Kirjoittajan arkistot:Deleted User

Tietoja Deleted User

Special user account.

Ensimmäinen ryhmäkerta

Moikka kaikki opiskelijakaverit!

Kohti tutkivaa työtapaa – kurssilla saimme valita meitä kiinnostavat aiheet, joiden mukaan ryhmät ryhmätyötunteja varten koottiin. Valitsimme aiheen ”Lasten temperamentilla ja tuen tarpeilla on vain vähäinen yhteys lapsen kognitiiviseen suoriutumiseen”. Aihe herätti meissä jokaisessa paljon ajatuksia, joten heti ryhmäytymisen alussa kävimme paljon kiivasta keskustelua. Ryhmässämme kyseenalaistettiin, ihmeteltiin, kyseltiin ja otettiin selvää sekä naurettiin. Oli mahtavaa huomata, miten innostuneita kaikki olivat heti alkuhetkistä lähtien. Monella oli kokemusta tutkimusten teosta jo lukioajoilta, mutta joukosta löytyi myös niitä, joilta kokemusta löytyy enemmän “tutkimuskentältä” eli useamman vuoden kokemusta pienten lasten kanssa työskentelystä. Toivomme, että tulevien ryhmätyötuntien aikana pystymme erilaisilla näkökulmillamme täydentämään toisiamme. 

Tehtävänantona oli selvittää, millä tutkimustavalla lähtisimme tutkimaan kyseistä väitettä. Aihetta oli mielestämme helpointa lähestyä kvalitatiivisesti suhteellisen pienellä otannalla, koska kvantitatiivinen tutkimus vaatisi suuremman joukon sekä pidemmän ajanjakson tutkimukselle. Totesimme myös, että temperamentin yhteyttä kognitiiviseen suoriutumiseen olisi hankala mitata ainoastaan tilastollisesti esimerkiksi lomakkeilla, koska tarvitaan fyysinen läsnäolo tutkittavan kohteen kanssa. Ajatuksena oli, että saadaan yleiskatsaus pienestä ryhmästä lyhyellä aikavälillä, joten menetelminä käyttäisimme havainnointia ja haastatteluja. Lapsia havainnoitaisiin heidän toimiessaan sekä yksin että ryhmässä. Haastatteluilla selvitettäisiin ensisijaisesti vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden näkemystä lasten kognitiivisesta suoriutumisesta. 

Ensimmäisellä ryhmätunnilla saimme projektin hyvin käyntiin. Jaettuamme ajatuksia aiheesta, aloimme hahmottelemaan tutkimuksen rakennetta ja luonnetta. Tiedonkeruumenetelmien lisäksi pohdimme myös tutkimuksen haasteita ja saimme aikaan rakentavaa keskustelua monesta eri näkökulmasta.  

Seuraavaksi lähdemme rakentamaan tarkempaa tutkimussuunnitelmaa. 

  

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka 

Ensitapaamisen tunnelmia

Moikka kaikille!

Nyt on kaksi viikkoa yliopistoa takana, ja alkujännityksestä on selvitty. Yliopiston rytmiin ja luentoihin alkaa pikkuhiljaa tottua. Vaikka yliopisto onkin uusi ympäristö, tuntuu se jo aika kotoisalta. Eri kursseilla on syntynyt myös hyviä keskusteluja luennoitsijoiden puheenvuorojen ohella. On tärkeää, että keskustelunaiheita löytyy ja myös me opiskelijat saamme jakaa ajatuksiamme. Innolla siis odotamme, mitä tuleva tuo!

Tällä viikolla oli ensimmäinen Kohti tutkivaa työtapaa -luento. Mieleen jäi erityisesti Glorian puheenvuoro. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka hän on kiertänyt eri puolilla maailmaa tutkien samalla varhaiskasvatusta. Lisäksi Gloria kertoi, kuinka suomalaiset ovat hyvin vakavia. Kuitenkaan samaa ei voi sanoa lapsista. Tällaiset kulttuuriset tavat opitaan vasta myöhemmin iän myötä.

Luennolla jokainen sai itse päättää mielenkiintoisista tutkimusartikkeleista yhden, jota tällä kurssilla lähdetään ryhmässä työstämään. Meidän ryhmäläisiä kiinnosti eniten artikkeli “Tutkija varoittaa: Lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa perusteella.” Aihe herätti paljon keskustelua ryhmässämme. Aloimme heti pohtimaan, millaisilla tavoilla voisimme lähteä tutkimaan kyseistä aihetta. Lukuisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme kuitenkin kvantitatiiviseen tutkimukseen, jossa pohdimme esimerkiksi, vaikuttaako koulutusasema oletuksiin. Ryhmämme päätyi kahteen hypoteesiin: mitä korkeammin koulutettu, sitä avarakatseisempi, sekä mitä enemmän eroaa ulkonäöllisesti, sitä isommat oletukset.

Keskustelimme ryhmätunnilla aktiivisesti myös monikulttuurisuuteen liittyen, ja syntyi monia mielenkiintoisia näkökantoja asiaan. Edistyimme hyvin oppimistehtävän suhteen, ja pilkoimme myös ryhmämme vastaamaan tietyistä tehtävistä -vaikka tietysti ryhmänä työskennelläänkin. Kaiken kaikkiaan luennolta ja ryhmäosuudelta jäi hyvin positiivinen fiilis ja odotamme innolla tulevaa tutkijatenttiä!

 

Roosa, Sanna, Jonna, Lotta, Serafina, Lotta, Susanna, Laura, Maija ja Ronja

Lasten kapasiteetti tuottaa ymmärrettävää tekstiä on suurempi kuin osaamme ajattellakkaan

KTT 1 tehtävä “ Lasten kapasiteetti tuottaa ymmärrettävää tekstiä on laajempi kuin osaamme ajatellakaan ”
Tutkimus, jota ryhmämme käsittelee ei ehkä ollut se kaikkein suosituin. Kuitenkin meille, jotka sen valitsimme, oli melko nopeasti selvää että tässä sitä on jotain mielenkiintoista. Aliarvioimmeko lasten kykyjä? Tarjotaanko liian vähän ohjausta, tukea ja mahdollisuuksia lasten kehittyä kielellisesti? Saavatko lapset tarpeeksi haasteita tekstin tuottamiseen? Huomioidaanko lasten kielelliset mahdollisuudet muunkielisten osalta tasa-arvoisesti? Huomataanko lukivaikeudet tarpeeksi ajoissa? Ideoita ja kysymyksiä lenteli ja kun saatiin tekniset asiat synkronoitua päästiin alkuun. Vaikka valmista ei ihan vielä ole tarjota luettavaksi niin jotain kuitenkin.

