Konsultille kieli on työn haaste, mutta myös sen suola

Terveysalan konsultin työn keskiössä ovat tekstit. Kymmenet päivittäiset sähköpostit, kesken olevat tutkimussuunnitelmat ja lausunnot eivät kuitenkaan rasita. Päinvastoin Timo Parkkarille on ilo tehdä työtä, jossa saa käyttää äidinkieltään.

Kiireinen konsultti Timo Parkkari saapuu paikalle hieman myöhässä. Haastattelu saa hetken odottaa, sillä firmansa monitoimimies tarvitsee ensin päivän kofeiiniannoksen. Pirteä ja hyväntuulinen Parkkari istuu Helsingin ydinkeskustan trendikkään kahvilan kellaritilan upottavalle sohvalle. Hän on silminnähden innoissaan päästessään kertomaan työssään kohtaamastaan kielestä.

Parkkari toimii konsulttina terveydenhoitoalan yrityksessä Clinius Oy:ssä, jonka osaomistaja hän myös on. Clinius erikoistuu muun muassa kliinisiin laitetutkimuksiin, tuotedokumentaatioiden esiaudiointeihin ja markkinatarvekartoituksiin. Yksinkertaisemmin Parkkari kuvailee yritystään terveydenhuoltoalan konsulttiyritykseksi. Hän kertoo tyypillisen työpäivän sisältävän lähinnä puheluita, sähköpostien lukemista ja kirjoittamista, ja erilaisten dokumentaatioiden ja hakemusten laatimista. Työpäivä koostuu siis pitkälti erilaisten tekstien kanssa työskentelystä.

Kielen amatööri, mutta ammatikseen sitä käyttävä

Parkkari on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Sairaanhoitajakoulutuksen tarjoamat kirjalliset taidot ovat melko keskinkertaiset, minkä vuoksi hän on työssään joutunut itse opettelemaan muun muassa kielioppisäännöt. ”Uskon pystyväni tuottamaan keskimäärästä hieman parempaa kirjallista suomen kieltä, mutta en kuvittele olevani mikään asiantuntija.”

Parkkarin mielestä hänen alalleen olisi hyvä saada jonkinlaista opetusta kielenkäyttöön liittyen. Hän toivoisi, että kirjoitustehtäviin löytyisi suomen kielen ammattilainen, sillä raporttien läpimeno saattaa olla kiinni siitä, miten jokin asia on muotoiltu. Erityisen vaikeaksi Parkkari kokee asioiden yksinkertaisen ja ytimekkään ilmaisun. Haaste on kuitenkin positiivinen: “Se on jossain määrin tämän työn suola.”

Erilaisten kirjoittajien ja lukijoiden haasteet

Suurimmaksi haasteeksi työssään kirjoittamisessa Parkkari nostaa tekstiensä erilaiset lukijat. Tekstit tulee suunnata samaan aikaan viranomaisille, tutkijoille sekä potilaille. Dokumenttien pitää siis täyttää lainopilliset kriteerit ja samalla olla maallikolle ymmärrettäviä, vaikka tekstit ovat Parkkarin omien sanojen mukaan “aika sellaista virallista jargonia”.

Vaikka tekstit ovatkin tarkasti säädeltyjä, niissä on väärinymmärtämisen mahdollisuus. Parkkarin kollegat ovat lääkäreitä sekä insinöörejä, joilla on omat ammattikielensä, joita maallikot eivät tunne. Osa Parkkarin työtä onkin muuttaa ammattislangi yleisesti ymmärrettäväksi kieleksi.

Tutkimussuunnitelmien kielen kanssa on oltava tarkkana

Yksi Parkkarin työn keskeisistä osa-alueista ovat eettiselle toimikunnalle kirjoitettavat hakemukset, jolta tarvitaan lausunto kliinistä tutkimusta varten. Eettinen toimikunta on tarkka, koska siellä otetaan huomioon, miten tutkimukseen osallistuvia henkilöitä kohdellaan.

Meidän täytyy olla kohteliaita, korrekteja ja avoimia. Selitetään kaikki ne riskit, joita tähän toimintaan liittyy, jotta potilasparka pystyisi arvioimaan oikeasti, kannattaako hänen osallistua vai ei.”

Tutkimussuunnitelmia ei saa missään tapauksessa kirjoittaa liian mainostaviksi. Suunnitelmasta pitää käydä ilmi faktat ja asia pitää esittää sillä tavalla, että maallikkokin ymmärtää, mistä on kyse.

“Työkaluni numero yksi on suomen kieli”

Yleisön lisäksi haasteeksi nousee virallisten dokumenttien kirjoittamiseen liittyvät ohjeistukset. Suomen lainsäädäntö ohjaa kirjoittamista jonkin verran, mutta suurin osa alan ohjeistuksesta on englanniksi. Englanninkieliset ohjeistukset luovat haasteita, koska niiden tulkinta vaatii osaamista terveydenhuollon ja tekniikan alalta sekä tietenkin erinomaista englannin kielen taitamista. Parkkari toivoisikin, että ohjeistuksia olisi enemmän suomeksi.

Parkkarin yritys Clinius tekee yhteistyötä laitevalmistajien kanssa, joiden käyttämä kieli on yleensä englanti. Myös eettinen toimikunta hyväksyisi englanninkieliset tutkimuslupahakemukset. Siitä huolimatta tekee Clinius hakemukset suomeksi. Parkkarin mukaan englannin käyttö saattaisi lisätä väärinymmärrysten riskiä niin paljon, ettei sellaisia kannata ottaa. Väärinymmärrys voi pahimmillaan johtaa uuteen lausuntokierrokseen.

Yhden tutkimussuunnitelman lausuntokierros eettisessä toimikunnassa kestää yhdestä puoleentoista kuukauteen, joten laitevalmistajat toivovat, että hakemukset menevät ensimmäisellä kerralla läpi. Kuukaudenkin viivästys voi maksaa suurille laitevalmistajille isoja summia. Tällöin moni valmistajista on valmis mieluummin valitsemaan päivien tai viikkojen odotuksen kaiken dokumentaation suomentamisessa kuin ottaa riskin uudesta lausuntokierroksesta.

Parkkari kiteyttää työnsä perustuvan siihen, että hän osaa käyttää suomen kieltä tavalla, joka kelpaa ihmisille. Hänestä on ilo tehdä työtä, jossa saa päivittäin käyttää suomea.

 

Teresa Damski, Wilma Parkkari, Mikko Saarela