Tag Archives: alakoulu

Eroosion vaikutus maaperään

|

Tällä harjoitustyöllä voidaan demonstroida erilaisten maaperien vaikutusta eroosion nopeuteen.

Välineet:

  • sakset
  • mittalasi

Aineet:

  • kolme muovipulloa
  • kolme purkkia
  • multaa
  • kariketta
  • narua
  • ruohon siemeniä, esim. rairuoho kasvaa nopeasti

Kolmesta pullosta leikataan irti osa reunasta, niin että pullot voidaan asettaa lappeelleen (kts. kuva) ja niissä voidaan kasvattaa kasveja. Pullot pitää asetella niin, että ne pysyvät paikallaan, esimerkiksi liimata alustaansa. Pullojen pitää tulla sen verran alustalta ulospäin, että niiden suuaukon alle saadaan ripustettua purkki, johon voidaan kerätä valuva vesi. Purkki voidaan kiinnittää narulla roikkumaan. Soveltuvia purkkeja ovat esimerkiksi pullojen alaosat tai jogurttipurkit.

Pullot täytetään identtisillä määrillä multaa niin, että multa on painettu tiukaksi. Mullan tason pitää jäädä pullon suiden alapuolelle. Lisää ensimmäiseen pulloon siemenet, toiseen karike äläkä lisää kolmanteen pulloon mullan lisäksi mitään. (Jos laitat pulloon, jossa on siemenet poisleikatun osan takaisin kanneksi, siemenet itävät ja kasvavat nopeammin.)

Kun siemenet ovat itäneet ja pullossa on tarpeeksi kasvustoa, koe voidaan aloittaa. Tähän asti pulloissa voi pitää korkkeja, mutta nyt ne pitää ottaa pois. Kaatakaa jokaiseen pulloon saman verran vettä päivittäin (esimerkiksi 0,5- 1 dl – voi arvioida sen mukaan kuinka paljon aurinko paistaa – eli vettä haihtuu – ja kuinka paljon päivittäin pullon läpi virtaa vettä).

Lapappadolcen kuva tuloksista (http://www.lapappadolce.net/en/science-experiment-on-soil-erosion-2/)

Lapappadolcen kuva tuloksista (http://www.lapappadolce.net/en/science-experiment-on-soil-erosion-2/)

Kun vettä on kertynyt kuhunkin purkkiin noin desin verran, kertyneen veden väriä voi vertailla. Odotusten mukaisesti kasvusto vähentää eroosiota, ja tässä purkissa pitäisi olla kirkkain vesi. Karike vähentää myös eroosiota, joten tässäkin pullossa sen pitäisi olla pienempää kuin suojaamattomalla mullalla.

Koetta voidaan vielä jatkaa tämän jälkeen, esimerkiksi mittaamalla läpitulleen veden pH:ta tai määrittämällä siitä aineita.

Kasvikokoelman kerääminen

|

Opettajalle helpoin tapa ohjastaa kasvikokoelman kerääminen on listata 20 – 30 paikallista yleistä kasvia, jotka oppilaiden pitää kerätä. Kasvien listaamisessa kannattaa huomioida seuraavat tekijät:

  • erilaiset kasvuympäristöt
  • erilaiset kasvityypit: ruoho, pensas, puu
  • hyötykasvit, esimerkiksi marjoja tuottavat
  • ympäristön kannalta tärkeät indikaattorilajit
  • paikalliset lajit
  • puumaisten lajien oksien taittamiseen tarvitaan maanomistajan lupa, samoin kasvien keräämiseen juurineen
  • eivät rauhoitettuja (- jos kasvikokoelma tehdään kuvaamalla, tämä ei välttämättä rajoite)

Ohjeet kasvien keräämiseen

  1. Kasvit tulee kerätä kukintavaiheessa. Selvitä etukäteen milloin kukin listan kasveista kukkii, jotta osaat kerätä sen oikeaan aikaan.
  2. Tunnista kasvi maastossa kasvion avulla.
  3. Kasvista tarvitaan mieluiten kokonainen kasvi, jossa erottuvat kukinto, lehdet ja juuret. Valitse kasvi niin, että se mahtuu paperille. Isoista kasveista voi kerätä erikseen kukinnon ja tyypillisen lehden, eikä niistä kannata kerätä juuria. Esimerkiksi puista riittää muutama lehti ja kukinto. Älä kerää liian paksuja näytteitä, koska ne kuivuvat huonosti.
  4. Kirjoita muistiin kunkin kasvinäytteen suhteen keräyspäivä ja keräyspaikka. Keräyspaikasta kirjaa muistiin sekä sijainti että kasvuympäristö.
  5. Säilö kasvi, esimerkiksi muovipussissa jottei se ehdi kuivumaan ennen prässäystä, ja prässää se mahdollisimman pian.
  6. Puhdista kasvi liasta ja mullasta.
  7. Asettele kasvi sanomalehden väliin, niin että se prässäytyy luonnolliseen asentoon. Pidä huoli etenkin kukista, että ne prässäytyvät avoimena. Jos lehtiä on useita, käännä niin että osasta näkyy alapinta ja osasta yläpinta.
  8. Laita paperit kasveineen kahden levyn väliin ja sitten prässiin tai lisää päälle paljon painoa. Pidä prässi sisätiloissa, jotta sanomalehti pysyy kuivana. Jos kasvi on isokokoinen, tarkasta päivän kuluttua tarvitseeko sanomalehtiä vaihtaa kuivempaan.
  9. Usein kuivumiseen kestää noin 2-3 viikkoa.
  10. Asettele kasvi kuivumisen jälkeen vahvalle paperille. Leikkaa teipistä (esim. maalarinteippi) pieniä suikaleita ja kiinnitä kasvi paperiin pysyvästi. Älä peitä keskeisiä tuntomerkkejä.
  11. Liitä jokaiseen paperiin tieto siitä mikä kasvilaji on kyseessä, kuka sen on kerännyt, milloin ja mistä.

Ohjeet kasvien kuvaamiseen

  • Toimi muistiinpanojen suhteen kuten edellä.
  • Kuvaa kasvista riittävän monta kuvaa, ainakin
    • kasvin elinympäristö
    • kuva koko kasvista
    • riittävästi lähikuvia niin että kasvin tuntomerkit näkyvät
  • Pidä huoli, että kuvat ovat tarkkoja!
  • Siirrä kuvat tietokoneelle ja kokoa kasvikokelma haluamallisi ohjelmalla
  • Lisää jokaiseen kuvaa tiedot kasvista, keräysajasta, kerääjästä ja keräyspaikasta.

Lista rauhoitetuista kasveista ympäristöministeriön sivulla

Pinkka-kasvio

Kasviatlaksesta löytyy kasvien esiintymisalueet

Hermoimpulssi-simulaatio

|

Tällä yksinkertaisella havainnostamisella voidaan selventää, miten hermoimpulssi liikkuu eteenpäin hermoa pitkin.

