Helsingin yliopisto
Suomen selkokielen tutkimuksen kentällä on otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin viime vuosina, ja kehitys jatkuu kiihtyvään tahtiin. Kaikesta kehityksestä huolimatta on selvää, että tutkimuksen saralla on vielä paljon tehtävää varsinkin käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen saralla. Lähdinkin pro gradu -tutkielmassani selvittämään tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia selkokielen tutkimuksesta ja selkokielen käyttäjien rooleista siinä.
Tutkimukseni lähti liikkeelle tarpeesta löytää vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät suunnitellessani alun perin käyttäjälähtöistä selkokielen tutkimusta. Käyttäjälähtöisestä sekä käyttäjiä osallistavasta tutkimuksesta oli vaikea löytää tietoa, eikä niiden laatimiseen ollut olemassa yhtenäistä ja kattavaa ohjeistusta. Ohjaajani kehotuksesta lähdin käyttäjälähtöisen tutkimuksen laatimisen sijasta tarkastelemaan, miten käyttäjälähtöistä ja osallistavaa selkokielen tutkimusta Suomessa tehdään, ja millaisissa rooleissa selkokielen käyttäjät tutkimuksessa ovat.
Haastattelin tutkimustani varten seitsemää selkokielen tutkijaa. Haastatteluissa käytiin läpi selkokielen tutkimusta myös yleisellä tasolla, mutta varsinainen fokus oli käyttäjien rooleissa sekä käyttäjälähtöisen ja osallistavan tutkimuksen tarkastelussa. Tutkijoiden aitojen tutkimuskokemuksien pohjalta kokosin yhteen parhaita käytäntöjä selkokielen käyttäjälähtöiseen tutkimukseen. Seuraavaksi käsittelen lyhyesti tutkimukseni olennaisimpia huomioita.
Tutkimuksen tila on positiivinen, mutta aina löytyy parannettavaa
Monet tutkijat kuvailivat selkokielen tutkimuksen kasvaneen räjähdysmäisesti erityisesti Klaara-verkoston perustamisen jälkeen. Selkokieli on ollut lukuisten opinnäytetöiden aiheena ja kasvamassa määrin myös väitöskirjatasolla. Vaikka tutkimuksen tila on parantunut merkittävästi, kaikki haastatellut tutkijat kaipaavat yhä lisää tutkimusta aina selkokielen rakenteista lähtien monitieteellisiin sovellutuksiin asti, jotta selkokielen ja sen ohjeistuksien tieteellinen perusta olisi vankempi. Tutkimuksesta kaivataan yhä tarkentavia vastauksia kysymyksiin, kuten ”mitä on selkokieli?”, ”ketkä selkokieltä käyttävät?” ja ”millaista selkokielen tulisi olla?”.
Tutkimuksen melko vähäisen määrän vuoksi monesta selkokieleen ja sen tutkimukseen liittyvästä aiheesta ei toistaiseksi kyetä antamaan tarkkoja vastauksia. Osa haastatelluista tutkijoista ei esimerkiksi halunnut ilmaista mielipidettään tietyistä teemoista tutkimustiedon puutteen vuoksi. Haastatteluissa korostui myös alan terminologian vaihtelevuus, ja samoista ilmiöistä saatettiin käyttää useita eri nimityksiä.
Selkokielen käyttäjiä toivotaan mukaan tutkimukseen
Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että selkokielen käyttäjien asiantuntemusta selkokielestä tulisi hyödyntää yhä enemmän selkokielen tutkimuksessa niin käyttäjälähtöisen kuin osallistavankin tutkimuksen muodossa. Käyttäjiin kohdistuvaa ja osallistavaa tutkimusta pidettiin kuitenkin haastavina. Osa ei pitänyt tutkijoiden tämänhetkistä osaamista riittävänä osallistavan tutkimuksen, kuten kanssatutkijuuden hyödyntämiseen. Niin osallistavan kuin käyttäjälähtöisenkin tutkimuksen haasteisiin toivottiin ratkaisuja tutkimuksen puolelta.
Selkokielen käyttäjien roolit tutkimuksessa vielä varsin vähäisiä
Haastateltavat tunnistivat informanttina sekä tutkimushenkilönä toimimisen selkokielen käyttäjien yleisimmiksi rooleiksi selkokielen tutkimuksessa. Osa mainitsi myös tutkimustulosten pohjalta laadittujen sovellutusten käyttäjän mahdolliseksi rooliksi. Kukaan ei maininnut kanssatutkijuutta tai kokemusasiantuntijuutta selkokielen käyttäjien tämänhetkisiksi rooleiksi tutkimuksessa, mutta monet toivoivat asian muuttuvan tulevaisuudessa osaamisen ja rahoituksen lisääntyessä.
Vaikka selkokielen käyttäjillä ei vielä juurikaan ole Suomen selkokielen tutkimuksessa vakiintuneita rooleja, heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla taas paljastui olevan yllättävän monia rooleja ja tehtäviä käyttäjälähtöisen tutkimuksen kaikissa vaiheissa. He osallistuvat muun muassa tutkimuksen suunnitteluun, arviointiin ja testaamiseen sekä toimivat tukihenkilöinä tutkimustilanteissa. Käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset nousivatkin kaikissa haastatteluissa hyvin merkittäväksi osaksi käyttäjälähtöistä tutkimusta, ja näiden ammattilaisten tietotaitoa pidettiin olennaisena tutkimuksen onnistumisen kannalta.
Parhaita käytäntöjä käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen
Koostin tutkijoiden haastatteluvastausten perusteella parhaat käytännöt -ohjeistuksen käyttäjälähtöiseen selkokielen tutkimukseen. Ohjeistukset perustuvat tutkijoiden aitoihin tutkimuskokemuksiin, ja ne toimivat sellaisenaan alustavana ohjenuorana esimerkiksi opinnäytetyötä tekevälle. Käyttäjälähtöisestä selkokielen tutkimuksesta tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti lisää tietoa niin tutkijoiden kuin selkokielen käyttäjienkin osalta, ennen kuin täysin luotettavia ohjeistuksia voidaan kehittää. Seuraavaksi käsittelen ohjeistuksien olennaisimpia huomioita, mutta halutessasi voit lukea ohjeistukset kokonaisuudessaan pro gradu ‑tutkielmastani (linkki tekstin lopussa).
Perusteellinen suunnittelu ja valmistautuminen nousivat kaikissa haastatteluissa käyttäjälähtöisen tutkimuksen olennaisimmiksi ominaisuuksiksi. Tutkimusprosessin alkuvaiheiden huolellinen toteutus takaa onnistuneen tutkimuskokemuksen selkokielen käyttäjälle, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden tarpeiden yksilöllinen huomiointi on tärkeää, minkä vuoksi tutkijan onkin hyvä tavata osallistujat vähintään kerran ennen tutkimustilannetta. Tapaamiset voivat vähentää myös osallistujan mahdollista ahdistuneisuutta tutkimuksen aikana, kun tutkija on jo entuudestaan tuttu. Ahdistuksen ja ylikuormituksen ennaltaehkäisyyn voidaan hyödyntää myös muita keinoja, kuten tukihenkilön läsnäoloa, riittävää tauottamista ja tutkimuksen järjestämistä osallistujalle tutussa tilassa. Aina huolellisinkaan valmistautuminen ei riitä, ja osallistuja voi kaikesta huolimatta ahdistua tutkimustilanteessa. Tällaisten tilanteiden varalta onkin aina syytä olla varasuunnitelma, jotta osallistujalle ei jää tilanteesta huonoa kokemusta, ja jotta myös tutkija osaa ottaa tilanteen haltuun.
Tutkimukseen liittyvien dokumenttien ja muiden materiaalien olisi hyvä olla vähintään olennaisimmilta osiltaan selkokielellä. Dokumenteille on suositeltua hakea myös selkotunnusta, sillä osallistujat tunnistavat heti selkotunnuksesta, että he voivat ymmärtää tekstin sisällön. Dokumenttien sisältö tulee kuitenkin selittää myös suullisesti selkokielellä, jotta voidaan paremmin varmistua siitä, että osallistuja ymmärtää mitä tutkimuksen aikana tapahtuu. Tutkimuksen vaiheita on tarvittaessa hyvä toistaa useampaan kertaan, ja osallistujille on tutkimuksen aikana mahdollisesti annettava useita tilaisuuksia kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä tutkimuksesta.
Tutkimusasetelmien tai -materiaalien esitestaus kohderyhmän käyttäjillä ei haastattelujen perusteella ole toistaiseksi kovin yleistä, mutta mahdollisuuksien mukaan kaikenlainen pilotointi voi parantaa tutkimuksen onnistumismahdollisuuksia ja positiivisen tutkimuskokemuksen luomista. Esimerkiksi tutkimuksessa käytettäviä materiaaleja voidaan luetuttaa selkokielen käyttäjillä, tai tutkimukseen osallistujille voidaan antaa mahdollisuus harjoitella tutkimukseen osallistumista, mikäli se sopii tutkimusasetelmaan.
Tutkimuksen jälkeen on suositeltavaa tavata tutkimukseen osallistuneet vielä kerran, jotta he voivat tarvittaessa kysyä tutkimukseen liittyviä kysymyksiä ja saavat kuulla heidän avullaan saaduista tutkimustuloksista. Mikäli tutkimukseen osallistui sekä selkokielen käyttäjiä että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia on mahdollisuuksien mukaan hyvä pitää heille eri keskustelutilaisuudet, sillä keskustelun vaikeustaso voi nousta liian korkeaksi ammattilaisten ollessa mukana. Tutkimuksesta voi kertoa selkokielellä myös esimerkiksi liittämällä tutkimuksen oheen selkokielisen tiivistelmän, tai julkaisemalla selkokielisen artikkelin sellaisessa viestintäkanavassa, joka tavoittaa selkokielen käyttäjiä.
Lopuksi
Tutkijoiden haastattelujen perusteella on selvää, että Suomen selkokielen tutkimuskenttä vaatii paljon uusia tekijöitä, yhteneväisyyttä ja monitieteellisyyttä yhä paremman selkokielen kehittämiseksi. Tätä kehitystä ajaa joukko intohimoisia tutkijoita ja asiantuntijoita, joilta löytyy aito palo ja innostus selkokieleen. Suomen selkokielen tutkimuksen tulevaisuus vaikuttaakin varsin valoisalta.
Sini Mäkilä
Kirjoittaja valmistui keväällä 2023 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan englannin kääntäminen ja tulkkaus.
Kirjoitus perustuu pro gradu ‑tutkielmaan:
Mäkilä, Sini (2023): Selkoa selkokielen tutkimuksesta: Selkokielen tutkijoiden näkemyksiä selkokielen tutkimuksesta ja sen suhteesta selkokielen käyttäjiin. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303273186.