Kirjaamista ja ajanhallintaa – sairaanhoitajan vastuu välittyy myös teksteistä

Potilastyössä käsiteltävillä teksteillä on suuri vaikutus päihderiippuvaisten potilaiden hoidossa ja heitä koskevassa päätöksenteossa. Varsinaisen hoitotyön lisäksi Annen työssä käsitellään monenlaisia tekstejä, ja sekä lukemisella että kirjoittamisella on merkittävä rooli.


Erilaiset tekstit ovat osa päivittäistä työnkuvaa sairaanhoitajan arjessa. Anne työskentelee päihdehoito-osastolla, jonne ohjataan erilaisista päihderiippuvuuksista kärsiviä potilaita. Usein potilaiden ongelmat ovat monisyisiä, ja heillä voi olla monia erilaisia haasteita niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessa terveydessä.

Kirjaamista ja ryhmätyöskentelyä

Päihdesairaalassa tärkeimpiä tilanteita, joissa tekstien kanssa tehdään töitä, on kirjaaminen. Kirjaaminen onkin potilastyön ammattilaisen keskeisimpiä taitoja. Kaikki potilaan kannalta merkityksellinen on kirjattava tämän potilastietoihin, ja kaiken kirjatun tiedon on perustuttava faktoihin: “Sitä, mitä ei ole kirjattu, ei ole tapahtunut.”

Kirjausten tarkoituksena on raportoida potilaan hoidon etenemisestä ja muista hoidon kannalta olennaisista tiedoista. Koska potilaalla on halutessaan oikeus saada kaikki häntä koskeva tieto, on ammattilaisen tekemien kirjausten oltava niin selkeitä, että kuka tahansa ymmärtää ne. Keskeisiä tekstejä sairaanhoitajan työssä ovat myös lääkärien tekemät lähetteet, hoitoyhteenvedot ja hoitajien keskinäiset raportit.

Toinen ympäristö, jossa tekstien rooli on iso, on hoitomuotona käytettävät ryhmätilanteet. Ryhmä on työskentelymuoto, jossa potilaat käsittelevät sairaanhoitajien opastuksella erilaisia teemoja – esimerkiksi häpeää ja ei-sanan käyttöä. Ryhmien tukena käytettävät tekstit voivat olla esimerkiksi kirjallisia tehtäviä tai videoita. Osa potilaista on syrjäytyneitä. Lisäksi osallistujien kognitiiviset valmiudet vaihtelevat, minkä takia ryhmissä käytetään eritasoisia tekstejä. Ryhmälle voi riittää esimerkiksi fläppitaulu, johon on kirjoitettu avainsanoja, joiden avulla ryhmän aihetta käsitellään. Joskus käsittelyssä voi olla myös haastavampia tekstejä.

Ryhmien aikana sairaanhoitajat eivät tee muistiinpanoja, vaan kirjaukset ryhmien keskeisistä asioista tehdään potilastietojärjestelmään jälkeenpäin. Ryhmän kokoontumisen aikana tärkeintä on olla läsnä. Antoisinta työssä onkin nähdä potilaiden saavan ryhmistä oivalluksia omaan elämäänsä.

Haasteena rajalliset resurssit

Annen mukaan ongelmat tekstityössä hänen alallaan liittyvät esimerkiksi epäselviin läheteteksteihin. Lähetteet ovat tekstejä, joita hoitoon lähettänyt taho on kirjoittanut potilaasta. Niissä saattaa esimerkiksi olla lauseita, joista puuttuvat verbit. Annen mukaan epäselvyyksiä voi olla läheteteksteissä niin paljon, että välillä tuntuu kuin lukisi vieraskielistä tekstiä. Läheteteksteissä myös jargon poikkeaa huomattavasti yleiskielestä.

Anne arvelee epäselvyyksien syyksi terveydenhuollon kiireen, jonka hän tunnistaa ongelmaksi myös omassa työssään. Ajanpuutteen yksi syy ovat rajalliset resurssit, joiden lisääminen ei tunnu realistiselta työyhteisön yhteisestä tahtotilasta huolimatta. Hoitotyössä lukemiselle ja kirjoittamiselle ei ole varattu erillistä aikaa, ja kirjausten tekeminen tapahtuu pitkin päivää. Hoitajat kirjoittavat pääasiassa omista potilaistaan, mutta vastuu kirjaamisesta jakautuu myös muille hoitajille, mikäli työkaveri on poissa esimerkiksi sairastumisen vuoksi.

Anne kertoo myös pitävänsä työhuoneensa oven auki, jolloin tekstien työstäminen keskeytyy helposti. Potilaille, joiden elämäntilanne on usein kaoottinen, hän haluaa olla helposti saatavilla esimerkiksi tukeakseen heitä arkipäiväisissä asioissa. “Välillä on sellainen fiilis, että on työssäkin vähän niin kuin äiti.”

Oppiminen jatkuu työssä

Sairaanhoitajakoulutus tarjoaa alan tekstityöhön perusteet. Sairaanhoitajan ammatillinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan jatkuu kuitenkin vielä työelämässä. Vaikka uudet sairaanhoitajat perehdytetään esimerkiksi kirjaamisen käytänteisiin työn alussa, kirjausten kannalta olennaisen tiedon tunnistamistaitoa karttuu myös kokemuksen myötä.

Anne kertoo perehtyvänsä jatkuvasti alansa tutkimustietoon ja kirjallisuuteen – tällä hetkellä hänellä on työpöydällään tunnesäätelyvaikeuksiin keskittyvä teos Viisas mieli. Hän haaveilee myös mahdollisuudesta perustaa esimerkiksi kollegoiden yhteinen lukupiiri, jossa päihdelääketieteen ilmiöistä voisi keskustella yhdessä.

Tekstien laatiminen vaikuttaa potilaiden tulevaisuuteen

Päihdesairaalan sairaanhoitajien laatimia tekstejä käytetään potilaiden jatkohoitoa koskevassa päätöksenteossa, joten kirjaamiseen liittyy paljon vastuuta. Tämän takia Anne korostaa perusteltujen ja tosiasioihin pohjautuvien tekstien merkitystä. Teksteissä on esimerkiksi vältettävä leimaavaa kielenkäyttöä, koska päihderiippuvaisten on jo lähtökohtaisesti vaikeampaa saada asianmukaista hoitoa muissa kuin päihteisiin liittyvissä terveysongelmissa. Sairaanhoitajan tekemä yhteenveto potilaan hoitojaksosta voi puolestaan vaikuttaa kotiutuvan potilaan jatkohoitomahdollisuuksiin, joten esimerkiksi potilaan tietoihin kirjatun vaikeahoitoisuuden on täytettävä perustellut kriteerit. Potilas voi myös kertoa luottamuksellisia asioita ilman, että niitä kirjataan. Vaitiolovelvollisuudesta säädetään laissa tarkasti.

Anne kertoo myös huumorin keventävän hektistä arkea. Potilaille ei koskaan naureta, vaan huumorin kohteena ovat yksikön absurdit sattumukset. Vaikka raskaaseen työhön liittyy monenlaisia haasteita ja tiukkoja aikatauluja, hyvään työyhteisöön voi luottaa eikä ongelmatilanteiden kanssa tarvitse jäädä yksin.

Haastateltava esiintyy pelkällä etunimellään työnkuvansa vuoksi.

 

Siiri Virta, Anna Ilvonen, Elina Haanpää, Olivia Hallenberg ja Emilia Kärki