Kuvittaminen on muutakin kuin vain piirtämistä

Kuvittaminen on aina ollut Kai Vaalion kutsumus. Vaikka ammatinvalinta oli selkeä, toi työ kuitenkin mukanaan yllätyksiä ja omia haasteitaan. Freelancerina työskentelevä Vaalio muistelee uransa alkutaipaleen olleen haastava; koulutuksessa hän olisi kaivannut enemmän tukea muun muassa alan sopimusten tulkitsemiseen ja apurahahakemusten laatimiseen.

Haastateltava poseeraamassa kuvittamansa sarjakuvakirjat kädessään
Kuva: Saimi Joutsi

Freelancerina työskentelevä Kai Vaalio käyttää montaa eri ammattinimikettä: graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä sekä matkakirjailija. Tällä hetkellä hänen suuri projektinsa on kuitenkin Arttu Unkarin Isämies-sarjan kuvittaminen.

“Kuva tukee tekstiä ja teksti kuvaa”

Kuvittamisella on etenkin lastenkirjassa tärkeä rooli, mutta Vaalion mukaan kuvitus jää usein vaille ansaitsemaansa arvostusta: “Kirja ei toimi ilman tekstiä, mutta ei myöskään ilman kuvia.” Vaalion mielestä myös kuva on tekstiä ja täten itse kuvittamisprosessi tekstityötä.

Kuvitusprosessin ydin on siis kuvan ja kirjoitetun tekstin välinen suhde. Kuvittajan työssä korostuvat etenkin erilaisten lukutaitojen merkitys: kuvanlukutaito ja tekstin lukeminen kulkevat kuvitusprosessissa käsi kädessä. Suurin osa kuvittajan tekstityöstä kohdistuukin nimenomaan kirjoitettujen tekstien lukemiseen sekä niiden pohjalta tehtyihin tulkintoihin. Vaalio kertoo lukevansa Isämies-teoksien pohjatekstit viidestä kuuteen kertaan kuvitusprosessin aikana. Myös kuvittaminen itsessään on pitkäkestoinen prosessi: yhden Isämiehen kuvittaminen kestää keskimäärin puoli vuotta.

Kuvittaja, kirjailija ja kustannustoimittaja tiiviissä yhteistyössä

Kuvittajan ammatissa myös hyvät kirjoitustaidot ovat tarpeellisia esimerkiksi yhteydenpidossa kirjailijan ja kustannustoimittajan kanssa. Vaaliolla, Unkarilla ja kustannustoimittajalla on yhteinen sähköpostiketju, jossa heitellään Isämiehen kuvittamista koskevia ideoita. Näin kaikki pysyvät perillä kirjan toteutuksesta. Vaikka Unkari on itse tekstin tuottaja, myös Vaalio saa ehdottaa omia visioitaan: “Olemmehan me kuitenkin fifty–fifty-tekijät.”

Joskus taas kirjailija antaa välihuomioita kuvitukseen ja pyytää vaikkapa lisäämään jonkin tietyn kuvan. Vaalio, joka hoitaa myös Isämiehen taittamisen, lisää Unkarin ehdotukset mukaan, jos ne sopivat sivun asetteluun. Aina välillä joku kolmikosta joutuu siis joustamaan. Isämiehen toiseen osaan Vaalio oli kuvittanut kohtauksen, jossa Isämies riehuu päiväkodissa ja osoittelee pikkulapsia aseella. Kustantamon puolella alettiin kuitenkin pohtia, olisiko kuva liian raju ja hyväksyisivätkö vanhemmat sitä. Lopulta aseet korvattiin kompromissina banaaneilla.

Kuvittaja oppii kantapään kautta

Freelancerina tekstiä joutuu tuottamaan myös oman työn markkinointitarkoituksissa, kuten verkkoportfolion luomisessa, apurahahakemuksissa sekä viestittelyssä asiakkaiden kanssa.  Vaalio on lisäksi työstänyt omia projektejaan, kuten itse kirjoittamiaan sarjakuvamuotoisia matkakirjoja. Hän uskoo, että matkakirjojen kirjoittamista hyödyttäisi toimittajatausta, joka voisi auttaa kuvittajaa ymmärtämään paremmin alan ammattietiikkaa ja toimintatapoja.

