Sanoituksia, apurahahakemuksia ja raidereita – muusikon arki täyttyy erilaisista teksteistä

Matti Hakamäen arjessa musiikki on jatkuvasti läsnä. Muusikon osaaminen ei kuitenkaan yllä pelkästään lauluteksteihin tai soittamiseen, vaan musisoinnin lisäksi kalenteri täyttyy tasaisesti erilaisista kirjallisista töistä. Tämä on toisinaan yllättänyt Hakamäen, joka toimii myös musiikin opettajana ja Kansanmusiikki-instituutin johtajana.

Musiikin parissa pitkää uraa tehnyt Matti Hakamäki kertoo harrastaneensa laulujen sanoittamista jo aivan pienestä pitäen. Harrastuksensa siivittämänä Hakamäki on saanut luotua itselleen uran, jossa rakkaus laulutekstejä ja ylipäätään musiikkia kohtaan on säilynyt. Laulamiseen ja soittamiseen liittyvää työskentelyä on ehtinyt kertyä jo 16 vuotta lastenmusiikkibändi Henxeleissä, eikä loppua näy.

Matkan varrella musiikin parissa työskentely on saanut täysin uusiakin ulottuvuuksia – esimerkkinä nykyinen Kansanmusiikki-instituutin johtajan pesti, jonka hallinnolliset tehtävät kietoutuvat vahvasti musiikin ympärille. Hallinnollisista tehtävistä Hakamäki on saanut kokemusta myös toimiessaan aiemmin yli kymmenen vuotta Tallari-musiikkiyhtyeen toiminnanjohtajana.

Työtehtävien laajentuminen on tarkoittanut teksteihin liittyvien toimien moninaistumista. Muusikkona laulutekstien ja soitinten ohella Hakamäen työpäivät kuluvat usein sähköpostien parissa, mutta työn alla on vaihtelevasti myös erilaisten raporttien, apurahahakemusten sekä raiderien laatimista.

Laulutekstien tuottaminen avainasemassa

Muusikon tärkein työkalu viestimisessä on kieli: olipa kyseessä sitten mandoliinin, kitaran, kanteleen tai suomen kieli. Kielen perustuntemus on muusikon työssä erityisen korostunutta, sillä sanoituksia tehdessä kielen kiemuroiden tuntemisella on paikkansa. Myös erilaisten tekstilajikäytänteiden tunteminen on Hakamäestä tärkeää: ”Lastenlauluja tehdessä ei laita sinne kirosanoja, ja jos taas tekee kirosanalauluja, niin silloin pitää osata käyttää kirosanoja tyylikkäästi.”

Sanoituksien suhteen Hakamäki painottaa runomitan ja sen lainalaisuuksien tuntemista, vaikka niiden ideointi- ja kirjoitusvaiheessa kielellä leikittely on periaatteessa vapaata. Tarkoituksena kun olisi, että valmiissa tuotoksessa ”musiikki ja sanat olisivat jotenkin loogisesti yhteydessä”. Tämä näkyy Hakamäen mukaan lastenlaulujen ohella myös kansanmusiikkipuolella, jossa perinteen mukaisia tekstejä sovitetaan osaksi melodioita.

Laulutekstejä tehdessä Hakamäki käyttää lähinnä suomea, sillä tavallisen suomenkielisen tekstin tuottamistaito on sanoitusten suhteen keskeisessä asemassa. Toisaalta myös englannilla on Hakamäen muusikkoarjessa paikkansa: Kansanmusiikki-instituutin puolella se saattaa kattaa jopa yli 30 prosenttia kaikesta lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tällöin erilaisten käännös-, oikeinkirjoitus- ja tekoälyohjelmien hallinta on merkittävä etu, sillä apuvälineiden ansiosta vieraskielisten tekstien parissa työskentely ei kaadu kielimuuriin.

Sanoituksista sähköposteihin ja apurahahakemuksiin

Siinä missä laulutekstien kehitteleminen vaatii ymmärrystä kielestä ja runomitasta, on sopimusten lakitekstejä läpikäydessä tärkeää ymmärtää koukeroiselta tuntuvan kielen funktio. Yleisymmärrys erilaisten tekstien erilaisesta luonteesta onkin Hakamäen mukaan tärkeää, jotta osaisi itse tuottaa tekstilajien vakiintuneisiin normeihin sopivia tekstejä.

Tekstilajien kohdeyleisön tuntemus on sekin avain onneen. Kollegoiden välisessä viestinnässä ei nimittäin ole tarpeen käyttää turhan korrektia kieltä. Myös Hakamäen kirjoittamien sähköpostien tai raporttien tyyli riippuu pitkälti siitä, kenelle ne kirjoitetaan.

Uran alussa suurimmat haasteet ovat Hakamäellä kuitenkin liittyneet apurahamaailmaan, jota hän nimittää omaksi ”taiteenlajikseen”. Apurahahakemuksissa on nimittäin osattava kirjoittaa sellaisella tavalla ja tyylillä, joka saa mahdolliset rahoittajat kiinnostumaan juuri oman bändin tukemisesta. Kyseisen tekstilajin käytänteet tulee todella olla hallussa, kun omaa bändiä on kehuttava ja bändin hankkeita kuvattava vakuuttavasti kirjalliseen muotoon verhoiltuna. ”Mitä syvemmälle siihen pääsee, niin tajuaa, että se on ihan oma maailmansa”, Hakamäki summaa.

Mitkä ihmeen raiderit?

Kun Hakamäki lähtee bändinsä kanssa keikalle, on esityksen valmistelun ja harjoittelun ohella tärkeää julkaista bändin markkinointi- ja mainostekstejä sosiaalisessa mediassa, sillä näiden avulla bändi tavoittaa mahdollisen keikkayleisönsä. Keikkaa edeltäviin valmisteluihin kuuluu olennaisesti myös raiderien eli niin kutsuttujen kirjallisten ohjeiden laatiminen. Tämä oli ainakin Hakamäelle muusikkona aluksi yllättävää, sillä näitä ohjeita ei silloin vielä osannut mieltää osaksi muusikon työn ”perusjuttuja”.

Raiderit siis kuitenkin käytännössä kertovat kiertueen henkilökunnalle, kuten äänimiehille, oman bändin erityisvaatimukset esityksen ja lavan suhteen. Nämä huolellisesti etukäteen laaditut kirjalliset ohjeet takaavat kaikkien osallistuvien tahojen tyytyväisyyden. Tällöin itse h-hetkenä ei kulu turhaa aikaa jokaisen bändin yksilöllisten toiveiden selvittelyyn. ”Monesti raidereissa saattaa lukea myös, että takahuoneeseen halutaan suolapähkinöitä ja pullo viiniä”, toteaa Hakamäki hymyillen – ne voivat olla osa onnistunutta keikkakokemusta.

Hakamäki ei ole voinut välttyä uuden oppimiselta muusikon työssä, mistä keikkaa varten laaditut ohjeet toimivat hyvänä esimerkkinä. Uusiin ja vanhoihin haasteisiin tarttumisessa kaikista keskeisintä onkin Hakamäen mielestä oman motivaation ja rutiininen merkitys: ”Kun hommaa jaksaa tehdä, niin väistämättä tulee onnistumisen kokemuksia.”

Henna Jokela, Sofia Rantanen ja Nea Salovaara