Pohdintoja: * Minkä ikäisistä lapsista on kyse ?
* Pitäisikö opetus aloittaa aikaisemmin kuin ensimmäisellä luokalla?
* Mitä tekstin tuottamisella tarkoitetaan tutkimuksessa ( kirjoittaminen, sanelu yms ) ?
——–> voi olla monimuotoista piirretty, laulettu yms (MOI hanke )
Minkälaista opetusta kielellisen kehityksen suhteen tehdään päiväkodeissa ja miten sitä voisi kehittää?
Miten määritellään kapasiteetti ja tuottavan tekstin määritelmä?
Esim.saduttaminen, onko tuottavaa tekstiä, kun lapset keksivät päiväkodeissa tarinoita, jotka kirjoitetaan ylös
http://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/mita-tarkoittaa/artikkeli-sara-sintonen-ja-kristiina-kumpulainen-monilukutaito-moninaisuutena-toimintana-ja-osallisuutena/ Tässä artikkelissa pohditaan erilaisia tekstin tuottamisen muotoja, kirjoittajat HY lehtoreita
Lukivaikeudet: miten vaikuttaa tutkimukseen, jos lapsella on lukivaikeuksia, vaikuttaako tutkimukseen
Keskitytäänkö yhteen metodiin, vai onko käytössä monenlaisia tutkimustapoja?
Mikä on ymmärrettävää tekstiä?
Miten rajataan tutkittavat?
Minkälaisia kokemuksia tuottavan tekstin luomisesta: omat kokemukset ja työelämän pohdinnat
Tutkimuksen pituus.
Pystyykö tekstin tuottoa tutkimaan ilman että lapsi ymmärtää puhetta?
Mihin tekstin tuottaminen on yhteydessä?
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/99793/OT%20Maanselka.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Miten tutkitaan:
Paikka ja ympäristö:
-miten vaikuttaa koti/päiväkoti; sosiaalinen ympäristö
Minkä ikäisille tutkimussuunnitelma rajataan?
Voiko tuottava teksti olla leikkimistä? Kertomus? Puhetta?
Kuvakorttien avulla käytännön tutkimista: Lapsille kuvakortteja: kuinka monesta sanasta koostuu, mikä lasketaan tarinaksi/tekstiksi. Lasketaanko tarinan kertominen korteilla tekstin tuottamiseksi?
Kaksikielisyys; tuottaa tekstiä kahdella kielellä
Ehdotus tutkimukseen: kirjuri, joka kirjaa lasten tuottamaa tekstiä–
Tutkimus olisi hyvä toteuttaa leikkiin piilottaen -> Tarinan luomisen konteksti eri tavoilla
Leluja avustamassa tarinan tuotossa.
Roolileikki tai muu leikki, joka testaa luovuutta.
Varhaiskasvatusope-opiskelijoiden tutkimussuunnitelma
Kuva välineenä, mistä lähtökodista lähdetään liikkeelle
Huomioidaan rajoitukset, pelot yms.vaikuttavat tekijät lapsen rohkeuteen ja luovuuteen
Vasu-näkökulma: mitä oppimisen osa-alueet
Tutkimuskysymys: Tutkitaan 6-vuotiaiden kykyä tuottaa tekstiä
Esim. video: Mitä tässä sinun mielestäsi tapahtuu, osaako tämän ikäiset kertoa, mitä videolla tapahtuu? Sarjakuvatyyli yms.
Saako lapsi tietää, että tämä osallistuu tutkimukseen vai yritetäänkö pitää asia piilossa siltä varalta että se vaikuttaisi tuloksiin.
Annetaanko lapselle jokin ulkoinen motivaattori esim. Tikkari osallistumisesta
Mahdollinen hyöty: motivaation parantuminen
Halutaanko teettää samanlainen testi kaikille vai yritetäänkö jakaa porukkaa vaikka kahdenlaisilla testeillä mahdollista vertailua varten?
Tutkimusidea: Annettaan lapselle sarjakuva, jossa puhekuplat ovat tyhjät ja tämän tehtävä on täyttää omatoimisesti (tai aikuisen avustuksella jos ei osaa kirjoittaa) puhekuplat. Tarinan järkevyydestä ja sanojen laajuudesta voidaan lajitella ainakin kolmeen kategoriaan. Ei mitään tolkkua teksissä eli puhekuplien sanoma ei yhtään sovi kuvien kanssa. Teksti sopii sarjakuvan sanomaan, mutta teksti on todella simppeliä kuten yksittäisiä sanoja repliikkien sijasta. Hyvä kokonaisuus eli tarina on järkevä ja sieltä löytyy lauseita tai niitä muistuttavia alkuja.

Kuten yltä voi huomata on tutkimuksen rajaamisessa vielä tekemistä aiheen ollessa niin laaja ja mielenkiintoinen, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Emil, Sari, Samuli, Jesse, Hanifi, Aida, Heini, Keshika ja Antti.

 

Blogimerkintä ensitapaamiselta

Aloimme käsitellä ryhmämme kanssa saamaamme tutkimusteemaa Pedagogiikan hukkaamat lapset. ”Lööppi” kuului: ”Lasten toimijuuteen keskittyminen vie opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Missä nämä lapset ovat?”.

Teema oli jollakin tavalla puhutellut jokaista ryhmämme jäsentä, ja kaikki kokivat aihepiirin tärkeäksi ja tutkimisen arvoiseksi. Keskustelimme kokemuksistamme siitä, miten usein olemme havainneet osan lapsista jäävän vähemmälle huomiolle kuin toiset, niin aikuisen ja lapsen kuin lasten välisissä vertaissuhteissa. Pohdimme ajatuksia heitellen, mistä se johtuu. Esiin nousivat esimerkiksi temperamenttierot, lasten eri taito- ja kehitystasot ja kotitaustojen erilaisuus ja sitä kautta lasten erilainen valmius toimijuuteen.

Seuraavaksi etsimme määrittelyjä toimijuuden käsitteelle. Löysimmekin muutamia hyviä määrittelyjä, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen käsitteen merkityksestä. Esimerkiksi Lehtisen mukaan se tarkoittaa lapsen voimavaroja ja toimintamahdollisuuksia omassa ympäristössään, yhtä paljon kykyä kuin lupaa tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan.

Pohdimme toimijuuteen liittyen myös sitä, mikä jää huomaamatta eli ei näy, kuulu tai herätä huomiota, kun keskitytään toimijuuteen. Arvelimme, että tässä tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsen toimijuus ei ole kovin ’aktiivista’ ja hänen hyvinvointinsa päiväkotiympäristössä on sen vuoksi uhattuna, sillä kuten Lehtisenkin tutkimuksessa sanottiin voimavarat ja niiden käyttö on suorassa yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Ja lapsen hyvinvointi kehittyy aikuisen ehdoilla niin, että kuinka hyvin aikuinen huomioi lapsen näkemykset ja pyrkimykset. Pohdimme myös, onko lööppimme sanamuoto kenties huono ja voisiko lööpin itseasiassa tarkoittama ajatus olla seuraava: ”lasten ’aktiiviseen’ toimijuuteen keskittyminen vie huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota”? Tällöin keskittyisimme edelleen toimijuuteen, mutta olennaista olisikin tilanteet, joissa se puuttuu jostain syystä. Tätä ajatusta rakentelimme eräänlaiseksi tutkimuksemme tarkoitukseksi tai lähtökohdaksi, eli miten lisätä vähemmän aktiivisten lasten voimavaroja ja avata heille väyliä toimijuuteen? Koimme hieman hankalaksi lööpin ymmärtämisen.

Lisäksi mietimme, onko toimijuus ”portaittainen ja liukuva” käsite/määre, jolloin tietyissä tilanteissa sitä voi olla liian vähän ja tietyissä liikaa? Silloin opettajan tehtäväksi muodostuisi säädellä lasten toimijuutta ei vain vahvistaen ja rohkaisten arempia vaan myös toisinaan rauhoitellen ja ’toppuutellen’ innokkaimpia ja ikään kuin tällä säätelyllä luoden tasapainoa ryhmän jäsenten vaikutusmahdollisuuksiin.

Keskustelimme myös tietyistä aiemmista tutkimuksista ja lähteistä, joita voisimme käyttää apuna tutkimuksessa. Mainittiin mm. Irmeli Järventien ”Päivänsäde vai menninkäinen? Identiteettien kasvattaminen eriarvoisuuden puutarhoissa” -artikkeli sekä Anna-Riitta Lehtisen väitöskirja ”Lasten kesken – lapset toimijoina päiväkodissa” (2000). Muitakin lähteitä arveltiin tarvittavan ja sovimmekin, että ennen seuraavaa tapaamista
jokainen tekee tiedon hakua lähteiden ja määritelmien sekä tutkimusmenetelmän osalta.

Tästä se lähtee, inspiroivaa olla mukana!

’Pedagogiikan hukkaamat’/Ritva, Jutta, Susanna, Anita, Inkeri ja Sindre

Pohdintaa ja suunnittelua

Blogikirjoitus vko 37 

  

Aloitimme ryhmämme kanssa työstämään tutkijan väitettä ”Myötätunto on varhaiskasvatuksen ytimessä. Kuitenkin keinot sen edistämiseksi ovat usein ongelmallisia” Lähdimme käsittelemään väitettä, koska mielestämme myötätunto on tärkeä sekä mielenkiintoinen osa varhaiskasvatusta. 

Käsittelimme ryhmän kanssa käsitettä myötätunto ja sen tarkoitusta. Myötätunnolla tarkoitetaan toisen huomioon ottamista, tekoja sekä empatian tunnetta, joka herää toista kohtaan kärsimyksen hetkellä. Pohdimme myös, miksi keinot myötätuntoa kohtaan ovat tutkijan väitteen mukaan ongelmallisia.  

Ensimmäisen ryhmäkerran aikana saimme luotua tutkimuksellemme suunnitelman sekä jaettua jokaiselle omat tehtävät. Jaoimme ryhmän kesken tutkimuksen osa-alueisiin liittyviä tehtäviä ja kävimme läpi jokaisen tehtävän sisällön. Suunnitelmamme mukaan aiomme toteuttaa tutkimuksen havainnoimalla sekä kyselytutkimuksen avulla. Selvitämme esimerkiksi, vastaako tutkijan väite kentän kokemuksia? 

Kaiken kaikkiaan pääsimme hyvään alkuun ryhmämme kanssa tutkimuksen suunnittelussa.  

 

Ryhmä 9: Tiia, Anna-Maria, Emma, Ella, Suvi, Kaisa, Milla, Sara, Liina, Salla

Tavallaan ylipainoiset

Ylipaino kuriin!

11.9.2019 

Lähitapaamisessa meille kerrottiin, että luennon tauon jälkeen valitsisimme aiheet tehtävää varten. Luennoitsijat olivat laittaneet lööppejä ympäri Minerva-torin seiniä. Meillä oli 7,5 minuuttia aikaa käydä lukemassa kaikki lööpit läpi, ja päättää minkä haluaisimme valita omaksi aiheeksi. Ajan käydessä loppuun opiskelijat olivat hakeutuneet haluamiensa lööppien eteen, ja osa joutuneet tyytymään niihn missä tilaa oli. Odotimme lähtölaukausta, jolloin voisimme laittaa nimemme varauslistoihin. Jännitys tiivistyi odotuksen edetessä ja ajan käydessä vähiin. Ehtisimmekö kirjoittaa nimemme listaan, kun lööppiin oli muitakin halukkaita ja jonoa tuvan täydeltä?

Erittäin vapaamielisen, ja kummallisesti ei-digitalisoidun, valintatilanteen jälkeen valitsimme aiheeksi lööpin “Ylipaino kuriin! Huomio lasten sydän ja hengityselinten kuntoon!”. Nyt meidän olisi tarkoitus pohtia aihetta ja sen merkitystä kasvatuksen näkökulmasta. 

Mielestämme saimme hyvät ryhmä toverit ja ideoita lenteli heti alusta alkaen, ehkä jopa liikaakin. Jouduimme jo alkuun pohtimaan, miten rajaisimme tutkimuskysymysten aihealuetta. Pääsimme upeasti alkuun sekä yhteisymmärrykseen ja odotamme ryhmätyön etenemistä innolla.

Ryhmä 1/ Julia, Laura, Elisa, Johannes, Milena, Lotta, Anna, Nea, Maria & Emilia

Hilipitappien mietteitä kurssista

On keskiviikkoaamu. Minerva-tori täyttyy pulisevista opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Alkamassa on kurssi Kohti tutkivaa työtapaa. Mitähän tämä kurssi pitää sisällään ja kuinka tästä suoriutuu? Tilan etualalla seisoo kaksi tavallaan hauskan ja helposti lähestyttävän näköistä miestä, jotka lupaavat heittää kuutiolla, jos uskallata kysyä jotain.

Muutamaa tuntia myöhemmin opiskelijat on tunteitakin herättäneen ryhmiinjakoprosessin tuloksena jaettu ryhmiin. On aika paneutua ensimmäisen oppimistehtävän pariin. Aika tehtävän parissa sujahtaa siivillä. Viime tingassa muistamme kerätä yhteen käyttäjätunnukset ja sähköpostit blogiin lisäämistä varten. Whatsapp-ryhmäkin ehditään kasata. Mutta mitä jäi käteen ensimmäisestä kurssikerrasta? Millaisin miettein ryhmäläisemme lähtevät tutustumaan tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan? 

 ”Kurssin alkuinfon aikana en ollut varma olinko oikeasti yliopistolla paneutumassa tutkimuksen saloihin vai katsomassa stand up-esitystä, sillä meininki lavalla oli huikean hauska. Ihanaa nauraa näin paljon heti aamusta! Odotukset tätä kurssia kohtaan nousivat heti. En ole aiemmin tehnyt mitään suurempaa tutkimustyötä, joten tunnen itseni täysin noviisiksi, jolla on vielä paljon kaikkea opittavana. Ensivaikutelma kurssin sisällöstä oli kaikin puolin kiinnostava, ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea pääsemme ryhmämme kanssa tekemään seuraavien kertojen aikana.  Suurella mielenkiinnolla odotan erityisesti tulevaa tutkijatenttiä. Tehdään tästä kurssista koko syksyn paras!” Noora/Hilipitapit 

 “Hyvin nopeasti havaitsin, että tutkimusongelman määrittely vaatii paljon harkintaa, aikaa ja työtä. Silta-sanomien lööppi herätti jo itsessään paljon kysymyksiä ja erilaisia mahdollisia tutkimuksen aiheita. Kun saimme ryhmässämme muotoiltua tutkimusongelman yhdeksi kysymykseksi, heräsi taas lisää kysymyksiä. Miten määrittelemme laadun, onko joku muu jo määritellyt sen meitä ennen? Miten rajaamme tutkittavan aiheen riittävän tarkasti? Tuntui, että löydettyämme tai päätettyämme yhden vastauksen, heräsi taas joukko uusia tarkentavia kysymyksiä. Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Liisa/Hilipitapit 

”Mitä opin tänään? Sen, että ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” Tuija/Hilipitapit 

”En ole koskaan aiemmin tehnyt tutkimuksia, joten olen aivan uuden asian parissa. Pidän kurssin suunnitelmasta, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsikädessä. Näin pääsen/ joudun käyttämään tietoani heti ja se jää paremmin muistiin. Toimivan ryhmämme jäsenenä sain ihailla ja oppia ryhmänjäsentemme erilaisista vahvuuksista. Tästä on hyvä jatkaa…” SiskoHilipitapit 

 “Vähäiseltä tuntuvat luennot ja ryhmätyöt näin opiskeluiden alkuun motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa aina, kun sitä on saatavilla. Olen ikään kuin täpinöissä odottaen seuraavaa luentoa, alkavaa kurssia tai ryhmätyötä. Toisaalta, vaikka kalenterissa on sopivasti väljää, niin silti tässä ollaan ihan kiskalla. Kaikkien kurssien aloitukset jännittää mukavasti. Ehkä sen takia ilmassa oli ukkosta. Jännitys laukesi, kun kaksi asiallista, mutta rennon oloista kurssin vetäjää kertoi kasuaalisti kurssista. Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat huoneessa puolelta toiselle. Ongelmia ongelmien perään, kysymyksiä ja jatkokysymyksiä ilman vastauksia, tuntematonta ammattisanastoa ja nopea vauhti… Välillä ajattelin, että missä mä oikein olen. Silti oli kivaa tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä tämän ryhmän kanssa. Ehkä me kaikki olemme jo tutkijoita, mutta me ei sitä vielä tiedetä?”  Joni/Hilipitapit  

”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on mielestäni kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä eli se curriculum – Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” sai virallisen lähtöstartin. Mielessäni alkoi hahmottua itseäni kiinnostavat tutkimusalueet ja Gloria – tutkijavieras Australiasta kertoi omasta kiinnostavasta tutkimusaiheestaan. Saimme mahdollisuuden alkaa tutustua itse tutkimustyöhön motivoivan ja monipuolisen ryhmätyöskentelyn ensimmäisen virallisen tehtävän myötä ja saimmekin hienosti yhdessä ensimmäisen tehtävän alulle monien rakentavien pedagogisten ajatusten ja näkökulmien kera – olemme siis yhdessä sillä raviradalla!” Annika/Hilipitapit 

 Tunnelma luennon alussa oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Hyvän fiiliksen kanssa oli mukava jatkaa tutkimuksen suunnittelun pariin. Meille tuli ihana ryhmä, missä rohkeasti ja avoimesti nostettiin esille erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Aluksi tehtävän hahmottaminen tuntui hankalalta, mutta keskustellessa aiheemme alkoi hahmottumaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia ryhmätapaamisia, missä pääsee jatkamaan tutkimuksen rungon suunnittelua.” Jasmin/Hilipitapit 

 “Olen peloissani, suorastaan kauhuissani Kohti tutkivaa työtapaa kurssista, tuntuu etten näe metsää puilta vaikka kuinka keskityn luennoitsijoihin ja sittemmin tehtävän antoon, ainut mikä estää minua kapsahtamasta sudenkuoppaan on ihanat, älykkäät ja auttavaiset ryhmäläiseni. Olen täysin poissa mukavuusalueeltani mutta koen, että uskallan ja voin keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiani. Ryhmäni kanssa olen enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ehkä voin jossain vaiheessa minäkin todeta, että “heureka”.” Lea/Hilipitapit 

”Luennon ensimmäinen rohkea opiskelija, joka sai mikkikuution lennokkasti syliinsä, kysyi reippaasti luentokalvolla mainituista ’kasvatustieteiden lähitieteistä’. Mietin heti psykologiaa, joka mielestäni kulkee käsi kädessä kasvatustieteiden kanssa, koska molemmat tieteenalat pyrkivät ymmärtämään ihmisen tunteita, ajatuksia, käyttäytymistä, oppimista, jne. ja niiden syntyä ja kehitystä. Tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti minua paljon psykologianopinnoistani, joissa olen työskennellyt samankaltaisten tehtävien parissa aikaisemmin. Mielestäni sisäinen validiteetti on yksi suurimmista kompastuskivistä tutkimusmentelmää valittaessa. Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on niin monia muuttujia, joita emme pysty kontrolloimaan. Ihminen on yksilö, jonka sen hetkiset tunteet, ajatukset ja elämäntilanne ovat tutkijalta piilossa, mutta voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja täten tutkimustuloksiin. Toivon, että tämä kurssi avaa tätä olennaista ongelmaa, ja voin sen kautta omaksua tutkivan työtavan opiskeluiden aikana, kandintyötä kirjoittaessa ja myöhemmin työelämässä.” Erika/Hilipitapit 

 “Ensimmäiseen luentoon ja ryhmätyöhön oli varattu paljon aikaa, mutta eihän se tuntunut riittävän, kun käsiteltäviä asioita oli paljon, ja kiinnostus aiheeseen kova. Monet tutkimuksen tekemisen käytäntöihin liittyvät asiat vaikuttavat vielä haastavilta, mutta toivon että tämän kurssin avulla saan sen tunteen, että kokonaisuus alkaa olla hallinnassa. Tämän ryhmän kanssa pääsimme jo todella rakentavaan keskusteluun, projektimme lähti lennokkaasti alkuun.  

Erityisen avartavaa oli kuunnella vierailevan tutkijan näkemyksiä hänen tutkimusalueestaan, joka kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Tunteiden ilmaisemisemisesta, ulospäinsuuntautumisesta ja draaman sisällyttämisestä vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella paljonkin. Meillä usein spontaaneja aloitteita enemmän hillitään kuin rohkaistaan ja ruokitaan, vaikka kasvattajana juuri niihin pitäisi tarttua. Vaikka suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen tasoa ihaillaan maailmalla, on meilläkin opittavaa muilta. Ehkä se antoi jo vähän suuntaa sille, mistä aihealueesta haluaisin oman kanditutkielmani tehdä.” Hanna/Hilipitapit