Luokan oppilaat asetetaan kahteen vierekkäin kulkevaan jonoon. Oppilaat asettavat kätensä edessä olevan olkapäälle. Jonon viimeinen laittaa hermoimpulssin liikkeelle puristamalla edessäolevan olkapäätä. Kun puristuksen tuntee omassa olkapäässään, viesti lähetetään eteenpäin puristamalla edellä seisovan olkapäätä. Jonon ensimmäinen ilmoittaa, vaikkapa huutamalla HEP, kun viesti on saapunut perille.

Peliä voidaan harjoitella muutaman kerran ja katsoa kumpi jonoista on nopeampi. Viestiä voidaan muutella muun muassa kokeilemalla ei-dominoivalla kädellä (eli esimerkiksi oikeakätiset vasemmalla kädellä) tai laittamalla viestiä eteenpäin muin tavoin.

Kannanvaihtelu-leikki

|

Peliä varten tarvitaan tilaa juosta.

1. Luokka jaetaan kahtia: oppilaat siirtyvät vastakkaisille puolille tilaa. Toinen puoli on resursseja ja toinen puoli on jäniksiä.

2. Sekä jäniksillä että resursseilla on samat kolme käsimerkkiä, jotka kuvaavat a) ruokaa, b) juomaa ja c) suojaa. Sovi oppilaiden kanssa mikä käsimerkki kuvaa mitäkin resurssia.

3. Kun opettaja antaa merkin, sekä jänikset että resurssit tekevät jonkun kolmesta käsimerkistä yhtä aikaa. Jänikset pyrkivät sitten vastaavan resurssin luo.

4. Jos resursseista on pulaa, esimerkiksi suojaa on vain kaksi resurssia, mutta neljä jänistä halusi suojaa, ensimmäisenä resurssin luo päätynyt saa resurssin.

5. Jos jänis saa resurssin, jänis onnistuu lisääntymään ja resurssikin muuttuu seuraavalla kierroksella jänikseksi. Jos jänis jää ilman resurssia, se kuolee ja muuttuu seuravalla kierroksella resurssiksi.

6. Opettaja kirjaa jänisten ja resurssien määrän joka kierroksella. Peliä pelataan niin kauan kunnes kannanvaihtelut ovat selkeitä. Lopuksi voidaan piirtää kuvaaja kannanvaihteluista.

Miksi kanta vaihteli? Oliko kannanvaihtelussa jotain säännönmukaisuuksia? Mikä voisi olla kyseisen alueen kantokyky jänisten suhteen? Mitkä jänikset säilyivät parhaiten kierroksesta toiseen?

Lisätyn todellisuuden pelien rakentaminen TaleBlazer-sovelluksella

|

TaleBlazer on MIT:n opettajankoulutusohjelmien kehittämä lisätyn todellisuuden (augmented reality, AR) pelinluontiohjelma. TaleBlazerilla voi itse tehdä pelejä sekä pelata muiden kehittämiä pelejä. Lisätty todellisuus tarkoittaa TaleBlazerin tapauksessa sitä, että peli sijoittuu todelliseen maailmaan esimerkiksi GPS-signaalin avulla. Pelin maailmaan voidaan luoda kohteita, jotka pelaajien pitää löytää sitten oikeasta ympäristöstä.

Itse ohjelmointi toimii samaan tapaan kuin esimerkiksi Scratch-ohjelmointialustalla. Pelien ohjelmoinnin opettelu vie jonkin verran aikaan, mutta Scratchin tuntevat käyttäjät pääsevät hyvin nopeasti alkuun.

TaleBlazer –applikaatio toimii sekä Android että iOS-pohjaisilla laitteilla. Pelit itsessään rakennetaan nettikäyttöliittymän kautta. Peli ei tarvitse jatkuvaa internetyhteyttä, mutta mobiililaitteissa on syytä olla GPS-paikannus. Pelin käyttö on täysin ilmaista.

Esimerkkeinä on tarjolla kaksi peliä: Loisintaa Kumpulassa ja Burgess Shalen fossiilit.

Pelin suunnittelu:

Erityisen tärkeää on suunnitella pelin hyvin. Ensimmäiseksi kannattaa pohtia pelin tavoitteet ja sisällöt tarkkaan. Pelin juoni kannattaa kirjoittaa auki, jotta rakentamisvaiheessa on helpompaa. Jos rakentamisvaiheessa tulee mieleen, että tähänhän voisi vielä lisätä sisältöä, yleensä kannattaa olla lisäämättä.

Pelin rakentaminen:

Pelin alussa pelaaja voi valita pelaajahahmonsa (“Player”) ja mahdollisen pelikokemusta muuttavan pelityylin (“Scenario”). Kullakin pelihahmolla voi olla erilaisia ominaisuuksia ja pelityyli voi vaikuttaa pelaajan vuorovaikutukseen maailman kanssa. Pelaajalla olevat ominaisuudet voivat olla esimerkiksi pistemäärän kerääntyminen. Toiminta pelissä voi vaikuttaa näihin ominaisuuksiin.

TaleBlazerin toiminta perustuu kohteille (“Agents”), jotka sijaitsevat pelimaailmassa. Pelimaailmassa liikkumalla kohdataan näitä kohteita ja asioita voi tapahtua. Kohteet voivat olla esillä heti pelin alussa, tai ne voivat tulla esiin, kun tiettyjä tapahtumia on tapahtunut. Osa kohteista voi olla kerättäviä ja kohteilla voi myös olla ominaisuuksia, jotka muuttuvat pelin mukana.

Karttoja voi olla yksi tai useampia. Ne voivat olla dynaamisia tai ne voi olla ladattu kuvana peliin. Ongelmana ulkona liikkumisessa on usein WLAN-verkon riittämättömyys. Jos peliä pelataan laitteilla, joissa ei ole esimerkiksi SIM-kortin kautta tuleva nettiyhteys, kannattaa kartta ladata peliin. (Karttavalikossa “use a custom map”.)

Tyypillisesti pelissä tapahtuu asioita, kun pelaajat kohtaa kohteen. Jos kohteelle on ohjelmoitu (“when player bumps Agent 1”) toiminto, pelaaja näkee sen tässä kohtaa ja voi toimia.

Pelillä on erityisen hyvä dokumentaatio – siihen kannattaa tutustua. Lisäksi tutoriaalit voivat helpottaa pelin omaksumista. Esimerkkipeleistä (ylempänä) näkee myös pelin rakenteen perusteita.

Pääsääntöisesti eniten aikaa pelin suunnittelussa kuluu pelin testaamiseen. Mitä monimutkaisempi peli on, sitä kauemmin tässä kestää. (Onneksi tosin pelieditorissa on myös oma “Error Check” -nappi, joka helpottaa työskentelyä.) On siis hyvä pitää pelit mahdollisimman lyhyinä ja suoraviivaisina.

Yleisiä ongelmia:

GPS toimii parhaiten ulkotiloissa ja ulkotiloissa voi joskus esimerkiksi sataa kaatamalla vettä.

Pelin tekeminen on suhteellisen työlästä – Taleblazerillä on aika jyrkkä learning curve. Ensimmäinen pelini rakentaminen keväällä kesti toistakymmentä tuntia, mutta toiseen kului enää muutama tunti.

Peli kannattaa suunnitella niin, että ohjeistusta ennen peliä ei välttämättä tarvita paljon. Toisaalta hyvin pitkät tekstit pelin sisällä voivat häiritä pelin flow’ta.

Solumalli kananmunasta

|

Välineet:

  • kananmuna
  • väkiviinaetikkkaa
  • väkevä sokeriliuos (yli 2 grammaa per desilitra)

Kananmunasta saa liuotettua kalkkikuoren pois jos kananmunaa pitää 24 tuntia (tai munasta riippuen ehkä kauemminkin) väkiviinaetikassa. Hyvä astia etikkakäsittelyyn on mahdollisimman pieni, koska koko munan pitää olla etikan peitossa – munaa joutuu kääntelemään, jos se on epätasaisesti kosketuksessa etikkaan. Lopputuloksena syntyy melko hyvin koossa pysyvä solumalli. Muna voi kuitenkin rajussa käsittelyssä hajota, joten sitä kannattaa käsitellä vain suojattujen tai helposti puhdistettavien pintojen yläpuolella.

Samalla solumallilla voi demonstroida myös osmoosia: munan voi laittaa vesijohtoveteen, jolloin muna paisuu, tai sen voi laittaa väkevään sokeriliuoukseen, jolloin muna kutistuu. Osmoosissa kestänee muutamia tuntej – esimerkiksi yön yli on riittävä aika.

 

Kasvit: Kasvi haihduttaa vettä

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          kasvin oksa, jossa vihreitä lehtiä
–          muovipussi
–          (teippiä)
Tee näin:
  • Pujota oksa muovipussiin ja sulje pussi hyvin esim. teipillä.
  • Vie pussi auringonvaloon n. 2 tunniksi.
  • Huomaatko muutoksia pussin sisäpinnalla?
Tuloksia:
Pussin sisäpinnalla näkyy kosteutta tai jopa vesipisaroita.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä havainnoidaan veden poistumista ilmarakojen kautta. Kasvi imee vettä jatkuvasti juurillaan ja joka haihtuu ilmarakojen kautta ilmaan. Ilmarakoja on koko kasvin pinnalla, mutta eniten niitä löytyy lehtien alapinnalta. Kasvi tarvitsee vettä nestejännityksen ylläpitämiseen, yhteyttämiseen ja muihin elintoimintoihin. Ylimääräinen vesi haihtuu ilmarakojen kautta ja kasvi voi säädellä avaamalla ja sulkemalla ilmarakoja veden määrän poistumista. Tätä ilmiötä sanotaan haihduttamiseksi.
Kokeessa pussin sisäpinnalle kertyvä sumu ja vesipisarat johtuvat siitä, että haihdutus jatkuu vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun oksa on irrotettu kasvista. Pian huomataan kuitenkin, että kasvin nestejännitys laskee, eikä vettä haihdu enää kasvin ilmarakojen kautta.

Kasvit: Fotosynteesi TV

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          Elodean eli vesiruton (tai muun vesikasvin) oksa
–          iso koeputki
–          kirkas pöytälamppu
–          hiilihapollista kivennäisvettä
Tee näin:
  • Täytä koeputki vedellä ja lisää siihen hiukan kivennäisvettä hiilidioksidipitoisuuden parantamiseksi.
  • Katkaise vesirutosta pala versoa ja upota se koeputkeen niin, ettei se pääse kellumaan ja katkaisu pinta ylöspäin.
  • Valaisee koeputkea lampulla ja tee havaintoja.
Tuloksia:
Verson katkaisupinnasta alkaa nousta kaasukuplia. Valon määrää säätelemällä voidaan vaikuttaa kuplien määrään. Kuplat ovat yhteyttämisessä vapautuvaa happea. Kuplien vapautumisen nopeus on yhteydessä yhteyttämisen voimakkuuteen.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä havainnoidaan yksi yhteyttämisen seurauksista ja tehdään yhteyttämiseen liittyviä omia tutkimuksia. Tässä tehtävässä valon määrä on rajoittava tekijä ja sitä säätelemällä voidaan tehdä erilaisia havaintoja.

Toppaeläimet

|

Toppaeläinten ekologiset lokerot

Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Harjoituksen avulla voidaan kerrata muun muassa ekologisen lokeron, elinympäristön, ravintokohteen, ravinnonottotavan, saalikoon, aktiivisuusajan tai kilpailun käsitteitä.
Harjoituksessa havainnoidaan eläinten värejä, aisteja ja rakennetta. Näiden pohjalta tehdään hypoteettisia päätelmiä. Apuna käytetään luokittelua. Hypoteesit tarkistetaan kirjallisuuden avulla.
Tarvikkeet: täytettyjä eläimiä ja muita näytteitä koulun varastosta. Sopivia lajeja voivat olla esim. kiuru, pajulintu, punarinta, kalatiira, kalalokki, kuovi, lehtopöllö, varpushaukka, kanahaukka, koti- ja metsähiiri, peltomyyrä, lumikko, päästäinen, maamyyrä, metsäjänis, rotta tai kettu.
Lämmittelykysymyksiä: Oppilaat voivat asettua piiriin toppaeläinten ympärille. Lajinimiä ei ole tarkoitus tuoda esille.
–          Minkä näistä lajeista ottaisit lemmikkieläimeksi? Perustele valintaasi.
–          Millaisia ominaisuuksia eläimiin liitetään? Ovatko jotkut eläimet pahoja ja toiset hyviä?
Luokittelu:
Oppilaat luokittelevat eläimet ryhmiin 1-2 kerta valitsemillaan perusteilla. Sen jälkeen alkaa asteittainen luokittelu, jonka avulla voidaan lopuksi tuottaa hypoteesi ekologisesta lokerosta. Kaikilla eläimillä on oma elinympäristö ja oma tapansa hankkia elantonsa. Näistä syntyy ekologinen lokero.
  • Kaikki eläimet ovat aluksi yhdessä ahtaassa ryhmässä. Laji pääse pois ryhmästä, kun löydetään piirre, joka ekologisesti erottaa sen muista lajeista. Pöydällä elintila ikään kuin kasvaa, koska lajit käyttävät elintilaa omalla, muista lajeista poikkeavalla tavalla. Luokittelua jatketaan, kunnes jokainen laji on saanut oman ekologisen lokeroonsa.
  • Täytettyjen eläinten lisäksi voi ottaa saman lajin edustajiksi esim. kuvia kyseisestä eläimestä.
  • 1. peruste luokittelulle on elinympäristö. Missä kyseiset lajit enimmäkseen elelevät (esim. ilmassa, vedessä, metsässä, pellolla, maan alla)? Vinkkejä elinympäristöstä voi saada esim. eläinten värityksestä (suojaväri), aisteista (silmien koko, korvien koko jne.), ruumiinosista ja niiden muodosta jne. Syntyneet elinympäristöt rajataan narulla taikka kaulahuiveilla ja merkitään kylteillä.
  • Seuraavaksi mietitään, miten samassa elinympäristössä olevat lajit voitaisiin saada omiin lokeroihin. 2. peruste luokittelulle onkin aktiivisuusaika (yöeläin, päiväeläin, hämärän ajan eläin, liikkuu milloin vain). Päiväpetojen stereonäkö liittyy valoon, hämäräeläimillä suuret valoa tehokkaasti keräävät silmät, höyhenpeitteen pehmeys (äänetön lento yöllä). Lajitetuille lajille annetaan ”osoitelappu”, johon kirjoitetaan tähänastinen hypoteesi siitä, missä eläin asuu ja miten hankkii ravintonsa.
  • 3. peruste jatkoluokittelulle on ravintokohde. Mahdollisia ravinnoin kohteita voidaan arvioida esim. nokan, hampaiden, kuonon, kynsien, koon tai muiden rakennepiirteiden mukaan. Ravintovaihtoehtoja voivat olla kasvit ja kasvinosat, pikkueläimet, selkärangattomat, muut selkärankaiset tai laji on kaikkiruokainen. Laji voi siis olla omavarainen (kasvi), kasvinsyöjä tai saalistaja (saalistajat voivat olla 1. tai 2. jne. asteen saalistajat). Mietitään myös lajien ravinnonottotapoja ja saaliskokoa. Lisätään arvaus ravinnosta ”osoitelappuun”.
  • Lopuksi tarkastellaan lappuja: ovatko kaikki lajit saaneet kuvauksen elinympäristöstä, aktiivisuusajasta, ravitonkohteesta, ravinnonottotavasta ja saaliskoosta.
  • Tarkistetaan kirjallisuuden ja muiden lähteiden avulla pitääkö jokaisen lajin kohdalla hypoteesi paikkaansa. Voidaan keskustella myös siitä, miten erikoistuneita lajit ovat. Toiset ovat hyvin kapea-alaisia spesialisteja ja toiset enemmän sopeutumiskykyisiä.

Kasvit: Sipuli- ja porkkanaviljelmä

|

 Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.

Tarvikkeet:
–          hiekkaa tai puutarhamultaa
–          matala vati tai muu laakea astia
–          pieni sipuli
–          3 kpl porkkanan varren päästä leikattuja 3-5 cm paksuisia kiekkoja, joissa näkyy vielä vihreitä varren jäänteitä
Tee näin:
  • Täytä vati tai laakea astia n. 5 cm paksuisella kerroksella multaa tai hiekkaa ja kostuta hyvin pohjaa myöten.
  • Paina sipuli multaan suippo puoli ylöspäin n. 1 cm syvyyteen. Painaa myös porkkanapalat multaan leikkuupuoli alaspäin.
  • Pidä kasvualusta kosteana ja kirjaa tulokset viikon kuluttua. Tutki erityisesti juuria.
Tuloksia:
Sipuliin on kasvanut hajajuuristo, eli paljon samanpaksuisia juuria. Porkkanapalat ovat kasvattaneet ohuita juurenhaaroja ja pieniä lehtiä.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä on tarkoitus kasvattaa juuria ja tutkia niitä. Porkkanalla on iso pääjuuri, johon se kerää ensimmäisenä kasvuvuotena paljon vararavintoa. Pääjuuresta kasvaa ohuita pieniä juurenhaaroja. Seuraavana vuonna porkkana kasvattaa kukinnon ja tuottaa siemeniä – porkkana on kaksivuotinen kasvi. Jos kasvualusta ja muut olosuhteet ovat hyviä, porkkana pystyy kasvattamaan kukinnon myös pienestä juurenpalasta.

Sipulilla on hyvin lyhyt varsi ja hajajuuristo. Mikäli olosuhteet ovat suotuisia, sipuli kasvattaa heti juuria ja kohta myös vihreitä lehtiä.

Arvohuutokauppa

|
  • Tavoitteet
–          omien elämänarvojen tiedostaminen
–          tietoisuus siitä, että voi muuttaa omaa käyttäytymistään pyrkien ympäristövastuullisuuteen
–          halu muuttaa omaa käyttäytymistä
–          ekologisten arvojen rakentaminen
  • Valmistelut
Kirjoita etukäteen valmiiksi isoille kartonginpaloille huutokaupattavien asioiden nimet (esim. auto, hammasharja, vaateet, raha, matkat, ystävä, suosio, mopo, hyvä koti, nuoruus, erilaisia taitoja, terveys, meluttomuus tms.). Sanojen sijaan voi olla myös kuvia tai kuvia ja sanoja yhdessä. Kaupattavien asioiden tulee olla sekä materiaalisia että arvoihin liittyviä ja pelaajaryhmää koskettavia. Jokaiselle pelaajalle varataan kynä ja paperia.
  • Työtavan kuvaus
Huutokaupassa ostaja määrittää hinnan. Ohjaaja tai tehtävään ohjeistettu oppilas toimii meklarina. Meklari esittelee tavaran kerrallaan. Joku ostajista huutaa oman tarjouksensa. Toiset voivat korottaa hintaa. Kun kukaan ei enää korota hintaa, tavara myydään viimeksi tarjonneelle. Ostajien omistamat tavarat, asiat, ominaisuudet ja taidot toimivat rahana, joita jokaiselle on aluksi 55 rahan edestä (kuvaus 1. vaiheessa).
  • 1. vaihe: Mitä minä omistan?
Jokainen saa 10 paperinpalaa, johon viidelle kirjoitetaan kullekin yksi tärkeä omistamansa tavara, lopuille omistamansa asia, arvo, ominaisuus tai taito. Numeroi paperinpalat siten, että tärkein on numero 10, toiseksi tärkein 9 jne. Pelaajalla on silloin käytössä 55 rahaa. Rahan voi käyttää yhteen tai useampaan huutoon. Omistamansa tavarat, arvot. jne. on hyvä vielä koota järjestyksessä yhdelle paperille, että ne pysyvät muistissa. (Jos aikaa on enemmän, rahan määrää eli paperilappuja voi myös lisätä.)
  • 2. vaihe: Mitä minä tahdon?
Huutokauppa alkaa. meklari esittelee kaikki huutokaupattavat asiat ja antaa ostajien miettiä hetken mitä he ostaisivat ja millä rahalla. Ensimmäiseksi kuopattavaksi tulee joku vähemmän tärkeä tavara. Ostajat esittävät tarjouksen numeroilla esim. ”kolme rahaa”. Ostajat huutavat mitä haluavat ja yrittävät koontipaperille merkitä, mihin ostoksiin he ovat alun perin omistamansa asiat vaihtaneet. huutokauppaa jatketaan niin kauan, kuin tavara riittää tai ostajien rahat loppuvat tai huutokaupalle asetetaan aikaraja.
  • 3. vaihe: Olenko tyytyväinen?
Arviointikeskusteluun on syytä varata hyvin aikaa. Jokainen käy ensin läpi oman listan ja miettii mitä on vaihtanut mihinkin ja mitä olit valmis maksamaan asioista. Sitten kerrotaan vuorotelleen, miten oma lista on muuttunut. Oliko listalla joku mitä ei halunnut luovuttaa, tai oliko joku hyvin tärkeä asia, joka vaihtui toiseen tärkeään asiaan. Myös meklari kertoo, mitä asioita ja tavaroita hänelle on huutokaupassa kertynyt.
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.

Ihminen: Mikä liikuttaa sormia 1

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tee näin:
  • Vilkuta etusormellasi ja etsi liikkeeseen osallistuvia jänteitä kämmenselästä, käsivarresta ja kyynärpäästä.
Tuloksia:
Sormien liikuttelu vaikuttaa koko käsivarteen. Tämä tarkoittaa sitä, että osa sormien liikkeista aiheutuu käsivarsien lihasten supistumisen ja rentoutumisen vuorottelusta. Kolmipäinen olkalihas on olkavarren ojentaja.
Tehtävän taustaa:
Lihaskunto ja ryhti säilyvät hyvinä, kun ojentajia ja koukistajia kuormitetaan ja venytellään tasapuolisesti.

Ihminen: Sormenjälkien tutkiminen

|

Lähde: www.kerhonetti.fi

Mitä tarvitaan:
–      Leimasintyyny
–      Valkoista paperia
–      Luuppi
–      Malli eri sormenjälkikuvioista (ks. Vinkki tai Kuva 1)
–      (ilmapallo)
Vinkki: Selkeä malli sormenjälkien peruskuvioista, silmukka, kaari ja kierre (engl. loop, arch ja whorl) löytyy esim. FBI:n sivulta: http://www.fbi.gov/hq/cjisd/takingfps.html (englanniksi)
Miten tehdään:
  1. Kasta sormesi musteeseen ja paina paperille. Jos aikaa riittää, tee tämä molempien käsiesi kaikilla sormilla. Selkeiden sormenjälkikuvien ottaminen voi vaatia hieman harjoittelua. Merkitse mistä sormesta mikin jälki oli peräisin.
  2. Tutki mallikuvia eri sormenjälkikuvioista. Mitä peruskuvioita (silmukka, kaari ja kierre) sormissasi on? Ovatko kuviot suuntautuneet oikealle vai vasemmalle? Millaisia muita tunnistamista helpottavia kuvioita sormenjäljissäsi on peruskuvioiden lisäksi?
  3. Jos haluat, voit painaa sormenjälkesi myös ilmapalloon. Kun puhallat palloon ilmaa, saat jäljen suurennettua.
 Mikä on tehtävien idea:Kämmenten ja sormenpäiden epiteelissä on erityisen selvät kohokuviot – sormenjäljet. Jokaisen ihmisen, jopa identtisten kaksosten, sormenjäljet ovat ainutlaatuiset. Sormenjäljet poimuttuvat sikiövaiheessa (n. 4 kuukauden iässä) ja myöhemmin ne vain kasvavat, mutta eivät muuta muotoaan. Sormenjälkien yksilöllisyyttä käytetään edelleen hyväksi rikostutkimuksessa.

 

Ihminen: Maistellaan sokeria

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          vaniljasokeria kannellisessa purkissa. Tärkeintä on, etteivät oppilaat pysty ulkoisten tuntomerkkien perusteella sanomaan, mitä purkissa on.
–          kertakäyttölusikoita
Tee näin:Muista, että koululaboratoriossa ei saa maistella ja syödä mitään ennen kuin ollaan varmoja, että se on täysin turvallista.
  • Pyydä oppilaita puristamaan nenä tukkoon ja tulemaan vuorotelleen luoksesi.
  • Anna jokaiselle oppilaalle lusikan kärjellinen vaniljasokeria suuhun (nenä on pidettävä kiinni koko ajan ja siihen asti kunnes sokeri on syöty, muista ottaa jokaiselle oppilaalle oma lusikka tai puhdista lusikka välillä).
  • Oppilas palaa paikalle ja kirjoittaa ylös sen aineen nimen, jonka luulee saaneensa suuhun ja sen jälkeen voi päästä irti nenästä.
  • Kun kaikki oppilaat ovat käyneet maistamassa ainetta ja tehneet arvion aineesta, käydään lyhyt keskustelu siitä, mitä oppilaat arvelevat syöneensä.
  • Kuinka moni arvelee syöneensä sokeria ja tuleeko yhtään arvausta että aine oli vaniljasokeri?
  • Sen jälkeen voi joko kaikille tai muutamalle halukkaalle antaa ainetta maisteltavaksi niin, että myös hajuaisti on mukana.
  • Tunnistavatko oppilaat aineen helpommin?
Tuloksia:
Tässä tehtävässä on tärkeätä, että oppilaat pitävät yhteisen keskustelun asti arvion aineesta omana tietona. Jos nenästä on pidetty kunnolla kiinni, melkein jokainen tunnistaa aineen tavalliseksi sokeriksi. Vasta hajuaistin avulla aine paljastuu vaniljasokeriksi.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä havainnoidaan että maun tunteminen riippuu muistakin aisteista, ei pelkästään makuaistista. Suussa olevat makunystyrät aistivat vain neljä perusmakua. Se mitä sanomme ruoan mauksi, liittyy suurelta osin ruoan tuoksuun. Jokainen on ehkä havainnut, että nuhaisena ruoka ei maistu juuri miltään.

Etsi väri!

|

Tämä helppo tehtävä toimii hyvänä lämmittelynä maastotyöskentelyyn ja lisää herkkyyttä havannoida luontoa.

Välineet: rautakauposta ilmaiseksi saatavia erivärisiä maalien mallilappuja

Opiskelijat voivat yksin tai ryhmissä kerätä luonnosta esineitä, joiden väri vastaa mahdollisimman hyvin lappujen malliväriä.

Flow learning -pelejä

|

Flow learning – 4 avainsanaa: Leiki, käytä aisteja, kohtaa luonto, jaa elämyksiä

Flow learning luontoretki:
Vaihe 1: Innostuksen herättäminen (liikunnalliset luontoleikit)
Vaihe 2: Tietoisuuden suuntaaminen (aistiharjoitukset)
Vaihe 3: Suora kokeminen (omakohtaiset havainnot)
Vaihe 4: Inspiraation jakaminen (pienessä ryhmässä kokemusten jakaminen)
Harjoituksia vaiheeseen 1
  • Rakennamme puun
Ohjaaja selostaa puun eri osia ja niiden toimintaa ja kutsuu ryhmän jäseniä muodostamaan pala palalta puuta. Ensin valitaan yksi esittämään puun ydintä, joka on kovaa ja vanhaa, mutta kuollutta puuta. Seuraava henkilö esittää puun pääjuurta, joka ankkuroi puun maahan ja nostaa vettä maasta. Sitten seuraa joukko maassa makaavia sivujuuria, jotka juurikarvoillaan imevät maasta vettä ja ravinteita. Rakentamista jatketaan ja lopulta seuraa puun kuori, joka suojaa tulipaloilta ja hyönteisiltä. Leikissä jokaisella puun osalla on oma tehtävä. Esim. sivujuuret ”ryystävät” äänekkäästi jne. Leikin lopussa tuhohyönteinen (ohjaaja) yrittää päästä nakertamaan puuta kuoren läpi.
  • Lepakko ja yökköset
Miltä tuntuu pyydystää ravintoa pimeässä? Leikkiin osallistujista yksi on lepakko,4-5 muuta esittävät yökkösiä ja loput muodostavat turvallisuutta antavan piirin leikkiöiden ympärille. Lepakko yrittää silmät sidottuna pyydystää yökkösiä. Lepakko huutaa ”lepakko” ja yökköset ”yö”. Ääniä seuraamalla lepakko yrittää ottaa yökköset kiinni. Kiinni saatu ykkönen poistuu piirin ulkopuolelle.
  • Pöllöt ja varikset
Osallistujat jaetaan kahteen ryhmään, joista toiset ovat pöllöjä ja toiset varikset. Kummallekin merkitään ”kotipesä” n. 20 m päähän pelikentän keskustasta. Joukkueet asettuvat n. 5 m päähän toisistaan. Ohjaaja esittää epätosia ja tosia väittämiä luonnosta. Kun väittämä on tosi, pöllöt jahtaavat variksia ja kun epätosi, varikset jahtaavat pöllöjä. Jos pöllö tai varis on saatu kiinni, ennen kuin hän on ehtinyt kotipesälle, hänet liitetään kiinniottajan joukkueeseen. Väittämät voivat ilmiselviä, vaikeita taikka ympäristön perusteella aistittavissa.
  • Eläinten osat
Aluksi 4-5 henkilönryhmät saavat valita jonkin alueelle tyypillisen eläimen. Vasta sitten ryhmälle kerrotaan, että jokaiselta ryhmältä odotetaan esitystä, joka ilmentää eläimen tyypillistä käytöstä ja ruumiinosia. Kukin ryhmä esiintyy vuorollaan. Yleisö yrittää arvata, mitä eläintä kukin ryhmä esitti.
Harjoituksia vaiheeseen 2
  • Korvat höröllä
Ryhmä seisoo ringissä tai istuu maassa. Kukin sulkee silmänsä ja avaa korvaansa, sekä nostaa kätensä nyrkissä eteen. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan luonnon ja ihmisten ääniä. Aina kuullessaan yhden äänen voi nostaa yhden sormen pystyyn. Kuuntelulla hiljennyttään keskittymään edessä oleviin muihin tehtäviin sekä avataan aistit tarkkailemaan ympäröivää luontoa.
  • Äänikartta
Ryhmälle näytetään kartonkipalasta, johon on piirretty X-merkki. Osallistujille selitetään, että kartonki on äänikarttapohja ja että X tarkoittaa kuuntelijan sijaintia kartalla. Kullekin jaetaan kartonkipala ja kynä ja annetaan ohjeeksi mennä sopivaan paikkaan istumaan. Kartongille on tarkoitus piirtää jokin symboli kuvaamaan jokaista ääntä, jonka retkeläinen kuulee istuessaan. Merkit voivat olla viitteellisiä, kuten aaltoviiva kuvamassa tuulta tai nuottimerkit linnun laulua. Ideana on, että aika käytetään kuuntelemiseen, ei piirtämiseen. Tehtävää varten annetaan aikaa 5-10 min. Retken aikana voidaan tehdä useampi äänikartta, jos ympäristö on vaihtelevaa.
  • Luonnoton polku
Tehtävän tarkoituksena on käsitellä suojavärejä ja opettaa katsomaan tarkkaan yksityiskohtiakin. Ohjaaja virittää maastoon jonkun valmiin polun varteen n.30 m pitkän köyden, jonka toiselle puolelle hän sijoittaa n. metrin levyiselle vyöhykkeelle 15–20 luonnotonta esinettä. Niistä osa on selvästi huomattavissa, osa ovelasti kätketty oksien ja heinänlomaan, puun rungolle, kaarnan koloihin jne. Osallistujat lähetetään matkaan etsimään (mutta ei poimimaan) köyden varrelle piilotetut esineet. Reitin päässä ohjaaja kysyy jokaiselta, kuinka monta esinettä oppilas oli huomannut. Jos kaikkia esineitä ei ole huomattu, ohjaaja voi sanoa esineiden lukumäärän ja lähettää osallistujat uudelle kierrokselle. Lopuksi reitti käydään vielä yhdessä läpi ja kerätään esineet samalla pois.
Harjoituksia vaiheeseen 3
  • Tuhatjalkakävely
Tuhatjalkakävlyn avulla voidaan tutustua uuteen ja outoon ympäristöön. Osallistuja asettuvat 5-6 henkilön jonoissa toistensa taakse silmät kiinni ja edellä olevan hartioista kiinni pitäen. Ohjaaja on tuhatjalkaisen silmät ja asettuu yhden jonon ensimmäiseksi. Kävelyn aikana maastoa tarkkaillaan kuunnelleen, haistelleen ja tunnustelleen. Tuhatjalkainen aloittaa hitaan kulkunsa maastossa. Ohjaajan johdattelemana se kömpii kivien yli, kiertää puita, konttaa heinäkasoissa, kumartuu pensaiden ali jne.
  • Kamera
Toinen parista on kamera ja toinen kuvaaja, joka nappaa kuvia ”kameran” (parinsa) ”filmille” eli aivoihin. Kuvajaa kuljettaa hellävaraisin ottein arvokasta kameraa, joka pitää silmät kiinni. Kun kuvaaja on valinnut kuvauskohteen, hän asettelee parinsa sopivalle etäisyydelle ja taputtaa häntä kerran olkapäähän. Silloin kamera (pari) avaa silmät 5-6 sekunniksi ja kun kuvaaja taputtaa olkapäälle kahdesti, silmät suljetaan taas. Kuvaaja ottaa kolme kuva, jotka kamerana toimiva henkilö muistaa viikkojenkin päästä. Tärkeätä on, että keskitytään tehtävään, eikä jutella niitä näitä ja kamerana toimiva todella myös pitää silmät kiinni ja avaa ne vasta, kun pari on taputtanut olkapäälle. Parit vaihtavat roolia, jolloin molemmat saavat toimia kamerana ja kuvaajana.
  • Puuhun tutustuminen
Osallistujat jaetaan pareihin, josta toisen silmät sidotaan tai ne pidetään kiinni. Näkevä kuljettaa turvallisesti parinsa puun tai pensaan luo. Matka kuljetaan hieman mutkitelleen, niin ettei reittiä pysty heti tunnistamaan. Kaikkien parien täytyy toimia hiljaa, ettei äänet paljastaa myöskään reittiä. Kun sopiva puu tai pensas on löytynyt sokkona oleva tutustuu siihen paitsi näköaistia käyttäen niin, että hän voi tunnistaa kohteen uudelleen. Tutustumisen jälkeen pari kuljetetaan mutkittelevaa reittiä pois paikalta. Sitten silmät avataan ja yritetään löytää kohde uudelleen. Kun oma puu tai pensas on löytynyt, osat vaihdetaan.
Harjoituksia vaiheeseen 4
  • Luonnon inspiroimia mietelauseita
Osallistujat valitsevat joko paperilapuille valmiiksi kirjoitettujen mietelauseiden joukosta yhden taikka kirjoittavat lapulle oman mietelauseen luonnosta. Sen jälkeen reflektoidaan itsekseen, mitä lause itselleen merkitsee. Palataan piiriin 10-15 min kuluttua ja jaetaan ajatuksia muiden osallistujien kanssa.

Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.

Pieneliöt: Ruuan säilytystapoja

|

Lähde: Pekka Hannula, Päivö Somerma, Kurt Fagersted & Kielo Haahtela. 2006. Biologia 5 – Bioteknologia. Haahtela –kehitys Oy

Mitä tarvitaan:
–      Koeputkia (tai esim. lasipurkkeja)
–      Raaka-aineita (lisäaineettomia ja mahdollisimman käsittelemättömiä, esim. hedelmiä, lihaa, kalaa, vihanneksia, mehua tms.)
–      Tussi / teippiä astioiden merkitsemiseen
–      Materiaalia ruuan käsittelyyn, esimerkiksi:
    • Sokeria
    • Suolaa
    • Viinietikkaa tai muuta hapanta liuosta
    • Minigrippussi
    • Muovikelmua astioiden suojaamiseen
    • Vettä
    • Jääkaappi
    • Keittolevy ja kattila / kaasukeitin ja kuumennusta kestävä astia
Miten tehdään:
  1. Jaa raaka-ainenäyte esim. kuuteen koeputkeen / minigrip-pussiin / muuhun astiaan. Numeroi astiat.
  2. Käsittele eri putkissa olevaa ruokaa taulukoissa olevien esimerkkien mukaan. Voit myös itse keksiä omia säilyvyyttä parantavia käsittelytapoja.
  3. Tee arvio siitä, kuinka paljon pieneliöitä kullakin tavalla käsitellyssä näytteessä on seuraavalla oppitunnilla.
  4. Tarkista näytteen tila seuraavalla oppitunnilla ja vertaile tulosta arvoihin. Vertaile myös eri käsittelytapoja keskenään. Mitkä käsittelytavoista ovat järkeviä elintarvikkeen maun kannalta?
Mikä on työn idea:
Pieneliöiden lisääntymistä ruuassa voidaan estää heikentämällä niiden elinolosuhteita esimerkiksi lämpötilaa laskemalla. Myös korkea suola- tai sokeripitoisuus ja happaman säilöntäliuoksen alhainen pH hidastavat lisääntymistä. Useiden pieneliöiden aineenvaihdunta päättyy, kun pH laskee alle neutraalin. Myös hapettomat olosuhteet estävät happea käyttävien mikrobien toimintaa. Monet kaupoissa myytävät lihatuotteet on tämän vuoksi säilötty hapettomiin hiilidioksidikaasua sisältäviin pakkauksiin.
Pieneliöt voidaan myös tappaa elintarvikkeesta ja estää sen jälkeen uusien pieneliöiden pääsy elintarvikkeeseen. Esimerkiksi nestemäisen elintarvikkeen kuumentaminen riittävän korkeaksi tappaa useimmat pieneliöt. Tällöin myös säilöntäastiaa on kuumennettava, jotta myös siinä olevat pieneliöt kuolisivat. Tavallisia kuumennus -menetelmiä ovat pastörointi ja iskukuumennus. Pastöroinnissa neste kuumennetaan 30 minuutin ajaksi vähintään lämpötilaan 62˚C ja iskukuumennuksessa 10–20 sekunnin ajaksi lämpötilaan 140˚C.
 Esimerkkejä säilöntätavoista:
Lihanäyte
Pieneliöiden määrä
Koeputki
Säilöntä
Säilytyspaikka
Arvio
Tulos
1
–
huoneen lämpötila
2
–
jääkaappi
3
kylläinen suolaliuos
huoneen lämpötila
5
Viinietikka
huoneen lämpötila
6
Minigrippussi, josta ilma on poistettu
huoneen lämpötila
Hedelmä- / vihannesnäyte
Pieneliöiden määrä
Koeputki
Säilöntä
Säilytyspaikka
Arvio
Tulos
1
–
huoneen lämpötila
2
–
jääkaappi
3
kylläiseen sokeriliuos
huoneen lämpötila
5
Väkiviinaetikka
huoneen lämpötila
6
Minigrippussi, josta ilma on poistettu
huoneen lämpötila


Juomanäyte

Pieneliöiden määrä
Koeputki
Säilöntä
Säilytyspaikka
Arvio
Tulos
1
–
huoneen lämpötila
2
–
jääkaappi
3
kylläinen sokeriliuos
huoneen lämpötila
6
Kuumentaminen 100˚:ssa (ks. kuumennusohje)*
huoneen lämpötila
*Kuumennusohje:
Kuumenna neste 10 sekunnin ajaksi kiehuvaksi eli lämpötilaan 100˚C.
Jos kuumennat maitoa, sekoita liuosta jatkuvasti, jottei se palaisi pohjaan. Kuumenna tulitikulla myös säilöntäastian kannen sisäpuoli, jotta siinä olevat mikrobit kuolisivat.

Elämän kehitys maapallolla

|
Havainnollistetaan elämän kehitys maapallolla aikajanalla, joka rakennetaan vessapaperista. Yksi mittayksikkö on vessapaperiarkki ja se vastaa 100 miljoona vuotta. Demoon tarvitaan rulla vessapaperia ja mustekynä, jolla on helppoa kirjoittaa vessapaperille (täytyy kokeilla ennen tuntia).
  1. Maapallon ikä on arviolta n. 4,5 miljardia vuotta: kirjoitetaan ensimmäiselle arkille ”Maapallon synty”.
  2. Ensimmäiset yksisoluiset eliöt ilmestyivät n. 3,5 miljardia vuotta sitten: lasketaan eteenpäin 10 arkkia ja kirjoitetaan 11. arkille ”Ensimmäiset eliöt”
  3. Ensimmäiset monisoluiset eliöt syntyivät n. 1,2 miljardia vuotta sitten: lasketaan eteenpäin 23 arkkia ja kirjoitetaan 34. arkille ”Monisoluiset eliöt”
  4. Alkeelliset kalat ilmestyivät 480 miljoona vuotta sitten: lasketaan eteenpäin 7 arkkia ja kirjoitetaan 41. arkille ”Kalat”
  5. Ensimmäiset maakasvit ilmestyivät 400 miljoona vuotta sitten: lasketaan yksi arkki eteenpäin ja kirjoitetaan 42. arkille ”Maakasvit”
  6. Sammakkoeläimet ja liskot syntyivät n. 350 miljoona vuotta sitten:  kirjoitetaan 42. arkille myös ”Sammakkoeläimet ja liskot”
  7. Linnut ilmestyivät 160 miljoona vuotta sitten: lasketaan kaksi arkkia ja kirjoitetaan 44.arkille ”Linnut”
  8. Nisäkkäät kehittyivät vallitsemaan n. 65 miljoona vuotta sitten: lasketaan yksi arkki eteenpäin ja kirjoitetaan 45. arkille ”Nisäkkäät”
  9. Ihmiset kehittyivät 5 miljoona vuotta sitten: mitataan nisäkkäiden arkin loppuun 1 mm – se on aika, jonka aikana ihmiset ovat olleet olemassa.
Levitetään malli lattialle ja ihmetellään elämän kehittymistä ja varsinkin sitä lyhyttä aikaa, jolloin ihminen on maapallolla asustanut.

