Avainsana: teatteriohjaaja

Sirpa Riuttala on todellinen teatterialan moniosaaja. Teatterikorkeakoulusta valmistumisensa jälkeen hän on toiminut Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana ja ohjannut useita menestyneitä teoksia useille eri näyttämöille ympäri Suomea. Tekstejä syntyy produktioiden eri vaiheissa runsaasti.

Teatteriohjaaja Sirpa Riuttala tekee töitä tekstien parissa lähes sata prosenttia työajastaan. Ohjausprosessissa näytelmä ja sen erilaiset kirjalliset muodot, näyttämötekstit, ovat se, mistä lähdetään liikkeelle. Niitä luetaan lakkaamatta ja työstetään kaikissa produktion vaiheissa.

Näyttämötekstiä työstetään yksin ja työryhmässä

Vaikka näyttämöteksti edustaa ohjaajan työssä yleisintä tekstilajia, ei prosessi sen työstämisessä näyttämölle suinkaan ole yksitoikkoisesti vain lukemista. Teksti näyttelee eri osaa eri työvaiheissa: se on lukemisen lisäksi välillä tuotettavana yksin tai työryhmän kanssa, välillä tulkinnan tai pohdinnan alla. Se on produktion keskipiste, joka muuttuu prosessien aikana ja siirtyy lopulta näyttämölle. Ohjaajan työssä Riuttala kertoo näyttämötekstin kulkevan mukana koko ajan joko esimerkiksi oman itsen, assistentin tai kuiskaajan välityksellä. Lisäksi näytelmää työstettäessä ohjaajalla itsellä on tärkeä olla käsissään ohjaussuunnitelma.

Suomen kaikissa laitosteattereissa teoksen ohjaamisen prosessi pysyy kohtuullisen samankaltaisena, jo teatterikorkeakoulussa opetetun mallin kaltaisena. Teatteriohjaaja ennakkosuunnittelee esitystä joko yksin tai muiden kanssa. Laitosteattereissa ohjaajan tavalliseen työpäivään kuuluu paljolti istumista ja näyttelijöiden seuraamista ja ohjaamista. Prosessista riippuen ohjaaja osallistuu enemmän tai vähemmän muiden tekemiseen.

Välillä näyttämötekstit muokkautuvat tai syntyvätkin työryhmän yhteistyönä. Yhteistyö voi olla vaikkapa näyttelijöiden kanssa käytyjä neuvotteluja esimerkiksi taiteellisesta toteutuksesta. Ylioppilasteatterissa on syntynyt myös niin sanotusti päällekirjoitetusti luotu näytelmä Seitsemän siskosta Aleksis Kiven alkuperäisteoksesta Seitsemän veljestä. Päällekirjoittamisella Riuttala viittaa prosessiin, jossa näytelmän alkuperäistekstiä mukaillen kirjoitetaan uusi näytelmäteksti. Lisäksi näyttelijöiden kommunikointi tai harjoituksien improvisaatio tuottaa joskus hedelmää niin, että monen kerran jälkeen syntyy oikeanlainen dialogi, jonka kautta näyttämöteksti syntyy valmiiksi. Ohjaajan rooli on artikuloida ohjeet työryhmälle metodisesti ja auttaa tekstin tulkinnassa. Riuttalan sanoin näyttelijä ikään kuin kantaa tekstiä kehossaan ja ohjaaja toimii välittäjänä tekstin ilmenemisessä näyttämöllä halutulla tavalla.

Näytelmä rakentuu lakanalle

Esityksen ennakkosuunnittelemisessa Riuttala mainitsee tärkeänä työkaluna käytettävän lakana-nimistä mallia, jota on opetettu muun muassa Teatterikorkeakoulussa. Lakana on eräänlainen suunnitteluväline, jolla ohjaaja pääsee näyttämötekstin kokonaisuuteen käsiksi levittämällä näyttämötekstin valtavaksi tasoksi, lakanan kaltaiseksi paperijanaksi. Näytelmä ikään kuin puretaan osiin lakanan avulla: siitä käyvät ilmi esimerkiksi kohtaukset, roolihenkilöt, puvustus ja se, mitä milloinkin tapahtuu ja miksi. Riuttalan mukaan lakana pilkkoo näytelmän loogisesti osiin, mutta tuo näkyväksi sellaisia osasten välisiä suhteita, jotka sitovat näytelmän kokonaisuudeksi.

Produktion eri vaiheissa syntyy myös assosiaatiotekstejä, jotka Riuttalan tapauksessa merkitsevät esimerkiksi sanalistoja, runoja, parenteeseja eli toiminnankuvausta tai mitä tahansa vapaata kirjoittamista aiheesta, jonka ohjaaja kokee hyödylliseksi. Kyseiset tekstilajit auttavat ohjaajaa pääsemään eteenpäin ja syvemmälle prosessissa.

Työelämän opit ja haasteet

Riuttala on opiskellut Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi ohjauksen koulutusohjelmasta. Vaikka Teatterikorkeakoulun näytelmäanalyysitunnit antoivatkin paljon eväitä tekstityöhön, Riuttala kokee oppineensa vielä paremmaksi dramatisoijaksi työelämässä. Se taas näkyy lopputuloksena näyttämöllä ja hahmotuskyvyn parantumisena näyttämötekstiä käsitellessä.

On kuitenkin työelämän tekstitaitoja, joista pitkäkään opintotaival ei ole kerryttänyt tarpeellista harjoitusta. Teatteriohjaaja saattaa esimerkiksi joutua laatimaan apurahahakemuksia, joihin hänen tulee pukea sanoiksi liike- tai materiaalilähtöisiä teoksia. Tällaisten teosten artikulointi teksteiksi voi olla todella haastavaa. Ohjaaja saattaa joutua tahtomattaan määrittelemään teosta tavalla, joka tekee siitä liian painavan tai luo työryhmään tarpeetonta hierarkiaa.

Teatteriohjaajana laitosteatterissa, taiteilijana koulukodissa

Vaikka teatteriohjaajan työnkuvasta voi hahmottaa tiettyjä hyväksi havaittuja toimintamalleja ja työkaluja, luovalla alalla työskenteleminen takaa sen, ettei yksikään työpäivä ole samanlainen kuin edellinen. Jokaisen päivän keskiössä on kuitenkin näyttämöteksti, jonka pohjalta toimitaan joka ikinen päivä. Vaikka teatterikorkeakoulu antaa tuleville ohjaajille loistavat eväät tulevaisuuden kannalta, työssä kehittyy lopulta vain jatkuvan toiston kautta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Teatteritaiteen maisteri tekee työtä taiteen kentällä monipuolisesti. Hän kirjoittaa ja esittää omia tekstejään. Keväällä 2022 Riuttala on aloittanut työt taiteilijana koulukodissa. Hän kerää sieltä aineistoa, tutustuu nuoriin ja työntekijöihin sekä koulukodin arkeen. ”Tarkoitus on käsitellä rajan tematiikkaa – tutkia, milloin nuori tai työntekijä on ylittänyt jonkin rajan ja milloin heidän rajojaan on rikottu.” Aineistosta on myöhemmin tarkoitus työstää kaunokirjallinen teksti, kuunnelma tai monologi, Riuttala kertoo innoissaan. Mieleisintä tekstityötä Riuttalalle on omien luovien tekstien kirjoittaminen.

 

Pinja Kalliokoski, Iina Immonen ja Emilia Hämäläinen