Kuvittajan koulutuksessaan Vaalio olisi kaivannut hieman enemmän apua tekstitaitojen kehittämiseen, etenkin sopimusten laatimiseen ja apurahojen hakemiseen. Vaalio muistelee suorittaneensa joitakin yrityskursseja, joista ei kuitenkaan jäänyt kovin paljon käteen. Apurahojen hakemista käsiteltiin todella lyhyesti, ja monelle tuntui jäävän epäselväksi, mitä apurahat edes ovat. Vaalion mukaan olisikin ollut hyödyllistä päästä kirjoittamaan hakemuksia jo koulutusvaiheessa. Toisaalta esimerkiksi opinnäytetyössä joutui perustelemaan tarkkaan, mitä on tehnyt ja miksi, mikä opetti seisomaan omien töidensä takana myös työelämässä.

Tekstitaitojen kehittämisessä Vaalio kokee hyötyneensä etenkin liittymisestä Kuvittajat ry -ryhmään muutama vuosi sitten. Ryhmän kautta saa esimerkiksi vinkkejä sopimusten laatimiseen ja oppii arvioimaan sopivan hinnoittelun omalle työlleen. Toisaalta myös Vaalion pitkään kuvittajana toiminut veli Anssi Vaalio on toiminut merkittävänä apuna samoissa asioissa. Vaalio myöntää oppineensa tekstitaitoja, kuten sopimusten laatimista ja apurahahakemusten kirjoittamista, eniten kantapään kautta – valitettavasti.

Emma Honkanen, Hanna Stocklin, Noora Westermarck, Juulia Mäyrä

Sosiaaliohjaajan työ muutoksessa – teksteillä turvaa ja selkeyttä asiakastyöhön

Vantaan kaupungilla lastensuojelun avopalveluissa työskentelevä sosiaaliohjaaja Hanna Liljeström on toiminut alalla vuodesta 1992 ja nähnyt alansa tekstityössä tapahtuneen muutoksen. Työssä, jossa sensitiivisyys ja läpinäkyvyys ovat merkittävässä osassa, vaaditaan sosiaaliohjaajalta silmää tekstien työstämiseen.

Haastateltava hymyilemässä kameraan päin harmaalla taustalla
Kuva: Sara Hack

Sosiaaliohjaaja Hanna Liljeström kertoo tekstien määrän kasvaneen merkittävästi työssään vuosien mittaan. Liljeström kohtaa monenlaisia tekstejä vapaamuotoisista WhatsApp-teksteistä virallisiin palvelusuunnitelmiin ja päivittäisraportteihin. Sosiaalityöhön liittyvä tekstityö on toisaalta luonteeltaan hyvin tarkkaan säädeltyä, ja käytössä onkin paljon valmiita pohjia ja lomakkeita, joita muokataan kunkin asiakkaan tilanteeseen sopiviksi. Liljeström kuvailee työstään yli puolen olevan työskentelyä tekstien parissa joko yksin, kollegan tai asiakkaan kanssa.

Raportoinnin lisäyksellä läpinäkyvyyttä työhön

Sosiaalityössä asioita kirjataan ylös huomattavasti enemmän kuin ennen, minkä Liljeström näkee vain hyvänä asiana: ”Asiakkaan kannalta ajateltuna tilannetta on parantanut paljon se, että työstä on tullut läpinäkyvämpää.” Aiemmin asiakastapaamisista ei välttämättä edes tehty kirjauksia, minkä takia asiakkaan saattoi olla vaikea ymmärtää, mitä prosessissa tapahtuu. Nykyään jokaisesta tapaamisesta tehdään muistio Apotti-ohjelmaan, josta tiedot siirtyvät tietojärjestelmä Maisaan asiakkaan luettavaksi.

Kullekin asiakkaalle laaditaan palvelusuunnitelma – lupaus lastensuojelun tarjoamasta palvelusta – johon kirjataan muun muassa perheen nykytilanne ja työkalut, joilla perheen tilannetta arvioidaan. Kaksikymmentä vuotta sitten kukin työntekijä kirjasi palvelusuunnitelmaan itsestä parhaimmalta tuntuvat asiat, jos suunnitelmaa edes tehtiin. Nykyään palvelusuunnitelma on lailla pakolliseksi määrätty raportti, jossa täytyy näkyä työskentelyn keinot ja tavoitteet. Liljeströmin mukaan työhön on kahdessakymmenessä vuodessa tullut kirjausten myötä lisää järjestystä ja suunnitelmallisuutta. Jos perheen tilanne johtaa esimerkiksi oikeusprosessiin, kirjauksia tutkitaan hyvin tarkkaan hallinto-oikeudessa.

Vaikka kirjausten määrä on lisännyt työtä, ei Liljeström kuitenkaan kaipaa aikaa, jolloin kirjaamista oli vähemmän. Hän näkee nykyisen käytännön tarjoavan tarpeellisen tavan mitata työtä ja esimerkiksi sitä, olisiko lapsi ollut sijoituksen tarpeessa vai ei. ”Aiemmin, kun ei ollut pakko kirjoittaa niin paljon, asiat jäivät pimentoon, mistä kärsi suoraan lapsi. Aika oli hyvin erilainen silloin”, Liljeström sanoo.

Tekstitaidot kehittyvät koulutuksessa ja työelämässä

Sosiaalityöhön oleellisesti liittyviin tekstitaitoihin kiinnitetään paljon huomiota jo opiskeluvaiheessa, jolloin niitä opetellaan muiden taitojen ohessa. Korkeakouluopintojen varaan ei kuitenkaan lasketa kaikkea, vaan uusien harjoittelijoiden ja työntekijöiden kanssa käydään aina läpi tekstin tuottamiseen ja käyttämiseen liittyviä asioita. Lisäksi kokeneempi työntekijä tarkastaa aloittelijoiden tekstit ennen kuin ne lähetetään eteenpäin. Ensimmäinen kosketus työmaailmaan otetaan tyypillisesti sosionomiopintojen kolmantena vuotena, jolloin opiskelijoilla on Liljeströmin mukaan jo paljon osaamista ja kirjaukset onnistuvat pääsääntöisesti hyvin. ”Riippuu toki harjoittelijasta, miten hyvin osaa hahmottaa, mitä lapsen kirjaukseen sopii laittaa ja mitä ei.”

Työ edellyttää kuitenkin jatkuvaa kehittymistä ja oppimista, ja siksi Vantaan kaupunki järjestää sosiaalityön ammattilaisille säännöllisesti dokumentointikoulutuksia, joissa hiotaan yksityiskohdatkin kuntoon. Liljeströmille itselleen tekstin tuottaminen tuntuu helpolta. Hän mainitsee vahvuuksikseen napakkuuden ja lyhytsanaisuuden. ”Jo yhdessä asiakkaassa on paljon pohdittavaa ja kirjattavaa, joten kovin pikkutarkasti ei pysty kirjoittamaan”, hän toteaa. Mahdollisia täytettäviä kohtia esimerkiksi palvelusuunnitelmassa on hänen arvionsa mukaan ainakin kolmekymmentä.

Sensitiivisyys kaiken toiminnan lähtökohtana

Liljeström kohtaa työssään vaikeissa tilanteissa olevia henkilöitä, joiden auttaminen vaatii myös hienotunteista asennoitumista. Asiakasta täytyy kunnioittaa. ”Teksteissä ei saa olla mitään sellaista, mikä turhaan pahoittaa asiakkaan mielen”, Liljeström toteaa. Tämä on tärkeää jo siksi, että lapset pääsevät lukemaan tekstejä vielä aikuisenakin.

Huoltajat näkevät alle 12-vuotiaiden lasten tekstit heti Maisan kautta. Sen takia onkin oltava tarkkana, miten mikäkin asia ilmaistaan. Osa asiakkaista tarttuu herkästi siihen, jos jokin tekstissä on heidän mielestään väärin. Silloin työntekijän pitää korjata tekstiä. Koska teksteissä puhutaan asiakkaiden henkilökohtaisista asioista, tavoitellaan aina mahdollisimman neutraalia ilmaisua. ”Pyritään siihen, että tekstimme liittyvät lapsiin eivätkä esimerkiksi vanhempien eroriitoihin, mutta osittain voidaan joutua kertomaan myös erosta, kun se on osa lapsen tilannetta.”

Aiemmin sosiaalihuollossa näkyi paljon mielivaltaa lasten sijoituksissa. Nykyään muutokset tekstityössä ovat tuoneet läpinäkyvyyden ja sensitiivisyyden osaksi sosiaalityön jokaista päivää.

Emma Eklund, Sara Hack, Iiris Helinä, Venla Tarus

Merenneitokoulussa tekstitkin ammentavat luovuudesta

Liikunnanohjaajan työssä tekstit saattavat jäädä fyysisen työn varjoon, mutta niillä on tärkeä rooli esimerkiksi yhteydenpidon ja markkinoinnin onnistumisessa. Merenneitouintia ohjaava Sessa Verkkoperä haluaa välittää teksteissä merenneitokoulun lämmintä tunnelmaa.

Haastateltava istumassa merenneitopyrstö päällään

Merenneitokoulussa merenneitopyrstön kanssa uimista opettavan Sessa Verkkoperän tavanomainen työpäivä merenneito-opena on monipuolinen. Se sisältää kommunikaatiota asiakkaiden kanssa, tilojen siivoamista ja merenneitokoulun sivujen päivittämistä. Pääpaino on fyysisessä työssä: Verkkoperä pitää merenneitouinti- ja joogatunteja kaiken ikäisille. Tällä hetkellä hän kouluttaa myös uusia ohjaajia tulevaisuudessa kenties laajenevaan toimintaan. Verkkoperä vastaa kaikkien kurssien toteutuksesta itse. Paitsi tunneilla myös muissa työtehtävissä varsinaisten ohjaustuntien ulkopuolella hänen persoonansa merkitys on suuri.

Yhteydenpitoa merenneitoterveisin

Verkkoperä kertoo käyttävänsä tekstejä työssä lähinnä yhteydenpidon välineinä. Hän tiedottaa koulunsa nettisivuilla tuntitarjonnasta ja vastaa viesteillä asiakkaiden kysymyksiin. Vuorovaikutus sosiaalisen median kanavissa on toistaiseksi ollut pienimuotoista. Koulun tavoitteena on kuitenkin käyttää esimerkiksi Instagramia monipuolisemmin. Verkkoperä kertoo uusien nettisivujenkin valmistuvan parhaillaan ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

Merenneitokoulunsa positiivista ja helposti lähestyttävää imagoa Verkkoperä haluaa pitää yllä rennon viestinnän avulla. Hän mainitsee käyttävänsä runsaasti emojeja, joiden kautta asiakkaille on tarkoitus välittää ”positiivista energiaa”. Esimerkiksi uimahallin käytäntöjä koskeviin ohjekyltteihin hän pyrkii lisäämään leikkisyyttä kirjaamalla niihin “merenneitoterveisiä” ja lisäämällä simpukkahymiöitä. Vaikka Verkkoperä pitää iloista ja helposti lähestyttävää kommunikointia tärkeänä, hän nostaa esille myös oikeakielisyyden merkityksen osana ammattimaista toimintaa.

Sanavalinnat markkinoinnin haasteena

Myös markkinointi on tärkeä osa merenneito-opettajan työtä. Flyerien kirjoittaminen ja mainosten suunnittelu vaativat taitoa. Verkkoperä ei ole itse saanut markkinointikoulutusta, mutta markkinoinnin asiantuntijalle olisi tilaa: ”Jos saisimme sellaisen merenneito-opettajan, jolla on markkinointiosaamista, niin se olisi tiimillemme todella arvokasta.”

Koululla järjestettävien merenneitosyntymäpäivien markkinoinnissa on kiinnitetty viime aikoina huomiota asiakaskunnan laajentamiseen. Merenneito-sana saattaa Verkkoperän mukaan herättää joissain ihmisissä ennakkoluuloja, eivätkä kaikki halua järjestää merenneitosynttäreitä. Synttärit sopivat kuitenkin kaikille sukupuoleen katsomatta, koska käytännössä merenneitouinti on ”vapaasukellusta jalat yhdessä” uimapukupyrstön kanssa ja hyvää treeniä selkärangalle ja keskivartalolle. Päänvaivaa on tuottanut merenneito-sanan korvaaminen sukupuolineutraalimmalla ilmauksella. Tällä hetkellä Verkkoperä on laajentamassa synttäreiden konseptia esimerkiksi merirosvoihin.

Tarinallisuus on olennainen osa syntymäpäiviä. Luovuutta tarvitaan myös videoiden ja kurssiohjelmien rakentamisessa. Verkkoperä kertoo kurssisisältöjen syntyvän lähinnä ”lennossa”, mutta joskus myös suunnittelua tarvitaan. Etenkin videoiden suunnitteluun Verkkoperä haluaisi panostaa enemmän myös kirjallisesti.

Kokopäiväiseksi merenneito-opettajaksi?

Yrittäjänä Verkkoperä pääsee toisinaan myös perinteisempien työtekstien pariin tehdessään laskuja ja veroilmoituksia sekä pitäessään asiakasrekisteriä. Ohjaajien vähäisen määrän lisäksi tekstien tuottamiseen käytettävää aikaa rajoittaa se, että merenneitokoulu ei toistaiseksi ole Verkkoperän päivätyö. Hän toivoo, että voisi olla kokopäiväinen merenneito-opettaja, mutta toistaiseksi joutuu toisen työnsä hoitamiseen kuluvan ajan vuoksi priorisoimaan, mitä asioita hän merenneitokoulun eteen ennättää tehdä. Kaiken sen, mitä hän tekee, hän toivoo kykenevänsä tekemään “rauhan kautta sydämestä” mieluummin kuin pakon edessä ja kiirehtien.

Hilpi Lyytikäinen, Jiina Ruuskanen, Suvi Ponkiniemi, Salli Mäkinen