Erotuomariasiantuntija on kotonaan niin viheriöllä kuin toimistolla

Erotuomariasiantuntijan tehtävässä yhdistyvät Antti Munukan aikaisemmat työkokemukset konsulttifirmassa ja erotuomarina – toimiston lisäksi hänet voi bongata myös pelikentiltä. Suomen Palloliittoon sijoittuvassa tehtävässään Munukka koordinoi noin 900 erotuomarin toimintaa, joten hänen lähettämillään sähköposteilla on laaja lukijakunta. Munukka suhtautuu intohimoisesti paitsi viestiensä kieleen myös taustaansa erotuomarina: “Mikä ikinä on ollutkaan mun duuni, mä oon aina kertonut, kuinka tärkeä mun erotuomariura on.”

Kuvassa on Antti Munukka erotuomarin tehtävässä pelikentällä.
Kuva: Mira Lönnqvist

Monelle jalkapalloerotuomariasiantuntijan ammatti on täysin vieras. Antti Munukan, 41, työ onkin Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen – hän aloitti tehtävässä vuonna 2020, kun tarve työtehtävälle syntyi Palloliiton uudistusten myötä. Käytännössä Munukka vastaa kaikista jalkapallon parissa työskentelevistä erotuomareista Palloliiton eteläisellä alueella.

Suuri osa erotuomariasiantuntijan työajasta kuluu sähköpostien lähettämiseen ja vastaanottamiseen. Sähköpostien lisäksi Munukka työskentelee tekstien parissa esimerkiksi käsitellessään koulutusmateriaaleja ja laatiessaan otteluraportteja. Toisinaan hän myös lukee jalkapallon sääntökirjaa ylläpitääkseen omaa asiantuntijuuttaan.

Sähköpostit löytävät tiensä jopa 900 tuomarille

Munukan vastuulla on huolehtia siitä, että kaikissa otteluissa on tuomarit paikalla. Yhteydenpito erotuomareiden kanssa tapahtuu pitkälti sähköpostin välityksellä, ja usein yksi viesti lähteekin monelle sadalle ihmiselle. Tärkeää on siis viestinnän tehokkuus – Munukka kertookin pyrkivänsä aina mahdollisimman tiiviiseen ja yksiselitteiseen viestintään. Ihmisten väliset erot kyvyssä viestiä ja ymmärtää viestejä vaihtelevat, joten työ ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Viestinnälle tuottaa haasteita myös kohderyhmän laajuus. Munukka kertoo olevansa yhteydessä samanaikaisesti aloittelevista teini-ikäisistä erotuomareista aina kuusikymppisiin konkareihin asti. Esimerkiksi viestien vastaanottajien harjaantuneisuus sähköpostin käytössä onkin erittäin vaihtelevaa.

“Jos sähköposti on pitkä, se on ihan sama mitä mä sinne kirjoitan.”

Kokemus on opettanut Munukan kirjoittamaan mieluummin useita lyhyitä, nopeasti luettavia sähköposteja kuin laajempia kokonaisuuksia. Hyvä sähköposti on siis selkeä, tarpeeksi lyhyt ja mahdollista lukea yhdellä vilkaisulla myös puhelimen näytöltä. Munukka naurahtaakin, että voisi kirjoittaa pitkän viestin loppuun “klikkaa tästä, niin saat sata euroa”, ja silti kukaan ei reagoisi mitenkään, koska viestejä harvoin luetaan loppuun.

Huoliteltu kieli antaa viestinnästä ammattimaisen ja viimeistellyn vaikutelman

Munukka on paitsi toiminut jalkapalloerotuomarina myös työskennellyt konsulttifirmassa, jossa pääsi kehittämään viestintätaitoja monipuolisesti. Hän kertoo oppineensa paljon esimerkiksi erilaisten koulutusmateriaalien valmistelusta. Lisäksi Munukka on harjaantunut tarkkailemaan viestinnän laatua.

Munukka kertoo olevansa intohimoisen tarkka viestintänsä estetiikasta ja kielenkäytöstä. PowerPoint-esitysten tulee näyttää hyvältä, ja välimerkkien tulee olla oikeilla paikoillaan. Erityisesti Palloliiton erotuomaritoiminnan ulkopuolisissa yhteyksissä kuten joukkueiden kanssa viestiessään hän kokee oikeinkirjoituksen olevan äärimmäisen tärkeää. Liiallinen sooloilu kielenkäytön ja välimerkkien kanssa vaikuttaa ulospäin epäammattimaiselta ja epäselvältä. Esimerkiksi kollegoiden välisen viestittelyn runsas ja osin ironinen välimerkkien käyttö ei sovellu ulkoiseen viestintään. Huoliteltu kieli palvelee myös pelikentillä: otteluista kirjoitettavissa raporteissa selkeä ja ytimekäs kieli on keskeistä. Pahimmassa tapauksessa epäselvä viestintä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Teksti- ja vuorovaikutustaidot täydentävät toisiaan

Edelleen huippuerotuomarina toimiva Munukka on hionut vuorovaikutustaitojaan jo vuosien ajan pelikentillä. Tekstimuotoisen viestinnän kehittämisessä yritys ja erehdys on tehokas työväline – Munukka kertookin kyselevänsä usein palautetta esimerkiksi lähettämistään sähköposteista. Jalkapallopelissä erotuomarina toimiminen puolestaan vaatii taitoa ilmaista näkemyksensä nopeasti, mutta myös valmiutta myöntää olleensa väärässä. Munukka kokee, että kasvokkaisessa ja kirjallisessa viestinnässä on samoja ulottuvuuksia – tärkeää on kyky seistä sanojensa takana mutta myös halu kehittyä jatkuvasti kritiikin avulla.

Kokonaisuudessaan erotuomariasiantuntijan työ vaatii organisaatiokykyä ja kielellistä varmuutta. Toistaiseksi tehtävään sisältyy kuitenkin Munukan mielestä liikaa sähköpostiviestien kirjoittamista ja liian vähän aitoa ihmisten kohtaamista. Munukka toivoo ja uskoo, että työnkuva muuttuu tulevaisuudessa enemmän kasvokkaisen vuorovaikutuksen suuntaan, kauemmas perinteisestä toimistotyöstä. Kohtuullisen tuore työtehtävä onkin vasta löytämässä muotoaan ja kehittyy jatkuvasti.

Aku Havukainen, Eetu Julin, Teemu Mustonen, Eetu Vänskä ja Aamos Waher

Queer-iloa ja tietoisuuden lisäämistä – seksologin työn kirjavuus näkyy erilaisissa someteksteissä

Ani Iivanainen vaikuttaa monella eri yhteiskunnan osa-alueella. Päivätyössään diakonina ja sateenkaariyhteyshenkilönä hän keskittyy erityisesti sateenkaari-ihmisten kokemaan hengelliseen väkivaltaan. Seksologian kentällä Iivanainen tuottaa mahdollisimman saavutettavaa sisältöä sosiaaliseen mediaan sekatekniikoin – taidetta ja tiedettä yhdistellen. Kaiken työn keskiössä on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.

Haastateltava hymyilee kuvassa diakonin työvaatteissa ja sateenkaari-avainnauha kaulassa.
Kuva: Ani Iivanainen

Diakoni ja Suomen Seksologisen Seuran auktorisoima seksuaalineuvoja Ani Iivanainen työskentelee tekstien parissa monipuolisesti. Hän kouluttaa yhdenvertaisuuteen ja inklusiivisuuteen liittyvistä teemoista, seuraa aktiivisesti erilaisia seksologian kentällä julkaistuja tekstejä ja osallistuu niistä käytävään keskusteluun. Lisäksi Iivanainen tuottaa materiaalia muun muassa asiantuntijatekstien, blogipostausten ja sosiaalisen median päivitysten muodossa. Iivanainen on myös kirjoittanut sateenkaari-ihmisten kohtaamaa hengellistä väkivaltaa käsittelevän tietokirjan Isä meidänkin (2021). Iivanaisen pyrkimyksenä on tuottaa mahdollisimman ymmärrettävää sisältöä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta moninaiselle yleisölle – myös niille, joille aiheet ja teemat ovat vieraita.

Saavutettavaa sisältöä someen

Iivanaisen julkaisualustoista aktiivisin ja seuratuin on Instagram, jossa hänellä on kaksi tiliä. Annartfi-tili yhdistelee tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä aiheista sekä taidetta. Julkaisujen joukosta löytyy esimerkiksi valokuvaprojekti Me olemme, jossa Iivanainen on kuvannut queer-ihmisiä. Ani.iivanainen-tilillä taas keskitytään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja kristinuskoon liittyvien teemojen yhdistämiseen.

Iivanaisen Instagram-julkaisuissa teksti ja kuva selittävät toisiaan. Hän kertoo julkaisevansa kuvia sekä tietoa visualisoivana infografiikkana että taiteellisemmilla tarkoitusperillä riippuen siitä, mitä haluaa välittää. Suurin osa Iivanaisen kuvista sisältää myös tekstiä. Lisäksi on postauksia, joissa informaatioteksti on sijoitettuna pelkästään kuviin. Kuvan alle kirjoitettavissa teksteissä Iivanainen pyrkii selkeään kieleen. Iivanaisella on henkilökohtaista kosketuspintaa lukivaikeuteen, ja hän on huomannut, että selkokielisyys auttaa tekstin hahmottamisessa. Iivanainen on pyrkinyt edistämään saavutettavuutta entisestään lisäämällä kuviinsa myös alt-tekstin eli vaihtoehtoisen tekstin. Alt-tekstissä julkaistun kuvan sisältö kuvaillaan sanallisesti siten, että visuaalinen informaatio tavoittaa myös esimerkiksi näkövammaisen käyttäjän.

Positiivista sateenkaarevuutta faktapohjaisesti

Sosiaalisessa mediassa julkaistuja, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsitteleviä tekstejä tuntuu usein leimaavan negatiivinen sävy: puhe keskittyy siihen, mikä on huonosti. Iivanainen haluaakin erityisesti nuoria seuraajia ajatellen luoda toivoa tulevaisuudesta. Hän nostaa somepostauksissaan esiin yhteiskunnassa otettuja edistysaskelia vastapainona epäkohtien käsittelemiselle: “Haluan myös tuottaa materiaalia siitä, mikä saa aikaan queer-iloa.”

Iivanaisen somejulkaisut pohjaavat tutkittuun tietoon ja erilaisiin lähteisiin, jotka hän tavalla tai toisella merkitsee postauksiinsa mahdollisista merkkirajoituksista huolimatta. Näin postauksen nähnyt pääsee halutessaan paneutumaan aihepiiriin syvemminkin. Omien julkaisujensa ohella Iivanainen jakaa sosiaalisissa medioissaan muiden postauksia. Iivanaisen somepostauksissa kuuluu siis hänen oman äänensä lisäksi laaja asiantuntija- ja aktiiviverkosto seksologian alalta.

Perinteistä painettua ja pikseleitä

Iivanaisella on kokemusta tekstin tuottamisesta sekä perinteisesti painettuun muotoon että digitaalisille alustoille. Eri julkaisualustat ja -muodot mahdollistavat erilaisia tapoja tuottaa materiaalia. “Mitä pidempi formaatti, sitä syvemmälle aiheeseen voi upota yhdessä tekstissä”, toteaa Iivanainen. Eri julkaisukanavien hyödyntäminen vaatii ymmärrystä niiden ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista.

Vaikka kirjan sivuille painetun tekstin tuottamisessa ja sosiaalisessa mediassa julkaistavan postauksen muotoilussa on suuria eroja, kokee Iivanainen prosessien hyödyttävän toisiaan. Toisinaan etenkin somessa julkaistavien postausten lähdeaineistot saattavat olla laajoja, minkä vuoksi oleellista on kokonaisuuksien hahmottaminen ja kyky tunnistaa aineistoista keskeisimmät asiat. Toisaalta se, että on vaikkapa somejulkaisuja varten pilkkonut isoa ilmiötä pienempiin palasiin, lisää ymmärrystä siitä, mistä kaikesta suurempi kokonaisuus koostuu.

Seksologina Ani Iivanainen työskentelee eri tekstien parissa monipuolisesti ja aktiivisesti. Kiinnostus omaan alaan, into oppia jatkuvasti uutta ja laajat tekstitaidot ovat antaneet Iivanaiselle mahdollisuuden yhdistellä kiinnostuksenkohteitaan ja luoda monenkirjavaa sisältöä suurelle yleisölle. Tekstityön ytimessä on keskustelun käyminen – saavutettavasti, näkyvästi ja piilottelematta. Iivanainen toivoo tulevaisuuden tekstien ja tutkimusten tuovan mukanaan lisää näkymättömän näkyväksi tekemistä ja tietoisuutta siitä, että sateenkaarevuus ei tarkoita traagista elämää.

Jukka Ahlström, Roosa Heimo, Riia-Maria Kyllönen, Aino Kökkö ja Aino Männistö