Tekijä: Sami Haaranoja

Julkaistu

Rahoitusalan strategi tutkii ja tiivistää

Rahoitusalan käsitteet ovat usein abstrakteja ja vaikeaselkoisia. Pankissa senioristrategina työskentelevän Kaisa Kivipellon työtä on taltuttaa termit ja tiivistää olennainen. Näin hän auttaa asiakkaita ymmärtämään taloutta ja sijoitusmarkkinoita. 

Haastateltava seisoo hymyillen kädet puuskassa.
Kuva: Niko Raappana

Kaisa Kivipelto toimii Danske Bankissa sijoitusmarkkinoiden asiantuntijana, senioristrategina. Hänen tehtävänsä on tuottaa sijoitusnäkemystä eli koottua strategista tietoa asiakkaiden sijoituspäätösten tueksi. Käytännössä Kivipelto metsästää analyysejä, pohtii tulevaisuutta ja jalostaa niiden pohjalta tietoa sijoitusneuvojien tai suoraan pankin asiakkaiden käyttöön. Lisäksi hän pitää huolen, että talouteen ja sijoittamiseen liittyvät teemat ovat esillä julkisuudessa. Hän kuvailee strategin työtä puheen- ja tekstintuottotyöksi, johon kuuluu paljon tiedonhankintaa, -käsittelyä ja viestintää. “Tehtäväni on auttaa asiakkaita ymmärtämään taloutta ja sijoittamista sekä antaa osaltani kasvot sille, mitä pankki tekee.”

Työ sopii tiedonjanoiselle

Kivipellon mukaan olennaista sijoitusnäkemyksen tuottamisessa on olla selvillä siitä, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu ja mitä tulevaisuudesta ajatellaan. Eri asiantuntijoiden ajatuksia ja monentyyppisiä lähteitä tutkimalla strategi muodostaa oman käsityksensä siitä, mitä markkinoilla on odotettavissa. Merkittävä osa työstä onkin tiedonhankintaa ja perehtymistä – lukea saa, ja paljon, eikä se käytännössä katso työaikoja.

Kivipelto seuraa kansainvälistä politiikkaa ja taloutta paitsi uutisista myös lukemalla kirjoja, artikkeleita, ekonomistien kommentteja ja pankkien analyyseja: “Joskus löydän itseni tutkiskelemasta vaikka sitä, mitä Kiina tekee Afrikassa. Ja sitten pohdin, miten se vaikuttaa harvinaisten maametallien hintoihin, ja se taas osakemarkkinoihin.” Tiedonhankinnan kautta oma näkemys asioista kirkastuu.

Laaja ja kriittinen ymmärrys maailmasta on etu, jota voi hankkia myös kaunokirjallisuuden kautta. Kivipelto kertoo, että jo nuorena alkanut lukuharrastus on antanut erinomaisen pohjan ymmärtää erilaisia olosuhteita, ihmisten käyttäytymistä ja koko maailmaa. Strategille tärkeää taitoa on löytää tekstien ja informaation virrasta ajatuksia, joilla on sijoittamisen kannalta arvoa.

Tiedosta kiteytetään näkemyksiä

Tutkimisen ja analysoinnin pohjalta strategi jalostaa havaintonsa ja päätelmänsä teksteiksi. Kivipellon mukaan työn kauneus on siinä, kun etsii tietoa ja sitten soveltaa sitä aiemmin oppimaansa. Tärkeää on osata tiivistää markkinoista olennaiset ja ajankohtaiset asiat. Havaintojen ja päätelmien pohjalta tuotettu materiaali voi olla kirjoitettua tekstiä, erilaista infografiikkaa – sekä nykyään myös ääntä podcasteissa.

Määrällisesti eniten Kivipelto tuottaa lyhyitä kommentteja ja ytimekkäitä PowerPointteja sijoitusneuvojien käyttöön. Lisäksi hän antaa medialle haastatteluja ja kirjoittaa kolumneja nettiin tai asiakaslehteen, pankin tai yhteistyökumppaneiden tarpeisiin. Aiheita hän voi ehdottaa tiiminsä kanssa tai saada ne suoraan pankilta tai kumppaneilta.

Osan teksteistä Kivipelto kirjoittaa yksin; osa taas kirjoitetaan yhdessä tiimin kanssa tai jaetaan vastuualueittain. Ryhmässä tuotetuista teksteistä tarkistetaan yhdessä, että kaikki keskeiset ja halutut asiat on nostettu esiin.

Vastaanottajaa mietitään paljon 

Finanssialan yrityksillä on sääntelyn vuoksi paljon vaatimuksia siitä, mitä asiakkaalle täytyy kertoa tai miten julkisuuteen viestitään. Alalla käytetään paljon ammattislangia, jonka soveltaminen sijoitusneuvojien materiaaleihin tai selittäminen suurelle yleisölle on osa strategin työtä. Kivipellon mukaan tässä on asiantuntijoilla peiliin katsomisen paikka: ammattikieli on tarkoitettu suojaamaan sijoittavia asiakkaita, mutta samalla se voi saada asiat kuulostamaan monimutkaisilta ja korkealentoisilta.

Hyvä teksti on tilanteeseen sopiva, ymmärrettävä, kiinnostava sekä lukijan elämään liittyvä. Jos viestiä ei sopeuteta vastaanottajan mukaan, syntyy tilanteita, joissa rahoitusalan ammattilaista ymmärtää vain toinen alan asiantuntija.

Strategin on viestittävä sijoitusneuvojille täsmällisesti, kun taas julkisuuteen näkemykset on tarpeellista muotoilla yleistajuisemmin ja käytännöllisemmin. Siihen Kivipellon yksi väylä on Taloudellinen mielenrauha -podcast, jossa talouteen liittyvistä asioista voi puhua vapaammin ja arkisista näkökulmista. “Talousasiantuntijoiden ohella meillä on ollut vieraana parisuhdeterapeuttikin!” Kivipelto naurahtaa.

Ihminen tuo lisäarvoa

Kivipellon mukaan tarinat ovat talouden ydintä: “Mitä tulee vaikka inflaatioon, niin se on viime kädessä sillä tasolla, millä me ihmiset uskomme sen olevan. Odotuksemme rakentavat ‘tarinan’, joka sitten ohjaa käyttäytymistä markkinoilla.” Taitava strategi osaa nähdä ja tulkita näitä tarinoita – siinä avuksi on kyky arvioida tekstien informaatioarvoa ja luotettavuutta.

Kun sijoittaminen on mahdollista entistä useammalle ja esimerkiksi vastuullisuus kiinnostaa yhä enemmän, talousviestintäkin muuttuu. Tekoälyllä voidaan tuottaa massoittain tekstiä, joka voisi olla strategin suusta. Mutta palveleeko kasvoton “bulkkiteksti” asiakkaita?

Kenties ihmisen tuottama arvo on juuri tiedon kriittisessä arvioinnissa, joustavuudessa ja viestin hienosäätämisessä vastaanottajan mukaan. “Talouden tarinaa” on kerrottava ymmärrettävästi ja kiinnostavasti. Siinä auttaa, että kertojana on ihminen, jonka kasvot ovat tutut.

Inka Hyyppä, Kalle Kytökari ja Piia Pellinen

Julkaistu

Sanoituksia, apurahahakemuksia ja raidereita – muusikon arki täyttyy erilaisista teksteistä

Matti Hakamäen arjessa musiikki on jatkuvasti läsnä. Muusikon osaaminen ei kuitenkaan yllä pelkästään lauluteksteihin tai soittamiseen, vaan musisoinnin lisäksi kalenteri täyttyy tasaisesti erilaisista kirjallisista töistä. Tämä on toisinaan yllättänyt Hakamäen, joka toimii myös musiikin opettajana ja Kansanmusiikki-instituutin johtajana.

Haastateltava hymyilee kitaran kanssa kaiteeseen nojaten.
Kuva: Lauri Oino

Musiikin parissa pitkää uraa tehnyt Matti Hakamäki kertoo harrastaneensa laulujen sanoittamista jo aivan pienestä pitäen. Harrastuksensa siivittämänä Hakamäki on saanut luotua itselleen uran, jossa rakkaus laulutekstejä ja ylipäätään musiikkia kohtaan on säilynyt. Laulamiseen ja soittamiseen liittyvää työskentelyä on ehtinyt kertyä jo 16 vuotta lastenmusiikkibändi Henxeleissä, eikä loppua näy.

Matkan varrella musiikin parissa työskentely on saanut täysin uusiakin ulottuvuuksia – esimerkkinä nykyinen Kansanmusiikki-instituutin johtajan pesti, jonka hallinnolliset tehtävät kietoutuvat vahvasti musiikin ympärille. Hallinnollisista tehtävistä Hakamäki on saanut kokemusta myös toimiessaan aiemmin yli kymmenen vuotta Tallari-musiikkiyhtyeen toiminnanjohtajana.

Työtehtävien laajentuminen on tarkoittanut teksteihin liittyvien toimien moninaistumista. Muusikkona laulutekstien ja soitinten ohella Hakamäen työpäivät kuluvat usein sähköpostien parissa, mutta työn alla on vaihtelevasti myös erilaisten raporttien, apurahahakemusten sekä raiderien laatimista.

Laulutekstien tuottaminen avainasemassa

Muusikon tärkein työkalu viestimisessä on kieli: olipa kyseessä sitten mandoliinin, kitaran, kanteleen tai suomen kieli. Kielen perustuntemus on muusikon työssä erityisen korostunutta, sillä sanoituksia tehdessä kielen kiemuroiden tuntemisella on paikkansa. Myös erilaisten tekstilajikäytänteiden tunteminen on Hakamäestä tärkeää: ”Lastenlauluja tehdessä ei laita sinne kirosanoja, ja jos taas tekee kirosanalauluja, niin silloin pitää osata käyttää kirosanoja tyylikkäästi.”

