Anni Reilä: Selkotekstin vaikutuskeinoja purkamassa

Selkokieltä on Suomessa tutkittu varsin monenlaisin menetelmin ja monenlaisista näkökulmista. Varsin vähälle huomiolle on kuitenkin toistaiseksi jäänyt se, miten selkokielellä käytetään valtaa. Millaista on selkokielisen tekstin retoriikka? Millä tavalla selkeys ja vaikuttavuus kietoutuvat toisiinsa? Miten selkokielellä voidaan puhua esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä? Näitä kysymyksiä tarkastelin pro gradu -tutkielmassani, joka valmistui keväällä 2022.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin kirjoitetun selkokielisen seksivalistuksen retoriikkaa. Halusin tutkia, miten selkokielinen teksti voi pyrkiä vaikuttamaan lukijaansa. Tavoitteeni oli selvittää, onko samoilla kielellisillä muodoilla mahdollista luoda tekstiin sekä selkeyttä että vaikuttavuutta. Tarkastelin myös, voivatko jotkin vaikuttamiskeinot olla ristiriidassa selkokielen periaatteiden kanssa. Tässä hyödynsin retorista analyysiä. Retorisen analyysin tekijä pyrkii kuvaamaan kielellisen vaikuttamisen keinoja. Tutkimuksen kohteena on se, kuinka tekstin lähettäjä pyrkii vaikuttamaan yleisöönsä. Analyysin tekijä voi pyrkiä myös selvittämään, miksi puhuja on käyttänyt tiettyjä tehokeinoja. On mahdollista arvioida sitäkin, miten onnistuneita käytetyt keinot ovat tekstin aiotun yleisön kannalta. (Kakkuri-Knuuttila 1998, 239–240.) Tutkielmassani pohdinkin myös sitä, miten retoriset keinot mahdollisesti toimivat selkolukijan kannalta – arvioni keinojen toimivuudesta perustui siis siihen, miten hyvin ne sopivat yhteen selkokielen periaatteiden kanssa.

Tutkimusaineistoni koostui yhdestä painetusta kirjasta, joka oli yli 150-sivuinen eli varsin laaja. Tasoltaan teksti oli arvioni mukaan vaativaa selkokieltä; jo pituus tekee tekstistä sangen vaativan.

Minua kiinnosti lisäksi se, millä tavalla selkokielinen valistusteksti puhuu erilaisista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Halusin tutkia, toistaako teksti sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä normeja vai purkaako se niitä. Tätä aihetta ei tietojeni mukaan ole aiemmin tutkittu ollenkaan, ja graduni toimiikin avauksena tähän suuntaan. Tässä hyödynsin queer-luentaa, joka on eräänlainen vastakarvaan lukemisen tapa, jolla tekstiin kirjoittuvia normeja on mahdollista tuoda esiin. Tutkimukseni edustaa feminististä tekstintutkimusta, joka on yhteiskunnallista ja avoimesti muutostavoitteellista. Feministiset metodologiat pyrkivät kyseenalaistamaan luonnollistettuja “totuuksia” ja tutkimaan tiedon ja vallan suhdetta (Liljeström 2004, 21). Katson feministisen tutkimusotteen sopivan hyvin selkokielen tutkimukseen, sillä myös selkokielen käytön ja tutkimisen tavoitteena on parantaa ihmisten tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Päädyin siis yhdistämään retorista analyysiä ja queer-luentaa selkokielen teoriaan. Tämä yhdistelmä osoittautui hedelmälliseksi ja sen avulla kykenin analysoimaan tekstiä tavalla, joka toi esiin sellaisiakin selkotekstin piirteitä, joista on puhuttu tähän asti melko rajallisesti.

Retoriset keinot selkokielisessä valistuksessa

Tarkemman analyysin kohteeksi valikoitui seitsemän erilaista retorista keinoa. Niiden jaottelu on jokseenkin karkea ja keinotekoinen, sillä erilaisten keinojen rajat eivät ole selkeät. Keinot myös limittyvät toisiinsa. Nämä tarkastelun kohteeksi valitsemani keinot olivat asiantuntijapuhe ja konsensuksella vahvistaminen, lukijan puhuttelu, sisä- ja ulkoryhmien luominen, tunteisiin vetoaminen, faktuaalistaminen, ääri-ilmaisujen käyttö ja toisto. Huomionarvoista on, kuten Ella Salminen (2018, 75) on todennut, että myös selkokielen käytön itsessään voi nähdä osana tekstin retoriikkaa. Mikäli lukija ei ymmärrä lukemaansa, kaikki muu retoriikka on merkityksetöntä.

Retoristen keinojen peilaaminen selkokielen periaatteisiin osoittautui antoisaksi menetelmäksi. Havaitsin, että monet retoriset keinot nivoutuvat selkokielinen periaatteisiin. Erityisen vahvasti tällaisena esille nousi lukijan puhuttelu. Lukijan puhuttelu on hyvin yleinen ja tehokas retorinen keino. Lisäksi se on erittäin tavallinen keino, jolla selkotekstiin voidaan luoda selkeyttä. Lukijaa puhuttelemalla käsiteltävä asia on mahdollista tuoda lähelle lukijaa ja luoda vaikutelma, että asia koskee häntä ja pätee häneen. Selkokielen näkökulmasta tämä auttaa lukijaa ymmärtämään lukemaansa ja mahdollisesti motivoi jatkamaan tekstin lukemista. Tulokseni ovat linjassa sen kanssa, mitä lukijan puhuttelusta selkoteksteissä tiedetään.

Tekstin selkeys ja vaikuttavuus näkyvät osittain samoissa kielellisissä muodoissa. Käytettyjen retoristen keinojen selkeyttä ja vaikuttavuutta voidaan kuitenkin punnita monesta eri näkökulmasta. Jotkin keinot luovat tekstiin sekä selkeyttä että vaikuttavuutta yksiselitteisemmin kuin toiset. Osa keinoista on selkokielen suhteen varsin neutraaleja, mutta osa on ristiriidassa selkokielen periaatteiden kanssa. Tällaisia ristiriitaisia keinoja olivat esimerkiksi jotkin konsensuksella vahvistamisen keinot. Esimerkiksi Niin kuin tiedät -tyyppinen pohjustus ei lisää tekstin selkeyttä. Sen sijaan sellainen saattaa hämmentää lukijaa, jos hän ei tiedä mainittua asiaa.

Selkokieli ja vallankäyttö

Retoriikkaan liittyy kysymyksiä myös vallankäytöstä, ja näihin kysymyksiin on syytä kiinnittää huomiota. Selkokirjoittaja käyttää valtaa esimerkiksi kohdistaessaan sanansa lukijalle puhuttelun kautta. Käsiteltävä asia ei välttämättä koske lukijaa tai ole sovellettavissa hänen elämäänsä. Etenkin valistavassa tekstissä puhuttelun voi tulkita kertovan lukijalle, mitä hänen pitäisi ajatella tai tuntea:

Seksuaalisuus on tärkeä osa jokaista ihmistä. Se liittyy omaan kehoosi ja sukupuoleesi, se liittyy tunteisiin ja siihen, että haluat olla lähellä toista ihmistä. Haluat rakastua ja rakastaa. Haluat harrastaa seksiä.

Voidaan ajatella, että tällaisen retoriikan tarkoituksena on kertoa lukijalle, että seksuaalisuus, rakkaus ja seksin harrastaminen ovat asioita, jotka kuuluvat myös hänelle. Teksti voi pyrkiä näin validoimaan lukijan intressejä ja kokemuksia. Kääntöpuolena syntyy kuitenkin valta-asetelma, jossa tekstin puhuja kertoo oletetulle lukijalle, mitä tämä tuntee ja haluaa, ja tulee näin normalisoineeksi tietynlaista tuntemista ja haluamista. On tarpeen huomioida, että kielellinen vallankäyttö voi olla myös hyväntahtoista, sillä kielellä voidaan myös ilmaista esimerkiksi arvostusta (Leskelä 2019, 42). Aineistostani löytyy esimerkkejä myös tällaisesta.

Myös esimerkiksi faktuaalistaminen on selkokielen näkökulmasta kiinnostava retorinen keino, johon liittyy vallankäyttöä. Kun asiat faktuaalistetaan, siis muotoillaan kiistattomiksi faktoiksi, syntyy selkokielen näkökulmasta melko yksinkertaisia lauserakenteita. Onhan selkokielisempää sanoa, että x on y, kuin että a:n mukaan x saattaa joissain tilanteissa mahdollisesti olla y. Faktuaalistaminen kuitenkin hämärtää sosiaalisen todellisuuden konstruktiivista luonnetta, eivätkä tällä tavalla esitetyt asiat näyttäydy kiistanalaisina (Jokinen 1999, 129).

Normit näkyvät selkokielisessä valistuksessa

Runsaasti lukijaa puhuttelevassa tekstissä huomioni kiinnittyi siihenkin, milloin puhuttelua ei tapahdu. Tekstissä ei esimerkiksi puhuteltu lukijaa niissä kohdissa, joissa tälle esiteltiin intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus. Tekstin ideaalilukijaksi hahmottui näin ollen ihminen, joka ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Tämä luo tekstiin normatiivisuutta, joka ei välttämättä hahmotu kovin helposti sen paremmin lukijoille kuin selkotekstien laatijoillekaan.

Enemmistöillä ja erilaisilla yhteiskunnallisilla normeilla on tutkimassani tekstissä varsin vahva asema, vaikka teksti pyrkiikin ottamaan huomioon myös vähemmistöjä ja erilaisia suhdemuotoja. Tekstin ideaalilukija ei välttämättä ole vähemmistöön kuuluva edes silloin, kun puhutaan jostakin tietystä vähemmistöstä. Tekstissä on kuitenkin myös kohtia, joissa esimerkiksi ajatusta sukupuolen binäärisyydestä rikotaan. Siitä huolimatta laajasti tarkastellen cissukupuolisuus hahmottui tekstissä normiksi.

Muita tekstistä löytyviä normeja olivat esimerkiksi ajatus siitä, että lukija on kiinnostunut muodostamaan romanttisia ja seksuaalisia suhteita muiden kanssa, ja se, että seksiä harrastetaan nimenomaan oman seurustelukumppanin, ei esimerkiksi kavereiden tai satunnaisten tuttavuuksien kanssa.

Lopuksi

On tarpeen kiinnittää huomiota siihen, miten selkokielellä voidaan puhua erilaisista vähemmistöistä kunnioittaen vähemmistöjen tapoja määritellä itse itsensä. Monet ilmaisutavat, joita vähemmistöihin kuuluvat ihmiset suosivat, eivät sellaisenaan ole selkotekstissä mahdollisia. Tärkeää olisi myös, että puhutteluvalinnat mahdollistaisivat lukijaposition löytämisen myös sellaiselle lukijalle, joka itse kuuluu esimerkiksi sukupuolivähemmistöön.

Olisi myös hyvä, että selkokirjoittajan käyttämästä vallasta puhuttaisiin enemmän, sillä vallankäyttö ei todennäköisesti usein ole erityisen tietoista. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiinkin kenties selvittää sitä, kuinka tietoisia selkokirjoittajat ovat niistä vallankäytön kysymyksistä, joita selkotekstien tuottamiseen liittyy. Olisi tärkeää saada lisää tietoa myös siitä, millaista retoriikkaa erilaisissa selkoteksteissä on käytetty. Toisenlainen aineisto tuottaisi varmasti toisenlaisia tuloksia myös sen suhteen, millä tavoin selkeys ja vaikuttavuus nivoutuvat toisiinsa.

Anni Reilä, Selkokeskus

Tekstiesimerkki teoksesta:

Marttinen, Tittamari 2019. Seksistä selkoa. Avain, Helsinki.

Lähteet:

Jokinen, Arja 1999. Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. – Diskurssianalyysi liikkeessä, s. 126–159. Toim. Arja Jokinen, Kirsi Juhila ja Eero Suoninen. 3. painos. Vastapaino, Tampere.

Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa 1998. Retoriikka. – Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, s. 233–272. Toim. Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila. Gaudeamus, Helsinki.

Leskelä, Leealaura 2019. Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry / Oppimateriaalikeskus Opike, Helsinki.

Liljeström, Marianne 2004. Feministinen metodologia – mitä se on? – Feministinen tietäminen: Keskustelua metodologiasta, s. 9–21. Toim. Marianne Liljeström. Vastapaino, Tampere.

Salminen, Ella 2018. Vaikuttava tiedote. Selkokieli ja retoriikka Maahanmuuttoviraston asiakas- ja lehdistötiedotteissa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.