Helsingin yliopisto
”Nykymaailmassa toimittajan pitää kyetä tekemään kaikkea”, kuvaa kokenut radiotoimittaja Matti Airaksinen. Siinä missä ennen media-alalla oli selkeämmin eriytyneitä osa-alueita, kuten kuvaajat, käsikirjoittajat ja puhujat, nykyään toimittajan pitää hallita kaikkia näitä osa-alueita.
Lukiossa kuvataidetta ja radiotyötä opettavalla Matti Airaksisella on takanaan 15 vuoden kokemus radiotoimittajan työstä. Hänen mukaansa työ radiossa vaihtelee sen mukaan, keskitytäänkö viihteellisemmän vai asiapitoisemman sisällön tuottamiseen. On kuitenkin selvää, että mikrofonin eteen ei mennä kylmiltään, vaan suunnittelu ja valmistautuminen on välttämätöntä ja omalla tavallaan kokoaikaista. Airaksinen kuvaa työtä vaativaksi: “Olet koko ajan työmoodissa. Aivot prosessoivat, miten asioita voisi käsitellä seuraavassa lähetyksessä, mikä on todella kuluttavaa”.
Ei pelkkää puhetta
Vaikka puhe onkin radiotoimittajan työn näkyvin ja keskeisin osa-alue, ei se yksinään riitä. Teksteillä on oma roolinsa ohjelman valmistelussa ja jälkityössä. Jokaisella toimittajalla on oma tapansa suunnitella tulevaa lähetystä. Airaksinen ei kirjoita ajatuksiaan kovinkaan perusteellisesti auki, vaan hän suosii ranskalaisia viivoja. On tärkeää kirjata itselleen ylös käsiteltäviä asioita, tärkeitä pointteja ja soitettavia kappaleita. Täysin käsikirjoitettua radiopuhe ei kuitenkaan voi olla, jotta se ei kuulostaisi tylsältä ja puisevalta. Omat muistiinpanot eivät voi olla pitkälle työstettyjä senkään takia, että niihin on jätettävä reagointivaraa. Etenkin haastattelutilanteissa on oltava valmiina reagoimaan siihen, mitä toinen sanoo: haastateltava voi viedä tilannetta toiseen suuntaan, jolloin täytyy olla valmis luopumaan ennakkosuunnitelmista.
Airaksinen ei koe kirjoittamista vahvaksi puolekseen, ja uskoo saman pätevän muihinkin radiotoimittajiin: “Tekstin tuottaminen kirjallisessa muodossa ei ole varmaan monenkaan vahvuus. Nimenomaan puhuminen on se, miksi sitä työtä tehdään.” Jonkun verran tekstejä kirjoitetaan kuitenkin myös julkaistavaksi somekanaviin ja muille alustoille radio-ohjelman esittelyiksi. Tekstien tavoitteena on saada ihmiset kuuntelemaan ohjelmaa, joten niiden on oltava informatiivisia, kiinnostusta herättäviä ja napakoita. Tässä korostuu se, kuinka monipuoliseen työhön radiossa on kyettävä: “Pystyt myös tuottamaan, et ole pelkkä puhuva pää.”
Tärkeintä on kyky jäsentää nopeasti
Radiotoimittaja saattaa joutua työssään kahlaamaan läpi laajankin tekstimassan perehtyessään tuleviin puheenaiheisiin ja vierailijoiden taustoihin. Seulomista tarvitaan esimerkiksi, kun toimittaja lukee ihmisten kirjoittamia toiveita ääneen ohjelmassaan. Toiveet ovat usein pitkiä ja epäselvästi ilmaistuja, joten niitä ei voi lukea sellaisenaan. Lisäksi on muistettava toimittajan vastuu sanomisistaan, silloinkin kun siteerataan toisen kirjoittamaa tekstiä. Airaksinen korostaakin uudelleenmuotoilun tärkeyttä työssään: ”Radiotoimittaja tarvitsee kykyä jäsentää asioita mielenkiintoisesti ja ilmaista ne tiiviisti myös kirjallisessa muodossa”.
Uudelleenmuotoilua tarvitaan myös vieraskielisten tekstien kääntämisessä ja uutistekstien työstämisessä. Tekstien kääntäminen tapahtuu usein suorassa lähetyksessä, mikä vaatii nopeutta. Uutistoimittajan puolestaan pitää pystyä ilmaisemaan asiat tiiviisti. Uutisilla on tarkat aikarajat, joten on tiedettävä, kuinka kauan kestää lukea teksti ääneen. Tätä varten toimittajat selvittävät, kuinka monta sanaa he sanovat minuutissa. Näin he osaavat arvioida, kuinka paljon asiaa mahtuu yhteen uutislähetykseen.
Hyvän jäsentämistaidon lisäksi Airaksinen nostaa esille laaja-alaisen yleissivistyksen: “Kun työskennellään radiossa, täytyy olla fiksumpi kuin vastaanottaja, jotta kuuntelijalla on jokin syy kuunnella”. Toimittaja perehtyy käsittelemiinsä aiheisiin syvällisesti nimenomaan kuulijoiden vuoksi – tässä mielessä radiotoimittajakin on eräänlainen asiakaspalvelija. Kun asiakkaita ei näe, heiltä saatu palaute on erityisen arvokasta: “On todella vahva tunne, kun kuulijat lähestyvät viestein ja kertovat, mitä he ovat saaneet ohjelmasta itselleen.”
Niina Kruus, Sylvia Nummelin, Päivi Paavola, Miksu Väkiparta