Viikon vainaja: Iitti-special, osa 2

Takaisin Georg ja Anna Charlotta Brunowin vaiheisiin. (Edellinen osa heidän vaiheistaan löytyy täältä.) Pariskunta Brunow asui naimisiinmenonsa jälkeen ensin vaimon kotikartanossa Pernajan Tervikissä, jossa suurin osa heidän lapsistaan syntyi (ja useampi kuolikin). Valtioneuvos De Geer itse kuoli vuonna 1769, jolloin perheen ainoa poika oli luomassa upseerinuraa ja muut tyttäret vielä nuoria. Lienee luontevaa, että ainoa vävy alkoi auttaa kartanonpidossa, varsinkin kun Georg Brunowin työpaikka, Loviisan Svartholman linnoitus, sijaitsi vain parinkymmenen kilometrin päässä.

Tervikin kartano on edelleen pystyssä Pernajassa. Museoviraston sivujen mukaan kartanorakennuksen runko periytyy vuodelta 1736, vaikka C. L. Engel sen julkisivua sormeilikin 1800-luvun alkupuolella. Anna Charlottan kotikartano on siis edelleen ainakin osittain olemassa, vaikka rakennuksen ulkoasu näyttääkin kovin empireltä.

Pernajan lastenkirjan mukaan Brunowit muuttivat Tervikin kartanosta Loviisaan vuonna 1782, joten ilmeisesti perhe siirtyi hetkeksi isän työpaikan läheisyyteen ennen muuttoa Iittiin. Loviisassa Brunowit asuivat kapteeni Erik Otto Adelborgin luona, joka oli Georg Brunowin upseeritovereita linnoituksessa. Perheen nuorin tytär Fredrica Wilhelmina syntyi Loviisassa vuonna 1783, mutta kolme vuotta myöhemmin nuorin poika Gabriel Wilhelm syntyi jo Perheniemessä.

Perheniemeä kuvaillaan Aimo Halilan Iitin historiassa 1700-luvulla pitäjän suurimmaksi ja vauraimmaksi kartanoksi, joten huonoa valintaa Brunowit eivät asuinpaikkansa suhteen tehneet, vaikka kartano olikin ollut varsinaisia omistaja-asukkaita vailla, lampuotien ja pehtoorin hoidossa jo vuosikymmenet. Tosin varsinaisen valinnan sijasta Perheniemi näyttää kulkeutuneen heille suvussa. 1730-luvulla kartanossa asui kirkonkirjan mukaan ”fru Öfverste Leutenantskan wälb. Anna Lovisa Mühle”. Tämä lapseton leskirouva oli sukua Brunowin pariskunnalle kummankin kautta: hän oli isotäti Anna Charlottalle äidin puolelta ja Georgille taas isän puolelta. Sittemmin Anna Lovisan veli Robert (eli Brunowien isoeno/-setä) omisti kartanon 1740-ja 50-luvulla. 1760 kartano on siirtynyt Anna Charlottan isälle ja tämän kuoleman jälkeen perillisille.

Aimo Halila huomauttaa olevan mielenkiintoista, että Perheniemi on usein periytynyt naisen kautta, ensin Anna Lovisa Muhlen, sitten Anna Dorothea Muhlen ja tämän tyttären Anna Charlotta Brunowin. (Perheniemen kartanokin on edelleen olemassa, joskin päärakennus on ehtinyt pariin otteeseen uudistua. Nykyisin kartanolla sijaitsee Perheniemen evankelinen opisto.)

Anna Charlotta Brunow ehti asua Perheniemessä vain reilut kymmenen vuotta, ennen kuin hän kuoli 48 vuoden iässä ”håll och styng”, pistoksiin, eli ilmeisesti jotakin tekemistä taudilla oli keuhkojen kanssa. Itse asiassa en uskalla mennä sanomaan, asuiko hän Perheniemessä, koska häntä ei Iitin rippikirjoihin näy merkityn. Everstiluutnantti Brunow sieltä kyllä löytyy sekä heidän nuoremmat lapsensa, mutta rouva loistaa poissaolollaan. Syntymäkodistaan Tervikistäkään häntä ei löydy, ei myöskään Loviisasta (joskin Loviisan rippikirja on 350 sivua pitkä, joten on mahdollista, että hän etsinnöistäni huolimatta lymyää siellä jossakin). Iitissä, Perheniemessä hänet on joka tapauksessa merkitty kuolleeksi, ja kivikin on siitä todisteena hautausmaalla, asui hän siellä pysyvästi eli ei.

Vanha upseeri Georg Brunow eli toistakymmentä vuotta vaimoaan pidempään ja ehti vielä nähdä Suomen sodan ja Tukholman vallankaappauksen, sillä hän kuoli vasta kesäkuun 28. päivä 1809, 72 vuoden isässä, vesipöhöön. Hänen hautaamisessaan ei kiirehditty, sillä se näyttää haudattujen luettelon mukaan tapahtuneen vasta reilua kuukautta myöhemmin, 8. elokuuta. Talvella oli toki tavallista, että maan ollessa jäässä ja ruumiin säilyessä hyvin riihessä, ei hautaan saattamisessa pidetty kiirettä, mutta en halua ajatella missä everstiluutnantti Brunowin tomumaja vietti heinäkuun lämpimät päivät…

Tässä olivat yhden aatelispariskunnan elämä ja teot. Iitti-specialin seuraavissa osissa jatkamme hautakiven kahteen jälkimmäiseen nimeen: eversti ja ritari G. A. Arenkihliin sekä majuri R. M. Brunowiin.

P.S. Mitä tulee esittelemieni henkilöiden syntymä- ja kuolinaikoihin, on niistä eri lähteistä löydettävissä eriäviä tietoja. Esim. matrikkelitietojen mukaan Anna Charlotta Brunow on syntynyt jo 27.12.1747 eikä vasta tammikuussa, kuten hautakivi väittää. Samoin Georg Brunowin kuolinajaksi löytyy muista lähteistä joko 23.6. tai 28.6., ei kiven 22.6. Mahdollisesti matrikkelien ja kiven erot selittyvät syntymis- ja kastepäivän sekä kuolin- ja hautaamispäivän eroilla. Tosin ainakin Brunowien nuorimman pojan, Gabriel Wilhelmin, syntymävuosikin on Gabriel Anrepin Svenska adelns ättar-taflorissa väärin, joten ei matrikkeleihinkaan kannata sokeasti luottaa – jos nyt ei aina papin kynäilyihinkään…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *