Helsingin yliopisto
Sofia Kouvo työskentelee pukusuunnittelijana elokuva- ja televisioproduktioissa. Luovassa ja käytännönläheisessä työssä erilaiset tekstit kulkevat mukana läpi produktion. Pukusuunnittelijan osalta jokainen projekti lähtee liikkeelle käsikirjoituksesta, jonka pohjalta Kouvo tekee muun muassa muistiinpanoja, ”moodboardeja” ja jopa lupahakemuksia.
Kaikki lähtee lukemisesta
Lukeminen on erottamaton osa pukusuunnittelija Sofia Kouvon työtä. Suunnittelutyö lähtee aina liikkeelle käsikirjoituksesta. ”Käsikirjoitus on kaiken tekemisen pohja – kaikki, mitä tehdään, pitää aloittaa käsikirjoituksen purkamisesta”, elokuva- ja televisiotuotannoissa työskentelevä Kouvo kertoo. Käsikirjoitusta lukiessa huomio kiinnittyy muun muassa mainintoihin vaatetuksesta, ajan kulumisesta tai päivän vaihtumisesta. Käsikirjoitus ohjaa puvustuksen suunnittelua konkreettisesti. Esimerkiksi jos käsikirjoitukseen on kirjattu, että hahmo laittaa hatun päähän, on Kouvon etsittävä hattu kohtausta varten.
Vaikka käsikirjoitus on luettavista teksteistä tärkein, Kouvon työtä ohjaavat myös muunlaiset tekstit. Esimerkiksi kuvauspäivien kulkua ohjaava call sheet eli kuvausaikataulu kertoo, mitä kohtauksia päivän aikana kuvataan. Aikataulu on tärkeä, koska kohtaukset kuvataan harvoin täysin käsikirjoituksen mukaisessa, kronologisessa järjestyksessä. Kuvausaikataulu jaetaan koko tuotantoryhmälle, eli se sisältää ohjeita myös muille tiimeille. Kouvon mukaan ura puvustajana on kehittänyt eräänlaista valikoivaa lukutaitoa – kykyä poimia vauhdikkaassa kuvaustilanteessa tekstistä oman työn kannalta olennaiset seikat.
Lukemiseen kuluu pukusuunnittelijan työssä kaiken kaikkiaan runsaasti aikaa. Jo yksin käsikirjoituksen Kouvo arvelee lukevansa kymmeniä kertoja tuotannon aikana. ”Pystyn lukemaan 20-minuuttisen jakson puolessa tunnissa, eli jos televisiosarjassa on kahdeksan jaksoa, pelkästään käsikirjoitusten lukemiseen menee neljä tuntia.” Vielä kuvausvaiheessakin Kouvo aloittaa jokaisen aamun päivän kohtausten lukemisella, vaikka taiteellinen suunnittelutyö on jo tehty. Lukeminen auttaa palauttamaan käsikirjoituksen mieleen sekä maadoittumaan tärkeimpien asioiden äärelle.
Kirjoittaminen taiteellisen työn tukena
Lukemisen lisäksi myös tekstien, erityisesti muistiinpanojen, tuottaminen on osa pukusuunnittelijan työtä. Käsikirjoitusta purkaessaan Kouvo kirjoittaa muistiinpanoja oman työnsä kannalta olennaisista seikoista. Hän poimii käsikirjoituksesta myös avainsanoja, joita hän hyödyntää esimerkiksi ohjaajalle annettavassa moodboardissa: kuvaa ja tekstiä yhdistelevässä kollaasissa, jonka tarkoitus on välittää olennaisimmat asiat hahmon visuaalisesta ilmeestä. Erityisesti oikeiden sanojen löytäminen moodboardiin on osoittautunut tärkeäksi hahmojen ja tunnelman luomisen kannalta. ”Sanojen ja kuvien yhdistelmällä on paljon helpompi kertoa ohjaajalle, miten näen roolin. Valmiita kuvia, jotka olisivat tasan sellaisia kuin haluan, on vaikeaa löytää.”
Käsikirjoituksen pohjalta Kouvo täydentää puvustuksen osalta apulaisohjaajan laatimia kronologisia purkuja eli kronoja, jotka toimivat tukena myös kuvaustilanteessa. Purkuun merkitään kronologisessa järjestyksessä kaikki ne kohtaukset, joissa tietty hahmo on mukana. Kronojen avulla pukuosasto pysyy selvillä jokaisen hahmon kaaresta, vaikka saman kuvauspäivän aikana hypittäisiin monta kertaa jaksosta toiseen ja takaisin. ”Mikäli jotakin hahmoa esimerkiksi ammutaan tarinassa jalkaan, puvustajan täytyy koko ajan pysyä kartalla, missä kohtauksissa hahmolla on ehjät ja missä rikkinäiset housut”, Kouvo kertoo.
Käsikirjoituksen, aikataulun ja kronojen lisäksi tärkeimpänä Kouvon mukana kulkee kuvauksissa kynä, sillä muistiinpanoja tehdään myös kameroiden käydessä. Hahmo saattaa esimerkiksi kääriä lahkeensa jonkin kohtauksen aikana. Muistiinpanojen avulla puvustaja tietää, mistä jatketaan hahmon seuraavassa kohtauksessa. Hahmoista otetaan kuvauksissa myös valokuvia, mutta Kouvon mukaan kirjoitettu teksti välittää tietoa selkeämmin ja luotettavammin. Pienilläkin yksityiskohdilla, kuten käärityillä farkkujen lahkeilla, on merkitystä, jotta tarinan aikajana pysyy järjestyksessä.
Kouvo kertoo tekevänsä muistiinpanoja tuleviakin tuotantoja varten esimerkiksi inspiroituessaan kadulla vastaantulevista ihmisistä. ”Mä oon kunnon muistiinpanohirmu”, hän naurahtaa.
Selkeä viestintä on opittava taito
Kuten lähes missä tahansa työssä, myös pukusuunnittelijan tehtävissä työryhmän sisäinen kommunikaatio on tärkeä osa työtä. Toisinaan Kouvon työhön kuuluu kuitenkin myös työryhmän ulkopuolelle suunnattu kirjallinen viestintä. Kuvauksiin esimerkiksi rekrytoidaan usein avustajia, joilta on löydyttävä sopivat vaatteet kotoa. Heille Kouvo kirjoittaa kuvausohjeet, joita hän on vuosien varrella ehtinyt hioa mahdollisimman selkeiksi. ”Jos niissä lukee vain, että vaatteiden täytyy olla ‘rennot mutta siistit’, se voi tarkoittaa eri ihmisille ihan eri asioita”, hän täsmentää. ”Toinen tulee paikalle juhlapuvussa ja toinen revityissä farkuissa.”
Hieman yllättäen Kouvo on päässyt harjaantumaan myös viestinnässä poliisin kanssa. Suomessa tehdään runsaasti rikossarjoja, ja aitoja poliisin virka-asuja saa käyttää kuvauksissa vain, jos siihen on poliisin myöntämä lupa. Tätä varten täytyy täyttää lupahakemus. Ennen Kouvo joutui vastaamaan lisäkysymyksiin, mutta nykyään hän osaa kirjoittaa hakemuksen niin, että se menee kerralla läpi: ”Poliisit esiintyvät tässä sarjassa poliisin työnkuvaan kuuluvalla tavalla…” hän latelee tottuneesti.
Tekstit tulevat siis pukusuunnittelijan työssä vastaan yllättävissäkin paikoissa. Kouvon mukaan kaikkien työhön liittyvien tekstilajien, kuten kuvausaikataulun, käsikirjoituksen ja kronojen, hallinta ja alituinen ristiin lukeminen onkin taito, jonka oppii kunnolla vasta tekemällä. ”Tämä työ on jatkuvaa toistoa: lukemista, kirjoittamista, ja jälleen kirjoitetun lukemista ja sisäistämistä”, Kouvo tiivistää.
Niko Dahlblom, Veera Jussila, Emma Kärkkäinen, Riina Martikainen