Tekijä: Eliisa Uotila

Selkokielistä viestintää on kehitetty 1980-luvulta alkaen, ja Selkokeskus on vuosikymmenet kouluttanut, selkokielistänyt ja myöntänyt selkotunnuksia teksteille. Eri oppilaitoksissa selkokielen opetusta on kuitenkin tarjolla toistaiseksi satunnaisesti. 

Havahduimme viime vuonna Klaara-verkostossa siihen, ettei meillä ollut tietoa siitä, mitä ja miten selkokieltä opetetaan ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Siksi teimme syksyllä 2021 oppilaitosten koulutussuunnittelua tunteville kyselyn, jonka pohjalta kirjoittamamme raportti julkaistiin keväällä 2022. (Selvitys selkokielen opetuksesta ja koulutuksesta ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa.) Kysely kohdennettiin aloille, joilla arvelimme olevan yhteyksiä selkokielen opetukseen. Pidimme tärkeänä myös selvittää, minkälaisia selkokielen opettamisen kehitystarpeita ja toisaalta esteitä oppilaitoksissa on.   

Saimme yhteensä 91 vastausta, joista 40 ammattioppilaitoksista, 28 ammattikorkeakouluista ja 23 yliopistoista. Suuntasimme kyselyn opettajille, opetuksen suunnittelusta vastaaville koulutussuunnittelijoille ja koordinaattoreille, lehtoreille ja professoreille. Koska selkokielen opetuksesta ei toistaiseksi ole kovin kattavaa kuvaa eri oppilaitoksista, emme voineet varmistaa kyselyn menevän juuri niille henkilöille, jotka siihen osaisivat parhaiten vastata. Siksi pyysimme välittämään kyselyn eteenpäin tarvittaessa toiselle henkilölle.  

Vastauksista ilmeni, että koulutussuunnittelussa ollaan yksimielisiä inklusiivisen opetuksen ja koulutuksen saavutettavuuden tärkeydestä, mutta kaikilla koulutusasteilla opettajilla on liian vähän selkokielen asiantuntemusta.  

Tästä huolimatta selkokielen opetuksen kehittäminen näyttää olevan aktiivisessa vaiheessa ja siitä ollaan kiinnostuneita, ja opetusta on myös lisätty viime vuosina. Ongelmana näyttää olevan, että opetuksesta puuttuu systemaattisuutta. Opetusta on kehitetty yksittäisten opettajien voimin ja käytännön tarpeiden ehdoilla, eikä opetukselle ja kehittämiselle ole pystytty osoittamaan lisäresursseja. 

Selkokielen opetus näyttäytyy erilaisena eri koulutusasteilla 

Kyselyn vastauksista välittyy monipuolinen kuva eri koulutusasteilla toteutetusta selkokielen opetuksesta. Ammatillisissa oppilaitoksissa selkokielen opetus on nivottu ammatillisiin opintoihin, ja se on etenkin sosiaali- ja terveysaloilla jo osin vakiintunut osa opetustarjontaa. Opetukseen osallistuu vuosittain melko suuri määrä ammattiopiskelijoita. Opetuksen sisällöt ja tarjonta vaihtelevat voimakkaasti, sillä oppilaitos voi itse päättää, millaista opetusta se antaa ja kuinka paljon. Tämän vuoksi opiskelijat ovat melko erilaisessa asemassa eri oppilaitoksissa. 

Ammattikorkeakouluissa selkokielen opetus painottuu sosiaali- ja terveysalalle. Se ei ole aivan yhtä vakiintunut osa opetustarjontaa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta opetuksen määrä on kasvanut, ja selkokieltä koskevia opinnäytetöitä tehdään melko runsaasti tällä hetkellä. Näiden opinnäytetöiden ohjausta opettajat pitävät kuitenkin vaikeana, sillä he kokevat asiantuntemuksensa ohueksi.  

Yliopistoissa selkokielen opetus on lähinnä kielitieteiden erikoistumisopinnoissa. Opetus on muutamassa yliopistossa lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta tarjonnan laajuus vaihtelee paljon. Selkokieli näkyy myös kielikeskusten sekä kandidaatin ja maisterin tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmissa. Selkokielen opettamisessa painottuu soveltava näkökulma, mutta myös tutkimus ja teoria ovat esillä. 

Varsinkin ammattioppilaitoksista esitetään myös tarve lisätä selkokielellä opettamista. Tätä asiaa emme tässä kyselyssä tiedustelleet, koska halusimme selvittää selkokielen opettamista. Tarve selkokielellä opettamisen lisäämiseen on kuitenkin ymmärrettävä, sillä opiskelijoissa on entistä enemmän s2-oppijoita sekä erityisopiskelijoita, jotka selkokielisen opetuksen ja selkokielisten oppimateriaalien tukemina selviytyisivät ammatillisista opinnoistaan paremmin. Asia on siten ajankohtainen ja sen selvittäminen olisi tärkeää. 

Millaiselta selkokielen opetuksen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää? 

 Selkokielen tarve kasvaa Suomessa, ja selkokielen asiantuntijoita ja osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvetta on selkokielen tutkijoille ja kehittäjille sekä eri alojen ammattilaisille, jotka osaavat soveltaa selkokieleen liittyvää tietoa työssään.  

Omalta osaltaan kasvavaan tarpeeseen voivat vastata korkeakouluissa koulutettavat kieli- ja käännösalan ammattilaiset, joille selkokieli voi tulevaisuudessa tarjota työllistymismahdollisuuksia. Tämä tulevaisuusnäkymä on hyvä ottaa huomioon eri alojen tutkintorakenteita suunniteltaessa. Tätä mahdollisuutta ei nyt pidä näillä aloilla hukata, vaan ottaa rohkeasti aloite omiin käsiin ja osoittaa, että kieliammattilaisilla on osaamista ja kykyä vastata yhteiskunnan kasvavaan selkokielen tarpeeseen. 

Tilanteeseen vaikuttaa positiivisesti selkokielen tutkimus, jota tehdään nyt aiempaa enemmän ja useammassa korkeakoulussa. On hyvin tärkeää, että opetus kaikilla koulutusasteilla vastaa uusinta tutkittua tietoa selkokielestä. Hyviä signaaleja on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kasvanut selkokielen opetuksen tarjonta ja opinnäytetöiden runsaus.  

Kyselyn mukaan selkokielen opetus on kuitenkin järjestetty hajanaisesti ja resursoitu heikosti kaikilla koulutusasteilla. Mietimme kyselyn tulosten pohjalta, millaisin keinoin selkokielen opetusta ja koulutusta voisi lisätä ja hyviä kokeiluja vakiinnuttaa. 

Yhtenä tärkeänä keinoja näemme yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön, jota tulisi vahvistaa. Pyörää ei tarvitse keksiä joka paikassa uudelleen, vaan hyväksi havaittuja menetelmiä ja käytäntöjä voi tarjota muidenkin käyttöön. Samalla on myös tarvetta selkeyttää eri tahojen rooleja, sillä vaikka hyvät käytännöt on syytä laittaa jakoon, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea samalla tavalla.  

Toinen keino on opettajien täydennyskoulutus sekä selkokieltä koskevat tietoiskut opetushenkilöstölle. Kyselymme vastauksissa korostui, että opettajat pitävät omaa osaamistaan selkokielestä heikkona, joten heille tulisi tarjota mahdollisuuksia lisätä ja päivittää osaamistaan. Täydennyskoulutuksessa yhteistyö Selkokeskuksen, Kotimaisten kielten keskuksen ja selkokielen neuvottelukunnan kanssa on tärkeää.  

Kolmantena keinona on lisätä resursseja. Selkokielen opetuksen talkoisiin kaivataan mukaan myös Opetushallitusta ja muita tahoja, jotka vastaavat ja päättävät eri koulutustasojen opetuksesta ja sen resursseista.  

Kyselyn vastauksista välittyy myös tärkeä tavoite: selkokielen opetuksen tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin eri aloilla ja eri oppilaitoksissa. Oppilaitokset kaipaavat tarkennuksia siitä, mikä eri aloilla on selkokielen opetuksessa olennaista. 

 

Leealaura Leskelä, Helsingin yliopisto ja Selkokeskus
Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Auli Kulkki-Nieminen, Tampereen yliopisto  

Selvitys on luettavissa Klaaran verkkosivuilta.  

Selkokielistä tietoa on tarvittu viime aikoina kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisissa kriisitilanteissa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että jokainen meistä saa luotettavaa tietoa itselleen helpossa muodossa. Mutta onko selkokielinen uutisointi lukijalleen riittävän ymmärrettävää?

Selkokielisten uutisten ymmärrettävyyttä lähdin selvittämään pro gradu -tutkielmassani, jota varten haastattelin viittä selkokieltä tarvitsevaa ihmistä. Kahdella heistä selkokielen tarpeen taustalla on kehitysvamma (Matti ja Pekka) ja kolmella muulla se, ettei suomi ole heidän äidinkielensä (Zora, Vera ja Mila).

Selkouutinen kirjoitetaan lukija edellä

Selkokielisillä uutisilla tarkoitetaan uutisia, jotka on kohdennettu lukijoille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkouutisia tuotetaan kirjoittamalla suoraan selkokieltä tai mukauttamalla yleiskielinen uutinen selkokielelle. Mukautettaessa kirjoittaja käsittelee tekstiä merkityskokonaisuutena ja arvioi selkokielen periaatteisiin nojaten, miten tekstin ymmärrettävyyttä ja luettavuutta voidaan tukea. (Kulkki-Nieminen 2020: 388.) Kirjoittajan täytyy esimerkiksi pohtia, puuttuuko lukijalta sellaista yleistietoa, johon tämä voisi uutisen ankkuroida (Leskelä 2019: 125).

Suomessa selkouutisia julkaisevat Selkosanomat, Lätta bladet, Leija sekä Yle. Tutkielmassani haastateltavat tutustuivat kahteen ajankohtaislehti Selkosanomien uutiseen, joista toinen käsitteli kouluväkivaltaa (myöh. koulu-uutinen) ja toinen sote-uudistusta (myöh. sote-uutinen). Haastateltavien esiin nostamia havaintoja olen luokitellut soveltaen viestinnän professori Osmo A. Wiion (1997) teoriaa ymmärrettävyyden osatekijöistä.

Kiinnostavat aiheet ja tarttumapinta auttavat ymmärtämään

Samastuminen eli lukijan mahdollisuus samastaa itsensä ja ympäristönsä uutisen tapahtumiin (Wiio 1997) nousee aineistossa keskeisesti esiin. Koska ihmisellä on taipumus kiinnostua asioista, joissa he voivat itse kuvitella olevansa mukana (ns. human interest), on samastumisella merkittävä vaikutus kykyymme ymmärtää tekstiä. Myös aineistossani samastuminen kulkee käsi kädessä uutisen ymmärrettävyyden kanssa, ja haastateltavien oli helppo samastua konkreettiseen ja arkiseen koulu-uutiseen. He peilasivat kouluväkivaltaa omaan elämäänsä:

(1) no se [hyöty] et jos mä oisi kouluikäne ni emmä ainakaa tekis tommost (Pekka)

(2) mina ymmaran minun pitaa keskustella minun lapsenii [kanssa] ja olla varovastii ja kattoo [mitä] minun lapseni puhuu (Zora)

Abstraktimpaan sote-uutiseen samastuminen sen sijaan tuntui vaikeammalta, ja ainoastaan kaksi viidestä haastateltavasta koki samastuvansa uutiseen. Eräs haastateltavista lähestyi sote-uudistusta terveyspalvelujen saatavuuden näkökulmasta:

(3) no jos mä nyt itteeni ajattelen ni joo et jos ite tarvii terveyspalveluja ni vois ymmärtää että sinne pääsis aika helpostikki (Matti)

Samastumisen ohella myös motivaatiolla on ymmärrettävyyden kannalta suuri merkitys, sillä kiinnostavaksi koetut tekstit luetaan tyypillisesti useammin loppuun kuin vähemmän kiinnostavat ja niiden ymmärtämiseksi ollaan valmiita näkemään enemmän vaivaa (Wiio 1997). Aineistossani sekä koulu-uutinen että sote-uutinen koettiin kiinnostavaksi. Haastateltavien motivaatiota lisäsi erityisesti uutisen tarjoama tieto oman tai läheisen ihmisen terveyden tai turvallisuuden parantamiseksi (esimerkit 4–6) sekä oman tiedon kartuttaminen tiettyyn aiheeseen liittyen (esimerkki 7).

(4) kyl se kiinnostaa ainahan se kiinnostaa jos koulus sattuu jotai (Pekka)

(5) joo se on kinostava ja informativinen koska mina [olen] vanhemat ja mina kinostunut lapset (Zora)

(6) kylhän se aina oma terveys kiinnostaa (Pekka)

(7) joo se on hyva tietaa etta se oli suunniteltu pitkana aikana tottakai se tarvitsee paljon toita ja se sano etta miloin se voi mm tule meidan elamaan mm muttaa olisi ihana tietaa lisaa sote systeemista (Mila)

Kiinnostavaa on myös se, että jokainen kolmesta Suomeen muuttaneesta haastateltavasta mainitsi uutisten merkityksen Suomeen integroitumisessa, ja tiedon saamisen nähtiin helpottavan elämää uudessa kotimaassa (esimerkki 8).

(8) se on tarkeaa etta maahanmuutajat tai ulkomaalaiset voivat lukea mm kaikesta asioista mita tapahtuu kaupungissa tai maassa ja mm reagoivat hyvin ja tai osallistuvat mm elamassa tassa maassa (Mila)

Myös uutisten ulkoasun, kuten ilmavan taiton ja lihavoinnin suosimisen lyhyissä korostuksissa, nähtiin tukevan uutisten ymmärrettävyyttä. Ulkoasun merkitys nousi keskeiseksi erityisesti sote-uutisessa, jonka haastateltavat kokivat muuten melko vaikeaksi. Sote-uutisessa ymmärrettävyyden kannalta keskiöön nousi uutisen kuva, jossa on potilas lääkärin vastaanotolla. Kuva esimerkiksi korjasi tekstin perusteella syntyneitä väärinkäsityksiä siitä, että sote-palveluissa olisi kyse ainoastaan puhelimitse tapahtuvasta palvelusta (esimerkit 9 ja 10).

(9) no ainaki se [on hyvää] että tää kuva liittyy tähä et tää on mun mielestä hyvin otettu tää kuva et se liittyy tähä tekstiin ja ihminen näkee et mist on kyse ku se lukee tän et jos ei ois tätä kuvaa ni ei välttämättä ymmärtäis (Pekka)

(10) muttaa mina mm mina ymmarran etta se on soittaa palvelu ja nyt hehe nyt kuvassa mina naen etta se ei ole vain soittaa mina voin kaydaa (Vera)

Vieras sanasto ja abstrakti sisältö haastavat selkouutisten ymmärrettävyyttä

Vieras sanasto nousi keskeisimmäksi ymmärrettävyyttä vaikeuttavaksi tekijäksi erityisesti niiden haastateltavien kohdalla, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Koulu-uutisesta he löysivät 12 itselleen vierasta tai vaikeaa sanaa, joista eniten haasteita aiheuttivat uutisen ymmärtämisen kannalta keskeiset sanat uhriaan, pahoinpitely, (menetti) tajuntansa ja potki. Yksi haastateltavista kuvasi haastavan sanaston vaikutusta lukemiseen näin:

(11) jos tama mm lehti on esimerkiksi mm maahanmuuttajille sitten ehkaa sanasto voi olla vahan helpompi koska sitten se tekee en tieda puoli tuntia lukea vain yksi artikkeli ja sitten ehka en halua lukea jotakin muuta hehe (Mila)

Sote-uutisen sanasto puolestaan aiheutti päänvaivaa jokaiselle haastateltavista. Kehitysvammaiset lukijat löysivät uutisesta yhdeksän vierasta sanaa ja maahanmuuttajalukijat 12. Sote-uutisen haastavimmiksi sanoiksi kerrottiin sanat sote, hyvinvointialueet tai hyvinvointialuetta, valtuustoihin, maakunniksi ja vauhdikkaasti, joista sote oli vieras peräti neljälle viidestä haastateltavasta.

Myös uutisten sisältö nousi ymmärrettävyyspuutteeksi silloin, kun se ei ollut riittävän konkreettista. Tämä oli tyypillistä erityisesti abstraktimman sote-uutisen kohdalla. Uutisen aihe oli kahdelle haastateltavista täysin vieras, ja kolme muutakin olivat kuulleet tai lukeneet sote-uudistuksesta vain ohi mennen. Uutisen sisällön keskeisimmäksi pulmaksi osoittautui tiedon puute, mikä aiheuttaa tekstiin niin sanottuja sisällöllisiä aukkoja, joita selkoteksteissä pitäisi pyrkiä välttämään. Esimerkiksi hyvinvointialueiden merkitys jäi haastateltaville uutisen perusteella epäselväksi:

