Kuiskaajan työssä korostuvat tekstin visuaalisuus ja rytmi

Kuiskaaja Sara Vaittinen on tehnyt neljän vuoden ajan töitä kahdessa suomalaisessa kaupunginteatterissa. Kuiskaajan ammatissa tekstit ovat kaiken keskiössä, mutta tekstien kanssa työskentelyssä korostuu tekstin sisältöjen sijasta sen visuaalisuus ja rytmin ymmärtäminen. Tässä tärkeä apuväline on Vaittisen nykyisen työpaikan kuiskaajien käyttämä oma merkkijärjestelmä.  

Kuiskaaja Sara Vaittinen näytelmäkäsikirjoituksen kanssa. Vaittisella on vaaleat hiukset ja sininen neule.
Kuva: Suvi Tiisala

Sara Vaittinen päätyi alun perin tuttavan kautta kuiskaajaksi Helsingin kaupunginteatteriin ja tekee nykyään töitä Jyväskylän kaupunginteatterissa kuiskaaja-järjestäjänä. Kuiskaajan ammattiin ei ole varsinaista koulutusta, mutta teatteritieteen opinnot ja pitkä tausta harrastajateattereissa ovat auttaneet Vaittista tehtävän omaksumisessa. Vaittisen mukaan kuiskaajan ammattiin kasvaa työskentelemällä yhdessä näyttelijöiden sekä muiden teatterin ammattilaisten kanssa.

Tavoitteena tarpeettomuus

”Jos olette käyneet teatterissa, oletteko nähneet kuiskaajaa?” Vaittinen kysyy. Esityksissä kuiskaaja istuu katsomon eturivissä ja huutaa näyttelijöille unohtuneita vuorosanoja – harvat kuitenkaan huomaavat häntä. Suuri osa kuiskaajan työstä on katsojalle muutenkin näkymätöntä ja tapahtuu jo ennen ensi-iltaa esityksen harjoituskaudella. Joissakin teattereissa kuiskaaja ei ole edes paikalla enää esityksissä.

Kuiskaaja työskentelee pääsääntöisesti näytelmätekstien parissa. Hänen täytyy tuntea käsikirjoitus läpikotaisin ja varmistaa, että repliikit lausutaan näyttämöllä sellaisina, kuin ne on käsikirjoitukseen kirjoitettu. Yleensä näytelmätekstit muuttuvat useaan kertaan ennen ensi-iltaa. Kuiskaajan onkin tärkeä pitää käsikirjoitus muutosten osalta ajantasaisena, jotta hän voi tehdä tarvittavat kuiskaukset harjoituksissa ja esityksissä. ”Teen konkreettisen muutoksen käsikirjoitukseen ja varmistan, että muutos on jokaisella työryhmän jäsenellä, jota muutos koskee”, Vaittinen kertoo.

Kuiskaajan työnkuva vaihtelee paljon harjoituskauden ja esityskauden välillä. Harjoituskaudella, kun näytelmätekstiä vielä työstetään, kuiskaaja on läsnä kaikissa harjoituksissa. Hän tukee näyttelijöitä vuorosanojen opettelussa ja tuuraa tarvittaessa harjoituksista poissaolevia näyttelijöitä vuorosanoja lukemalla. Harjoituskaudella kuiskaajan työn tavoitteena on, että hän olisi esityskaudella tarpeeton. Koska näyttämölle huutaminen keskeyttää helposti näyttelijäntyön, esityksen aikana Vaittinen kuiskaa vain, kun se on aivan välttämätöntä tai näyttelijä itse sitä pyytää.

Ihmistuntemus ja rytmitaju työvälineinä

Vaikka kuiskaajan työ lähtee näytelmätekstistä, ei kuitenkaan yksin riitä, että kuiskaajalla on teksti edessään: työ vaatii myös hyvää ihmistuntemusta ja rytmitajua. Vaittisen mukaan aloittelevalle kuiskaajalle haasteellisinta voi olla yhdistää kuiskaamisen ajoittaminen näyttelijöiden rytmiin. Kuiskaajan täytyy tunnistaa, milloin näyttelijä vain kokeilee tekstiin uudenlaista rytmitystä ja milloin hän ei muista tekstiä. Vaittinen kertoo keskittyvänsä näyttelijöiden tekemien valintojen opettelemiseen: “On ihan sama, miten vaikka pilkut menevät lauseiden sisällä, jos näyttelijä puhuu sen eri tavalla – minun tehtäväni on opetella teksti näyttelijöiden rytmin kautta.” Hyvä ihmistuntemus auttaa kuiskaajaa päättämään, milloin on oikea aika kuiskata – ja tämä tapahtuu Vaittisen mukaan parissa sekunnissa.

Rytmin merkitys korostuu näyttelijäntyön lisäksi näytelmätekstin tasolla. Kuiskaajan on tärkeää saada heti harjoituskauden alussa käsitys siitä, millaiseen rytmiin esitys asettuu. “Esimerkiksi farssissa yhden sivun teksti saattaa tulla muutamissa sekunneissa, kun kaikkiin repliikkeihin tartutaan kiinni hyvin nopeasti. Jossain toisessa esityksessä taas voi olla hyvinkin paljon tilaa hengittää repliikkien väleissä.”

Oma merkkijärjestelmä kuiskaajien yhteisenä kielenä

Vaittinen kertoo hahmottavansa tekstiä pitkälti sen visuaalisuuden kautta, mistä onkin kuiskaajana hyötyä. Jos näyttelijät esimerkiksi hyppäävät tekstiosion yli esityksessä, kuiskaajan on nopeasti tiedettävä, missä kohdassa tekstissä ollaan. Kuiskaajilta vaaditaan lukemisen suhteen multitaskingia: “Tarkoitus olisi samaan aikaan lukea ja nähdä, mitä lavalla tapahtuu – mikä on yllättävän vaikeaa.”

Koska kuiskaajan täytyy seurata useita kokonaisuuksia samanaikaisesti, on tärkeää, että käsikirjoitus on visuaalisesti mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen. Vaittisen nykyisellä työpaikalla Jyväskylän kaupunginteatterissa kuiskaajat ovat kehittäneet oman merkkijärjestelmän, jossa nopeasti luettavilla symboleilla pystytään välittämään täsmällistä tietoa siitä, mitä esityksessä tapahtuu. Symbolit osoittavat esimerkiksi, milloin esityksessä soi musiikki, milloin puhe tulee äänitykseltä tai mihin näyttelijä poistuu lavalta. Symboleilla merkitään myös kohdat, joissa näyttelijät saattavat usein unohtaa vuorosanansa.

Yhtenäinen merkkijärjestelmä mahdollistaa saumattoman yhteistyön useamman kuiskaajan välillä ja tekee kuiskaajan siirtymisen esitysproduktiosta toiseen helpommaksi. “Viikon aikana saatan olla kuiskaajana kolmessa, neljässä eri produktiossa, joiden kaikissa harjoituksissa en ole ollut läsnä. Periaatteessa voin uusiin harjoituksiin mennessä tietää vain merkintöjen perusteella, miten näytelmä hengittää.”

Iiris Mäki, Suvi Tiisala ja Anna Raatevaara

Yksi vastaus artikkeliin “Kuiskaajan työssä korostuvat tekstin visuaalisuus ja rytmi”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *