Innostavaa opetustyötä ja byrokraattista asiakirjailua – suomi toisena kielenä -opettaja työskentelee monenlaisten tekstien parissa

S2-opettajan on osattava ottaa huomioon muun muassa selkokielisyys viestinnässään ja opetuksessaan sekä kyettävä hallitsemaan haastavaa pedagogista termistöä. Kirkkonummelainen S2-opettaja Aino Söderholm kertoo, millaista hänen työnsä on tekstien parissa ja millaisia haasteita hän työssään kohtaa.

Aino Söderholm on kirkkonummelaisen yläasteen suomi toisena kielenä -opettaja, joka on toiminut virassaan viimeiset 13 vuotta. Ennen S2-uraansa Söderholm toimi lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Tekstityön kannalta toimenkuvissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä.

Opettajan tulee ottaa huomioon eritasoiset oppilaat

Söderholmin työssä tekstien kanssa työskentely näkyy ennen kaikkea oppilastyössä eli opettamisessa ja ohjaamisessa. Opettajan aikaa kuluu paljon erilaisten tehtävien, kokeiden ja oppimateriaalien laatimiseen sekä valmiiden materiaalien soveltamiseen. Suomi toisena kielenä -opettajan tulee muistaa huomioida myös kielellisesti ja oppimisvalmiuksiltaan eritasoiset oppilaat käyttämissään teksteissä.

Suuri hajonta oppilaiden kielellisessä tasossa ja oppimisvalmiuksissa vaikuttaa siihen, minkälaisia tehtävänantoja Söderholm voi oppilailleen antaa. Esimerkiksi valmistavalta luokalta tuleville oppilaille tehdään omat tehtävänsä: ”Aiheet ja tekstit ovat samat kuin toisillakin S2-oppilailla, mutta tehtävät ja teksteihin liittyvät kysymykset voivat olla kieleltään ja sisällöltään helpompia.”

Tehtäviä voidaan muokata suhteessa oppilaan kielitaitoon ja oppimistasoihin monella tapaa: kaikkien ei oleteta hallitsevan esimerkiksi kieliopin sääntöjä ja termejä yhtä tarkkaan. Tämä liittyy siihen, että joillekin oppilaille kieliopilliset termit ovat entuudestaan jo hyvin tuttuja, osalle taas aivan vieraita.

Selkokielisyys S2 -opettajan työssä

S2-opettajan työhön kuuluu myös selkokielistäminen ja tiivistäminen. Tärkeintä on, että tehtävissä on selkeä tehtävänanto ja kaikki käsitteet avattuna.

Selkokielisyyttä pitää miettiä myös kodin ja koulun välisessä yhteydenpidossa eli Wilma-viesteissä. On otettava huomioon, että oppilaiden lisäksi myös heidän vanhempansa ovat kielitaidoltaan eritasoisia. Söderholm pyrkii kirjoittamaan Wilma-viestinsä mahdollisimman selkeästi: ”Vaikka ihmisten puhekieli voi olla hyvällä tasolla, ymmärtämisen taidot eivät kuitenkaan ole samat kuin äidinkielisillä puhujilla.”

Arviointi osana opettajuutta

Myös arviointi vaatii paljon työskentelyä tekstien parissa, mikä tarkoittaa etenkin oppilaiden tekstien lukemista ja kommentointia. Söderholm toteaa, että oppilaiden tekstien arviointi ei ole pelkästään kirjoitusten vaan myös ajattelun ja ajattelukyvyn arviointia. Peruskouluissa pääasiallinen tehtävä on opettaa kirjakielinen ilmaisu ja asiatekstit, ja myöhemmin vaatimustasoa nostetaan koko ajan: ”Yhdeksäsluokkalainen ilmaisee esseessään paitsi kieltään myös ajatteluaan.” Kielen arvioinnissa Söderholm ei kuitenkaan puutu kaikkiin virheisiin vaan vain niihin, jotka liittyvät kulloiseenkin opeteltuun asiaan.

Söderholm toteaa, että opetuksessa käytettävien tekstien vaikeustaso ja arvioinnin perusteet S2-opetuksessa ovat pitkälti samat kuin äidinkielen opetuksessa. Yläkoulun S2-opetuksessa käytetään samoja tekstilajeja kuin lukiossa, ja eroa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan työn kanssa on vain vähän. Jos Söderholmin oppilaat tuntevat tietynlaista alemmuutta S2-ryhmään kuulumisensa takia, hän sanoo heille: ”Ette ole S-kakkosia, olette suomen kielen opiskelijoita kuten muutkin, ja teiltä vaaditaan jo tosi paljon!”

Luokanvalvoja valmistelee pedagogisia asiakirjoja

Luokanvalvojana Söderholm laatii varsinaisen opettamisen ohella myös hallinnollisia ja pedagogisia asiakirjoja, kuten oppimissuunnitelman päivityksiä ja moniammatillisten palaverien muistioita. Vaikka luokanvalvojuuteen liittyviin tekstimuotoihin ei ollut perehdytystä, hän sai vertaistukea muilta opettajilta. ”Opettajat ovat kokeneet nämä tekstimuodot byrokraattisiksi ja opettajan työhön vaikeasti sovellettaviksi”, Söderholm sanoo. Hänen mielestään Wilmassa voisi olla esimerkiksi selkeämmät pohjat hallinnollisille teksteille. Hän pitää kuitenkin pedagogisia asiakirjoja tärkeinä, vaikka ne haasteellisia ovatkin.

Työn ohella Söderholm kirjoittaa tekstejä myös vapaa-ajalla. ”Äidinkielen opettajan ammatin puolesta on niin, että joidenkin tekstien tekeminen on helppoa ja nautinnollista”, Söderholm sanoo. Luovan kirjoittamisen harrastaminen on auttanut häntä muidenkin tekstien laadinnassa. Tämä on äidinkielen opettajan ammatin etu.

 

Lempi Haapala, Adelina Shakhtshnaider, Natalia Sinisalo ja Evelina Summanen