Uutisankkuri on itsenäinen tiimipelaaja

Uutisankkuri Matti Rönkä on monille tuttu kasvo Yle TV1:n uutisista. Pitkän uran uutistoimituksen eri rooleissa tehnyt Rönkä kertoo, että avainasemassa uutisten toimittamisessa on tiimityöskentely ja yhteinen pyrkimys laadukkaaseen tiedonvälitykseen.

Kuva: Jussi Nahkuri

Matti Röngän työpaikalla Ylen uutistoimituksessa Helsingin Pasilassa tuotetaan päivittäin paljon tekstejä, joista television katsojille näkyvimpiä ovat uutisissa luettavat tekstit. Röngän tyypillinen työpäivä keskittyykin pääasiassa näiden tekstien suunnittelun ja toteutuksen ympärille, mutta yleensä työpäivät sisältävät myös kokouksia sekä valmistautumista illan uutislähetyksiä varten. Rönkä kuvailee työpäiviään kiireisiksi, sillä etenkin iltaa kohden tahti uutistoimituksessa kiihtyy.

Uutistekstit ovat yhteistyön tulosta

Uutislähetys tehdään tiimityönä, ja itse tekstit muotoutuvat yhteistyönä pääasiassa keskustelujen ja valmistelupalaverien kautta. Uutistoimitusta Matti Rönkä kuvailee keskustelevaksi asiantuntijaorganisaatioksi, jossa pyritään jatkuvasti tarkentamaan sitä, mitä ollaan tekemässä. Uutistekstien tekemiseen osallistuu eri alojen ammattilaisia. Tekstien takana tapahtuu paljon taustatyötä, johon kuuluu esimerkiksi tiedonhankintaa ja muun materiaalin hankintaa: haastatteluja, kuvitusta, vanhojen arkistojen penkomista sekä uutisoitavan tilanteen seuraamista livenä.

Uutisankkurit kirjoittavat tekstejä myös toisilleen ja yhdessä. On tärkeää seurata toisen toimittajan tekemää juttua ja pitää työstettävät tekstit koko ajan “yhteisessä nipussa” kaikkien selattavissa, jotta materiaalit ja kokonaisuudet saadaan yhteensopiviksi. “Mitä paremmin yhdessä katsotaan ja mitä useampi silmä niitä lukee, sitä vähemmän on myös virheitä”, Rönkä sanoo. Töppäyksiä sattuu erityisesti silloin, kun jokin teksti muuttuu lähetyksen aikana, ja lopputulos ei olekaan enää ymmärrettävä.

Vaikka työ on suurilta osin yhteistyötä, saa teksteissä näkyä myös uutisankkurin omaa persoonallisuutta. Röngälle onkin tärkeää muokata kollegalta tulevat tekstit omaan tyyliin sopivaksi. “Menen niin sanotusti valmiiseen pöytään, ja katan sen tuottajan kanssa uudestaan. Osin myös kirjoitan tekstejä uudelleen”, Rönkä kuvailee. Vaikka uutisteksti on formaatiltaan tiukkaa, on siinä myös eri rekistereitä. Matti Rönkä kertoo, että hänestä on hauska lisätä puheeseensa kirjallisuussitaatteja tuomaan bonusta niille katsojille, jotka kyseisen viittauksen ymmärtävät. Uutislähetyksessä luettavien tekstien muotoon ja sanavalintoihin Röngällä on melko suuret vapaudet. Vapauden myötä hän kantaa myös suurta vastuuta siitä, ettei omalla toiminnallaan tahraa tai riskeeraa toimituksen pitkällä työllä ansaitsemaa arvoa. Uutislähetys ei kuitenkaan ole henkilökohtainen presentaatio, vaan tavoitteena on esittää yhteisen työn tuloksia. “On helppo sitoutua paikkaan, joka pyrkii rehelliseen työhön”, Rönkä toteaa.

Uutistyön haasteita

Röngän mielestä paras tapa kertoa ja selvittää yhteiskunnassa tapahtuvia asioita on liberaali keskenään kilpaileva uutisjournalismi. Kilpailu mahdollistaa eri näkökulmien esittämisen ja sitä kautta jonkinlaisen totuusakselin löytymisen. Rönkä kertoo Ylen pyrkivän aina totuuteen ja objektiivisuuteen mutta myöntää samalla uutisten olevan joka päivä puutteellisia ja vajavaisia. Puolueettoman ja paikkansapitävän uutistekstin tuottaminen voi toisinaan olla haastavaa. Jos aihe on tärkeä mutta lähteet tai tilanteiden kulku epävarmoja, epävarmuus täytyy sanoittaa ääneen. Jos taas kysymys on mielipiteiden vastakkainasettelusta tai eri tulkinnoista, pyritään tulkintoja esittämään eri puolilta, jolloin jatkumo tuottaa kokonaisempaa kuvaa asiasta. Tavallisesti eri näkökulmien esiintuominen riittää, mutta hankalia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa joku tapauksen osapuoli valehtelee suoraan.

Puolueettomien uutistekstien tuottamisen lisäksi haastetta uutisankkurin työhön tuovat nopeasti vaihtuvat tilanteet. Siksi hyvä paineensieto- ja reagointikyky ovat tärkeitä ominaisuuksia ammatissa. Uutislähetyksessä ennalta suunnitellun rungon sisällä olisi hyvä osata improvisoida ja toimia tarvittavalla tavalla. Nopeaa reagoimista sekä kokonaisuuksien ja merkitysten hahmottamista tarvitaan myös silloin, kun tapahtuu jotakin äkillistä uutisoitavaa. Jos esimerkiksi infotilaisuus ja tv-lähetys sattuvat olemaan samaan aikaan, monet väliportaat tekstin muodostumisessa saattavat jäädä pois. Silloin ekonomisinta ja nopeinta on se, että uutisankkuri itse seuraa tilaisuutta, kirjoittaa uutisen ja kiirehtii studioon. “Olemme perimmältään kriisiorganisaatio, joka on viritetty juuri sitä ydinlaskeuman tuloa varten. Olen sanonut aina, että kaikki muut päivät ovat harjoittelua sitä isoa kriisiä varten”, Rönkä toteaa.

Kokemus opettaa paremmaksi kirjoittajaksi

Uutisankkurin tekstityö edellyttää yleissivistystä sekä tajua hyvästä, tarkoituksenmukaisesta ja tyyliin sopivasta kielestä. Rönkä haluaakin omissa teksteissään panostaa ymmärrettävyyteen ja virkakielen välttämiseen. Vähitellen työn kautta tulee ymmärtäneeksi uutislähetyksen perusvaatimukset ja oppii toteuttamaan ja tarvittaessa myös rikkomaan niitä. Esimerkiksi puoli yhdeksän uutisten vähän laveampi esittämistapa ei välttämättä täysin seuraa tyypillisen uutisen pyramidirakennetta ja mahdollistaa siksi asioiden ilmaisemisen persoonallisemmin. Uutislähetys sisältää myös erilaisia ja erityylisiä vapaampia siirtymiä ja välikeskusteluita esimerkiksi meteorologin kanssa, joilla luodaan haluttua tunnelmaa tilanteesta riippuen. Rohkeus, luontevuus ja rentous työhön löytyvät kokemuksen kautta.

Vaikka uutisteksti onkin alun perin kirjoitettua, uutisankkuri luo illuusion puhutusta kielestä. On myös tärkeää tiedostaa luettavaksi ja kuultavaksi tarkoitetun kielen ero. Matti Rönkä toteaa, että kirjoittamisessa kehittyy tehokkaimmin, kun tekstejä kierrätetään toisten kanssa ja annetaan palautetta. Silloin näkee, miten toinen olisi saman jutun kirjoittanut. Röngän mielestä kaikkiin teksteihin tulisi suhtautua eräänlaisena raaka-aineena, jota käsitellään ja jalostetaan. Paremmaksi kirjoittajaksi oppii vähitellen lukemalla, ajattelemalla ja kirjoittamalla.

 

Jenny Jordan, Veera Kujasalo ja Anna Murto