1700-luvun Helsinki: rottia, silakoita ja kaakelia?

Huomasin vasta nyt Helsingin Sanomien nettisivuilta jutun, joka on julkaistu jo 4.2. 35 esinettä Helsingin historiasta. New York Timesin vastaavasta jutusta innoituksensa saaneessa artikkelissa esitellään kuvien kera 35 esinettä, jotka kuvastavat Helsingin historian eri vaiheita. Niiden valintaan on osallistunut varsin arvovaltainen raati:

Esineiden valinnassa auttoivat Elina Kallio ja Marja Pehkonen (eläkkeellä) Helsingin kaupunginmuseosta, Laura Kolbe, Anja Kervanto-Nevanlinna ja Pia Olsson Helsingin yliopistosta, Martti Helminen Helsingin kaupunginarkistosta, Anni Pelkonen Hotelli- ja ravintolamuseosta, Lauri Tykkyläinen Elävän kuvan museosta ja Aina-Maija Kaila Urho Kekkosen museosta.

Minua tietysti kiinnostaa eniten, kuinka paljon tilaa 1700-luku – tai Ruotsin aika yleisestikin – on tässä kavalkadissa saanut. Joten käydäänpä kuvat läpi.

35 esineestä kuusi edustaa vuotta 1808 varhaisempaa aikaa (Lisäksi listalla on 1500-luvun raamattu, mutta koska se on mukana symboloimassa yliopiston kirjastoa joka muutti Helsinkiin 1828, en laske sitä tähän.). Nämä kuusi esinettä ovat:

1. Tiiliskivi Vanhastakaupungista (1500- tai 1600-luvulta)
2. Saksalainen Siegburg-oluttuoppi Vanhastakaupungista (1500- tai 1600-luvulta)
3. Hans Hanssonin Helsingin kartta (v. 1645)
4. Rotta
5. Silakka
6. Herttoniemen posliinitehtaan osake (v. 1762)

Tiiliskivi ja oluttuoppi edustavat Vanhan Helsingin historiaa. Hans Hanssonin kartta, johon on merkitty sekä Vantaanjoen suun Vanha Helsinki että Vironniemen Uusi Helsinki, edustaa kaupungin siirtovaihetta. Rotta edustaa vuoden 1710 suurta ruttoepidemiaa. Silakka on mukana symboloimassa vuodesta 1743 pidettyjä Helsingin silakkamarkkinoita, kaupungin tiettävästi vanhinta “yleisötapahtumaa”. Herttoniemen posliinitehtaan osakepaperin kerrotaan olevan Suomen vanhin tunnettu arvopaperi, ja sen esittelytekstiin on kytketty myös Viapori:

Vuonna 1748 valtio ryhtyi rakentamaan Helsingin edustalle merilinnoitusta. Viaporin, eli myöhemmin Suomenlinnan, rakentaminen toi Helsinkiin rutkasti uutta väkeä. Ennen kaupungissa oli ollut alle kaksituhatta asukasta: nyt sinne virtasi satamäärin rakentajia, sotilaita ja palvelusväkeä. Yksi heistä oli kapteeni Bengt von Spången, Viaporin piirustuskonttorin päällikkö, joka 1761 osti Herttoniemen kartanon. Von Spången tajusi linnoituksen tuomat liikemahdollisuudet ja perusti kartanon maille posliinitehtaan eli Herttoniemen saviastia- ja kaakelitehtaan. Sen osakepaperi vuodelta 1762 on Suomen vanhin tunnettu osakepaperi. Tehdas lopetti toimintansa 1845.

Esitän tämän johdosta kaksi protestia. Ensimmäisen siksi, että rotta ja silakka eivät ole esineitä. Jos Helsingin kaupunginmuseon kokoelmissa olisi museorotta ja museosilakka 1700-luvulta, niin asia olisi eri, mutta tässä on kyse modernia rottaa ja modernia silakkaa esittävistä valokuvista. Eikö tämä vesitä koko artikkelin perusajatuksen, eli sen, että esitellään  kaupungin historian eri vaiheita kuvastavia aitoja esineitä? Varhaisimmilta vuosisadoilta on vaikeampi löytää edustavaa museoesineistöä kuin 1800-1900-luvuilta, mutta kyllä niitä sentään on. Esimerkkejä on tälläkin hetkellä nähtävillä vaikkapa Hakasalmen huvilan Made in Helsinki -näyttelyssä.

Toisen protestin esitän siksi, että Viaporin rakennuskausi olisi merkittävyytensä puolesta ansainnut vähän kuvaavamman esineen. Herttoniemen tehtaan osake on tietysti museaalinen rariteetti, mutta kun Helsinki ei ollut mikään posliinituotannon keskus, niin sen edustavuus on ehkä niin ja näin. Suomenlinnamuseon kokoelmista olisi varmasti löytynyt jotain soveliasta. Esimerkiksi Armeijan Laivaston viimeinen tykkijolla, jos harvinaisuuksia etsitään.

Tästä pienestä mollauksestani huolimatta artikkeli on hauska, ja sen kuvat kannattaa kahlata läpi. (Viimeinen esine on muuten on muuten “Ravintolapäivän kännykkäapplikaatio”.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *