Laarinpohja, luukku 4: Tuomarinkylän kartanon muistolle

Tuomarinkylän kartanomuseo sulki ovensa kaksi viikkoa sitten. Helsingin kaupunginmuseo on muiden kaupungin virastojen tapaan pakollisella säästökuurilla, ja kartanon ylläpito katsottiin liian kalliiksi. Edellisinä vuosina kaupunginmuseo ehti samoista syistä jo lakkauttaa Koulumuseon ja luopua Voimalamuseosta.

1700-luvun tutkijalle tämä on suuri pettymys, sillä Tuomarinkylän kartano on yksi parhaita muistoja 1700-luvun Helsingistä, ja ylipäänsä Suomen oloissa varsin ainutlaatuinen kustavilainen kartanokokonaisuus. En nyt ryhdy jakelemaan diletantin mielipiteitä siitä, miten Tuomarinkylästä olisi saanut paremman ja tuottavamman museokokonaisuuden… Voi vain toivoa, että kaupungilla on joskus rahaa palauttaa kartano museokäyttöön – ja että sille ei tällä välin tehdä mitään kovin kauheaa.

Kävimme Tuomarinkylässä viime kesänä, tarkoituksena tehdä siitä bloggaus. Mutta se jäi. Kartanomuseon muistoksi otettakoon tähän muutama kuva tuolta reissulta.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Tuomarinkylaumlnkartanonpaumlaumlty_zps4776eb1a.jpg

Kuten tämän päärakennuksen päätykolmiossa olevan kyltin (kuvassa erottumaton) teksti kertoo, Tuomarinkylän kartanorakennukset rakennutti 1790-luvulla muonamestari ja sotakamreeri Johannes Weckström. Hän vastasi Viaporin linnoituksen huollosta, oli perinyt virkansa isältään Matias Weckströmiltä, ja rikastui mukavasti sitä hoitaessaan. Tulevien tutkijoiden huoleksi jääköön selvittää, millaisilla ja kuinka rehellisillä menetelmillä hän hankki rahansa… Joka tapauksessa hänellä oli varaa rakennuttaa Suomen oloissa harvinaisen komea kivinen kartanokokonaisuus. Lähes kaikki rikkaimmatkin kartanot olivat tuolloin puuta, ja useimmat kivirakennushankkeet jäivät puolitiehen rahapulassa; esimerkiksi Espoonkartanon Ramsayt saivat omasta kivikartanostaan pystyyn vain sivusiivet. Weckström pykäsi komeasti päärakennuksen ja neljä sivurakennusta kivestä.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Tuomarinkylaumlnkartanonkustavilainensali_zps62f1454c.jpg

Tuomarinkylän museon manan majoille mennyt perusnäyttely esitteli sisustustyylejä 1700-luvulta 1900-luvulle. Meitä tietenkin kiinnosti eniten kustavilainen huone, joka näkyy kuvassa. Seinillä roikkuu kivipiirroksia jotka esittävät vesisahoja, kuten hyödyn aikakauteen sopiikin.

Yksityiskohtana voin mainita, että Tuomarinkylän alkuperäiset tapetit (joista tuskin on enää mitään jäljellä) maalasi maalarinkisälli Axel Herbertus Edelmann. Tiedän tämän, koska törmäsin häneen taannoin Helsingin maistraatin pöytäkirjassa. Edelmannilla oli käsityöläiseksi varsin epätavallinen ura: hän oli saanut kisällinkirjansa Tukholmassa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pestautunut sitten kulissimaalariksi kiertävään teatteriseurueeseen, ja viettänyt kymmenen vuotta kiertue-elämää. Seurue oli tullut Helsinkiin samaan aikaan, kun Tuomarinkylän kartano oli rakenteilla, ja sotakamreeri Weckström oli pestannut kulissimaalarin tekemään uuteen kartanoonsa tapetit.

Tuomarinkylän kartanon tapetoituaan Edelmann päätti asettua aloilleen, ja haki sekä sai porvarisoikeuden Helsingin maistraatilta. Maalarimestari Titz, muutenkin varsin rähisevä mies, vastusti porvarisoikeutta ja katsoi että kulissimaalarina kiertely ei pätevöittänyt Edelmania käsityöläismestariksi. Maistraatin jäsenet kuitenkin vierailivat Tuomarinkylässä, tarkastelivat kartanon tapetteja ja totesivat ne ensiluokkaisiksi. Ne tuskin olivat aivan sitä luokkaa kuin esimerkiksi Jakkarilan kartanon tapetit Kansallismuseossa, mutta ilmeisesti pätevää käsityötä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *