Helsingin yliopisto
Pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa englannin opettajana työskentelevän Kirsin työtä koulumaailman digitalisaatio on helpottanut, mutta luovuttiinko käsin kirjoittamisesta lukiossa liiankin äkkiä? Koulumaailman muutokset asettavat uusia vaatimuksia myös opettajan kielitietoisuudelle.
Kirsi on työskennellyt englannin opettajana pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa jo parinkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrella hänen työnkuvansa on muuttunut ja moninaistunut muun muassa opetussuunnitelmauudistusten ja koulutuksen digitalisaation myötä. Myös tekstien kanssa työskentelyn käytänteet ovat vaihdelleet, mutta tekstityön rooli säilynyt opettajan työssä keskeisenä. “Tekstien kanssa työskennellään paljon ja päivittäin, lähes joka oppitunnilla”, Kirsi kertoo.
Englannin opettajan työpäivästä kuluu paljon aikaa erityisesti lukemiseen, mutta myös arviointi on keskeinen teksteihin liittyvä työtehtävä. Kirsin mukaan opiskelijoiden kirjoitusten lukemiseen ja arviointiin kuluu runsaasti aikaa, sillä tekstejä pitää lukea hyvinkin tarkasti ja ajatuksella. Omien tekstien tuottaminen ei sen sijaan kuulu hänen työnkuvaansa opiskelijoille annettavia kommentteja lukuun ottamatta. Työssä kirjoittaessaan Kirsi pyrkii siihen, että kielenkäyttö on mahdollisimman ymmärrettävää.
Sähköinen ja valmis materiaali helpottaa opettajan työtä
Lukion englannin opiskelussa tekstien kanssa työskennellään monin eri tavoin, mutta yhteistä kaikille teksteille on niiden sähköinen muoto. Digimateriaaleista opiskellaan tekstien ja tehtävien avulla esimerkiksi uutta sanastoa, fraaseja ja tekstinymmärtämistä. Suurinta osaa teksteistä yhdistää myös englannin kieli, vaikka joihinkin luetunymmärtämistehtäviin vastataankin suomeksi. Materiaaleja opettajan ei tarvitse tuottaa itse, mutta ne on tunnettava hyvin.
Kirsin mukaan digitalisoituminen on helpottanut arviointia. Alkuun hän suhtautui digitalisaatioon epäillen mutta on sittemmin huomannut, että sähköisten kokeiden arviointi on perinteisten paperikokeiden arviointia nopeampaa. Tietokoneella kirjoitettua tekstiä arvioidessa ei myöskään tarvitse tulkita kenenkään vaikeasti luettavaa käsialaa. ”Surullinen puoli on se, että opiskelijoille tekisi varmasti hyvää monella tapaa kirjoittaa välillä myös kynällä paperille”, Kirsi pohtii.
Opettajan kielitietoisuuden merkitys kasvaa oppilaiden kielitaidon heiketessä
Opiskelijat lukevat erilaisia tekstejä ja kirjallisuutta ylipäätään vuosi vuodelta yhä vähemmän, mikä on Kirsin mielestä sääli. Lukemisen vähentyminen näkyy myös opiskelijoiden vaikeuksina tuottaa omia tekstejä. Opettajan voi olla hankala tulkita, mitä opiskelijoiden teksteissä oikeastaan pyritään ilmaisemaan. Haasteita ilmenee yllättäen eniten silloin, kun suomea äidinkielenään puhuvat opiskelijat tuottavat tekstejä omalla äidinkielellään. Opiskelijoiden tekstien huononeminen asettaa omat haasteensa arviointiinkin: kymmenen vuotta sitten taso oli korkeampi, ja kiitettävään arvosanaan saatettiin vaatia parempaa osaamista kuin nykyään.
Kielitaidon heikkeneminen näkyy myös oppikirjojen sanastojen ymmärtämisessä. Kirsi kertoo oppikirjoissa olevan suomenkielistä sanastoa, jota kaikki opiskelijat, edes suomea äidinkielenään puhuvat, eivät ymmärrä. ”Keski-ikäisestä oppikirjailijasta on varmasti itsestään selvää, että kaikki tietävät mitä tarkoittaa esimerkiksi varakas. Mutta kaikki opiskelijat eivät tiedä”, Kirsi kertoo. Opettajan täytyy jatkuvasti pitää mielessä se, ymmärtääkö kohdeyleisö, mistä puhutaan ja kirjoitetaan.
Opiskelijoiden kielellisten taitojen heikentyessä opettajan kielitietoisuus nousee entistä suurempaan arvoon. Kielitietoisuudella tarkoitetaan kielenkäytön tietoista huomioon ottamista kaikissa oppiaineissa. Ajatus on, että kielenoppiminen ei rajoitu vain äidinkielen ja vieraiden kielten tunneille, vaan jokaisen oppiaineen tehtävä on alan kielenkäytön opettaminen. Kielitietoinen opetus on eräs keskeisimmistä vuonna 2016 voimaan tulleen perusopetuksen opetussuunnitelman opetuksen kehittämiseen liittyvistä tavoitteista.
Kielitietoisuus auttaa selkeiden ohjeiden laatimisessa
Kirsin työssä kielitietoisuus nousee esille erityisesti erilaisia ohjeita annettaessa. Opettajan on pidettävä huolta siitä, että opiskelijat todella ymmärtävät, mistä opettaja puhuu tai kirjoittaa. Esimerkiksi kielioppitermejä on syytä avata opiskelijoille jopa selkokielellä, koska ne ovat vaikeita suomea ensikielenään puhuvillekin. Kielitietoinen kirjoittaminen on Kirsin työssä erityisen tärkeää silloin, kun opiskelijat ja opettaja eivät kohtaa kasvokkain luokkahuoneessa.
Etänä Kirsi opettaa lukion aikuislinjan opiskelijoita, ja heidän kanssaan kommunikointi tapahtuu täysin kirjallisesti Google Classroomin ja Wilman kautta. Kirsi kertoo, että etäopiskelijoiden opettaminen on osoittanut hänelle, kuinka tärkeää opettajan on osata laatia ymmärrettäviä, selkeitä ja yksityiskohtaisia kirjallisia ohjeita.
“Huomaan, että olen onnistunut viestinnässä, jos opiskelijoilta tulee vähän tai ei ollenkaan tarkentavia kysymyksiä tehtävänannoista”, Kirsi toteaa.
Selkeiden ohjeiden laatimisessa Kirsiä on auttanut hänen käymänsä kielitietoisuuskoulutus. Kirsi toivoo, että kielitietoisuutta opetettaisiin enemmän myös yliopistossa “Kielitietoisuudesta on hyötyä aivan kaikille tekstien parissa työtä tekeville, ettei kirjoitettaisi kapulakieltä. Koska tekstejä on kaikkialla ympärillämme, kielitietoisuus tulisi ottaa huomioon laajemminkin yhteiskunnassamme.”
Iman Daher, Anni Matikainen, Melissa Varetto-Schnitter ja Ville Väisänen