissa voisi olla enemmän selityksiä, toisaalta jotain kohtia voisi pyrkiä tiivistämään, jotta ne olisivat vähemmän kuormittavia. Haastateltavan sanoin: ”silloin se ois enemmän selkosuomee ja ei tulis näin hiki näissä”.

Gradussani esitän erilaisia keinoja, joilla voi selkoistaa Kelan etuuslomakkeiden lisäksi myös muitakin lomakkeita ja informoivia tekstejä. Kontekstin hyödyntämisen vaikeudet on syytä huomioida kognitiivisen saavutettavuuden edistämisessä, varsinkin silloin, kun tuotetaan sisältöä autismikirjon henkilöille. Kontekstin esille tuominen lisäämällä tekstiin selityksiä, ohjeita, esimerkkejä ja konkretiaa voi olla lisäksi hyödyllistä kaikille etuuden hakijoille, ei pelkästään autismikirjolaisille.

Pia Karasjärvi

Kirjoittaja on viestintätieteiden väitöskirjatutkija Vaasan yliopistossa. Hän valmistui 2021 filosofian maisteriksi Vaasan yliopistolla pääaineenaan tekninen viestintä.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Karasjärvi, Pia (2021): Kelan etuuslomakkeiden kognitiivinen saavutettavuus. Kontekstin esilletuominen selkoistamisen keinona. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139218

Lähteet:

Autismiliitto (2023). Perustietoa autismista. Noudettu 18.4.2023 osoitteesta https://autismiliitto.fi/autismi/perustietoa-autismista/

Autismisäätiö (2023). Palvelut. Autismisäätiö. Noudettu 18.4.2023 osoitteesta https://www.autismisaatio.fi/palvelumme.html

Leskelä, L. & Kulkki-Nieminen, A. (2015). Selkokirjoittajan tekstilajit. Kehitysvammaliitto.

Vermeulen, P. (2012). Autismi ja kontekstisokeus. Autismisäätiö.

Vermeulen, P. (2015). Context Blindness in Autism Spectrum Disorder: Not Using the Forest to See the Trees as Trees. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities, 30(3), 182-192. https://doi.org/10.1177/1088357614528799

 

The authors of this blog post first presented the Hungarian Easy Language map in 2021 (Horváth & Ladányi 2021a). About two years have now passed since the manuscript was completed. In the last chapter of the paper, we discussed the future. We stated that we considered it essential to have a set of rules adaptable to the specific features of the Hungarian language. We wrote about training courses for people with intellectual disabilities. We wrote about planning conferences. And we also wrote about the need for literary works to be remodelled in a simple, easily understandable way. We would now like to report on these developments.

About the rule systems available in Hungarian

In Hungary, we mainly use the Inclusion Europe code of practice, published in 2009 (Inclusion Europe & ÉFOÉSZ 2009). We consider it important that additional codes of practice are made available. Therefore, we have translated the guidelines of the International Federation of Library Associations and Organisations, published in 2010 (Nomura, Nielsen, & Tronbacke 2010), into Hungarian. The collection of texts to which these guidelines belong is the first to contain Hungarian translations of scientific research reports published in English in Hungary (Horváth & Ladányi 2021b).

With the permission of the Finnish Easy Language non-profit organisation ‘Selkokeskus’, we have also translated the Easy Finnish Indicator 2.0 guide into Hungarian. It is currently undergoing linguistic and professional proofreading, but will soon be available to professionals and interested parties in the field.

In cooperation with the Petőfi Literary Museum in Budapest, we have developed guidelines for the simple/easy-to-understand reinterpretation of literary works and the simple/easy-to-understand illustrations of such works, based on Finnish and German models (Hennig & Jacob 2022; Uotila 2019) (Horváth, Nemes-Jakab & Pechan 2022).

Training programmes

In 2022, the Association for People with Intellectual Disabilities of Csongrád County, Szeged, accredited the ‘Easy to Understand? Accessible through training!’ course. The 22-hour training course was completed by eight students the same year. Since then, certified persons with intellectual disabilities have been involved in checking the comprehensibility of texts and illustrations received from various clients, as paid work (e.g. Petőfi Literary Museum in Budapest: János Vitéz simply / easily understandable or the texts of permanent exhibitions of the Kassák Museum in Budapest and the Ethnographic Museum in Budapest, which will open on 1 September 2023).

Conferences

In 2021 and 2022, the Eötvös Loránd University Bárczi Gusztáv Faculty of Special Needs Education held an online professional conference, where Easy Language was a priority in terms of accessibility. The special feature of the professional event was that it was the first in Hungary to address the topic of Easy Language as an independent theme. In addition to sharing practical experiences, its focus was on current knowledge of professional theory.

Rewriting literary works

We have already referred several times to our cooperation with the Petőfi Literary Museum in Budapest. Sándor Petőfi is a famous Hungarian poet. The 200th anniversary of his birth was celebrated on 1 January 2023. To mark the occasion, a simple, easy-to-understand ‘translation’ was produced of one of his most famous narrative poems in verse, János the Valiant. This poem is compulsory reading in grades five to six of the Hungarian school system. A contemporary Hungarian writer, Gergely Nógrádi, rewrote the descriptive parts of the poem in prose form and the dialogues in verse. The text is accompanied by a very carefully designed, easy-to-understand illustration by Panni Bodonyi, to support the interpretation of the text by pupils with intellectual disabilities. The illustration has received great praised. Ilona Sallai and Zsolt Cziráki checked the comprehensibility of the text and the illustration (Petőfi, Nógrádi & Bodonyi 2022).

All these activities were preceded by careful exploratory work and research (Nemes-Jakab 2022). We collected the literature available in German, English, Italian and Finnish on the reinterpretation of literary works. Given that no simple/easy-to-understand literary work had been produced in Hungary, we considered it important to explore the experiences of practitioners who had faced similar challenges. Thus, in ten focus groups, we interviewed various Hungarian professionals (e.g. literary translators, actors and theatre dramaturges, and illustrators of children’s and youth books). On the basis of the results of this literature review and the focus group interviews, we developed two new sets of rules (how to write easy-to-understand literature, and how to make easy-to-understand pictures to literature text). The research programme will continue in 2023 with the study of the practical applicability of the finished publication in a school setting.

We look forward to reporting back on further developments in another two years.

In the meantime, we would like to let the Honourable Reader know that we are open to all suggestions and to participation in international collaboration. Feel free to contact us.

Péter László Horváth, Associate Professor, Apor Vilmos Catholic College, Vác komplexmentor (at) gmail.com 
Lili Ladányi, assistant Professor, University of Szeged Juhász Gyula Faculty of Education, Szeged ladanyi.lili (at) szte.hu

References:

Hennig, M. & Jacob, J. 2022. Literatur in vereinfachter Sprache: Einfachheit und literarische Ästhetik. [Literature in simplified language: simplicity and literary aesthetics.] Zeitschrift für Literaturwissenschaft und Linguistik, 52: 89–121. https://doi.org/10.1007/s41244-022-00250-6

Horváth, P.L. & Ladányi, L. 2021a. Easy Language in Hungary. In Lindholm, C & Vanhatalo, U. Ed. Handbook of Easy Language in Europe. Berlin: Frank&Timme. 219-252. ISBN 9783732907717

Horváth, P.L. & Ladányi, L. 2021b. Válogatás a könnyen érthető nyelv nemzetközi szakirodalmából. [A selection of international literature on easy language.] Szeged: Juhász Gyula Felsőoktatási Kiadó. ISBN 9766155946516

Horváth P.L., Nemes-Jakab É. & Pechan E. 2022. Szépirodalom – könnyen érthetően? [Fiction – easy to understand?] Fogyatékosság és Társadalom 2022.1:88-100. http://doi.org/10.31287/FT.hu.2022.1.8

Inclusion Europe & Értelmi Fogyatékossággal Élők és Segítőik Országos Szövetsége 2009. Információt mindenkinek! A könnyen érthető kommunikáció európai alapelvei. [Information for all: European standards for making information easy to read and understand.] Brüsszel – Budapest: Inclusion Europe – Értelmi Fogyatékossággal Élők és Segítőik Országos Szövetsége.

Nemes-Jakab É. 2022. Rámpa a sövényhez. Expedíció az Északi-sark könnyen érthető irodalom felfedezésére. [Ramp to the hedge. An expedition to discover to the Arctic easy-to-understand literature.] In Földes, Gy., Major, Á. & Szénási Z. (szerk.): Műfordítás és más extrém sportok. Írások Kappanyos András 60. születésnapjára. [Art translation and other extreme sports. Writings for the 60th birthday of András Kappanyos.] Budapest: Reciti Kiadó. 231-238.

Nomura, M.; Nielsen, G.S.; & Tronbacke, B.I. 2010. Guidelines for easy-to-read materials. Hága: International Federation of Library Associations and Institutions.

Petőfi S., Nógrádi G. & Bodonyi P. 2022. János vitéz 1-3. ének. Egyszerűen érthetően / könnyen érthetően. [John the Soldier 1-3. canto. Plain Language / Easy Language.] Budapest: Petőfi Irodalmi Múzeum.

Uotila, E. 2019. Selko Suomessa – selkokielen kehitys ja ja sovelluksia. [Selko in Finland – the development and applications of Easy Language.] Puhe ja kieli, 39.4:307–324. https://doi.org/10.23997/pk.74581

 

Koronapandemian aikana selkokielinen viestintä joutui uusien haasteiden eteen. Yhteiskunta sulkeutui, arkielämän rutiinit katosivat ja koronaviruksen taltuttamiseksi vaadittiin kaikilta vastuullisuutta ja uusia toimintatapoja. Meitä tutkijoina kiinnostaa, miten selkokielinen viestintä on tarttunut tähän haasteeseen.

Selkokielisen viranomaisviestinnän, journalismin ja tukijärjestöjen verkkoviestinnän avulla on pyritty koronakriisin aikana eri tavoin tukemaan selkokieltä tarvitsevien ihmisten henkistä hyvinvointia, vahvistamaan heidän osallisuuttaan ja yhteisöllisyyden kokemustaan. Helsingin Sanomain säätiön rahoittamassa hankkeessa Ymmärrettävää, yhteisöllistä ja yhdenvertaista? Selkokielisen journalismin ja viestinnän saavutettavuus koronapandemian aikana (2022–2024) tutkimme sekä teksti- että käyttäjälähtöisesti, millaista selkokielinen kriisiviestintä on ollut Suomessa. Selkokieltä tarvitsevien ihmisten osuus väestöstä on Suomessakin merkittävä ‒ viimeisimmän tarvearvion mukaan selkokielen kohderyhmiin kuuluu jopa 750 000 henkilöä (Juusola 2019). Kriisiviestinnässä selkokieli on siis merkittävässä roolissa, jotta tieto ja tuki saavuttaisivat koko väestön. Selkoviestinnän kielellisistä ja diskursiivisista käytänteistä tarvitaan empiiristä tutkimusta, jotta viestintää voitaisiin kehittää mahdollisten tulevien kriisitilanteiden varalle.

Tutkimusaineistossa on sekä journalistisia tekstejä Selkosanomista, Leija-lehdestä ja Ylestä (Ylen Uutiset selkosuomeksi) että viranomaisviestinnän tekstejä esimerkiksi Kelasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) ja aluehallintovirastoista. Lisäksi aineistoon kuuluu verkkosisältöjä muun muassa Kehitysvammaliiton ylläpitämältä Verneri.net-sivustolta. Tekstiaineisto kattaa vuodet 2020 ja 2021 ja koostuu hieman yli tuhannesta tekstistä. Lisäksi keräämme paraikaa haastatteluaineistoa kehitysvammaisten ihmisten ja maahan muuttaneiden ihmisten kokemuksista korona-ajan viestinnästä.

Tutkimuksemme lähtökohtana on, että henkilökohtaiset, yhteiskunnalliset ja globaalit tapahtumat merkityksellistyvät ‒ tai voivat merkityksellistyä ‒ kriiseiksi osana kielenkäyttöä ja diskursiivista toimintaa (ks. Patrona & Thornborrow 2017; koronan kannalta ks. Wilson 2021). Koronaviruksen vaikutukset ovat olleet valtaisat, ja jokainen koronaa käsittelevä puhe ja kirjoitus on osaltaan vaikuttanut käsityksiimme koronasta ja sen taltuttamiseksi tarvittavista keinoista ‒ joko ylläpitäen vakiintuneita näkökulmia, haastaen niitä tai kiinnittämällä huomiota aiemmin uudenlaisiin näkökulmiin. Kielellisesti ja viestinnällisesti merkittävää on ollut myös metapuhe koronasta infodemiana, jossa luotettavan tiedon rinnalla on tarjolla huomattava määrä virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa (ks. esim. Singh ym. 2022).

Tässä kirjoituksessa esittelemme alustavia havaintojamme siitä, millaisista näkökulmista koronakriisiä on käsitelty selkojournalismissa ja -viestinnässä.

Selkokielisellä viestinnällä tuettiin sopeutumista poikkeusoloihin

Ensimmäinen havaintomme koskee käytännettä, jossa koronaepidemia esitetään toisaalta harmina ja huolena, toisaalta tilanteena, johon on mahdollista sopeutua. Ensin mainittua näkökulmaa tuovat esiin varsinkin vastakkainasettelut ja vertailut, jotka kuvaavat kriisiajan rajoittavana ja ankeana suhteessa normaaliarjen suomiin mahdollisuuksiin. Samalla pidetään esillä kielteisiä tuntemuksia ja mielialoja ja normalisoidaan niitä. Lukijakommenteissa normalisointi ilmenee myös affiliaationa eli empaattisen samanmielisyyden osoittamisena (ks. Stevanovic & Lindholm 2016: 286). Tunteiden ja kokemusten esillä pitoa kriisiajan selkoviestinnässä voi pitää tärkeänä, sillä se on omiaan vahvistamaan osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia erityisesti tapaamisrajoitusten aikana (vrt. Tiililä 2020: 307).

Korona harmina ja huolena -näkökulmaa tasapainotetaan aineistossamme esittämällä kriisiaika vaikeuksista huolimatta hallittavissa olevana tilanteena. Näkökulmaa tuovat esiin erityisesti yksilötason havainnollistukset siitä, kuinka poikkeusoloihin on ollut mahdollista sopeutua ja kuinka iloa on voinut löytää pienistäkin asioista. Nämä kaksi vastakkaista näkökulmaa koronaan tulevat hyvin esiin seuraavassa lukijan runossa (esimerkki 1), jossa edetään kieltomuotoisesta harmien käsittelystä (esim. Ei ollut Joensuu Parafest-keikkaa, / eikä voinut mennä Kuopiossa käymään) arjen pieniin iloihin (Kävely taas piristää, / silmiä kun aurinko siristää).

Esimerkki 1. Leija-lehdessä 2/2021 julkaistu lukijan runo

Hieman huomaamattomampi mutta yhtä lailla tavanomainen keino hallittavuuden vaikutelman luomiseen on käsitellä kriisiajan toimintatapaa yhteisesti tunnettuna. Esimerkiksi sopii seuraava lukijan kirjoituksesta (Leija 4/2020) poimittu jakso, jossa läheisen tapaaminen pihalla esitetään asyndeettisen eli konjunktiottoman rinnastuksen avulla lukijalle odotuksenmukaisena käytänteenä: Olen käynyt häntä katsomassa, / [ø] silloin tapasimme pihalla (vrt. mutta silloin tapasimme pihalla).

Poikkeustilanteessa luottamus on avaintekijä

Toinen aineistostamme nouseva näkökulma koronakriisiin liittyy tiedon, tietolähteiden ja instituutioiden luotettavuuteen. Näkökulma on vahvasti läsnä esimerkiksi Verneri.net-verkkopalvelun kysymys‒vastaus-palstalla, jossa käyttäjät esittävät toistuvasti huoliaan siitä, voivatko he luottaa esimerkiksi läheisiltään tai asuntolan ohjaajilta saamaansa koronatietoon. Tunnusomaista on, että saatu tieto aiheuttaa kysyjässä pelkoa tai ahdistusta. Esimerkki 2 havainnollistaa sitä, kuinka kriisiaika voi horjuttaa yksilön perusluottamusta yhteiskunnan instituutioita kohtaan (vrt. Markovà, Linell & Gillespie 2008).

Esimerkki 2. Verneri.net-palvelussa julkaistu lukijan kysymys.

Esimerkissä 2 kysyjä hakee vahvistusta saamaansa tietoon, joka kyseenalaistaa luottamuksen sairaalahoitoa kohtaan. Epäspesifiksi jätetyn tietolähteen mukaan kehitysvammainen ihminen jätettäisiin kriisiaikana vaille hoitoa, vaikka tilanne olisi henkeä uhkaava. Varsinkin antaa-verbin permissiivinen käyttö (osan potilaista annetaan kuolla; minun ‒ ‒ annettaisiin kuolla) luo vaikutelmaa hoidon kantokyvyn romahtamisesta ja periksi antamisesta (ks. Leino 2003).

Vastausosassa suuntaudutaan institutionaalisen luottamuksen palauttamiseen tai vahvistamiseen yhtäältä vetoamalla Suomen terveydenhuollon korkeaan tasoon ja kantokyvyn riittävyyteen ja toisaalta kumoamalla käsitys epäeettisistä toimintatavoista. Varaukseton ja tiedon alkuperään viittaamaton ilmaisutapa (esim. Suomessa on maailman paras terveydenhuolto) luo vaikutelman, että kyse on yleisesti tunnetuista tosiasioista (ks. White 2003). Lisäksi kysyjää rauhoitetaan selittämisen keinoin (ks. Satokangas 2021), tekemällä ymmärrettäväksi epidemian hillitsemisen perusperiaatetta.

Kolmannessa tekstikappaleessa esitetty kysymys kiinnitetään osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kehystä viittaamalla koronaviruksesta ”liikkeellä olevaan monenlaiseen tietoon” ja leimaamalla osa tiedosta paikkansapitämättömäksi. Näin osaltaan rakennetaan ja ylläpidetään käsitystä koronakriisistä myös tiedollisena kriisinä eli infodemiana, joka edellyttää yksilöltä kykyä erottaa luotettavat tietolähteet epäluotettavista. Evästyksenä mainitaan THL erityisen luotettavana institutionaalisena tahona. Arkivuorovaikutuksen tasolla kannustetaan keskusteluihin “luotettavien ihmisten” kanssa ‒ täsmentämättä, kuinka heidät voi tunnistaa.

Pandemia yksilön ja yhteisön ongelmana

Kolmas aineistostamme esiin nouseva teema on yhteisöllisyys. Yhteisön näkökulma on kenties vahvimmin läsnä moraalisessa arvioinnissa ja ohjailussa: millainen kriisiajan toiminta ja käyttäytyminen on oikein tai ihailtavaa, millainen väärin tai paheksuttavaa (vrt. Martin & White 2005: luku 2)? Erityisesti journalistisissa teksteissä vedotaan auktoriteetteihin ja maalataan uhkakuvia vääränlaisen toiminnan seurauksista. Vahva yhteisön näkökulma ja yksilön vastuu yhteisöä kohtaan todentuu esimerkiksi rokotteita koskevassa keskustelussa. Yhteiskunnan roolina korostuu pyrkimys suojella ihmisiä; yksilöiltä taas odotetaan kriittisyyttä ja luotettavaan tietoon perustuvaa itsenäistä päätöksentekoa. Esimerkissä 3 tehdään selvä ero rokotemyönteisten ja -kielteisten välille.

[ING] Suomen tavoite on, että mahdollisimman moni ottaa koronarokotteen. Suomi haluaa suojata koko väestön.
– –

Rokotteen ottanut ihminen on vastuullinen. Hän ei ajattele ainoastaan itseään, vaan kokonaisuutta ja yleistä etua. – –

Sosiaalisessa mediassa leviää laajaa rokotevastaisuutta. Näille ihmisille voidaan sanoa, että yhteiskunnan jäsenellä on vastuunsa ja velvoitteensa. – –

Koronarokote on turvallinen. Jos ihmiset olisivat kieltäytyneet aiemmin rokotuksista, olisi maailmassa laajoja ja vakavia kulkutauteja.

Esimerkki 3. Ote Selkosanomien pääkirjoituksesta Rokote auttaa koko yhteiskuntaa (26.1.2021)

Ihmisten toimintaa moraalisesti arvottamalla rakennetaan sisä- ja ulkoryhmiä (ks. Pälli 2003). Esimerkissä rokotemyönteiset esitetään vastuullisiksi ja yhteisön parasta ajatteleviksi, kun taas rokotevastaiset näyttäytyvät uhkana: he eivät tunne vastuitaan ja velvoitteitaan yhteiskunnan jäseninä. Ulkoryhmä muodostuu esimerkissä erityisesti suhteessa sosiaaliseen mediaan, jossa kerrotaan leviävän laajaa rokotevastaisuutta. Kyse on samalla tietynlaisen mediaideologian (media ideology; Gershon 2010) ylläpidosta: viestintävälineelle annetaan kokonaisuutena kielteinen leima.

Sisäryhmä‒ulkoryhmä-erottelulla voi olla huomattava vaikutus tekstin lukijasuhteen rakentumiseen: suljetaanko tietyllä tavalla ajattelevat lukijat tyystin tekstin dialogisen tilan (ks. Martin & White 2005; luku 3; Virtanen 2015: 30‒33) ulkopuolelle, vai koetetaanko heidätkin pitää mukana? Esimerkiksi sopii ote Leijan jutusta Korona kuriin rokotuksilla (5/2021). Siinä tekstin tavoittelema lukija asemoidaan selvästi erilleen niistä, jotka suhtautuvat rokotteisiin epäluuloisesti: Olet ehkä kuullut, että jotkut ihmiset pohtivat, kannattaako rokotetta ottaa. Epäluulo on luonnollista. Rokotteista liikkuu myös valheellista tietoa. Tekstissä luodaan puhuttelulla yhteys lukijaan ja epäluuloisuus esitetään etäännytetysti joidenkin ihmisten kokemuksena, josta lukija voi olla tietoinen mutta jota hän ei jaa.

Selkokielisen viestinnän tarve ja tehtävä kriisiviestinnässä

Olemme luoneet edellä silmäyksiä koronakriisin rakentumiseen ja hallintaan selkojournalismissa ja muussa selkoviestinnässä. Keskeisenä diskursiivisesti rakentuvan kriisin tuntomerkkinä voi pitää sitä, että vallitseva yhteiskunnallinen ja globaali tilanne merkityksellistyy kriisiksi samaan aikaan useissa ellei kaikissa joukkoviestinnän muodossa ‒ läpäisten koko kentän. Samalla eri viestimet ja niille ominaiset tekstilajit merkityksellistävät kriisiä toisiaan täydentävistä lähtökohdista, mikä on omiaan vahvistamaan käsitystä kriisin ulottumisesta kaikille elämänalueille.

Koronaan liittyvä infodemia eli harhaanjohtavan tiedon rinnakkaiselo luotettavan tiedon rinnalla on tuonut selkoviestintään uudenlaisia haasteita ‒ ja tutkimusaukkoja ‒ erityisesti moniäänisyyden hallinnan, lukijapositioiden rakentamisen ja moraalisen argumentoinnin alueilla. Kysymys on oikeastaan selkoviestinnän ideologisesta saavutettavuudesta (vrt. acceptability, Maaβ 2020) eli siitä, millä tavoin ja missä määrin viestintä onnistuu tavoittamaan erilaisia kohderyhmiensä edustajia asenteiden ja ajattelutapojen tasolla. Lisäksi koronan kaltainen kriisi, joka eristi ihmisiä toisistaan, vahvistaa entuudestaan selkoviestinnän tehtävää vertaisuuden ja yhteisöön kuulumisen kokemusten tukijana. Aineistossamme keskeisinä näyttäytyvät erityisesti lukijalähtöiset sisällöt ja kommenttialueilla käytävät keskustelut ‒ molemmat osa-alueita, jotka ovat aiemmassa selkotutkimuksessa jääneet niukalle huomiolle.

Tutkimuksemme on toistaiseksi keskittynyt korona-ajan viestinnän tarkasteluun tekstilähtöisesti. Tutkimuksemme seuraavassa vaiheessa peilaamme tekstitason havaintojamme haastattelun keinoin siihen, millaisia kokemuksia kohderyhmien edustajilla itsellään on kriisiajan viestinnästä.

Mikko T. Virtanen (Helsingin yliopisto), Auli Kulkki-Nieminen (Tampereen yliopisto) & Tiuhti Harju (Helsingin yliopisto)

Tutkimushankkeen verkkosivut ovat osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/selkokielikriisiviestinnassa/.

Lähteet

Gershon, Ilana 2010: Media ideologies. An introduction. ‒ Journal of Linguistic Anthropology 20(2) s. 283–293.
Juusola, Markku 2019: Selkokielen tarvearvio 2019. Helsinki: Selkokeskus, Kehitysvammaliitto.
Leino, Jaakko 2003: Antaa sen muuttua-. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys. Helsinki: SKS.
Maaß, Christiane 2020: Easy language – plain language – easy language plus. Balancing comprehensibility and acceptability. Berlin: Frank & Timme.
Marková, Ivana ‒ Linell, Per ‒ Gillespie, Alex 2008: Trust and distrust in society. – Ivana Marková & Alex Gillespie (toim.), Trust and distrust. Sociocultural perspectives s. 3‒27. Charlotte, NC: Information Age.
Martin, James ‒ White, Peter 2005: The language of evaluation. Appraisal in English. London: Palgrave Macmillan.
Patrona, Marianna ‒ Thornborrow, Joanna 2017: Mediated construction of crisis. ‒ Mats Ekström & Julie Firmstone (toim.), The mediated politics of Europe. A comparative study of discourse s. 59‒88. London: Palgrave Macmillan.
Pälli, Pekka 2003: Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina. Suomen kielen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.
Satokangas, Henri 2021: Termien selittäminen tietokirjoissa. Suomen kielen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Stevanovic, Melisa – Lindholm, Camilla 2016: Sosiaalisen havaitsemisen haasteet. – Melisa Stevanovic & Camilla Lindholm (toim.), Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta s. 276–294. Tampere: Vastapaino.
Tiililä, Ulla 2020: Asiointikielen rooli vanhuspalvelujen saavutettavuudessa. ‒ Kaarina Hippi, Anne Mäntynen & Camilla Lindholm (toim.), Vanhuus ja kielenkäyttö s. 288‒315. Helsinki: SKS.
Singh, Karandeep – Lima, Gabriel – Cha, Meeyoung – Cha, Chiyoung – Kulshrestha, Juhi – Ahn, Yong-Yeol – Varol, Onur 2022: Misinformation, believability, and vaccine acceptance over 40 countries. Takeaways from the initial phase of the COVID-19 infodemic. – PLoS ONE 17(2), e0263381.
Virtanen, Mikko T. 2015: Akateeminen kirja-arvio moniäänisenä toimintana. Suomen kielen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
White, Peter 2003: Beyond modality and hedging. A dialogic view of the language of intersubjective stance. – Text 23(2) s. 259–284.
Wilson, Suze 2021: Doing discourse analysis in Covid-19 conditions. A Foucauldian approach. ‒ Aaron Hill, Jane Lê, Aaron McKenny, Paula Kane, Sotirios Paroutis & Anne Smith (toim.), Research in times of crisis. Volume 13. Research methods in the time of Covid-19 s. 37–52. Bingley: Emerald.

Syksyllä 2019 Savonia-ammattikorkeakoulussa tehtiin ensimmäinen selkokielen opetuspilotti ensihoitajien ja kätilöiden tutkinto-ohjelmassa. Tammikuussa 2020 tehtiin päätös, että selkokieli sisällytetään jokaiseen yhdeksään sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmaan. Opetusta on nyt takana kolmisen vuotta, ja alkaa myös hahmottua, mitä olisi tutkittava.

Savoniassa selkokielen opintojen suurena tavoitteena on kirkastaa tuleville ammattilaisille, miksi selkokielen osaaminen on välttämätöntä sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena on herättää opiskelijoissa kielitietoinen työote ja aktiviinen suhde omaan kielenkäyttöön. Opinnoissa on tavoitteena antaa ammattilaisille työkalu niihin kommunikointitilanteisiin, joissa he havaitsevat ymmärtämisen vaikeuksia. Tämä työkalu on selkokieli. Sen avulla ammattilaisten on mahdollista työskennellä niin, että he voivat tietoisesti säädellä kielenkäyttöään esimerkiksi hoitotilanteissa asiakkaan tarpeiden mukaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen on tärkeää ymmärtää myös vastuullinen kielenkäyttö ja kielessä läsnä oleva voima- ja valtaelementti, sekä muistaa, että ymmärrettävä kieli on myös potilasturvallisuuskysymys.

Luennoilla selkokieli asettuu sosiaali- ja terveysalaa koskevan keskeisen lainsäädännön, saavutettavuuslainsäädännön sekä yhdenvertaista kielenkäyttöä tukevien kansallisten strategioiden kontekstiin. Luennot sisältävät perustietoa selkokielestä ja sen tarvitsijoista, selkoteksteistä ja selkokielisestä vuorovaikutuksesta sekä selkokirjallisuudesta ja verkkomateriaaleista. Koska bioanalyytikon ja fysioterapeutin käyttämä sanasto ja työmenetelmät eroavat toisistaan, jo teoriaopinoissa teksti- ja puhunnosesimerkit sekä muu materiaali pyritään nivomaan niin lähelle omaa alaa kuin mahdollista.

Selkokielen tarpeen väliaikaiset syyt korostuvat sosiaali- ja terveysalalla

Opinnot alleviivaavat sosiaali- ja terveysalan erityisyyttä, kun tarkastellaan selkokielen kohderyhmiä. Selkokielen kohderyhmiä hahmotetaan niiden syiden perusteella, joiden vuoksi kielenkäyttäjä tarvitsee selkokieltä. Sosiaali- ja terveysalalla jokainen asiakas näyttäytyy potentiaalisena selkokielen tarvitsijana, sillä tässä kontekstissa korostuvat ajoittain tai tietyissä tilanteissa ymmärtämistä vaikeuttavat syyt (luokittelusta Leskelä & Uotila 2020).

Sosiaali- ja terveysalalla väliaikaiset syyt jakautuvat havaintojeni mukaan kohtaamistilanteeseen ja elämäntilanteeseen liittyviin tekijöihin. Kohtaamis- tai hoitotilanteessa kommunikointia voivat vaikeuttaa erilaiset tunnetilat, jotka liittyvät esimerkiksi jännitykseen, häpeään, hätätilanteen aiheuttamaan paniikkiin, vakavan diagnoosin jälkeiseen shokkiin, aikaisempiin kokemuksiin tai käsityksiin, epäsymmetriseen kohtaamistilanteeseen, hoitopelkoon tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kyseessä voi olla myös monimutkaiseen sosiaali- tai terveydenhoitojärjestelmän rakenteeseen liittyvä, ymmärtämistä hankaloittava tekijä. Asiakkaan vaikea elämäntilanne puolestaan näkyy kommunikoinnissa, kun asiakkaalla on esimerkiksi kipuja, huolta, uupumusta, stressiä, unettomuutta, päihteiden käyttöä tai mielenterveyden ongelmia.

Sosiaali- ja terveysalalla nämä kaikki – ehkä väliaikaiset – syyt rasittavat usein kommunikaatiotilanteita. Ne ovat läsnä usein joka tapauksessa, sillä asioimisen peruste on tyypillisesti avun hakeminen vaikeassa terveys- tai elämäntilanteessa. Väliaikaiset syyt voivat kuormittaa kommunikointia myös muiden, arjessa läsnä olevien pysyvämpien syiden, kuten vamman, lisäksi. Silloin kommunikaatiota vaikeuttava kuorma on moninkertainen ja monimuotoinen.

Selkokeskus toteaa, että selkokielistä tietoa tarvitaan aina, kun asia koskee kaikkia kansalaisia, erityisesti selkokieltä tarvitsevia ihmisiä tai kun tieto on saatavilla vain digitaalisessa muodossa. Tämä näkemys istuu täysin sosiaali- ja terveysalaan, jossa meille jokaiselle tarjotut palvelut digitalisoituvat kiihtyvää vauhtia. On muistettava, että väliaikaiset ymmärtämisen syyt voivat johtua myös palvelun tarjoajasta. Potilasohje ei voi olla vain paperia, vaan myös saavutettava PDF verkossa. Tämä tietenkin edistää yhdenvertaisuuden toteutumista, kun ruudunlukijaa käyttävällä asiakkaalla on mahdollisuus päästä käsiksi ohjeen sisältöön. Tekniikka ei kuitenkaan riitä, vaan sisällön on oltava myös ymmärrettävää.

Ohjauksen vaikutus hoitoon on merkittävä

Selkokielen teoriaopinnoissa keskeisenä tavoitteena on myös ymmärtää, miten selkokieltä voi soveltaa sosiaalialan ja terveydenhoidon työtehtävissä ja asiakkaan ohjaamisessa. Asiakasta ohjataan vuorovaikutustilanteessa tai potilasohjeiden välityksellä. Yhtä kaikki, kielen molemminpuolisella ymmärtämisellä on oleellinen vaikutus asiakkaan saamaan hoitoon. Bioanalytiikka, eli näytteenottoon liittyvä työ laboratoriossa, on tässä mielessä kiinnostava osa-alue. Bioanalytiikka on merkittävä osa kliinistä päätöksentekoa, sillä sen avulla diagnosoidaan sairauksia, tehdään hoitopäätöksiä ja seurataan hoidon tuloksia (Hotus-hoitosuositus 2021). Erityisen kriittinen on bioanalytiikan preanalyyttinen vaihe, jossa mm. valitaan tutkimus, ohjataan asiakasta valmistautumisessa ja otetaan näyte.

Kaikista laboratoriotutkimuksiin liittyvistä virheistä juuri preanalyyttisen vaiheen virheitä on jopa 80–90 % (Mrazek ym. 2020). Bioanalyytikko-opiskelijat raportoivat preanalytiikan harjoittelun jälkeen, että he kohtaavat väärin valmistutuneita asiakkaita verinäytteenotossa ja suurin osa opiskelijoista arvelee syyn olevan ohjeistuksessa. Tyypillisesti asiakas ei ole ymmärtänyt paaston ohjeita. Onkin tiedossa, että jopa neljä kymmenestä asiakasta saattaa olla tässä tilanteessa: he eivät ole noudattaneet paasto- tai muita esivalmisteluohjeita, koska he eivät ole ymmärtäneet tai edes saaneet niitä (Kackov ym. 2013). Preanalyyttinen vaihe onkin kielentutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen, sillä yksi tyypillinen virhe on juuri potilaan informoinnin ja esivalmistelun puute. On myös huomattavaa, että preanalyyttisten virheiden suorien kustannusten Suomen terveydenhuollolle arvellaan olevan vuosittain ainakin 10 miljoonaa euroa (Hotuksen suositustyöryhmän asiantuntija-arvio). Kyse on siis myös kansantaloudellisesti merkittävästä asiasta.

On perusteltua tutkia, miten bioanalyytikot oppivat ja omaksuvat selkokieltä osaksi preanalyyttista vaihetta. Muuttuuko käsitys selkokielestä ja selkokielisestä vuorovaikutuksesta opintojen edetessä, kun ammatillisuus ja kokemus kasvaa? Voimmeko saada selville, mitkä selkokielisen vuorovaikutuksen ja kirjoitetun selkokielen piirteet ovat käyttökelpoisimpia juuri preanalyyttisessa vaiheessa?

Simulaatiopedagogiikka syventää oppimiskokemuksen

Vaikka luennoilla teksti- ja puhunnosesimerkit ovat tutkinto-ohjelman substanssista, vasta selkokielen simulaatiossa ymmärrys syvenee. Simulaatio on todellista asiakastilannetta jäljittelevä käytännön harjoitus, joka toteutetaan simulaatiokeskuksen lavastetussa hoito- tai vastaanottohuoneessa. Simulaatiossa opiskelijat kohtaavat tutkinto-ohjelmansa mukaisessa tilanteessa asiakkaan, jonka äidinkieli ei ole suomi. Tilanne antaa usein voimakkaan oppimiskokemuksen siitä, mitä selkokielen soveltaminen vuorovaikutukseen ohjaus- ja kohtaamistilanteessa tarkoittaa. Opiskelijat ovat reflektoineet oivalluksiaan oppimiskeskusteluissa esimerkiksi näin:

Ymmärsin, miten vaikeaa on olla helppo.
Ymmärsin, miten helposti puhun oikeastaan itselleni, ja että minulle itsestään selvät asiat ovat asiakkaalle vaikeita.
Tajusin, että miten tärkeää on ottaa kroppa mukaan kommunikointiin, että se on ihan todella tärkeää ymmärtämisen kannalta.
Ymmärsin, miten tärkeää on se muu (kuin puhe), että ymmärrys lähtee sujumaan.
Potilas ei ehkä ymmärrä, vaikka minä oikeasti luulen, että hän ymmärtää. Minun pitää olla tosi tarkkana.
Minun pitää syöttää vähemmän tietoa kerralla. Rauhallisesti.

Simulaatioissa nousee esille myös kiinnostavia selkokieltä koskevia huomioita juuri sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta. Eräs viime aikoina havaitsemani ilmiö on sosiaali- ja terveysalalla paljon käytössä olevan motivoivan neuvonnan suhde selkokieleen. Motivoivassa neuvonnassa pyritään löytämään ja vahvistamaan asiakkaan motivaatiota elämäntapamuutokseen. Menetelmän perusajatuksena on, että kun asiakas itse tunnistaa muutoksen tarpeen ja pohtii keinoja sen toteuttamiseksi, muutoksen todennäköisyys kasvaa.
Simulaatioissa tulee toistuvasti esille motivoivaan puheeseen liittyviä tilanteita, jotka näyttäytyvät kielenoppija-asiakkaalle haastavina. Näissä simulaatioista poimituissa esimerkeissä asiakkaana on ollut A2-tason S2-oppija, ja opiskelijan tavoitteena on ollut motivoida asiakasta vähentämään suolan käyttöä kohonneen verenpaineen vuoksi:

Miltä sinusta tuntuisi, että yrittäisit vähentää suolan käyttöä?
Luuletko että se auttaisi, että käyttäisit mahdollisesti vähemmän suolaa?
Voisitko kuvitella vähentäväsi suolan käyttöä?
Sinun pitäisi yrittää käyttää mahdollisesti vähemmän suolaa.
Mahdollisesti voisit käyttää vähemmän suolaa.

Kuinka sovittaa selkokieli motivoivan neuvonnan periaatteisiin? Lähtömaansa kulttuurista ja yhteiskuntarakenteesta johtuen S2-oppija saattaa toivoa suoria ja selkeitä, käskymuotoisia ohjeita, ja motivoiva menetelmä näyttäytyy hänelle epävarmuutena. Miksi ammattilainen ei kerro, kuinka toimia? Tilanteessa opiskelijoilla on korkea kynnys käskymuodon käyttöön. He pyrkivätkin parhaansa mukaan välttämään sitä, sillä he kokevat myös olevansa epäkohteliaita. Myönteinen ja pehmeä äänensävy saa kuitenkin merkittävän funktion, kun vuorovaikutustilanne ei etene motivoivasta puheesta huolimatta. Tämä dilemma avaa usealle sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle uinuvan vuorovaikutuksen työkalun, jonka avulla voi ilmaista paljon ja saavuttaa yhteistä ymmärrystä.

Selkokielen oppimisesta ja omaksumisesta tarvitaan tutkimusta

Ymmärrettävä kieli on merkittävässä roolissa kaikissa sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä. Erityisen tärkeinä näyttäytyvät kuitenkin ne vaiheet, joissa yhteisellä ymmärryksellä on ratkaiseva merkitys potilaan hoidon toteuttamisessa.

Selkokielen opetuksen on perustuttava tutkimukseen ja Vanhatalo ym. (2022) toteaakin, samalla on kannettava vastuuta tieteenalalla, jolla on valtavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näin myös sosiaali- ja terveysalan kontekstissa, jossa yhdenvertaisella ja demokraattisella kielenkäytöllä on kivijalan tehtävä.
Selkokielen taito tulisi tulevaisuudessa olla osa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisia tavoitteita. Toistaiseksi juuri ilmestyneissä tuoreissa tavoitteissa näin ei vielä ole. Tavoitteissa kuitenkin todetaan, että vahvistamalla erityisesti peruspalveluihin liittyvää tutkimusta voidaan tukea asiakas- ja potilasturvallisuutta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026).

Tutkimuksen avulla teoreettinen tieto kasvaa myös selkokielen opettamisen ja oppimisen näkökulmasta. Tulosten perusteella voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisempia opetusmenetelmiä sosiaali- ja terveysalan selkokielen opetuksen tarpeisiin. Kun ymmärrämme selkokielen oppimisesta ja omaksumisesta enemmän, meillä on aidosti mahdollista tuoda selkokieli eläväksi osaksi suomalaista terveydenhoitoa ja sosiaalipalveluja.

Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan selkoviestinnän opettaja

Lähteitä

Hotus-hoitosuositus 2021. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Tuokko S, Koskinen M-K, Kouri T, Saijonkari M. & Sopenlehto K. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. https://www.hotus.fi/hoitosuositukset/ 
Kackov S, Simundic A-M, Gatti-Drnic A. 2013. Are patients well informed about fasting requirements for laboratory blood testing? Biochemia Medica 23(3), 326–331. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24266303/
Leskelä, Leealaura & Uotila, Eliisa 2020: Selkokieli saavutettavan viestinnän välineenä. Julkaisussa M Hirvonen & T Kinnunen (toim) , Saavutettava viestintä : Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/327549/Leskel_L_Uotila_E_Selkokieli_saavutettavan_viestinn_n_v_lineen_.pdf?sequence=1
Mrazek C, Lippi G, Keppel MH, Felder TK, Oberkofler H, Haschke-Becher E, Cadamuro J. 2020. Errors within the total laboratory testing process, from test selection to medical decision-making – A review of causes, consequences, surveillance and solutions. Biochemia Medica 30(2), 020502. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32550813/
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164463/STM_2022_18J.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vanhatalo, Ulla; Lindholm Camilla and Onikki-Rantajääskö, Tiina 2022. Introduction: Easy Language research. Nordic Journal of Linguistics (2022), 45, 163–166. https://www.cambridge.org/core/journals/nordic-journal-of-linguistics/article/introduction-easy-language-research/84B5F195641CDDB998E7A4A0ED154547

In recent years, eye-tracking has been increasingly used in studies evaluating the effectiveness of the postulated rules for Easy Language (see, for example, Gutermuth 2020, Wellmann 2020). In my PhD thesis, I used eye-tracking data to determine whether segmenting complex nouns (so-called compounds, i.e., nouns that consist of more than one morpheme) facilitates or hinders cognitive processing. In this blog, I summarize some of my main findings and highlight some important requirements and challenges that researchers should be aware of when conducting eye-tracking experiments with Easy Language target groups.

In German Easy Language, four guidelines (Inclusion Europe 2009, BITV 2.0 2011, Netzwerk Leichte Sprache 2013, Bredel/Maaß 2016) postulate that compounds are to be visually segmented to facilitate lexical access to the compound’s constituents. However, there is no consensus on the best visual structuring sign to use for segmenting compounds. The first practical rulebooks of Easy Language recommend segmenting compounds with a hyphen (Hunde-Hütte [dog house]). Despite the lack of scientific proof, the rule of segmenting compounds, or more specifically “long words” (Inclusion Europe 2009: 23; BMAS 2013: 26) or “compound nouns” (BITV 2.0 2011: attachment 2, Part 2), with a hyphen has been officially enshrined in law and is consequently implemented in a wide range of German texts. However, as the above-mentioned rule was formulated without cognitive-scientific foundation and has many linguistic, social, and educational shortcomings, the German Research Centre for Easy Language has suggested structuring compounds with a hyphenation point called the mediopoint (Hunde·hütte) (for a detailed discussion on this, see Bredel/Maaß 2016; Maaß 2020). Even though the rule of segmenting compounds using a mediopoint seems to be less fraught with disadvantages and problems, we still do not know whether enhancing the perception of the compound’s constituents (either by using a hyphen or mediopoint) also reduces the cognitive processing costs for Easy Language target groups. This gap in research constituted the starting point of my study. My aim was to examine and support the postulated rule of segmenting compounds in Easy Language. Therefore, my study was not only of neurologically unimpaired readers but also deaf and hearing-impaired pupils, as they represent one of the heterogenous target groups of Easy Language.

As I recorded the participants’ eye-movements using a mobile eye tracker, they did not need to leave their familiar surroundings, and I decided to conduct my study of the target group at their school for the deaf and hearing impaired. A mobile eye tracker is particularly useful because it allows researchers to conduct experiments in different locations, enabling them to reach many of the heterogenous Easy Language target groups. I conducted four different eye-tracking experiments, in all of which I presented noun-noun compounds as either written with no visual structuring signs (Regenjacke [rain jacket]), or in one of two formats, in which I signalled constituent boundaries using visual cues, i.e., by inserting a hyphen (Regen-Jacke) or a mediopoint (Regen·jacke). For data analysis, I looked at the following eye-tracking parameter: first fixation duration, number of fixations, total reading time, and rate of regressions (regressions are eye movements in the direction opposite to that of normal reading, which means that the reader jumps backwards to the word). Below, I list some of my findings without going into too much detail. (Feel free to contact me if you have any questions)

1. The benefit of segmenting compounds depended on reading proficiency. Although the less-skilled readers of the Easy Language target group clearly benefited from the segmentation cue (i.e., they read segmented compounds faster than unsegmented compounds), it seemed that for the deaf and hard-of-hearing pupils with higher literacy skills, segmentation of the compounds was unnecessary (i.e., they processed unsegmented compounds faster than segmented compounds).

2. Segmenting compounds with a mediopoint was – in most cases – more effective than segmenting compounds with a hyphen. This was especially true for pupils with low literacy skills.

3. Processing compounds with context was easier than processing compounds without context (i.e., compounds that were presented in isolation).

4. Segmenting compounds with a hyphen led to morpheme-based, compositional processing, in which the reader processes the constituents individually rather than as a whole.

5. The first fixation duration, which is the duration of the first fixation on the compound, did not enable valid conclusions regarding the overall processing effort.

Even though using online methods such as eye-tracking offers many advantages and valuable insights into cognitive processes, I would now like to mention some aspects that should be considered when conducting eye-tracking experiments with heterogenous Easy Language target groups.

First, you need to consider that some members of Easy Language target groups might not be able to communicate their needs sufficiently or might not be able to understand all the information and instructions. Consequently, it is crucial to adjust the experimental procedure to their individual needs and requirements. This refers not only to the duration of the experiment (i.e., longer sessions should be split) but also to informing the participants of personal data protection and their right to opt out of the study at any time. Researchers should only start the experiment when they are certain that all the information is fully understood. It goes without saying that not only the participants’ consent, but also (for underage participants) parents’ consent or (for participants with intellectual disabilities) the consent of the participant’s legal guardians is required.

During data collection, it is important that the participants remain still in front of the computer. However, as limiting body and head movements for a longer time might be really difficult for some participants, it is important that the experiment is designed in a way that allows the participant to take a break whenever they want. Wherever possible, the researcher should try to eliminate distracting factors and design the experimental setting to be as natural as possible.

Furthermore, not only the instructions, but also the task itself should be kept simple when working with Easy Language target groups. For example, you need to bear in mind that many participants are probably not used to using a computer and might not be able to understand single instructions (e.g., in terms of calibration and validation). Therefore, it is important to give participants some extra time to practice.

When analysing the data, it is important to keep in mind that data cleansing cannot be as strict as usual, but needs to be adjusted to the above-mentioned facts and eventualities. This means that the researcher should allow more liberal data cleansing, in which they also look at individual trials to evaluate whether the data are useful or not. This of course also means that conducting experiments with impaired participants will probably lead to higher data loss and that the outcomes and results will not be comparable to those of participants with no impairments.

However, on a final note, I would like to point out that, looking back, the collection of eye-tracking data on deaf and hard-of-hearing pupils was (at least in my study) very successful, and provided valuable insights into the processing of compounds. Therefore, I encourage other researchers to also use eye-tracking in Easy Language research.

Silvana Deilen
Research Associate at the Department of English Linguistics and Translation Studies, Johannes Gutenberg University Mainz in Germersheim.

The article is based on my PhD thesis (written in German):
Deilen, Silvana (2021): Optische Gliederung von Komposita in Leichter Sprache: Blickbewegungsstudien zum Einfluss visueller, morphologischer und semantischer Faktoren auf die Verarbeitung deutscher Substantivkomposita. Frank & Timme: Berlin.

References
BITV 2.0 (2011): Verordnung zur Schaffung barrierefreier Informationstechnik nach dem Behinderten- gleichstellungsgesetz. (Barrierefreie-Informationstechnik-Verordnung – BITV 2.0). Accessed 7 October 2022. https://www.gesetze-im-internet.de/bitv_2_0/BJNR184300011.html
Bredel, Ursula, and Christiane Maaß. 2016. Leichte Sprache. Theoretische Grundlagen. Orientierung für die Praxis. Berlin: Dudenverlag.
Gutermuth, Silke. 2020. Leichte Sprache für alle? Eine zielgruppenorientierte Rezeptionsstudie zu Leichter und Einfacher Sprache. Berlin: Frank & Timme.
Inclusion Europe (2009): Informationen für alle! Europäische Regeln, wie man Informationen leicht les- bar und leicht verständlich macht. Ed. Inclusion Europe. Accessed 7 October 2022. https://www.lag- abt-niedersachsen.de/uploads/migrate/Download/Infofralle.pdf
Maaß, Christiane (2020): Easy Language – Plain Language – Easy Language Plus. Balancing Comprehensibility and Acceptability. Berlin: Frank & Timme.
Netzwerk Leichte Sprache. 2013. Die Regeln für Leichte Sprache. Accessed 7 October 2022. https://www.leichte-sprache.org/wp-content/uploads/2017/11/Regeln_Leichte_Sprache.pdf
Wellmann, Katharina (2020). Medio∙punkt oder Binde-Strich? Eine Eyetracking-Studie. In: Gros, Anne- Kathrin / Gutermuth, Silke / Oster, Katharina (eds.): Leichte Sprache – Empirische und multimodale Perspektiven. Berlin: Frank & Timme, p. 23 – 42.

Female, 35 or older, and over three years in business. This is the typical profile of an Easy Language service provider in Switzerland, as emerged in our 2021 survey of Swiss-based Easy Language practitioners. In this blog post, we discuss the results of this survey, which we first presented at KLAARA 2021. They offer valuable insights into the current issues in Easy Language service provision in Switzerland and highlight interesting differences across the country’s language regions.

Survey: Motivation and timeframe

Since Switzerland ratified the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities in 2014, the number of translation agencies and training programmes focusing on Easy Language has steadily increased. Against this background, in 2020 we conducted the first online survey among Easy Language practitioners in Switzerland. The aim of the survey was to gain preliminary information on Easy Language service provision Swiss-wide (cf. Parpan-Blaser et al. 2021: 589–90). In 2021, we replicated the study to validate our findings and obtain a longitudinal perspective of providers’ behaviours and perceptions. Our 2021 survey consisted of 25 items and 21 closed-ended questions, as well as four open-ended questions to collect qualitative data. The survey was available in German, French and Italian and was distributed to a pool of 19 Swiss-based service providers, whom we selected through purposive sampling. The survey was self-administered via a commercial online survey tool and all the data were collected anonymously.

Respondents’ profile: Who does the work?

The survey response rate was highly satisfactory. Fifteen participants responded: 11 from the German-speaking regions and two each from the Italian- and French-speaking regions.

Figure 1. Demographic profile of respondents (N=15)

Most of the respondents were female freelancers aged 35 and over with an educational background in translation or education, who had previously completed a subject-specific training programme in Switzerland (see Figure 1).

Time of service: Some regional differences

At time of the survey, a large majority of the respondents (66%) had been offering Easy Language services for more than three years.

Figure 2. Respondents’ time of service

Five of the 11 respondents from German-speaking Switzerland had been active in the field for more than five years, whereas 50% of the Swiss Italian respondents had only entered the field in the previous two years (see Figure 2). These data seem to mirror the pace at which Easy Language initiatives have been progressing in Germany and Austria, and in France and Italy, respectively.

Type of service: Intralingual vs interlingual translations

Our survey indicated that translations from Standard into Easy Language were the most common in 2021. However, although not many of the Swiss German respondents provided interlingual translations, for example, from Lingua facile to Leichte Sprache , the situation was quite different in the French- and Italian-speaking regions.

Figure 3. Respondents’ type of service [where 0 = never and 10 = most frequently]

Particularly in the latter, interlingual translation was the most common service, suggesting that texts are first drafted in Easy German and later translated into Easy Italian or Easy French. This raises the question as to whether interlingual translations of Easy Language texts are functionally appropriate for the target readers’ own linguistic and cultural settings (cf. Parpan-Blaser et al. 2021: 589).

Workload and order volume: Easy Language as a subsidiary professional activity

At the time of the survey, 67% of the respondents devoted less than 50% of their overall workload to Easy Language provision, with 7 out of 15 devoting less than 25% (see left chart in Figure 4). It is interesting that both Swiss-Italian respondents in our sample fell under the latter subgroup.

Figure 4. Respondents’ workload and order volume

Our demographics revealed a sample population aged 35 and older. We may assume that our respondents had an already well-established career path and that Easy Language provision only accounted for a subsidiary part of their workload profile. In addition, 11 participants reported that their order volume at the time was moderate to very low (see chart on the right in Figure 4). Interestingly, our 2020 survey revealed a higher percentage of respondents describing their order volume as low or very low (35%) and, on the other end of the scale, a lower percentage of high to very high responses (18% compared to 25% in 2021). This means that order volume increased in the first half of 2021. In fact, 10 out of 15 the respondents (67%) to our second survey stated that the pandemic had had a moderate to very high impact on their workload, which had generally increased.

Client base: Social institutions and public authorities

Overall, our survey data indicated that social institutions and public authorities were the main stakeholders for Easy Language services in 2021 (see Figure 5). Not surprisingly, the global pandemic had caused demand from public health partners to increase considerably since 2020, particularly in the French- and Italian-speaking regions.

Figure 5. Respondents’ client base [where 0 = never and 10 = most frequently]

It should also be noted that, at the time of the survey, the Swiss-German respondents (marked in dark blue in Figure 5) mostly worked for social institutions, such as residential homes. This may suggest that community organisations in German-speaking Switzerland have promoted Easy Language more actively than similar institutions elsewhere in the country. Further research is needed to confirm these data.

Professional status: Societal acknowledgement is yet to be achieved

When asked to express their opinion on whether Easy Language translation was being acknowledged as a professional activity based on specialised skills, 11 out of 19 respondents (73%) stated that writing in and/or translating into Easy Language was not yet fully acknowledged as a specialised profession (moderately to not at all). At the same time, however, 12 out of 19 respondents (80%) reported that public awareness of the key functions of Easy Language was growing in Switzerland (moderately to totally).

Growing awareness of and interest in the benefits of Easy Language

The survey results revealed that the number of Easy Language service providers is growing in all the language regions of Switzerland, but that the type of service, the provider workload, and the client base vary from one region to the other. Our data also suggests that the awareness of and interest in the benefits of Easy Language for the target population are increasing in the country. This might soon trigger a stronger interplay between practice and research, as well as a more professional exchange among providers Swiss-wide. In addition, as our survey indicated, interlingual translation is one of the most common services – if not the most common – in Italian- and French-speaking Switzerland. We can expect this practice to continue to gain momentum in Switzerland’s multilingual context, and more specifically, in bilingual cantons. Among the open questions that future research could address are: how do intra and interlingual translational processes differ, and in what manner – and to what extent – can source and target texts in interlingual translation (e.g. Leichte Sprache to Lingua facile) positively or negatively influence each other?

Luisa Carrer is a Research Associate in Accessible Communication at the Institute of Translation and Interpreting of the ZHAW Zurich University of Applied Sciences, Switzerland.

Andrea Sterchi is a journalist and writing coach. She has worked as a freelance translator and copywriter in Easy and Plain Language since 2015. In 2020, she co-funded infoeasy, the first Swiss online news magazine in Easy Language.

Further information

Parpan-Blaser, A., Girard-Groeber, S., Antener, G. et al. (2021). Easy Language in Switzerland. In C. Lindholm & U. Vanhatalo (Eds.), Handbook of Easy Languages in Europe (Easy – Plain – Accessible, Vol. 8, pp. 573–622). Berlin: Frank & Timme.

Selkokielistä viestintää on kehitetty 1980-luvulta alkaen, ja Selkokeskus on vuosikymmenet kouluttanut, selkokielistänyt ja myöntänyt selkotunnuksia teksteille. Eri oppilaitoksissa selkokielen opetusta on kuitenkin tarjolla toistaiseksi satunnaisesti. 

Havahduimme viime vuonna Klaara-verkostossa siihen, ettei meillä ollut tietoa siitä, mitä ja miten selkokieltä opetetaan ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Siksi teimme syksyllä 2021 oppilaitosten koulutussuunnittelua tunteville kyselyn, jonka pohjalta kirjoittamamme raportti julkaistiin keväällä 2022. (Selvitys selkokielen opetuksesta ja koulutuksesta ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa.) Kysely kohdennettiin aloille, joilla arvelimme olevan yhteyksiä selkokielen opetukseen. Pidimme tärkeänä myös selvittää, minkälaisia selkokielen opettamisen kehitystarpeita ja toisaalta esteitä oppilaitoksissa on.   

Saimme yhteensä 91 vastausta, joista 40 ammattioppilaitoksista, 28 ammattikorkeakouluista ja 23 yliopistoista. Suuntasimme kyselyn opettajille, opetuksen suunnittelusta vastaaville koulutussuunnittelijoille ja koordinaattoreille, lehtoreille ja professoreille. Koska selkokielen opetuksesta ei toistaiseksi ole kovin kattavaa kuvaa eri oppilaitoksista, emme voineet varmistaa kyselyn menevän juuri niille henkilöille, jotka siihen osaisivat parhaiten vastata. Siksi pyysimme välittämään kyselyn eteenpäin tarvittaessa toiselle henkilölle.  

Vastauksista ilmeni, että koulutussuunnittelussa ollaan yksimielisiä inklusiivisen opetuksen ja koulutuksen saavutettavuuden tärkeydestä, mutta kaikilla koulutusasteilla opettajilla on liian vähän selkokielen asiantuntemusta.  

Tästä huolimatta selkokielen opetuksen kehittäminen näyttää olevan aktiivisessa vaiheessa ja siitä ollaan kiinnostuneita, ja opetusta on myös lisätty viime vuosina. Ongelmana näyttää olevan, että opetuksesta puuttuu systemaattisuutta. Opetusta on kehitetty yksittäisten opettajien voimin ja käytännön tarpeiden ehdoilla, eikä opetukselle ja kehittämiselle ole pystytty osoittamaan lisäresursseja. 

Selkokielen opetus näyttäytyy erilaisena eri koulutusasteilla 

Kyselyn vastauksista välittyy monipuolinen kuva eri koulutusasteilla toteutetusta selkokielen opetuksesta. Ammatillisissa oppilaitoksissa selkokielen opetus on nivottu ammatillisiin opintoihin, ja se on etenkin sosiaali- ja terveysaloilla jo osin vakiintunut osa opetustarjontaa. Opetukseen osallistuu vuosittain melko suuri määrä ammattiopiskelijoita. Opetuksen sisällöt ja tarjonta vaihtelevat voimakkaasti, sillä oppilaitos voi itse päättää, millaista opetusta se antaa ja kuinka paljon. Tämän vuoksi opiskelijat ovat melko erilaisessa asemassa eri oppilaitoksissa. 

Ammattikorkeakouluissa selkokielen opetus painottuu sosiaali- ja terveysalalle. Se ei ole aivan yhtä vakiintunut osa opetustarjontaa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta opetuksen määrä on kasvanut, ja selkokieltä koskevia opinnäytetöitä tehdään melko runsaasti tällä hetkellä. Näiden opinnäytetöiden ohjausta opettajat pitävät kuitenkin vaikeana, sillä he kokevat asiantuntemuksensa ohueksi.  

Yliopistoissa selkokielen opetus on lähinnä kielitieteiden erikoistumisopinnoissa. Opetus on muutamassa yliopistossa lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta tarjonnan laajuus vaihtelee paljon. Selkokieli näkyy myös kielikeskusten sekä kandidaatin ja maisterin tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmissa. Selkokielen opettamisessa painottuu soveltava näkökulma, mutta myös tutkimus ja teoria ovat esillä. 

Varsinkin ammattioppilaitoksista esitetään myös tarve lisätä selkokielellä opettamista. Tätä asiaa emme tässä kyselyssä tiedustelleet, koska halusimme selvittää selkokielen opettamista. Tarve selkokielellä opettamisen lisäämiseen on kuitenkin ymmärrettävä, sillä opiskelijoissa on entistä enemmän s2-oppijoita sekä erityisopiskelijoita, jotka selkokielisen opetuksen ja selkokielisten oppimateriaalien tukemina selviytyisivät ammatillisista opinnoistaan paremmin. Asia on siten ajankohtainen ja sen selvittäminen olisi tärkeää. 

Millaiselta selkokielen opetuksen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää? 

 Selkokielen tarve kasvaa Suomessa, ja selkokielen asiantuntijoita ja osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvetta on selkokielen tutkijoille ja kehittäjille sekä eri alojen ammattilaisille, jotka osaavat soveltaa selkokieleen liittyvää tietoa työssään.  

Omalta osaltaan kasvavaan tarpeeseen voivat vastata korkeakouluissa koulutettavat kieli- ja käännösalan ammattilaiset, joille selkokieli voi tulevaisuudessa tarjota työllistymismahdollisuuksia. Tämä tulevaisuusnäkymä on hyvä ottaa huomioon eri alojen tutkintorakenteita suunniteltaessa. Tätä mahdollisuutta ei nyt pidä näillä aloilla hukata, vaan ottaa rohkeasti aloite omiin käsiin ja osoittaa, että kieliammattilaisilla on osaamista ja kykyä vastata yhteiskunnan kasvavaan selkokielen tarpeeseen. 

Tilanteeseen vaikuttaa positiivisesti selkokielen tutkimus, jota tehdään nyt aiempaa enemmän ja useammassa korkeakoulussa. On hyvin tärkeää, että opetus kaikilla koulutusasteilla vastaa uusinta tutkittua tietoa selkokielestä. Hyviä signaaleja on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kasvanut selkokielen opetuksen tarjonta ja opinnäytetöiden runsaus.  

Kyselyn mukaan selkokielen opetus on kuitenkin järjestetty hajanaisesti ja resursoitu heikosti kaikilla koulutusasteilla. Mietimme kyselyn tulosten pohjalta, millaisin keinoin selkokielen opetusta ja koulutusta voisi lisätä ja hyviä kokeiluja vakiinnuttaa. 

Yhtenä tärkeänä keinoja näemme yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön, jota tulisi vahvistaa. Pyörää ei tarvitse keksiä joka paikassa uudelleen, vaan hyväksi havaittuja menetelmiä ja käytäntöjä voi tarjota muidenkin käyttöön. Samalla on myös tarvetta selkeyttää eri tahojen rooleja, sillä vaikka hyvät käytännöt on syytä laittaa jakoon, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea samalla tavalla.  

Toinen keino on opettajien täydennyskoulutus sekä selkokieltä koskevat tietoiskut opetushenkilöstölle. Kyselymme vastauksissa korostui, että opettajat pitävät omaa osaamistaan selkokielestä heikkona, joten heille tulisi tarjota mahdollisuuksia lisätä ja päivittää osaamistaan. Täydennyskoulutuksessa yhteistyö Selkokeskuksen, Kotimaisten kielten keskuksen ja selkokielen neuvottelukunnan kanssa on tärkeää.  

Kolmantena keinona on lisätä resursseja. Selkokielen opetuksen talkoisiin kaivataan mukaan myös Opetushallitusta ja muita tahoja, jotka vastaavat ja päättävät eri koulutustasojen opetuksesta ja sen resursseista.  

Kyselyn vastauksista välittyy myös tärkeä tavoite: selkokielen opetuksen tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin eri aloilla ja eri oppilaitoksissa. Oppilaitokset kaipaavat tarkennuksia siitä, mikä eri aloilla on selkokielen opetuksessa olennaista. 

 

Leealaura Leskelä, Helsingin yliopisto ja Selkokeskus
Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Auli Kulkki-Nieminen, Tampereen yliopisto  

Selvitys on luettavissa Klaaran verkkosivuilta.  

Selkokielistä tietoa on tarvittu viime aikoina kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisissa kriisitilanteissa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että jokainen meistä saa luotettavaa tietoa itselleen helpossa muodossa. Mutta onko selkokielinen uutisointi lukijalleen riittävän ymmärrettävää?

Selkokielisten uutisten ymmärrettävyyttä lähdin selvittämään pro gradu -tutkielmassani, jota varten haastattelin viittä selkokieltä tarvitsevaa ihmistä. Kahdella heistä selkokielen tarpeen taustalla on kehitysvamma (Matti ja Pekka) ja kolmella muulla se, ettei suomi ole heidän äidinkielensä (Zora, Vera ja Mila).

Selkouutinen kirjoitetaan lukija edellä

Selkokielisillä uutisilla tarkoitetaan uutisia, jotka on kohdennettu lukijoille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkouutisia tuotetaan kirjoittamalla suoraan selkokieltä tai mukauttamalla yleiskielinen uutinen selkokielelle. Mukautettaessa kirjoittaja käsittelee tekstiä merkityskokonaisuutena ja arvioi selkokielen periaatteisiin nojaten, miten tekstin ymmärrettävyyttä ja luettavuutta voidaan tukea. (Kulkki-Nieminen 2020: 388.) Kirjoittajan täytyy esimerkiksi pohtia, puuttuuko lukijalta sellaista yleistietoa, johon tämä voisi uutisen ankkuroida (Leskelä 2019: 125).

Suomessa selkouutisia julkaisevat Selkosanomat, Lätta bladet, Leija sekä Yle. Tutkielmassani haastateltavat tutustuivat kahteen ajankohtaislehti Selkosanomien uutiseen, joista toinen käsitteli kouluväkivaltaa (myöh. koulu-uutinen) ja toinen sote-uudistusta (myöh. sote-uutinen). Haastateltavien esiin nostamia havaintoja olen luokitellut soveltaen viestinnän professori Osmo A. Wiion (1997) teoriaa ymmärrettävyyden osatekijöistä.

Kiinnostavat aiheet ja tarttumapinta auttavat ymmärtämään

Samastuminen eli lukijan mahdollisuus samastaa itsensä ja ympäristönsä uutisen tapahtumiin (Wiio 1997) nousee aineistossa keskeisesti esiin. Koska ihmisellä on taipumus kiinnostua asioista, joissa he voivat itse kuvitella olevansa mukana (ns. human interest), on samastumisella merkittävä vaikutus kykyymme ymmärtää tekstiä. Myös aineistossani samastuminen kulkee käsi kädessä uutisen ymmärrettävyyden kanssa, ja haastateltavien oli helppo samastua konkreettiseen ja arkiseen koulu-uutiseen. He peilasivat kouluväkivaltaa omaan elämäänsä:

(1) no se [hyöty] et jos mä oisi kouluikäne ni emmä ainakaa tekis tommost (Pekka)

(2) mina ymmaran minun pitaa keskustella minun lapsenii [kanssa] ja olla varovastii ja kattoo [mitä] minun lapseni puhuu (Zora)

Abstraktimpaan sote-uutiseen samastuminen sen sijaan tuntui vaikeammalta, ja ainoastaan kaksi viidestä haastateltavasta koki samastuvansa uutiseen. Eräs haastateltavista lähestyi sote-uudistusta terveyspalvelujen saatavuuden näkökulmasta:

(3) no jos mä nyt itteeni ajattelen ni joo et jos ite tarvii terveyspalveluja ni vois ymmärtää että sinne pääsis aika helpostikki (Matti)

Samastumisen ohella myös motivaatiolla on ymmärrettävyyden kannalta suuri merkitys, sillä kiinnostavaksi koetut tekstit luetaan tyypillisesti useammin loppuun kuin vähemmän kiinnostavat ja niiden ymmärtämiseksi ollaan valmiita näkemään enemmän vaivaa (Wiio 1997). Aineistossani sekä koulu-uutinen että sote-uutinen koettiin kiinnostavaksi. Haastateltavien motivaatiota lisäsi erityisesti uutisen tarjoama tieto oman tai läheisen ihmisen terveyden tai turvallisuuden parantamiseksi (esimerkit 4–6) sekä oman tiedon kartuttaminen tiettyyn aiheeseen liittyen (esimerkki 7).

(4) kyl se kiinnostaa ainahan se kiinnostaa jos koulus sattuu jotai (Pekka)

(5) joo se on kinostava ja informativinen koska mina [olen] vanhemat ja mina kinostunut lapset (Zora)

(6) kylhän se aina oma terveys kiinnostaa (Pekka)

(7) joo se on hyva tietaa etta se oli suunniteltu pitkana aikana tottakai se tarvitsee paljon toita ja se sano etta miloin se voi mm tule meidan elamaan mm muttaa olisi ihana tietaa lisaa sote systeemista (Mila)

Kiinnostavaa on myös se, että jokainen kolmesta Suomeen muuttaneesta haastateltavasta mainitsi uutisten merkityksen Suomeen integroitumisessa, ja tiedon saamisen nähtiin helpottavan elämää uudessa kotimaassa (esimerkki 8).

(8) se on tarkeaa etta maahanmuutajat tai ulkomaalaiset voivat lukea mm kaikesta asioista mita tapahtuu kaupungissa tai maassa ja mm reagoivat hyvin ja tai osallistuvat mm elamassa tassa maassa (Mila)

Myös uutisten ulkoasun, kuten ilmavan taiton ja lihavoinnin suosimisen lyhyissä korostuksissa, nähtiin tukevan uutisten ymmärrettävyyttä. Ulkoasun merkitys nousi keskeiseksi erityisesti sote-uutisessa, jonka haastateltavat kokivat muuten melko vaikeaksi. Sote-uutisessa ymmärrettävyyden kannalta keskiöön nousi uutisen kuva, jossa on potilas lääkärin vastaanotolla. Kuva esimerkiksi korjasi tekstin perusteella syntyneitä väärinkäsityksiä siitä, että sote-palveluissa olisi kyse ainoastaan puhelimitse tapahtuvasta palvelusta (esimerkit 9 ja 10).

(9) no ainaki se [on hyvää] että tää kuva liittyy tähä et tää on mun mielestä hyvin otettu tää kuva et se liittyy tähä tekstiin ja ihminen näkee et mist on kyse ku se lukee tän et jos ei ois tätä kuvaa ni ei välttämättä ymmärtäis (Pekka)

(10) muttaa mina mm mina ymmarran etta se on soittaa palvelu ja nyt hehe nyt kuvassa mina naen etta se ei ole vain soittaa mina voin kaydaa (Vera)

Vieras sanasto ja abstrakti sisältö haastavat selkouutisten ymmärrettävyyttä

Vieras sanasto nousi keskeisimmäksi ymmärrettävyyttä vaikeuttavaksi tekijäksi erityisesti niiden haastateltavien kohdalla, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Koulu-uutisesta he löysivät 12 itselleen vierasta tai vaikeaa sanaa, joista eniten haasteita aiheuttivat uutisen ymmärtämisen kannalta keskeiset sanat uhriaan, pahoinpitely, (menetti) tajuntansa ja potki. Yksi haastateltavista kuvasi haastavan sanaston vaikutusta lukemiseen näin:

(11) jos tama mm lehti on esimerkiksi mm maahanmuuttajille sitten ehkaa sanasto voi olla vahan helpompi koska sitten se tekee en tieda puoli tuntia lukea vain yksi artikkeli ja sitten ehka en halua lukea jotakin muuta hehe (Mila)

Sote-uutisen sanasto puolestaan aiheutti päänvaivaa jokaiselle haastateltavista. Kehitysvammaiset lukijat löysivät uutisesta yhdeksän vierasta sanaa ja maahanmuuttajalukijat 12. Sote-uutisen haastavimmiksi sanoiksi kerrottiin sanat sote, hyvinvointialueet tai hyvinvointialuetta, valtuustoihin, maakunniksi ja vauhdikkaasti, joista sote oli vieras peräti neljälle viidestä haastateltavasta.

Myös uutisten sisältö nousi ymmärrettävyyspuutteeksi silloin, kun se ei ollut riittävän konkreettista. Tämä oli tyypillistä erityisesti abstraktimman sote-uutisen kohdalla. Uutisen aihe oli kahdelle haastateltavista täysin vieras, ja kolme muutakin olivat kuulleet tai lukeneet sote-uudistuksesta vain ohi mennen. Uutisen sisällön keskeisimmäksi pulmaksi osoittautui tiedon puute, mikä aiheuttaa tekstiin niin sanottuja sisällöllisiä aukkoja, joita selkoteksteissä pitäisi pyrkiä välttämään. Esimerkiksi hyvinvointialueiden merkitys jäi haastateltaville uutisen perusteella epäselväksi:

(12) nii siis hyvinvointialueet ni se on ehkä sit semmone että siit ei oikein niinku tiiä et mitä ne on että niistä ei oo niinku tossa uutisessa kerrottu (Matti)

(13) mm onkse joo alue on mm onko helsinki tai uusimaa tai mita vaan joo mutta en tieda mm kuinka monta hyvinvointialuetta ovat suomessa ja onko se tulee koko suomeen tama systeemi vai vain uusimaa tampere turku tai oulu (Mila)

Wiion (1997) mukaan ulkoasulla voidaan sekä tukea että heikentää tekstin ymmärrettävyyttä, mikä kävi ilmi myös tekemissäni haastatteluissa. Haastateltavat kertoivat uutisen ulkoasun vaikeuttavan lukemista erityisesti silloin, kun uutisten eri osat eivät erottuneet toisistaan riittävän selkeästi ja silloin, kun fontti ja riviväli olivat liian pieniä. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan kokenut ulkoasun vaikuttaneen merkittävästi uutisen ymmärrettävyyteen, vaan he kertoivat lähinnä, miten ulkoasua voitaisiin vielä selkeyttää.

Jenni Stolt

Kirjoittaja työskentelee Selkokeskuksessa suunnittelijana. Hän valmistui kesällä 2021 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan suomen kieli.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Stolt, Jenni (2021): Selkolukijat selkouutisten testaajina. Laadullinen tutkimus Selkosanomien uutistekstien ymmärrettävyydestä. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284090.

Lähteet

Kulkki-Nieminen, Auli 2020: Journalistisia tekstejä selkokielellä. Saavutettavan median tarjonnasta ja erityispiirteistä – Media & viestintä 43 (2020): 4 s. 385–402.

Leskelä, Leealaura 2019: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Espoo: Kehitysvammaliitto ry / Oppimateriaalikeskus Opike.

Selkosanomat 2020: Koulujen turvallisuus huolettaa – Selkosanomat 15/2020 s. 3.

Selkosanomat 2020: Sote parantaa terveyspalveluja – Selkosanomat 16/2020 s. 3.

Wiio, Osmo A. 1997: Johdatus viestintään. Porvoo: Weilin+Göös.