Sanoituksien suhteen Hakamäki painottaa runomitan ja sen lainalaisuuksien tuntemista, vaikka niiden ideointi- ja kirjoitusvaiheessa kielellä leikittely on periaatteessa vapaata. Tarkoituksena kun olisi, että valmiissa tuotoksessa ”musiikki ja sanat olisivat jotenkin loogisesti yhteydessä”. Tämä näkyy Hakamäen mukaan lastenlaulujen ohella myös kansanmusiikkipuolella, jossa perinteen mukaisia tekstejä sovitetaan osaksi melodioita.

Laulutekstejä tehdessä Hakamäki käyttää lähinnä suomea, sillä tavallisen suomenkielisen tekstin tuottamistaito on sanoitusten suhteen keskeisessä asemassa. Toisaalta myös englannilla on Hakamäen muusikkoarjessa paikkansa: Kansanmusiikki-instituutin puolella se saattaa kattaa jopa yli 30 prosenttia kaikesta lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tällöin erilaisten käännös-, oikeinkirjoitus- ja tekoälyohjelmien hallinta on merkittävä etu, sillä apuvälineiden ansiosta vieraskielisten tekstien parissa työskentely ei kaadu kielimuuriin.

Sanoituksista sähköposteihin ja apurahahakemuksiin

Siinä missä laulutekstien kehitteleminen vaatii ymmärrystä kielestä ja runomitasta, on sopimusten lakitekstejä läpikäydessä tärkeää ymmärtää koukeroiselta tuntuvan kielen funktio. Yleisymmärrys erilaisten tekstien erilaisesta luonteesta onkin Hakamäen mukaan tärkeää, jotta osaisi itse tuottaa tekstilajien vakiintuneisiin normeihin sopivia tekstejä.

Tekstilajien kohdeyleisön tuntemus on sekin avain onneen. Kollegoiden välisessä viestinnässä ei nimittäin ole tarpeen käyttää turhan korrektia kieltä. Myös Hakamäen kirjoittamien sähköpostien tai raporttien tyyli riippuu pitkälti siitä, kenelle ne kirjoitetaan.

Uran alussa suurimmat haasteet ovat Hakamäellä kuitenkin liittyneet apurahamaailmaan, jota hän nimittää omaksi ”taiteenlajikseen”. Apurahahakemuksissa on nimittäin osattava kirjoittaa sellaisella tavalla ja tyylillä, joka saa mahdolliset rahoittajat kiinnostumaan juuri oman bändin tukemisesta. Kyseisen tekstilajin käytänteet tulee todella olla hallussa, kun omaa bändiä on kehuttava ja bändin hankkeita kuvattava vakuuttavasti kirjalliseen muotoon verhoiltuna. ”Mitä syvemmälle siihen pääsee, niin tajuaa, että se on ihan oma maailmansa”, Hakamäki summaa.

Mitkä ihmeen raiderit?

Kun Hakamäki lähtee bändinsä kanssa keikalle, on esityksen valmistelun ja harjoittelun ohella tärkeää julkaista bändin markkinointi- ja mainostekstejä sosiaalisessa mediassa, sillä näiden avulla bändi tavoittaa mahdollisen keikkayleisönsä. Keikkaa edeltäviin valmisteluihin kuuluu olennaisesti myös raiderien eli niin kutsuttujen kirjallisten ohjeiden laatiminen. Tämä oli ainakin Hakamäelle muusikkona aluksi yllättävää, sillä näitä ohjeita ei silloin vielä osannut mieltää osaksi muusikon työn ”perusjuttuja”.

Raiderit siis kuitenkin käytännössä kertovat kiertueen henkilökunnalle, kuten äänimiehille, oman bändin erityisvaatimukset esityksen ja lavan suhteen. Nämä huolellisesti etukäteen laaditut kirjalliset ohjeet takaavat kaikkien osallistuvien tahojen tyytyväisyyden. Tällöin itse h-hetkenä ei kulu turhaa aikaa jokaisen bändin yksilöllisten toiveiden selvittelyyn. ”Monesti raidereissa saattaa lukea myös, että takahuoneeseen halutaan suolapähkinöitä ja pullo viiniä”, toteaa Hakamäki hymyillen – ne voivat olla osa onnistunutta keikkakokemusta.

Hakamäki ei ole voinut välttyä uuden oppimiselta muusikon työssä, mistä keikkaa varten laaditut ohjeet toimivat hyvänä esimerkkinä. Uusiin ja vanhoihin haasteisiin tarttumisessa kaikista keskeisintä onkin Hakamäen mielestä oman motivaation ja rutiininen merkitys: ”Kun hommaa jaksaa tehdä, niin väistämättä tulee onnistumisen kokemuksia.”

Henna Jokela, Sofia Rantanen ja Nea Salovaara