Kuuntelua kirjoittaen – yliopistopapin työ on siirtynyt yhä enemmän someen

Late Mäntylä on yksi Helsingin yliopiston kolmesta yliopistopapista. Lisäksi hän toimii LHBTIQ+-ihmisten eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappina. Yliopisto- ja seurakuntapappina toimineen Mäntylän 19-vuotisen uran aikana työtehtävät ja -ympäristöt ovat muuttuneet suuresti, ja muutos jatkuu yhä. Nykyään Mäntylän työpäivät rakentuvatkin enemmän somen kuin saarnojen ympärille.

pastedGraphic.png                                                                                  Kuva: Late Mäntylä

Tekstejä laidasta laitaan

Yliopistopapin työnkuva ei ole kiveen hakattu. Mäntylän mukaan työtehtävät vaihtelevat paljon eri oppilaitosten ja alojen välillä. Myös oma persoona vaikuttaa siihen, minkälaisiin tehtäviin lähtee. Kaiken keskiössä on kuitenkin niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin hyvinvoinnin edistäminen vakaumuksesta riippumatta. Mäntylän omassa työssä tämä tarkoittaa esimerkiksi moninaisuuskoulutusten järjestämistä sekä erilaisiin hyvinvointityöryhmiin osallistumista. Koulutustensa tueksi Mäntylä kertoo laativansa esimerkiksi Powerpoint-esityksiä, vaikka toiminta onkin suurimmaksi osaksi puhepohjaista.

Toisin kuin seurakuntapapin ei yliopistopapin työhön juuri sisälly saarnojen tai esirukousten kirjoittamista. Sen sijaan merkittävimmäksi tekstiympäristöksi on kehkeytynyt sosiaalinen media eri alustoineen. Papin juttusille voi tulla tänä päivänä myös vaikkapa Kirkko ja kampus -kanavalla Jodelissa tai esimerkiksi WhatsAppin tai Instagramin kautta yksityisviestillä. Mäntylä julkaisee myös aktiivisesti omalla Instagram-tilillään. Somessa hän on läsnä sekä omana itsenään että yliopistopappina – oikeastaan näitä kahta roolia ei työajattomassa työssä voi hänen mukaansa erottaakaan.

Uskonnollinen somesisältö on harkittua

Mäntylän työssä keskeisin toiminta-alusta on Instagram. Instagram-tarinoitaan Mäntylä ei yleensä suunnittele – hän alkaa vain puhua. Julkaisut syntyvät aina vuorovaikutuksessa, reaktiona johonkin, jonka hän itse kokee tärkeäksi. Vuorovaikutus voi tapahtua esimerkiksi toisen ihmisen tai vaikka jonkin Raamatun tekstin kanssa. Kun tuhansia vuosia vanhoja tekstejä tuodaan tähän päivään, on oma tulkinta erotettava alkuperäisestä tekstistä. Mäntylä pyrkii ilmaisemaan oman mielipiteensä avoimesti kirjoittamalla esimerkiksi ”mun mielestä” tai ”mä ajattelen”.

Somejulkaisuissa Mäntylälle tärkeää on saavutettavuus. Esimerkiksi Instagram-tarinansa hän pyrkii aina tekstittämään, jotta kaikki katselijat pystyvät seuraamaan sisältöä. Yliopistolla toimiessaan Mäntylä on tarkka siitä, ettei kukaan joudu altistumaan uskonnolliselle puheelle tahtomattaan. Instagram on kuitenkin poikkeus. Omalla tilillään hänellä on julistavan sisällön kannalta vapaampi ote, sillä hänen tilillään vieraileva on valinnut tulla juuri papin tilille.

Sielunhoitoa somessa, kuuntelua kirjoittaen

Julistavampien julkaisujen lisäksi myös iso osa sielunhoidollisesta työstä on siirtynyt someen. Siirtymä on tuore, ja sen taustalla olivat alun perin pandemia-ajan tuomat rajoitteet. Monelle yhteydenotto viestillä tai vaikkapa anonyyminä Jodelissa voi tuntua helpommalta kuin keskusteluajan sopiminen kasvotusten. Mäntylälle onkin tärkeää kunnioittaa yhteydenottajan valitsemaa viestintätapaa: ”Ihminen saa valita sen foorumin, jolla jakaa juttuja ja käy keskustelua. Se on mun mielestä tosi tärkeää.”

Kun sielunhoitoa ja keskusteluapua tarjotaan viestin välityksellä, toisen tukena täytyy olla kirjoitetun viestinnän keinoin. Tärkeänä ohjenuorana Mäntylä nostaa esiin sen, että keskustellessa ei saa korostaa liikaa itseään, vaan huomion tulee olla aina autettavassa. Jos murehtii liikaa, mitä sanoo seuraavaksi, jää keskustelukumppani helposti toissijaiseksi. Lisäksi, kun käytettävissä on ainoastaan teksti, täytyy myötätunnon kokemukset kirjoittaa auki. ”Anna itsesi tuntea, sanoita sitä”, Mäntylä ohjeistaa. Mäntylä toivoisi itse pääsevänsä kouluttamaan tulevaisuudessa kollegojaan siinä, miten kuunnella aktiivisesti kirjoittamalla.

”Yliopistopapin tehtävä on rakastaa”

Late Mäntylä haluaa olla pappi erityisesti niille, jotka ovat kaukana kirkosta tai jopa täysin sen ulkopuolella. Mäntylän mukaan yliopistopapin juttusille tullessa ei tarvitse miettiä, onko aihe oikeanlainen – kaikki on sallitun piirissä. Kaiken keskiössä on hyvinvoinnin edistäminen vakaumuksesta tai taustoista riippumatta: “Jos pitää yhdellä sanalla vastata, niin yliopistopapin tehtävä on rakastaa.” Vaikka keskustelut ja pohdinnat siirtyvät puhutuista kirjoitetuiksi, tämä perusajatus pysyy.

Halla Liljeroth, Markku Larkimo, Ulrika Repokari, Aino Karila ja Rasmus Pesonen

2 vastausta artikkeliin “Kuuntelua kirjoittaen – yliopistopapin työ on siirtynyt yhä enemmän someen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *