Päivänsankari: vapaaherra Carl Ribbing (1718-1773)

Tämän päivän syntymäpäiväsankari, paroni Carl Ribbing af Koberg liittyy Viaporin ensimmäiseen rakennuskauteen. Hän aloitti uransa Ruotsin puolella, mutta siirtyi Viaporiin ilmeisesti heti linnoitustöiden alkaessa 1740-luvun lopulla. Hänen tarkka työtehtävänsä ei ole tiedossa, mutta ensin kapteenin ja sittemmin majurin arvoisena hän kuului Ehrensvärdin lähimpiin miehiin linnoituksessa, ja tämän poissa ollessa toimi toisinaan väliaikaisesti myös linnoitustöiden vt. johtajana.

Tässä blogissakin hän on esiintynyt jo sivumainintana ainakin Hangon Hauensuolen kalliokaiverruksessa, jossa ”Ribbing roade sig” muiden tutkimusmatkalaisten tehdessä omia töitään.

Ribbing kuului myös kapteeni Carl Tersmedenin ystäväpiiriin, ja Tersmedenin päiväkirjoissa hän esiintyykin usein, oli kyse sitten linnoitustyöasioista, yksityisistä afääreistä tai juhlimisesta. Päiväkirja antaa Ribbingistä erinomaisen humoristisen ja elämästään nauttivan ihmisen kuvan. Hyvä ruoka tuntuu etenkin olleen lähellä hänen sydäntään. Ainakin Tersmedenin taloudenhoitajatar Cajsa oli Ribbingin suuressa suosiossa ruonlaittotaitojensa ansiosta, ja Ribbing vierailikin usein Tersmedenin Albergassa nauttimassa Cajsan valmistamista kalkkunoista, pyistä, ahvenista, hapankaalista ja kinkuista:

Pyysin Ribbingin sunnuntaina luokseni lounaalle, ja Ehrensvärd tuli paikalle juuri Ribbingin vastatessa: Onko sinulla englantilaista kinkkua? Silloin minä tulen.

– Mahdollisesti on, jos vain Caisa-neiti on hyvällä tuulella.

– Sitten minäkin tulen mukaan, sanoi Ehrensvärd.

(Tersmedenin päiväkirjasta toukokuulta 1750)

Tersmedenin päiväkirjan lisäksi Ribbingin Viaporin-ajoista ei ole ilmeisesti jäänyt muutamaa Ehrensvärdin sijaisena allekirjoitettua hallintokirjettä laajempia lähteitä. (Näissä hän tosin osoittaa luovan kirjoittamisen taitojaan kuvaillessaan Helsingin maistraatille, miten linnoituksessa ”eletään kuin enkelit taivaassa ilman ruokaa ja juomaa”.)

Viaporin-aikansa jälkeen Ribbing toimi 1760-luvun alussa komendanttina Landskronassa ja Kalmarissa, ja siirtyi sen jälkeen myssypuolueen edustajana erikoislähettilääksi Pietariin vuonna 1766. Juuri hieman ennen kuolemaansa hänet nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi, mutta hän kuoli Pietarissa 2.12.1773 ennen kuin ehti palata hoitamaan virkaansa.

Lukuun ottamatta muutamaa epämääräistä juorua keisarinna Katariina II:n suosiosta ja epäilyttävistä raha-lahjoituksista, tähän päättyisivät tietoni Carl Ribbingistä, ellen olisi törmännyt vuonna 2007 julkaistuun Carin Bergströmin kirjaan kreivitär Stina Piperistä.

Stina Piper oli Ribbingin serkku, ja kreivittären jäätyä nuorena leskeksi oli hänellä 1760-luvulla useita vuosia suhde koko ikänsä poikamiehenä pysyneeseen Ribbingiin. Suhde lienee ollut tukholmalaisten seurapiirien tiedossa, mutta 1700-luvun vapaamielisten tuulien puhaltaessa tällainen oli hovissa mahdollista ilman, että kukaan menetti ainakaan lopullisesti mainettaan.

Bergströmin tutkimusten mukaan Ribbingin ja Stinan Piperin yhteiselosta syntyi ilmeisesti myös kolme lasta, jotka asuivat lähettiläsisänsä luona Pietarissa, ja jotka Carlstedt-nimisinä mainitaan myös Ribbingin testamentissa kolmena ”syyttömänä ja kasvatusta vaille jääneenä lapsena”. Kaksi nuorinta lasta jopa asuivat Ribbingin nuoremman veljen luona isänsä kuoleman jälkeen. Heitä ei kuitenkaan koskaan tunnustettu eli virallisesti Ribbingiltä ei jäänyt perillisiä.

Ribbingiä ei juuri mainita Viaporin alkukauden upseereista puhuttaessa, mutta hänen nimensä elää kuitenkin yhä edelleen Suomenlinnassa, sillä yksi Ison Mustasaaren kaakkoisen bastionilinjan bastioneista on nimetty hänen mukaansa. Kun seuraavan kerran olette astumassa sisään Nukke- ja lelumuseoon, pysähtykää hetkeksi, seisotte nimittäin silloin bastioni Ribbingin vierellä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *