2023 – Tekstin alalla

26.5.202327.5.2023

Kuuntelua kirjoittaen – yliopistopapin työ on siirtynyt yhä enemmän someen

Late Mäntylä on yksi Helsingin yliopiston kolmesta yliopistopapista. Lisäksi hän toimii LHBTIQ+-ihmisten eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappina. Yliopisto- ja seurakuntapappina toimineen Mäntylän 19-vuotisen uran aikana työtehtävät ja -ympäristöt ovat muuttuneet suuresti, ja muutos jatkuu yhä. Nykyään Mäntylän työpäivät rakentuvatkin enemmän somen kuin saarnojen ympärille.

Kuva: Late Mäntylä

Tekstejä laidasta laitaan

Yliopistopapin työnkuva ei ole kiveen hakattu. Mäntylän mukaan työtehtävät vaihtelevat paljon eri oppilaitosten ja alojen välillä. Myös oma persoona vaikuttaa siihen, minkälaisiin tehtäviin lähtee. Kaiken keskiössä on kuitenkin niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin hyvinvoinnin edistäminen vakaumuksesta riippumatta. Mäntylän omassa työssä tämä tarkoittaa esimerkiksi moninaisuuskoulutusten järjestämistä sekä erilaisiin hyvinvointityöryhmiin osallistumista. Koulutustensa tueksi Mäntylä kertoo laativansa esimerkiksi Powerpoint-esityksiä, vaikka toiminta onkin suurimmaksi osaksi puhepohjaista.

Toisin kuin seurakuntapapin ei yliopistopapin työhön juuri sisälly saarnojen tai esirukousten kirjoittamista. Sen sijaan merkittävimmäksi tekstiympäristöksi on kehkeytynyt sosiaalinen media eri alustoineen. Papin juttusille voi tulla tänä päivänä myös vaikkapa Kirkko ja kampus -kanavalla Jodelissa tai esimerkiksi WhatsAppin tai Instagramin kautta yksityisviestillä. Mäntylä julkaisee myös aktiivisesti omalla Instagram-tilillään. Somessa hän on läsnä sekä omana itsenään että yliopistopappina – oikeastaan näitä kahta roolia ei työajattomassa työssä voi hänen mukaansa erottaakaan.

Uskonnollinen somesisältö on harkittua

Mäntylän työssä keskeisin toiminta-alusta on Instagram. Instagram-tarinoitaan Mäntylä ei yleensä suunnittele – hän alkaa vain puhua. Julkaisut syntyvät aina vuorovaikutuksessa, reaktiona johonkin, jonka hän itse kokee tärkeäksi. Vuorovaikutus voi tapahtua esimerkiksi toisen ihmisen tai vaikka jonkin Raamatun tekstin kanssa. Kun tuhansia vuosia vanhoja tekstejä tuodaan tähän päivään, on oma tulkinta erotettava alkuperäisestä tekstistä. Mäntylä pyrkii ilmaisemaan oman mielipiteensä avoimesti kirjoittamalla esimerkiksi ”mun mielestä” tai ”mä ajattelen”.

Somejulkaisuissa Mäntylälle tärkeää on saavutettavuus. Esimerkiksi Instagram-tarinansa hän pyrkii aina tekstittämään, jotta kaikki katselijat pystyvät seuraamaan sisältöä. Yliopistolla toimiessaan Mäntylä on tarkka siitä, ettei kukaan joudu altistumaan uskonnolliselle puheelle tahtomattaan. Instagram on kuitenkin poikkeus. Omalla tilillään hänellä on julistavan sisällön kannalta vapaampi ote, sillä hänen tilillään vieraileva on valinnut tulla juuri papin tilille.

Sielunhoitoa somessa, kuuntelua kirjoittaen

Julistavampien julkaisujen lisäksi myös iso osa sielunhoidollisesta työstä on siirtynyt someen. Siirtymä on tuore, ja sen taustalla olivat alun perin pandemia-ajan tuomat rajoitteet. Monelle yhteydenotto viestillä tai vaikkapa anonyyminä Jodelissa voi tuntua helpommalta kuin keskusteluajan sopiminen kasvotusten. Mäntylälle onkin tärkeää kunnioittaa yhteydenottajan valitsemaa viestintätapaa: ”Ihminen saa valita sen foorumin, jolla jakaa juttuja ja käy keskustelua. Se on mun mielestä tosi tärkeää.”

Kun sielunhoitoa ja keskusteluapua tarjotaan viestin välityksellä, toisen tukena täytyy olla kirjoitetun viestinnän keinoin. Tärkeänä ohjenuorana Mäntylä nostaa esiin sen, että keskustellessa ei saa korostaa liikaa itseään, vaan huomion tulee olla aina autettavassa. Jos murehtii liikaa, mitä sanoo seuraavaksi, jää keskustelukumppani helposti toissijaiseksi. Lisäksi, kun käytettävissä on ainoastaan teksti, täytyy myötätunnon kokemukset kirjoittaa auki. ”Anna itsesi tuntea, sanoita sitä”, Mäntylä ohjeistaa. Mäntylä toivoisi itse pääsevänsä kouluttamaan tulevaisuudessa kollegojaan siinä, miten kuunnella aktiivisesti kirjoittamalla.

”Yliopistopapin tehtävä on rakastaa”

Late Mäntylä haluaa olla pappi erityisesti niille, jotka ovat kaukana kirkosta tai jopa täysin sen ulkopuolella. Mäntylän mukaan yliopistopapin juttusille tullessa ei tarvitse miettiä, onko aihe oikeanlainen – kaikki on sallitun piirissä. Kaiken keskiössä on hyvinvoinnin edistäminen vakaumuksesta tai taustoista riippumatta: “Jos pitää yhdellä sanalla vastata, niin yliopistopapin tehtävä on rakastaa.” Vaikka keskustelut ja pohdinnat siirtyvät puhutuista kirjoitetuiksi, tämä perusajatus pysyy.

Halla Liljeroth, Markku Larkimo, Ulrika Repokari, Aino Karila ja Rasmus Pesonen

26.5.202326.5.2023

Rahoitusalan strategi tutkii ja tiivistää

Rahoitusalan käsitteet ovat usein abstrakteja ja vaikeaselkoisia. Pankissa senioristrategina työskentelevän Kaisa Kivipellon työtä on taltuttaa termit ja tiivistää olennainen. Näin hän auttaa asiakkaita ymmärtämään taloutta ja sijoitusmarkkinoita.

Haastateltava seisoo hymyillen kädet puuskassa. — Kuva: Niko Raappana

Kaisa Kivipelto toimii Danske Bankissa sijoitusmarkkinoiden asiantuntijana, senioristrategina. Hänen tehtävänsä on tuottaa sijoitusnäkemystä eli koottua strategista tietoa asiakkaiden sijoituspäätösten tueksi. Käytännössä Kivipelto metsästää analyysejä, pohtii tulevaisuutta ja jalostaa niiden pohjalta tietoa sijoitusneuvojien tai suoraan pankin asiakkaiden käyttöön. Lisäksi hän pitää huolen, että talouteen ja sijoittamiseen liittyvät teemat ovat esillä julkisuudessa. Hän kuvailee strategin työtä puheen- ja tekstintuottotyöksi, johon kuuluu paljon tiedonhankintaa, -käsittelyä ja viestintää. “Tehtäväni on auttaa asiakkaita ymmärtämään taloutta ja sijoittamista sekä antaa osaltani kasvot sille, mitä pankki tekee.”

Työ sopii tiedonjanoiselle

Kivipellon mukaan olennaista sijoitusnäkemyksen tuottamisessa on olla selvillä siitä, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu ja mitä tulevaisuudesta ajatellaan. Eri asiantuntijoiden ajatuksia ja monentyyppisiä lähteitä tutkimalla strategi muodostaa oman käsityksensä siitä, mitä markkinoilla on odotettavissa. Merkittävä osa työstä onkin tiedonhankintaa ja perehtymistä – lukea saa, ja paljon, eikä se käytännössä katso työaikoja.

Kivipelto seuraa kansainvälistä politiikkaa ja taloutta paitsi uutisista myös lukemalla kirjoja, artikkeleita, ekonomistien kommentteja ja pankkien analyyseja: “Joskus löydän itseni tutkiskelemasta vaikka sitä, mitä Kiina tekee Afrikassa. Ja sitten pohdin, miten se vaikuttaa harvinaisten maametallien hintoihin, ja se taas osakemarkkinoihin.” Tiedonhankinnan kautta oma näkemys asioista kirkastuu.

Laaja ja kriittinen ymmärrys maailmasta on etu, jota voi hankkia myös kaunokirjallisuuden kautta. Kivipelto kertoo, että jo nuorena alkanut lukuharrastus on antanut erinomaisen pohjan ymmärtää erilaisia olosuhteita, ihmisten käyttäytymistä ja koko maailmaa. Strategille tärkeää taitoa on löytää tekstien ja informaation virrasta ajatuksia, joilla on sijoittamisen kannalta arvoa.

Tiedosta kiteytetään näkemyksiä

Tutkimisen ja analysoinnin pohjalta strategi jalostaa havaintonsa ja päätelmänsä teksteiksi. Kivipellon mukaan työn kauneus on siinä, kun etsii tietoa ja sitten soveltaa sitä aiemmin oppimaansa. Tärkeää on osata tiivistää markkinoista olennaiset ja ajankohtaiset asiat. Havaintojen ja päätelmien pohjalta tuotettu materiaali voi olla kirjoitettua tekstiä, erilaista infografiikkaa – sekä nykyään myös ääntä podcasteissa.

Määrällisesti eniten Kivipelto tuottaa lyhyitä kommentteja ja ytimekkäitä PowerPointteja sijoitusneuvojien käyttöön. Lisäksi hän antaa medialle haastatteluja ja kirjoittaa kolumneja nettiin tai asiakaslehteen, pankin tai yhteistyökumppaneiden tarpeisiin. Aiheita hän voi ehdottaa tiiminsä kanssa tai saada ne suoraan pankilta tai kumppaneilta.

Osan teksteistä Kivipelto kirjoittaa yksin; osa taas kirjoitetaan yhdessä tiimin kanssa tai jaetaan vastuualueittain. Ryhmässä tuotetuista teksteistä tarkistetaan yhdessä, että kaikki keskeiset ja halutut asiat on nostettu esiin.

Vastaanottajaa mietitään paljon

Finanssialan yrityksillä on sääntelyn vuoksi paljon vaatimuksia siitä, mitä asiakkaalle täytyy kertoa tai miten julkisuuteen viestitään. Alalla käytetään paljon ammattislangia, jonka soveltaminen sijoitusneuvojien materiaaleihin tai selittäminen suurelle yleisölle on osa strategin työtä. Kivipellon mukaan tässä on asiantuntijoilla peiliin katsomisen paikka: ammattikieli on tarkoitettu suojaamaan sijoittavia asiakkaita, mutta samalla se voi saada asiat kuulostamaan monimutkaisilta ja korkealentoisilta.

Hyvä teksti on tilanteeseen sopiva, ymmärrettävä, kiinnostava sekä lukijan elämään liittyvä. Jos viestiä ei sopeuteta vastaanottajan mukaan, syntyy tilanteita, joissa rahoitusalan ammattilaista ymmärtää vain toinen alan asiantuntija.

Strategin on viestittävä sijoitusneuvojille täsmällisesti, kun taas julkisuuteen näkemykset on tarpeellista muotoilla yleistajuisemmin ja käytännöllisemmin. Siihen Kivipellon yksi väylä on Taloudellinen mielenrauha -podcast, jossa talouteen liittyvistä asioista voi puhua vapaammin ja arkisista näkökulmista. “Talousasiantuntijoiden ohella meillä on ollut vieraana parisuhdeterapeuttikin!” Kivipelto naurahtaa.

Ihminen tuo lisäarvoa

Kivipellon mukaan tarinat ovat talouden ydintä: “Mitä tulee vaikka inflaatioon, niin se on viime kädessä sillä tasolla, millä me ihmiset uskomme sen olevan. Odotuksemme rakentavat ‘tarinan’, joka sitten ohjaa käyttäytymistä markkinoilla.” Taitava strategi osaa nähdä ja tulkita näitä tarinoita – siinä avuksi on kyky arvioida tekstien informaatioarvoa ja luotettavuutta.

Kun sijoittaminen on mahdollista entistä useammalle ja esimerkiksi vastuullisuus kiinnostaa yhä enemmän, talousviestintäkin muuttuu. Tekoälyllä voidaan tuottaa massoittain tekstiä, joka voisi olla strategin suusta. Mutta palveleeko kasvoton “bulkkiteksti” asiakkaita?

Kenties ihmisen tuottama arvo on juuri tiedon kriittisessä arvioinnissa, joustavuudessa ja viestin hienosäätämisessä vastaanottajan mukaan. “Talouden tarinaa” on kerrottava ymmärrettävästi ja kiinnostavasti. Siinä auttaa, että kertojana on ihminen, jonka kasvot ovat tutut.

Inka Hyyppä, Kalle Kytökari ja Piia Pellinen

24.5.202317.5.2023

Kuiskaajan työssä korostuvat tekstin visuaalisuus ja rytmi

Kuiskaaja Sara Vaittinen on tehnyt neljän vuoden ajan töitä kahdessa suomalaisessa kaupunginteatterissa. Kuiskaajan ammatissa tekstit ovat kaiken keskiössä, mutta tekstien kanssa työskentelyssä korostuu tekstin sisältöjen sijasta sen visuaalisuus ja rytmin ymmärtäminen. Tässä tärkeä apuväline on Vaittisen nykyisen työpaikan kuiskaajien käyttämä oma merkkijärjestelmä.

Kuiskaaja Sara Vaittinen näytelmäkäsikirjoituksen kanssa. Vaittisella on vaaleat hiukset ja sininen neule. — Kuva: Suvi Tiisala

Sara Vaittinen päätyi alun perin tuttavan kautta kuiskaajaksi Helsingin kaupunginteatteriin ja tekee nykyään töitä Jyväskylän kaupunginteatterissa kuiskaaja-järjestäjänä. Kuiskaajan ammattiin ei ole varsinaista koulutusta, mutta teatteritieteen opinnot ja pitkä tausta harrastajateattereissa ovat auttaneet Vaittista tehtävän omaksumisessa. Vaittisen mukaan kuiskaajan ammattiin kasvaa työskentelemällä yhdessä näyttelijöiden sekä muiden teatterin ammattilaisten kanssa.

Tavoitteena tarpeettomuus

”Jos olette käyneet teatterissa, oletteko nähneet kuiskaajaa?” Vaittinen kysyy. Esityksissä kuiskaaja istuu katsomon eturivissä ja huutaa näyttelijöille unohtuneita vuorosanoja – harvat kuitenkaan huomaavat häntä. Suuri osa kuiskaajan työstä on katsojalle muutenkin näkymätöntä ja tapahtuu jo ennen ensi-iltaa esityksen harjoituskaudella. Joissakin teattereissa kuiskaaja ei ole edes paikalla enää esityksissä.

Kuiskaaja työskentelee pääsääntöisesti näytelmätekstien parissa. Hänen täytyy tuntea käsikirjoitus läpikotaisin ja varmistaa, että repliikit lausutaan näyttämöllä sellaisina, kuin ne on käsikirjoitukseen kirjoitettu. Yleensä näytelmätekstit muuttuvat useaan kertaan ennen ensi-iltaa. Kuiskaajan onkin tärkeä pitää käsikirjoitus muutosten osalta ajantasaisena, jotta hän voi tehdä tarvittavat kuiskaukset harjoituksissa ja esityksissä. ”Teen konkreettisen muutoksen käsikirjoitukseen ja varmistan, että muutos on jokaisella työryhmän jäsenellä, jota muutos koskee”, Vaittinen kertoo.

Kuiskaajan työnkuva vaihtelee paljon harjoituskauden ja esityskauden välillä. Harjoituskaudella, kun näytelmätekstiä vielä työstetään, kuiskaaja on läsnä kaikissa harjoituksissa. Hän tukee näyttelijöitä vuorosanojen opettelussa ja tuuraa tarvittaessa harjoituksista poissaolevia näyttelijöitä vuorosanoja lukemalla. Harjoituskaudella kuiskaajan työn tavoitteena on, että hän olisi esityskaudella tarpeeton. Koska näyttämölle huutaminen keskeyttää helposti näyttelijäntyön, esityksen aikana Vaittinen kuiskaa vain, kun se on aivan välttämätöntä tai näyttelijä itse sitä pyytää.

Ihmistuntemus ja rytmitaju työvälineinä

Vaikka kuiskaajan työ lähtee näytelmätekstistä, ei kuitenkaan yksin riitä, että kuiskaajalla on teksti edessään: työ vaatii myös hyvää ihmistuntemusta ja rytmitajua. Vaittisen mukaan aloittelevalle kuiskaajalle haasteellisinta voi olla yhdistää kuiskaamisen ajoittaminen näyttelijöiden rytmiin. Kuiskaajan täytyy tunnistaa, milloin näyttelijä vain kokeilee tekstiin uudenlaista rytmitystä ja milloin hän ei muista tekstiä. Vaittinen kertoo keskittyvänsä näyttelijöiden tekemien valintojen opettelemiseen: “On ihan sama, miten vaikka pilkut menevät lauseiden sisällä, jos näyttelijä puhuu sen eri tavalla – minun tehtäväni on opetella teksti näyttelijöiden rytmin kautta.” Hyvä ihmistuntemus auttaa kuiskaajaa päättämään, milloin on oikea aika kuiskata – ja tämä tapahtuu Vaittisen mukaan parissa sekunnissa.

Rytmin merkitys korostuu näyttelijäntyön lisäksi näytelmätekstin tasolla. Kuiskaajan on tärkeää saada heti harjoituskauden alussa käsitys siitä, millaiseen rytmiin esitys asettuu. “Esimerkiksi farssissa yhden sivun teksti saattaa tulla muutamissa sekunneissa, kun kaikkiin repliikkeihin tartutaan kiinni hyvin nopeasti. Jossain toisessa esityksessä taas voi olla hyvinkin paljon tilaa hengittää repliikkien väleissä.”

Oma merkkijärjestelmä kuiskaajien yhteisenä kielenä

Vaittinen kertoo hahmottavansa tekstiä pitkälti sen visuaalisuuden kautta, mistä onkin kuiskaajana hyötyä. Jos näyttelijät esimerkiksi hyppäävät tekstiosion yli esityksessä, kuiskaajan on nopeasti tiedettävä, missä kohdassa tekstissä ollaan. Kuiskaajilta vaaditaan lukemisen suhteen multitaskingia: “Tarkoitus olisi samaan aikaan lukea ja nähdä, mitä lavalla tapahtuu – mikä on yllättävän vaikeaa.”

Koska kuiskaajan täytyy seurata useita kokonaisuuksia samanaikaisesti, on tärkeää, että käsikirjoitus on visuaalisesti mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen. Vaittisen nykyisellä työpaikalla Jyväskylän kaupunginteatterissa kuiskaajat ovat kehittäneet oman merkkijärjestelmän, jossa nopeasti luettavilla symboleilla pystytään välittämään täsmällistä tietoa siitä, mitä esityksessä tapahtuu. Symbolit osoittavat esimerkiksi, milloin esityksessä soi musiikki, milloin puhe tulee äänitykseltä tai mihin näyttelijä poistuu lavalta. Symboleilla merkitään myös kohdat, joissa näyttelijät saattavat usein unohtaa vuorosanansa.

Yhtenäinen merkkijärjestelmä mahdollistaa saumattoman yhteistyön useamman kuiskaajan välillä ja tekee kuiskaajan siirtymisen esitysproduktiosta toiseen helpommaksi. “Viikon aikana saatan olla kuiskaajana kolmessa, neljässä eri produktiossa, joiden kaikissa harjoituksissa en ole ollut läsnä. Periaatteessa voin uusiin harjoituksiin mennessä tietää vain merkintöjen perusteella, miten näytelmä hengittää.”

Iiris Mäki, Suvi Tiisala ja Anna Raatevaara

24.5.202326.5.2023

Sanoituksia, apurahahakemuksia ja raidereita – muusikon arki täyttyy erilaisista teksteistä

Matti Hakamäen arjessa musiikki on jatkuvasti läsnä. Muusikon osaaminen ei kuitenkaan yllä pelkästään lauluteksteihin tai soittamiseen, vaan musisoinnin lisäksi kalenteri täyttyy tasaisesti erilaisista kirjallisista töistä. Tämä on toisinaan yllättänyt Hakamäen, joka toimii myös musiikin opettajana ja Kansanmusiikki-instituutin johtajana.

Haastateltava hymyilee kitaran kanssa kaiteeseen nojaten. — Kuva: Lauri Oino

Musiikin parissa pitkää uraa tehnyt Matti Hakamäki kertoo harrastaneensa laulujen sanoittamista jo aivan pienestä pitäen. Harrastuksensa siivittämänä Hakamäki on saanut luotua itselleen uran, jossa rakkaus laulutekstejä ja ylipäätään musiikkia kohtaan on säilynyt. Laulamiseen ja soittamiseen liittyvää työskentelyä on ehtinyt kertyä jo 16 vuotta lastenmusiikkibändi Henxeleissä, eikä loppua näy.

Matkan varrella musiikin parissa työskentely on saanut täysin uusiakin ulottuvuuksia – esimerkkinä nykyinen Kansanmusiikki-instituutin johtajan pesti, jonka hallinnolliset tehtävät kietoutuvat vahvasti musiikin ympärille. Hallinnollisista tehtävistä Hakamäki on saanut kokemusta myös toimiessaan aiemmin yli kymmenen vuotta Tallari-musiikkiyhtyeen toiminnanjohtajana.

Työtehtävien laajentuminen on tarkoittanut teksteihin liittyvien toimien moninaistumista. Muusikkona laulutekstien ja soitinten ohella Hakamäen työpäivät kuluvat usein sähköpostien parissa, mutta työn alla on vaihtelevasti myös erilaisten raporttien, apurahahakemusten sekä raiderien laatimista.

Laulutekstien tuottaminen avainasemassa

Muusikon tärkein työkalu viestimisessä on kieli: olipa kyseessä sitten mandoliinin, kitaran, kanteleen tai suomen kieli. Kielen perustuntemus on muusikon työssä erityisen korostunutta, sillä sanoituksia tehdessä kielen kiemuroiden tuntemisella on paikkansa. Myös erilaisten tekstilajikäytänteiden tunteminen on Hakamäestä tärkeää: ”Lastenlauluja tehdessä ei laita sinne kirosanoja, ja jos taas tekee kirosanalauluja, niin silloin pitää osata käyttää kirosanoja tyylikkäästi.”

Sanoituksien suhteen Hakamäki painottaa runomitan ja sen lainalaisuuksien tuntemista, vaikka niiden ideointi- ja kirjoitusvaiheessa kielellä leikittely on periaatteessa vapaata. Tarkoituksena kun olisi, että valmiissa tuotoksessa ”musiikki ja sanat olisivat jotenkin loogisesti yhteydessä”. Tämä näkyy Hakamäen mukaan lastenlaulujen ohella myös kansanmusiikkipuolella, jossa perinteen mukaisia tekstejä sovitetaan osaksi melodioita.

Laulutekstejä tehdessä Hakamäki käyttää lähinnä suomea, sillä tavallisen suomenkielisen tekstin tuottamistaito on sanoitusten suhteen keskeisessä asemassa. Toisaalta myös englannilla on Hakamäen muusikkoarjessa paikkansa: Kansanmusiikki-instituutin puolella se saattaa kattaa jopa yli 30 prosenttia kaikesta lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tällöin erilaisten käännös-, oikeinkirjoitus- ja tekoälyohjelmien hallinta on merkittävä etu, sillä apuvälineiden ansiosta vieraskielisten tekstien parissa työskentely ei kaadu kielimuuriin.

Sanoituksista sähköposteihin ja apurahahakemuksiin

Siinä missä laulutekstien kehitteleminen vaatii ymmärrystä kielestä ja runomitasta, on sopimusten lakitekstejä läpikäydessä tärkeää ymmärtää koukeroiselta tuntuvan kielen funktio. Yleisymmärrys erilaisten tekstien erilaisesta luonteesta onkin Hakamäen mukaan tärkeää, jotta osaisi itse tuottaa tekstilajien vakiintuneisiin normeihin sopivia tekstejä.

Tekstilajien kohdeyleisön tuntemus on sekin avain onneen. Kollegoiden välisessä viestinnässä ei nimittäin ole tarpeen käyttää turhan korrektia kieltä. Myös Hakamäen kirjoittamien sähköpostien tai raporttien tyyli riippuu pitkälti siitä, kenelle ne kirjoitetaan.

Uran alussa suurimmat haasteet ovat Hakamäellä kuitenkin liittyneet apurahamaailmaan, jota hän nimittää omaksi ”taiteenlajikseen”. Apurahahakemuksissa on nimittäin osattava kirjoittaa sellaisella tavalla ja tyylillä, joka saa mahdolliset rahoittajat kiinnostumaan juuri oman bändin tukemisesta. Kyseisen tekstilajin käytänteet tulee todella olla hallussa, kun omaa bändiä on kehuttava ja bändin hankkeita kuvattava vakuuttavasti kirjalliseen muotoon verhoiltuna. ”Mitä syvemmälle siihen pääsee, niin tajuaa, että se on ihan oma maailmansa”, Hakamäki summaa.

Mitkä ihmeen raiderit?

Kun Hakamäki lähtee bändinsä kanssa keikalle, on esityksen valmistelun ja harjoittelun ohella tärkeää julkaista bändin markkinointi- ja mainostekstejä sosiaalisessa mediassa, sillä näiden avulla bändi tavoittaa mahdollisen keikkayleisönsä. Keikkaa edeltäviin valmisteluihin kuuluu olennaisesti myös raiderien eli niin kutsuttujen kirjallisten ohjeiden laatiminen. Tämä oli ainakin Hakamäelle muusikkona aluksi yllättävää, sillä näitä ohjeita ei silloin vielä osannut mieltää osaksi muusikon työn ”perusjuttuja”.

Raiderit siis kuitenkin käytännössä kertovat kiertueen henkilökunnalle, kuten äänimiehille, oman bändin erityisvaatimukset esityksen ja lavan suhteen. Nämä huolellisesti etukäteen laaditut kirjalliset ohjeet takaavat kaikkien osallistuvien tahojen tyytyväisyyden. Tällöin itse h-hetkenä ei kulu turhaa aikaa jokaisen bändin yksilöllisten toiveiden selvittelyyn. ”Monesti raidereissa saattaa lukea myös, että takahuoneeseen halutaan suolapähkinöitä ja pullo viiniä”, toteaa Hakamäki hymyillen – ne voivat olla osa onnistunutta keikkakokemusta.

Hakamäki ei ole voinut välttyä uuden oppimiselta muusikon työssä, mistä keikkaa varten laaditut ohjeet toimivat hyvänä esimerkkinä. Uusiin ja vanhoihin haasteisiin tarttumisessa kaikista keskeisintä onkin Hakamäen mielestä oman motivaation ja rutiininen merkitys: ”Kun hommaa jaksaa tehdä, niin väistämättä tulee onnistumisen kokemuksia.”

Henna Jokela, Sofia Rantanen ja Nea Salovaara

22.5.202316.5.2023

Personal trainerin työssä korostuu kriittinen ote – alalla liikkuu paljon väärää tietoa

Personal trainer Susan Haakana seuraa työssään alan ammattilaisten kirjoittamia tekstejä ja viestii asiakkaiden kanssa. Bloginsa sisällöt hän haluaa aina suunnata “taviksille” fitness-ammattilaisten sijaan: tavoitteena on innostaa ihmisiä liikkumaan.

Vaikka tekstien parissa työskentely ei vie paljoa aikaa personal trainerin työpäivästä, se on tärkeä osa ammatin työnkuvaa. Susan Haakana kertoo muun muassa lukevansa alaansa liittyvää kirjallisuutta ja somesisältöjä, seuraavansa kollegoiden julkaisuja sekä kirjoittavansa itsekin alaan liittyvää blogia. Tärkeää on tietysti myös viestiä asiakkaiden kanssa.

Tiedon tuottamisen osalta Haakana pitää tärkeänä, että tekstit ovat helposti lähestyttäviä ja niissä esitetään oikeaa tietoa. Hyvinvointia koskevaa sisältöä olisi syytä myös kuluttaa kriittisesti. Esimerkiksi alalle kouluttautumattomien somevaikuttajien sisällöissä tieto saattaa olla virheellistä.

”Hymiöt heiluu!”

Olennainen osa personal trainerin ammattiin kuuluvaa tekstien tuottamista on asiakkaille viestiminen. Tärkeässä roolissa on valmennustyökalu, jonka avulla Haakana jakaa ohjeita asiakkailleen ja on yhteydessä heihin. Uusien asiakkaiden kanssa viestiminen alkaa kuitenkin aina sähköpostitse.

Sähköpostitse tapahtuvan ensikontaktin tyyli eroaa valmennustyökalussa ja sosiaalisessa mediassa lähetetyistä viesteistä: “Ei voi olla niin rentona ja letkeänä, kun tulee uusi asiakas ja vielä tutustuu”, Haakana pohtii. Myös asiakkaan puolelta sävy muuttuu heti, kun on kerran nähty. Tapaamisen jälkeen käyttöön otetaan valmennustyökalu. Mitä kauemmin asiakkaan kanssa on työskennellyt, sitä rennommaksi viestiminen muuttuu. “Hymiöt heiluu!” Haakana hassuttelee.

Haakanalla on tapana pyhittää maanantait kirjallisille töille, jolloin hänellä saattaa vierähtää useampi tunti treeniohjelmien ja muun ohjeistuksen tuottamisen parissa. Aikaa kuluu sitä enemmän, mitä enemmän asiakkaita on.

Tavoitteena innostaa liikkumaan

Haakanan kirjoittama hyvinvointiin ja liikkumiseen keskittyvä Time to Fit -blogi on suunnattu “taviksille” ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Blogissa jaetaan esimerkiksi ruokavalioon, oikeaoppiseen treenaamiseen ja palautumiseen liittyviä vinkkejä. Blogi tai muu sosiaalinen media voi toimia personal trainerin tärkeänä mainostuskanavana. Tekstin pitää olla siis kiinnostavaa. Jos blogiteksti sisältää liikaa ammattisanastoa ja keskittyy vain tekniseen puoleen, se ei tavoita lukijoita.

Tärkeää kirjoittamisessa ovat yleensäkin oma tunne ja ajatukset. “Lähden tekstissä aina liikkeelle omasta tunteesta ja käytän kieltä, jota on helppo ymmärtää. En käytä ammattisanastoa selventämättä sitä”, Haakana kuvailee. Blogin tavoite on, että ihmiset innostuisivat liikkumaan, ja ymmärrettäisiin, kuinka tärkeä valmentajan rooli kuntosaliharjoittelussa on. “Ei kukaan lähde hevosenkaan selkään ilman valmennusta”, Haakana vertaa.

Faktantarkistusta ja markkinointia

Alan kirjallisuuden lukeminen auttaa Haakanaa kehittymään työssään. “Luen tietysti paljon julkaisuja alalta, ja aikanaan, kun oli vielä olemassa alan printtilehtiä, luin niitä.” Kollegoiden tekstejä Haakana seuraa paljon esimerkiksi Facebookista, sillä sinne tuotetaan pidempiä ja asiallisempia tekstejä. Erityisesti Haakana seuraa entisen valmentajansa tekstejä, sillä tämä on Haakanan mukaan todellinen ammattilainen ja kirjoittaa selkeästi ja hyvin. Haakana myös korostaa lukemisen yhteyttä kirjoittamiseen: “Mitä enemmän luet, sitä enemmän pystyt tuottamaan tekstiä.”

Haakana kertoo tekstitaitojensa olevan pitkälti itse opittuja: “Ei koulutuksessa perehdytty tällaiseen, paitsi markkinointiin ja someen.” Vajaan vuoden mittaisesta Trainer4You -koulutuksesta Haakana valmistui ensin hyvinvointivalmentajaksi ja lopulta personal traineriksi. Koulutus on tiivis, eikä aikaa erilliseen tekstitaitojen harjoitteluun ole, vaikka PT:n arjessa myös tekstitaidot ovat nousseet tärkeäksi osaamisalueeksi. Haakana pohtiikin, onkohan linja nykyään markkinointipainotteisempi kuin ennen, ovathan myynti ja markkinointi olennaisia osia PT:n työtä.

Haakanan mielestä hyvinvointia koskevaa tietoa olisi aina syytä arvioida tarkasti. PT ei ole suojeltu nimike, joten kuka tahansa voi sanoa olevansa valmentaja. Kriittinen suhtautuminen luettuun ja tuotettavaan tekstiin onkin tärkeä taito personal trainerin ammatissa. “Ei mututuntumaa”, Haakana korostaa. Hän toivoo, että alan ammattilaiset pysähtyisivät ajattelemaan ja tarkistaisivat faktat ennen asiakkaiden kysymyksiin vastaamista.

Hilma Kupiainen, Ellamari Perttu, Susanna Pyrhönen, Meri Tuuli Tilli ja Henni Tukiainen

22.5.202318.5.2023

Lounasmestarin työ vaatii luovuutta ja erilaisten tekstilajien hallintaa

Lounasmestari Samu Reskon työ on muutakin kuin ruoan valmistamista. Reskon työpäivää maustaa erilaisten tekstien parissa työskentely aina WhatsApp-viesteistä menun laatimiseen. Myös inspiraatiota ruoanlaittoon haetaan usein alalla julkaistuista teksteistä.

Lounasmestari Samu Resko laittamassa ruokaa esille Groovy Bistro & Bar -ravintolassa. Resko kantaa lohifileitä lounaslinjastoon. Reskolla on lippalakki ja musta t-paita. — Kuva: www.katsevisuals.com

Groovy Bistro & Bar -ravintolassa kokkina työskentelevällä Samu Reskolla on kymmenvuotisen uransa varrella ollut useita eri ammattinimikkeitä linjakokista ravintolapäällikköön. Kokin työssä tekstityön määrä ei ole vakio, vaan sen laatu ja osuus työtehtävistä vaihtelevat suuresti ammattinimikkeen mukaan. Nykyään Reskon päivät täyttyvät lounasmestarin työtehtävistä. Niistä merkittävimpiä on erilaisten tekstien, kuten menuiden, tilaussähköpostien ja WhatsApp-viestien parissa työskentely.

Lounasmestari loihtii menusta maistuvan

Eri tekstilajien ristiaallokossa seilaaminen vaatii Reskolta ennen kaikkea hyvää kielitajua sekä luovuutta. Luovuutta tarvitaan erityisesti menuiden laatimisessa. Reskon työnkuvaan kuuluu viikoittain vaihtuvan menun kirjoittaminen, mikä vaatii paljon ennakkosuunnittelua. Menua suunnitellessaan Resko miettii jokaiselle viikonpäivälle ateriakokonaisuuden. Kirjoittamisen hän aloittaa perusasiasta: listaamalla ruoat kullekin päivälle. Menua suunnitellessaan hän saattaa miettiä, minkälaisia asiakkaita mikäkin ruoka puhuttelee.

Reskon mukaan luovuutta on käytettävä, jotta menusta saadaan mahdollisimman puoleensavetävä. Luodakseen mielikuvaa annoksesta asiakkaille Resko lisäilee menuun ruokaa kuvailevia ilmaisuja, kuten “kermainen kalakeitto” tai “kuohkea perunamuusi”. Hänen mielestään tekstin muotoilulla onkin suuri vaikutus siihen, miten houkuttelevalta annos kuulostaa. “Näen millä nimellä annos myy parhaiten. Kun nimi on parempi, asiakkaat tulevat syömään.”

Menun laatijaa ohjaavat melko vakiintuneet käytänteet. Menun on oltava informatiivinen ja kompakti, jotta asiakas saa yhdellä vilkaisulla tietää, mitä on tarjolla. Napakan ulkoasun vuoksi menussa ei voi mainita kaikkia annoksissa käytettyjä raaka-aineita. Tästä huolimatta tilaa on tehtävä allergeenien merkitsemiselle. Rajatusta palstatilasta johtuen menun laatijan on mietittävä tarkkaan, mitä raaka-aineita mainitaan ja millaista mielikuvaa niillä haetaan. Resko painottaakin menun informatiivista arvoa: “Menun tulee olla niin selkeä, että jokainen asiakas ymmärtää, mitä suuhunsa laittaa.”

Yhteistyö on erottamaton osa kokin ammattia

Suureen osaan Reskon laatimista teksteistä liittyy yhteistyötä ravintolan muiden työntekijöiden kanssa. Varsinaisen ruoanlaiton lisäksi Resko toimii esimiehenä. Esimiestehtäviin kuuluu esimerkiksi kollegojen kirjallinen ohjaaminen WhatsApp-viesteillä. Työyhteisöllä on oma WhatsApp-ryhmä, joka on käytössä päivittäin. Ryhmässä jaetaan niin à la carte -reseptejä kuin kuvia siitä, miltä tietyn ruoka-annoksen tulee näyttää. Viesteillä Resko tiedottaa työntekijöille myös mahdollisista muutoksista, kuten sairauspoissaoloista, sekä keittiössä tapahtuneista virheistä. Antaessaan negatiivista palautetta ja kritiikkiä hän pyrkii aina asialliseen ja kannustavaan kielenkäyttöön: ”Sillä, että syyttää ihmisiä, ei saa mitään aikaiseksi. Muita ihmisiä pystyy inspiroimaan sillä, että kieltä käyttää hyvin ja asiallisesti.”

Menutkaan eivät valmistu ilman yhteistyötä. Resko käyttää kunkin menun laatimiseen vähintään 30–45 minuuttia, minkä jälkeen hän lähettää sen tarkistettavaksi ravintolapäällikkönä toimivalle työkaverilleen. Tehtyjen muutosten jälkeen Resko saa menun vielä takaisin tarkistettavakseen. Useimmiten tekstistä on korjattu vain yksittäisiä oikeinkirjoitusvirheitä, mutta toisinaan menuta on muutettu niin radikaalisti, etteivät ruokalajitkaan ole enää samoja. Tehdyistä muutoksista Resko keskustelee vielä yhdessä esihenkilöidensä kanssa. Joskus palaverit venyvät melko pitkiksi, kun haetaan sopivaa ilmaisua, jolla annoksen saa kuulostamaan parhaimmalta. Lopullinen menu syntyykin vasta, kun kaikki kokit ovat työntäneet lusikkansa soppaan.

Ravintolan arjessa yhteistyötä sujuvoittavat myös reseptivihkot. Niihin on kerätty kaikki ravintolan reseptit yksiin kansiin. Useita reseptivihkoja laatinut Resko korostaa, että esimerkiksi sairauslomatapauksissa vihkot ovat kultaakin kalliimpia: hektisessä työssä on kätevämpää ojentaa sijaiselle valmis vihkollinen reseptejä kuin käydä läpi jokainen annos erikseen. Mahdolliset lisäykset ja tarkennukset ohjeisiin kirjoitetaan ranskalaisin viivoin. Ravintola-alalla on kuitenkin yleistä, ettei reseptivihkoja ole laadittu lainkaan. Resko toteaa, ettei edes aloitteleva ravintoloitsija pyöritä ravintolaa parin reseptin repertuaarilla: ”Reseptivihkot ovat todella tärkeitä, koska muuten tasalaatuisuudesta ei pysty pitämään kiinni.” Reseptivihkot ovat myös osa ravintolan perehdytystä uusille työntekijöille, ja kunnollinen perehdyttäminen työhön takaa toimivan työyhteisön.

Muutoksessa oleva ala vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä

Ravintola-ala on jatkuvassa muutoksessa, ja keskenään kilpailevien yritysten määrä on suuri. Alalla pärjätäkseen täytyy olla kiinnostunut kehittämään itseään. Tässä lounasmestari Resko korostaa lukemisen ja erilaisten tekstien tärkeyttä: ”Jos haluaa tehdä trendikästä ja pysyä aallonharjalla, on pakko lukea, mitä alalla julkaistaan.” Inspiraatiota Resko hakee aktiivisesti alaan liittyvästä kirjallisuudesta, televisiosta ja internetistä niin suomeksi kuin englanniksikin. Sanoma- ja aikakauslehdet, kokkiohjelmat sekä sosiaalisen median ruoanlaittoon ja ruokaan liittyvät tilit välittävät tietoa alan uusimmista virtauksista. Myös julkaisujen ruokakuvat toimivat uusien ideoiden lähteenä. Reskon mukaan ravintola-alan kiehtovuus piilee sen monipuolisuudessa, ja alasta unelmoiville hän antaakin vinkin: ”Koskaan ei voi olla valmis. Täytyy lukea ja löytyä tahtoa oppia jatkuvasti uutta.”

Janna Hiltunen, Janika Laakso ja Krista Nikkari

19.5.202317.5.2023

Työ ilmatieteen laitoksella on muutakin kuin sääennusteiden laatimista

Suurelle yleisölle sääennusteistaan tutun Ilmatieteen laitoksen arki rakentuu monesta palasesta. Työhön sisältyy tutkimusta, viestintää sekä asiantuntijalausuntojen laatimista. Moni yhteiskunnan toimija onkin kiinnostunut laitoksen tarjoamista palveluista ja sen tuottamista tutkimustuloksista. Työn merkityksellisyys voidaankin tiivistää Ilmatieteen laitoksen tieteellisen johtajan Jari Liskin sanoin: “Täähän on aika makee laitos!”

Kuvassa on Jari Liski työpaikallaan Ilmatieteen laitoksella. — Kuva: Aapo Toijonen

Vastuullista työtä tekstien parissa 

Ilmatieteen laitos on liikenne- ja viestintäministeriön alainen laitos, joka tekee tutkimusta ja tarjoaa säätietoihin, ilmastoon, ilmanlaatuun, meriin ja avaruuteen liittyviä palveluja. Laitoksella työskentelee noin 700 henkilöä, joista reilu puolet keskittyy tutkimuksen tekemiseen. Jari Liski työskentelee Ilmatieteen laitoksen tieteellisenä johtajana. Hänen pääasiallisena tehtävänään on tukea tutkimusosastoja, mutta hän kertoo, että yhteistyötä muidenkin eri osastojen välillä tehdään paljon.

Liskin hienon nimikkeen taakse piiloutuu paljon vastuullista työtä. Hänen tehtäviinsä kuuluu Ilmatieteen laitoksen tutkimustyön edistäminen sekä osallistuminen tutkimustulosten viemiseen Suomen lisäksi myös kauemmas maailmalle, jopa NASAlle asti. Lisäksi Liskin työn tavoitteena on edistää tutkimustuloksien yhteiskunnallista hyödyntämistä Ilmatieteen laitoksen sisältä käsin. Laitos tarjoaa esimerkiksi pyynnöstä asiantuntemukseensa perustuvia lausuntoja lausuntopalvelun kautta. Liski arvioi, että hänen työajastaan noin kaksi kolmasosaa kuluu erilaisten tekstien parissa. Muu aika menee esimerkiksi oman tutkimusryhmän ohjaamiseen.

Tekstien parissa tehtävä työ on luonteeltaan monipuolista ja yhteistyöpainotteista: työstettävänä on niin omia kuin kollegoidenkin tieteellisiä tekstejä. Liskin mukaan Ilmatieteen laitoksella tekstejä tuotetaan paljon tiimityönä. Tieteellisten tutkimusten tekemiseen osallistuu tiimi, joka koostaa tutkimuksen yhdessä. Päävastuu on kuitenkin yleensä yhdellä tutkijalla. Varsinaiseen kirjoitusprosessiin kuuluu tekstien tuottamista ja monivaiheista muokkaamista. Esimerkiksi tieteelliseen lehteen tulevaa julkaisua tulee muokata ensin alkuperäisestä tekstistä lehteen sopivaan muotoon, minkä jälkeen se käy läpi vielä tarkat esitarkastajien palautekierrokset. Muokkaustyössä otetaan huomioon lukijakunta, joka voi koostua esimerkiksi toisista tutkijoista tai suuresta yleisöstä. Popularisoituja tekstejä tuotetaan muun muassa Ilmatieteen laitoksen nettisivuja ja julistetekstejä varten. Niiden laatimisessa on tärkeää kielen ja sanaston yleistajuisuus.

Tekstien muokkaus intohimona   

Tekstien parissa työskentelyssä Liskiä viehättää erityisesti tekstien muokkaaminen. Hän pohtii etenkin sitä, miten asiat voi ilmaista selkeästi ja yksinkertaisesti. “Silloin kirjoittaja myös ajattelee selkeästi”, Liski huomauttaa. Liski tarjoaakin mielellään parannusehdotuksia pitkiin ja turhan monimutkaisesti laadittuihin teksteihin.

Liski myöntää, että kun tehdään paljon töitä eri tekstien kanssa, saattaa joskus sattua väärinkäsityksiä. Vaikka julkaistussa artikkelissa tai tutkimuksessa ei olisi sinänsä mitään virheellistä, voi lukija tulla liittäneeksi tekstin asiaan, johon kirjoittaja ei ole tarkoittanut tekstillään viitata. Kyse on siitä, että ihmiset lukevat tekstejä omista lähtökohdistaan ja kytkevät helposti asioita toisiinsa virheellisesti. ”Siksi laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen ja asioiden yhteyksien esiin tuominen on uusien tulosten tai väitteiden julkituomisessa tärkeää”, Liski summaa.

Yhteiskunnallista vaikuttamista asiantuntijaroolissa 

Ilmatieteen laitoksella tehtävä työ on laaja-alaista, ja se koskettaa ihmisiä yhteiskunnan eri sektoreilla. ”Kaikelle tutkimukselle, jota täällä teemme, on yhteiskunnallista kiinnostusta”, Liski kertoo. Ilmatieteen laitoksen tieteellisissä teksteissä käsitellään kaikkea, mikä liittyy säähän ja ilmastoon: meriä, maa- ja kasvisysteemejä, metsiä, peltoja, soita ja sisävesiä sekä ilmakehää ja avaruutta. Koska aiheet ovat tärkeitä ja tutkimustuloksilla on merkittäviä vaikutuksia, linjauksista päättävä johtoryhmä miettii tarkkaan, millaista Ilmatieteen laitoksen viestinnän tulisi olla tiedeyhteisön ulkopuolelle. Viestinnällä pyritään esimerkiksi antamaan tietoa mahdollisten yhteiskunnallisten päätösten syy-seuraussuhteista ilman ohjailevaa tai suostuttelevaa sävyä. ”Tällä tavoin ylläpidetään myös objektiivisen tason asiantuntijaroolia”, Liski tähdentää.

Yksi muoto ulkopuolelle suuntautuvasta tekstityöstä on erilaisten lausuntojen laatiminen. Liskin mukaan lausuntoja pyytävien tahojen kirjo on laaja; viikoittainen lausuntopyyntöjen määrä on noin kolmesta viiteen.  Lausuntoja voidaan pyytää esimerkiksi eduskuntaan, kun käsitellään jotakin lakialoitetta. Lausuntojen laatimisessa objektiivisuus on tärkeää, koska lausunnoilla voi olla suora vaikutus eduskunnassa tehtävään päätöksentekoon. Tämän takia lausunnot perustuvat tutkittuun tietoon ja niissä käytetään tiettyjä sanamuotoja: “Ilmatieteen laitoksen mielestä tässä pitää sanoa tällä tavalla, ja Ilmatieteen laitos pitää tätä asiaa tärkeänä ja hyvänä”, Liski havainnollistaa laitoksen viestintäkäytäntöjä. Ilmatieteen laitos ei taivu poliittisesti suuntaan tai toiseen.  Sen tarkoituksena on tarjota tietoa kaikkien käytettäväksi puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta.

Iiris Aulanko, Markus Filppula, Pihla Riutta, Aapo Toijonen ja Anna Tynkkynen

19.5.202317.5.2023

Myssyttelyä, vekslaamista ja diipadaapan väistelyä – HUSin Virve-päällikön vaihteleva arki tekstien parissa

Ensi- ja sairaanhoidon ammattilaisena toiminut Jari Latva-Käyrä on edennyt urapolullaan HUSin Virve-päälliköksi – tai Latva-Käyrän sanoin Virve-chefiksi eli Virve-kokiksi. Kokki hän ei kuitenkaan ole, vaan hän vastaa muun muassa Virve-radioiden käyttöönotosta ja käyttäjien kouluttamisesta Etelä-Suomen alueella. Kouluvuosinaan itsensä huonoksi kirjoittajaksi mieltänyt Latva-Käyrä on yllätyksekseen huomannut, että nykyisin hänen työpäivänsä koostuvat suurimmaksi osaksi teksteistä ja niiden kanssa “vekslaamisesta”.

Grafiikkakuvassa henkilö istuu tietokoneella radiopuhelin edessään. Tietokoneessa lukee "HUS".

Epävirallisesta sähköpostista viralliseen ohjeistukseen

Termi Virve on monille tuntematon, ja Jari Latva-Käyrä onkin tottunut kysymyksiin siitä, mitä hänen työnkuvaansa kuuluu. Virve tarkoittaa korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmää, viranomaisradioverkkoa eli toisin sanoen radiopuhelinta, jota käyttävät sosiaali- ja terveystoimen lisäksi esimerkiksi poliisi ja pelastustoimi. Latva-Käyrä toimii Virven aluepääkäyttäjänä Etelä-Suomen yhteistyöalueella. Aluepääkäyttäjä koordinoi valtakunnallisten tietojärjestelmien yhteensovittamista, käyttöönottoa, käyttöä ja koulutusta. Hän esimerkiksi ohjeistaa puhelimen käyttöä koulutuksissa eri toimijoille, kuten ensihoitajille ja sairaalahenkilökunnalle.

Latva-Käyrän työpäivät ovat tekstien täyttämiä. Suurimmassa roolissa on kirjeenvaihto eri tahojen kanssa. Pääasiallinen viestintäkanava on sähköposti – WhatsAppia tai tekstiviestejä ei käytetä, sillä ne ovat tietoturvariskejä. Sähköpostit voivat toisinaan olla muodoltaan epävirallisempia, mutta esimerkiksi ministeriön kanssa kommunikoidaan virallisemmalla otteella. Sähköpostikirjeenvaihdon lisäksi aikaa vievin osuus tavanomaisessa työpäivässä on erilaisten ohjeistuksien ja koulutusmateriaalien tuottaminen. Koulutusmateriaaleja Latva-Käyrä luo valtakunnalliseen käyttöön sosiaali- ja terveysalan työntekijöille. Niitä tuotetaan pääasiallisesti suomeksi, mutta toisinaan myös englanniksi ja ruotsiksi. Koulutusmateriaaleja muokataan koulutuskohteen tarpeiden mukaisiksi.

Pyörää, eli kaikkia materiaaleja, ei tarvitse keksiä yksin uudelleen, vaan tekstejä tuotetaan yhteistyössä kollegoiden kanssa. Latva-Käyrä muistaa ihmetelleensä päällikön uransa alussa, mitä tarkoittaa kollegoiden käyttämä termi “myssytellä”. Myöhemmin oli selvinnyt, että termi tarkoittaa tekstien sisällön yhdessä pohtimista – laitetaan niin sanotusti mietintämyssy päähän. Myssyttelyllä teksteihin saadaan moniäänisyyttä.

“Ei mitään diipadaapaa”

Tekstien tuottaminen alkaa perehtymisellä taustatietoihin, kuten vaikkapa lakiin julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta. Tekstin lopulliseen muotoiluun vaikuttaa se, esitetäänkö se esimerkiksi rivisairaanhoitajalle vaiko ensihoitajalle. Valtakunnallisesti tekstien tulee kuitenkin olla yhteistä linjaa noudattavia. Tekoprosessin alussa tuotetaan lakipohjaan perustuva luonnos, minkä jälkeen aletaan sovitella “palikoita yhteen” kollegoiden kanssa. Tällöin on myös hyvä hetki pohtia, sisältääkö teksti kaikki ne asiat, jotka halutaan viedä eteenpäin. Lopuksi teksti oikoluetaan: “Sitten viilataan pilkkua niin sanotusti.”

Tuotettujen koulutusmateriaalien ja ohjeiden tulee olla riittävän lyhyitä ja ytimekkäitä – rönsyilylle ei ole tilaa. Kukaan ei jaksa lukea montaa kymmentä sivua kapulakieltä, vaan teksteissä pitää antaa sovellusesimerkkejä. Tärkeintä ovat ydinasiat: “Siinä ei saa olla semmosta diipadaapa-jaarittelua.”

Tekemällä oppii

Latva-Käyrä kertoo, ettei ole koskaan ollut mielestään hyvä äidinkielessä, ja varsinkin pilkku- ja yhdyssanasäännöt ovat tuottaneet harmaita hiuksia. Työn ja kokemuksen kautta hän on kuitenkin oppinut erilaisia tekstikäytänteitä ja tuottamaan erityisesti virallisia tekstejä. Työn mukana on tullut myös paljon uutta ammattisanastoa ja lyhenteitä, joita hän on joutunut opettelemaan ja käyttämään kirjoittamissaan teksteissä: “Tekemällä oppii.”

Virallisten tekstien parissa työskennellessä tulee välttää tulkinnanvaraisuutta, ja tekstien tulee noudattaa tiettyjä yleisiä normeja. Väärinkäsityksiltä ei voi kuitenkaan kokonaan välttyä. Jos esimerkiksi tekstiä on ollut tuottamassa turhan moni kirjoittaja, sen sanoma saattaa mennä ristiin. Työssä tottuu siihen, että kirjoitetussa viestinnässä tulee väärinymmärryksiä, jolloin on vain reilusti nostettava kädet pystyyn ja myönnettävä erehdys.

Latva-Käyrä on myös huomannut, että kielenhuoltajalle olisi hänen työssään tarvetta. Vaikka työssä on saanut oppia laajasti uusia tekstitaitoja, joita koulussa ei opetettu, vaatisivat viralliset ohjeistukset kuitenkin kielenhuollon ammattilaisen viimeistä silausta, jotta vältytään tulkinnanvaraisuuksilta. Lopuksi Latva-Käyrä toteaa: “Onhan se viestintä ihan helkutin hankala laji.”

Marika Jegoroff, Essi Latva-Käyrä, Tia Lehto, Melissa Rautio ja Adaliina Yrjänä

17.5.202316.5.2023

Koulutussisältöjä ja komennusluetteloita

Palomiehen työ mielletään usein toiminnalliseksi ja fyysiseksi, mitä se pääasiassa onkin. Nykypäivänä kuitenkaan edes palomiehet eivät selviä työpäivästä ilman tekstejä. Palomiehen ammatissa tekstien parissa työskenteleminen painottuu lukemiseen ja tulkintaan. Palomies Janne Granqvist avaa ammattiaan tekstien parissa tehtävän työn näkökulmasta.

Paloasemalla on joskus hiljaistakin — Kuva: Enni Saukkonen

Palomiehen ammatti on yleisen käsityksen mukaisesti varsin toiminnallinen. Espoossa Leppävaaran pelastuslaitoksella työskentelevän Janne Granqvistin mukaan palomiehen työssä kasvokkainen vuorovaikutus on kaiken a ja o. Paloasemalla tehdään töitä toki tekstienkin parissa, mutta teksteille ei ole aikaa silloin, kun roihuaa.

Tekstien kanssa palomiehet työskentelevät hälytystehtävien ulkopuolella. Palomies saattaa työpäivän aikana esimerkiksi käydä läpi sähköposteja, opiskella uusia koulutussisältöjä, seurata palokunnan komennusluetteloa tai tutkia palohälytysten esitietoja. Varsinaista tekstin tuottamista tehdään vähemmän. Mikäli palomies toimii ensihoidossa, työhön sisältyy myös kirjaamista.

Palomiehen arki on tiedotteiden, toimintaohjeiden ja esitietojen tulkintaa

Granqvistin mukaan tekstien parissa työskentely painottuu paloasemalle. Etenkin tekstien tulkinta ja sisältöjen nopea omaksuminen korostuvat työssä. ”Kyllä me tekstien osalta paljon ollaan saavana osapuolena”, Granqvist summaa.

Keskeisimmät tekstit palomiehen työssä ovat sähköpostitse saapuvat tiedotteet ja toimintaohjeet. Niiden sisäistäminen on tärkeää, jotta kaikilla vuorossa olevilla palomiehillä on ajantasaista tietoa esimerkiksi toimintaohjeiden muutoksista ja täydennyksistä. Sähköpostitse saapuvat tiedot onkin usein heti sovellettava käytäntöön.

Koska tiedotus ja toimintaohjeiden välitys on siirtynyt sähköpostiin, sisältyy sähköpostien läpikäymistä nykyisin palomiehen jokaiseen työvuoroon. ”Viisitoista vuotta sitten ei palomies voinut kuvitellakaan jonain päivänä istuvansa tuossa koneella”, Granqvist toteaa. Digitalisaation myötä tekstien määrä onkin vuosien saatossa kasvanut. Tietokoneen ääreen ovat siirtyneet tiedotuksen lisäksi myös täydennyskoulutukset ja tietoturvatentit. Ennen koulutukset olivat käytännön harjoitusta, nykyisin enemmän teoriaa. ”Unelma harjoittelemisesta on, että harjoittelet konkreettisesti. Nykyään koulutukset ovat hyvin paljon menneet siihen, että katsot ruudulta”, Granqvist kertoo.

Palomiehen tärkeimpiin teksteihin kuuluu myös komennusluettelo, joka käytännössä tarkoittaa esimiehen laatimaa virallista työnjakodokumenttia. Siitä luetaan palokunnan päiväkohtaiset työvuorot ja kunkin pelastajan oma paikka yksikössä: esimerkiksi Granqvist on haastattelupäivänä savusukeltaja n:o 2. Komennusluettelo löytyy kirjallisena paloaseman aulasta ja yhtä lailla digitaalisesti. Se sisältää tärkeää tietoa paitsi palomiehille myös muille viranomaisille. ”Komennusluettelo on niin virallinen asiakirja, että se pitää lain mukaan säilyttää ties kuinka pitkään”, Granqvist kertoo. Jos joku tulee vuosien päästä kysymään, kuka tässä vuorossa on ollut töissä, tiedon pitää löytyä.

Vaikka tekstien tulkinta ja vastaanottaminen painottuvat paloasemalle, yhdessä tilanteessa palomieskin vastaanottaa tekstejä aseman ulkopuolella: hälytystehtävien kuulutuksista saapuu palomiesten puhelimiin kooste eli niin kutsutut esitiedot. Itse kohteessa palomies ei tee kirjauksia – siellä keskitytään pelkkään hälytystehtävään.

Palomiehen tuottama teksti on tiivistä ja täsmällistä

Usein palomiehet suorittavat osan työvuoroistaan ensihoidon tehtävissä – Granqvistillakin on ensihoidosta kahdenkymmenen vuoden kokemus. Palomiehen tehtäviin verrattuna ensihoitotyöhön sisältyy enemmän kirjoittamista, sillä jokainen tehty työ on kirjattava sähköiseen järjestelmään. “Jos mittaat verenpaineet potilaalta, muttet kirjaa, niin sä et ole mitannut niitä”, Granqvist selventää. Lisäksi kirjaamiseen sisältyy selkeä työnjako: toinen ambulanssissa työskentelevä tutkii potilaan, ja toisen vastuulla on potilaan haastatteleminen ja kirjausten tekeminen potilastietojärjestelmään.

Kirjaamisessa tarvittava tekstilaji, joka työntekijän tulee hallita, on sähköinen potilastietolomake. Lomaketta täytettäessä kirjausten selkeys ja ymmärrettävyys on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi on tärkeää osata poimia lomakkeeseen oleelliset tiedot. Vaikka sähköisessä potilastietolomakkeessa on valmiita kysymyksiä, ei samankaltaisten kysymysten alle ole syytä kirjoittaa samaa tietoa kahdesti. Granqvistin mukaan kirjausten kohdalla voidaankin jo puhua “taidosta olla kirjoittamatta”. “Kirjoita vain se, mikä on oleellista”, Granqvist linjaa.

Granqvistin mukaan tekstien parissa työskentely ei korostu palomiehen koulutuksessa, vaikka tekstien kanssa toimiminen onkin luonnollinen osa valmistumisen jälkeistä työarkea. Koska palomiehet toimivat paljon ihmisten henkeä ja terveyttä koskevien kysymysten äärellä, on sekä kirjoitetun tiedon vastaanottaminen että sen omaksuminen tärkeä osa palomiehen ammattitaitoa.

Jenni Boginski, Wilma Linna, Elisa Nuutinen, Liisa Pöntinen ja Enni Saukkonen

17.5.202317.5.2023

Kielitietoisuus on opettajan tärkein tekstitaito

Kuvituskuvassa henkilö istuu kirjoittamassa kannettavalla tietokoneella. — Kuva: Christin Hume

Pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa englannin opettajana työskentelevän Kirsin työtä koulumaailman digitalisaatio on helpottanut, mutta luovuttiinko käsin kirjoittamisesta lukiossa liiankin äkkiä? Koulumaailman muutokset asettavat uusia vaatimuksia myös opettajan kielitietoisuudelle.

Kirsi on työskennellyt englannin opettajana pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa jo parinkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrella hänen työnkuvansa on muuttunut ja moninaistunut muun muassa opetussuunnitelmauudistusten ja koulutuksen digitalisaation myötä. Myös tekstien kanssa työskentelyn käytänteet ovat vaihdelleet, mutta tekstityön rooli säilynyt opettajan työssä keskeisenä. “Tekstien kanssa työskennellään paljon ja päivittäin, lähes joka oppitunnilla”, Kirsi kertoo.

Englannin opettajan työpäivästä kuluu paljon aikaa erityisesti lukemiseen, mutta myös arviointi on keskeinen teksteihin liittyvä työtehtävä. Kirsin mukaan opiskelijoiden kirjoitusten lukemiseen ja arviointiin kuluu runsaasti aikaa, sillä tekstejä pitää lukea hyvinkin tarkasti ja ajatuksella. Omien tekstien tuottaminen ei sen sijaan kuulu hänen työnkuvaansa opiskelijoille annettavia kommentteja lukuun ottamatta. Työssä kirjoittaessaan Kirsi pyrkii siihen, että kielenkäyttö on mahdollisimman ymmärrettävää.

Sähköinen ja valmis materiaali helpottaa opettajan työtä

Lukion englannin opiskelussa tekstien kanssa työskennellään monin eri tavoin, mutta yhteistä kaikille teksteille on niiden sähköinen muoto. Digimateriaaleista opiskellaan tekstien ja tehtävien avulla esimerkiksi uutta sanastoa, fraaseja ja tekstinymmärtämistä. Suurinta osaa teksteistä yhdistää myös englannin kieli, vaikka joihinkin luetunymmärtämistehtäviin vastataankin suomeksi. Materiaaleja opettajan ei tarvitse tuottaa itse, mutta ne on tunnettava hyvin.

Kirsin mukaan digitalisoituminen on helpottanut arviointia. Alkuun hän suhtautui digitalisaatioon epäillen mutta on sittemmin huomannut, että sähköisten kokeiden arviointi on perinteisten paperikokeiden arviointia nopeampaa. Tietokoneella kirjoitettua tekstiä arvioidessa ei myöskään tarvitse tulkita kenenkään vaikeasti luettavaa käsialaa. ”Surullinen puoli on se, että opiskelijoille tekisi varmasti hyvää monella tapaa kirjoittaa välillä myös kynällä paperille”, Kirsi pohtii.

Opettajan kielitietoisuuden merkitys kasvaa oppilaiden kielitaidon heiketessä

Opiskelijat lukevat erilaisia tekstejä ja kirjallisuutta ylipäätään vuosi vuodelta yhä vähemmän, mikä on Kirsin mielestä sääli. Lukemisen vähentyminen näkyy myös opiskelijoiden vaikeuksina tuottaa omia tekstejä. Opettajan voi olla hankala tulkita, mitä opiskelijoiden teksteissä oikeastaan pyritään ilmaisemaan. Haasteita ilmenee yllättäen eniten silloin, kun suomea äidinkielenään puhuvat opiskelijat tuottavat tekstejä omalla äidinkielellään. Opiskelijoiden tekstien huononeminen asettaa omat haasteensa arviointiinkin: kymmenen vuotta sitten taso oli korkeampi, ja kiitettävään arvosanaan saatettiin vaatia parempaa osaamista kuin nykyään.

Kielitaidon heikkeneminen näkyy myös oppikirjojen sanastojen ymmärtämisessä. Kirsi kertoo oppikirjoissa olevan suomenkielistä sanastoa, jota kaikki opiskelijat, edes suomea äidinkielenään puhuvat, eivät ymmärrä. ”Keski-ikäisestä oppikirjailijasta on varmasti itsestään selvää, että kaikki tietävät mitä tarkoittaa esimerkiksi varakas. Mutta kaikki opiskelijat eivät tiedä”, Kirsi kertoo. Opettajan täytyy jatkuvasti pitää mielessä se, ymmärtääkö kohdeyleisö, mistä puhutaan ja kirjoitetaan.

Opiskelijoiden kielellisten taitojen heikentyessä opettajan kielitietoisuus nousee entistä suurempaan arvoon. Kielitietoisuudella tarkoitetaan kielenkäytön tietoista huomioon ottamista kaikissa oppiaineissa. Ajatus on, että kielenoppiminen ei rajoitu vain äidinkielen ja vieraiden kielten tunneille, vaan jokaisen oppiaineen tehtävä on alan kielenkäytön opettaminen. Kielitietoinen opetus on eräs keskeisimmistä vuonna 2016 voimaan tulleen perusopetuksen opetussuunnitelman opetuksen kehittämiseen liittyvistä tavoitteista.

Kielitietoisuus auttaa selkeiden ohjeiden laatimisessa

Kirsin työssä kielitietoisuus nousee esille erityisesti erilaisia ohjeita annettaessa. Opettajan on pidettävä huolta siitä, että opiskelijat todella ymmärtävät, mistä opettaja puhuu tai kirjoittaa. Esimerkiksi kielioppitermejä on syytä avata opiskelijoille jopa selkokielellä, koska ne ovat vaikeita suomea ensikielenään puhuvillekin. Kielitietoinen kirjoittaminen on Kirsin työssä erityisen tärkeää silloin, kun opiskelijat ja opettaja eivät kohtaa kasvokkain luokkahuoneessa.

Etänä Kirsi opettaa lukion aikuislinjan opiskelijoita, ja heidän kanssaan kommunikointi tapahtuu täysin kirjallisesti Google Classroomin ja Wilman kautta. Kirsi kertoo, että etäopiskelijoiden opettaminen on osoittanut hänelle, kuinka tärkeää opettajan on osata laatia ymmärrettäviä, selkeitä ja yksityiskohtaisia kirjallisia ohjeita.

“Huomaan, että olen onnistunut viestinnässä, jos opiskelijoilta tulee vähän tai ei ollenkaan tarkentavia kysymyksiä tehtävänannoista”, Kirsi toteaa.

Selkeiden ohjeiden laatimisessa Kirsiä on auttanut hänen käymänsä kielitietoisuuskoulutus. Kirsi toivoo, että kielitietoisuutta opetettaisiin enemmän myös yliopistossa “Kielitietoisuudesta on hyötyä aivan kaikille tekstien parissa työtä tekeville, ettei kirjoitettaisi kapulakieltä. Koska tekstejä on kaikkialla ympärillämme, kielitietoisuus tulisi ottaa huomioon laajemminkin yhteiskunnassamme.”

Iman Daher, Anni Matikainen, Melissa Varetto-Schnitter ja Ville Väisänen