On keskiviikkoaamu. Minerva-tori täyttyy pulisevista opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Alkamassa on kurssi Kohti tutkivaa työtapaa. Mitähän tämä kurssi pitää sisällään ja kuinka tästä suoriutuu? Tilan etualalla seisoo kaksi tavallaan hauskan ja helposti lähestyttävän näköistä miestä, jotka lupaavat heittää kuutiolla, jos uskallata kysyä jotain.
Muutamaa tuntia myöhemmin opiskelijat on tunteitakin herättäneen ryhmiinjakoprosessin tuloksena jaettu ryhmiin. On aika paneutua ensimmäisen oppimistehtävän pariin. Aika tehtävän parissa sujahtaa siivillä. Viime tingassa muistamme kerätä yhteen käyttäjätunnukset ja sähköpostit blogiin lisäämistä varten. Whatsapp-ryhmäkin ehditään kasata. Mutta mitä jäi käteen ensimmäisestä kurssikerrasta? Millaisin miettein ryhmäläisemme lähtevät tutustumaan tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan?
”Kurssin alkuinfon aikana en ollut varma olinko oikeasti yliopistolla paneutumassa tutkimuksen saloihin vai katsomassa stand up-esitystä, sillä meininki lavalla oli huikean hauska. Ihanaa nauraa näin paljon heti aamusta! Odotukset tätä kurssia kohtaan nousivat heti. En ole aiemmin tehnyt mitään suurempaa tutkimustyötä, joten tunnen itseni täysin noviisiksi, jolla on vielä paljon kaikkea opittavana. Ensivaikutelma kurssin sisällöstä oli kaikin puolin kiinnostava, ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea pääsemme ryhmämme kanssa tekemään seuraavien kertojen aikana. Suurella mielenkiinnolla odotan erityisesti tulevaa tutkijatenttiä. Tehdään tästä kurssista koko syksyn paras!” Noora/Hilipitapit
“Hyvin nopeasti havaitsin, että tutkimusongelman määrittely vaatii paljon harkintaa, aikaa ja työtä. Silta-sanomien lööppi herätti jo itsessään paljon kysymyksiä ja erilaisia mahdollisia tutkimuksen aiheita. Kun saimme ryhmässämme muotoiltua tutkimusongelman yhdeksi kysymykseksi, heräsi taas lisää kysymyksiä. Miten määrittelemme laadun, onko joku muu jo määritellyt sen meitä ennen? Miten rajaamme tutkittavan aiheen riittävän tarkasti? Tuntui, että löydettyämme tai päätettyämme yhden vastauksen, heräsi taas joukko uusia tarkentavia kysymyksiä. Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.” Liisa/Hilipitapit
”Mitä opin tänään? Sen, että ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” Tuija/Hilipitapit
”En ole koskaan aiemmin tehnyt tutkimuksia, joten olen aivan uuden asian parissa. Pidän kurssin suunnitelmasta, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsikädessä. Näin pääsen/ joudun käyttämään tietoani heti ja se jää paremmin muistiin. Toimivan ryhmämme jäsenenä sain ihailla ja oppia ryhmänjäsentemme erilaisista vahvuuksista. Tästä on hyvä jatkaa…” Sisko/ Hilipitapit
“Vähäiseltä tuntuvat luennot ja ryhmätyöt näin opiskeluiden alkuun motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa aina, kun sitä on saatavilla. Olen ikään kuin täpinöissä odottaen seuraavaa luentoa, alkavaa kurssia tai ryhmätyötä. Toisaalta, vaikka kalenterissa on sopivasti väljää, niin silti tässä ollaan ihan kiskalla. Kaikkien kurssien aloitukset jännittää mukavasti. Ehkä sen takia ilmassa oli ukkosta. Jännitys laukesi, kun kaksi asiallista, mutta rennon oloista kurssin vetäjää kertoi kasuaalisti kurssista. Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat huoneessa puolelta toiselle. Ongelmia ongelmien perään, kysymyksiä ja jatkokysymyksiä ilman vastauksia, tuntematonta ammattisanastoa ja nopea vauhti… Välillä ajattelin, että missä mä oikein olen. Silti oli kivaa tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä tämän ryhmän kanssa. Ehkä me kaikki olemme jo tutkijoita, mutta me ei sitä vielä tiedetä?” Joni/Hilipitapit
”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on mielestäni kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä eli se curriculum – Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” sai virallisen lähtöstartin. Mielessäni alkoi hahmottua itseäni kiinnostavat tutkimusalueet ja Gloria – tutkijavieras Australiasta kertoi omasta kiinnostavasta tutkimusaiheestaan. Saimme mahdollisuuden alkaa tutustua itse tutkimustyöhön motivoivan ja monipuolisen ryhmätyöskentelyn ensimmäisen virallisen tehtävän myötä ja saimmekin hienosti yhdessä ensimmäisen tehtävän alulle monien rakentavien pedagogisten ajatusten ja näkökulmien kera – olemme siis yhdessä sillä raviradalla!” Annika/Hilipitapit
“Tunnelma luennon alussa oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Hyvän fiiliksen kanssa oli mukava jatkaa tutkimuksen suunnittelun pariin. Meille tuli ihana ryhmä, missä rohkeasti ja avoimesti nostettiin esille erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Aluksi tehtävän hahmottaminen tuntui hankalalta, mutta keskustellessa aiheemme alkoi hahmottumaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia ryhmätapaamisia, missä pääsee jatkamaan tutkimuksen rungon suunnittelua.” Jasmin/Hilipitapit
“Olen peloissani, suorastaan kauhuissani Kohti tutkivaa työtapaa kurssista, tuntuu etten näe metsää puilta vaikka kuinka keskityn luennoitsijoihin ja sittemmin tehtävän antoon, ainut mikä estää minua kapsahtamasta sudenkuoppaan on ihanat, älykkäät ja auttavaiset ryhmäläiseni. Olen täysin poissa mukavuusalueeltani mutta koen, että uskallan ja voin keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiani. Ryhmäni kanssa olen enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ehkä voin jossain vaiheessa minäkin todeta, että “heureka”.” Lea/Hilipitapit
”Luennon ensimmäinen rohkea opiskelija, joka sai mikkikuution lennokkasti syliinsä, kysyi reippaasti luentokalvolla mainituista ’kasvatustieteiden lähitieteistä’. Mietin heti psykologiaa, joka mielestäni kulkee käsi kädessä kasvatustieteiden kanssa, koska molemmat tieteenalat pyrkivät ymmärtämään ihmisen tunteita, ajatuksia, käyttäytymistä, oppimista, jne. ja niiden syntyä ja kehitystä. Tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti minua paljon psykologianopinnoistani, joissa olen työskennellyt samankaltaisten tehtävien parissa aikaisemmin. Mielestäni sisäinen validiteetti on yksi suurimmista kompastuskivistä tutkimusmentelmää valittaessa. Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on niin monia muuttujia, joita emme pysty kontrolloimaan. Ihminen on yksilö, jonka sen hetkiset tunteet, ajatukset ja elämäntilanne ovat tutkijalta piilossa, mutta voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja täten tutkimustuloksiin. Toivon, että tämä kurssi avaa tätä olennaista ongelmaa, ja voin sen kautta omaksua tutkivan työtavan opiskeluiden aikana, kandintyötä kirjoittaessa ja myöhemmin työelämässä.” Erika/Hilipitapit
“Ensimmäiseen luentoon ja ryhmätyöhön oli varattu paljon aikaa, mutta eihän se tuntunut riittävän, kun käsiteltäviä asioita oli paljon, ja kiinnostus aiheeseen kova. Monet tutkimuksen tekemisen käytäntöihin liittyvät asiat vaikuttavat vielä haastavilta, mutta toivon että tämän kurssin avulla saan sen tunteen, että kokonaisuus alkaa olla hallinnassa. Tämän ryhmän kanssa pääsimme jo todella rakentavaan keskusteluun, projektimme lähti lennokkaasti alkuun.
Erityisen avartavaa oli kuunnella vierailevan tutkijan näkemyksiä hänen tutkimusalueestaan, joka kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Tunteiden ilmaisemisemisesta, ulospäinsuuntautumisesta ja draaman sisällyttämisestä vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella paljonkin. Meillä usein spontaaneja aloitteita enemmän hillitään kuin rohkaistaan ja ruokitaan, vaikka kasvattajana juuri niihin pitäisi tarttua. Vaikka suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen tasoa ihaillaan maailmalla, on meilläkin opittavaa muilta. Ehkä se antoi jo vähän suuntaa sille, mistä aihealueesta haluaisin oman kanditutkielmani tehdä.” Hanna/Hilipitapit