(12) nii siis hyvinvointialueet ni se on ehkä sit semmone että siit ei oikein niinku tiiä et mitä ne on että niistä ei oo niinku tossa uutisessa kerrottu (Matti)

(13) mm onkse joo alue on mm onko helsinki tai uusimaa tai mita vaan joo mutta en tieda mm kuinka monta hyvinvointialuetta ovat suomessa ja onko se tulee koko suomeen tama systeemi vai vain uusimaa tampere turku tai oulu (Mila)

Wiion (1997) mukaan ulkoasulla voidaan sekä tukea että heikentää tekstin ymmärrettävyyttä, mikä kävi ilmi myös tekemissäni haastatteluissa. Haastateltavat kertoivat uutisen ulkoasun vaikeuttavan lukemista erityisesti silloin, kun uutisten eri osat eivät erottuneet toisistaan riittävän selkeästi ja silloin, kun fontti ja riviväli olivat liian pieniä. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan kokenut ulkoasun vaikuttaneen merkittävästi uutisen ymmärrettävyyteen, vaan he kertoivat lähinnä, miten ulkoasua voitaisiin vielä selkeyttää.

Jenni Stolt

Kirjoittaja työskentelee Selkokeskuksessa suunnittelijana. Hän valmistui kesällä 2021 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan suomen kieli.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Stolt, Jenni (2021): Selkolukijat selkouutisten testaajina. Laadullinen tutkimus Selkosanomien uutistekstien ymmärrettävyydestä. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284090.

Lähteet

Kulkki-Nieminen, Auli 2020: Journalistisia tekstejä selkokielellä. Saavutettavan median tarjonnasta ja erityispiirteistä – Media & viestintä 43 (2020): 4 s. 385–402.

Leskelä, Leealaura 2019: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Espoo: Kehitysvammaliitto ry / Oppimateriaalikeskus Opike.

Selkosanomat 2020: Koulujen turvallisuus huolettaa – Selkosanomat 15/2020 s. 3.

Selkosanomat 2020: Sote parantaa terveyspalveluja – Selkosanomat 16/2020 s. 3.

Wiio, Osmo A. 1997: Johdatus viestintään. Porvoo: Weilin+Göös.

The writer of the blog: Bettina M. Bock

Where and how are easy-to-read (ETR) texts used at the workplace? How can they foster participation in working life? What is meant to make texts comprehensible for people with low-level reading skills or intellectual disabilities? And how consistent is this with current easy-to-read practice in Germany? These were the main questions of the “LeiSA” (= Leichte Sprache im Arbeitsleben) interdisciplinary project at the University of Leipzig, Germany (2014–2018). This project was conducted through collaboration between linguists and social scientists and followed a participatory approach by including adults with intellectual disabilities in the research process.

The sociological sub-project explored how the ETR concept is used in sheltered workshops and integrated workplaces. The team then investigated whether using ETR material in working life has positive effects on the participation of handicapped employees. They found that ETR material alone does not improve occupational participation, but were able to show that it promotes empowerment. However, as the sheltered workshop system does not seem to support these empowerment processes, the use of ETR material at the workplace actually caused a reduction in the satisfaction and motivation of the workshop employees (cf. Goldbach/Bergelt 2019).

In this blog post, I would like to focus on the linguistic sub-project and its empirical investigations. One of the first questions we asked at the beginning of the project in 2014 was: Which linguistic practices do ETR texts employ? What does making texts comprehensible for target groups mean? We collected a corpus of 404 texts (approx. 640,000 tokens) which were either labeled ETR (Leichte Sprache, Leicht lesen) or showed obvious similarities with ETR. We also collected a corpus of 300 texts that were labeled “plain language” (Einfache Sprache) (approx. 780,000 tokens). We then wanted to compare the lexical, grammatical, and propositional characteristics of ETR German to those of plain German. We also wanted to see whether the texts adhered to some of the strict ETR rules (e.g., no negation or genitive case).

The situation in Germany is unique. As in other countries, rulebooks and guidelines suggest how language and texts should be simplified. But in contrast to other countries, these rules are generally not understood as recommendations but as strict norms that have to be followed – if they are not followed, the text cannot be defined as ETR. On the one hand, this widespread understanding leads to rather inflexible, “universal” ETR practices that do not pay much attention to context factors such as the specific target group, text type or situation. On the other hand, there is no real uniform practice. Even texts that commit to a specific rulebook do not necessarily fully follow its norms, as our corpus analyses showed. This specific German situation is undoubtedly an interesting potential field for further sociolinguistic investigations, especially with regard to linguistic ideologies and the status and handling of linguistic norms in society.

The main part of LeiSA’s linguistic sub-project was comprehension studies using two target groups: adults with intellectual disabilities and adults with (internally or externally ascribed) low-level reading skills. We focused on a variety of linguistic levels. In a psycholinguistic study in cooperation with Sandra Pappert (Pappert/Bock 2020), we tested a controversial ETR rule concerning word segmentation. A sample of individuals, some with intellectual disabilities and others with poor reading skills, performed a timed lexical decision task on unsegmented and segmented noun compounds. The compounds were semantically either transparent or opaque. The results of our study show that segmentation has an advantage independent of semantic transparency. At the same time, the main effect of semantic transparency indicates that the meaning of the compounds was accessed. Our results support the practice of segmenting compounds in ETR German.

However, this was not the case in all of our studies. For instance, the results of our examinations of the pragmatic aspects of text comprehension did not support current practices. ETR German has no context- or text type-sensitive rules. Roughly speaking, all texts “look pretty much the same”, both linguistically and visually. In one study we therefore wanted to explore whether people with intellectual disabilities have any concept of text types and whether they are able to capture the text’s pragmatic function when reading (Bock 2019). We reconstructed their situation models and context models from retrospective interviews and from their online commentaries while reading authentic ETR texts. In a second study, we investigated whether the participants with intellectual disabilities and low-level reading skills were able to recognize text types when they could only use visual and haptic text features (Bock 2020). In cooperation with designer Sabina Sieghart, we prepared sheets with typical macro-typographic features, but only dummy text and blurred pictures. Some of these sheets had visual and haptic features, which are typical of ETR German, others had the features of conventional text type designs. We compared the correctness of text type comprehension using a questionnaire and an oral interview. Both studies showed that the vast majority of our participants have a knowledge, either a more or less elaborated, of text type and function, which they were able to activate in our tests. Our comparison of ETR-typical and text type conventional macro-typography shows that conventional visual design is always well recognized, whereas general ETR designs often lead to false text type associations which in turn are likely to be an obstacle to text comprehension.

Currently we are working on an accessible website that introduces the main results of the two sub-projects of LeiSA in an easy-to-understand form. Again, this project is designed participatory and we are working closely together with people with intellectual disability.

References
Bock, Bettina M./Fix, Ulla/Lange, Daisy (Ed.) (2017): „Leichte Sprache“ im Spiegel theoretischer und angewandter Forschung. Berlin. [= „Easy-to-read“ in the mirror of theoretical and applied research.]
Bock, Bettina M. (2019): „Leichte Sprache“ – Kein Regelwerk. Sprachwissenschaftliche Ergebnisse und Praxisempfehlungen aus dem LeiSA-Projekt. Berlin. URL: https://nbn-resolving.org/urn:nbn:de:bsz:15-qucosa2-319592 [= „Easy-to-read“ – no Rulebook. Linguistic results and practical recommendations from the LeiSA-project]
Bock, Bettina M. (2020): Makrotypografie als Verständlichkeitsfaktor. Empirische Studie zum Erkennen von Textsorten am Beispiel der „Leichten Sprache“. In: Zeitschrift für angewandte Linguistik 73, 1-32. doi:10.1515/zfal-2020-2050 [= Macrotypography as a factor for comprehensibility. Empirical staudy on the recognition of text types using the example fo „Easy-to-read“]
Goldbach, Anne/Bergelt, Daniel (2019): Leichte Sprache am Arbeitsplatz. Sozialwissenschaftliche Ergebnisse und Praxisempfehlungen aus dem LeiSA-Projekt. Berlin. URL: https://nbn-resolving.org/urn:nbn:de:bsz:15-qucosa2-383782 [= Easy-to-read at the workplace. Sociological results and practical recommendations from the LeiSA-project]
Pappert, Sandra/Bock, Bettina M. (2020): Easy-to-read German put to test: Do adults with intellectual disability or functional illiteracy benefit from compound segmentation? In: Reading and Writing 33, 1105–1131. doi:10.1007/s11145-019-09995-y