Pieneliöt: Viilin ja jogurtin valmistus

|

Mitä tarvitaan:

– Pieniä kuppeja (esim. pestyjä viilipurkkeja)
– Maitoa (mahdollisimman rasvaista). Homogenoimaton maito (esim. luomumaito) antaa parhaan tuloksen
– Viiliä tai jogurttia (mahdollisimman rasvaista)
– Teelusikka
– Kelmua tms. kanneksi
– (Liesi/keittolevy ja kattila maidon lämmittämistä varten)

Miten tehdään:

1. Kaada kuppiin n. 1 dl maitoa.
2. Sekoita maidon joukkoon n. 1 tl viiliä tai jogurttia. Sekoita viili tai jogurtti ennen lisäämistä. (Lopputuotteen säilymistä voi parantaa lämmittämällä maito lähelle sen kiehumispistettä ennen viilin tai jogurtin lisäämistä)
3. Suojaa kuppi pölyltä esim. kelmulla. Laita kuppi lämpimään paikkaan noin vuorokaudeksi ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin. Viili ja jogurtti säilyvät syömäkelpoisina jääkaapissa noin 5 vuorokautta.
4. Tutki seuraavalla tunnilla valmista viiliä tai jogurttia. Mitä maidolle on tapahtunut? Miltä tuote tuoksuu ja maistuu? Älä kuitenkaan maista tuotetta, jos epäilet se olevan pilaantunutta.

Mikä on tehtävän idea:

Viili ja jogurtti ovat hapanmaitotuotteita. Ne valmistetaan lisäämällä maitohappobakteereja pastöroituun maitoon. Maitohappobakteerit hajottavat maidon sokeria ravinnokseen ja tuottavat samalla maitohappoa. Viilissä on lisäksi villihometta, joka antaa viilin pinnalle nousevalle kermakerrokselle samettisen pinnan. Kermakerroksesta tulee ohuempi, jos valmistuksessa käytetään homogenoitua maitoa.
Maitohappobakteereja elää luonnostaan raakamaidossa, mutta viilin ja jogurtin valmistuksessa käytetään tiettyjä hyväksi havaittuja bakteerikantoja. Kullekin hapanmaitotuotteelle on olemassa omat bakteerikantansa, jotka antavat tuotteelle tyypillisen maun.   
Lisätutkimuksia:
Ota viilistä tai jogurtista pieni näyte hammastikulla ja levitä se ohueksi levyksi mikroskoopin objektilasille. Ota näyte sekä pinnan rasvaisesta kerroksesta että sen alta. Tutki näytettä mikroskoopilla ja piirrä näkemästäsi kuva.
Lähteet:
Tusa Saarikoski. 2004. Mikrobi – Mikrobiologian laborointikirja lukioon. WSOY
Finfood – Suomen Ruokatieto ry: http://www.finfood.fi

Ihminen: Onko tasapainoilu helppoa?

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          sekuntikello ohjaajalla
Tee näin:
  • Seiso yhdellä jalalla toinen jalkaterä polvitaipeen tukemana. Pidä kädet selän takana.
  • Tee sama silmät kiinni samalla, kun ohjaaja ottaa aikaa. Miten pitkään pystyt säilyttämään tasapainon?
  • Mitä tasapainoilun aikana tapahtuu? Vaikuttaako silmien sulkeminen tasapainoon?
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä on tarkoitus havaita, että myös liikkumatta pystyasennossa pysyminen on aktiivista työtä ja se vaatii useammankin aistin samanaikaista toimintaa. Tasapainossa pysyminen on aktiivista toimintaa ja näköaisti helpottaa tasapainon säilymistä. Pikkuaivoissa on tasapainokeskus, jonne tulee tietoja monesta suunnasta: lihas- ja nivelaistin reseptoreista, korvan sisällä sijaitsevasta tasapainoelimestä ja silmistä. Näiden tietoja avulla pikkuaivot säätelevät liikkeitämme niin, että ne muodostuvat mahdollisimman tarkasti.

Ihminen: Näkeminen auttaa tasapainoa

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          pyörivä tuoli
Tee näin:
  • Koehenkilö istuu tuolissa, jota pyöritetään 5-7 kierrosta nopealla vauhdilla. Koehenkilö pitää päänsä eteenpäin taivutettuna.
  • Pyörittäminen lopetetaan äkkiä ja koehenkilö istuu lattialle.
  • Oppilaat tarkkailevat koehenkilön silmiä. Mitä niissä huomataan?
Tuloksia:
Jonkin aikaa koehenkilön silmät ”nykivät” edestakaisin vaakatasossa. Säännönmukaisuutta voi löytyä myös siinä, mihin suuntaan pyöritykseen nähden silmät nykivät.
Tehtävän taustaa:

Harjoituksessa havainnoidaan liike- ja tasapainoaistin sekä näköaistin yhteistoimintaa. Silmät hakevat automaattisesti kiintopisteitä, jotta liikeaistiin toimintaan liittyvä huimaus vähenisi.

Ihminen: Näkökentän laajuus

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          postikortinkokoisia erivärisiä kartonkikortteja
Tee näin:
  • Tehtävä suoritetaan parityönä.
  • Seiso taulun keksiosan edessä niin, että nenänpää on n. 20 cm etäisyydellä taulusta.
  • Piirrä piste silmien korkeudelle. Katso kokeen aikana pistettä, kuitenkaan tarkentamatta katsetta siihen.
  • Työpari kuljettaa valitsemansa korttia taulua pitkin pisteen korkeudella taulun laidalta pistettä kohti.
  • Kun näet liikettä, koeta erottaa mikä väri on kyseessä. Työpari merkitsee tauluun, missä kohti havaitsit kyseisen värin.
  • Koe toistetaan muunvärisillä korteilla.
  • Osat vaihdetaan.
Tuloksia:
Liike havaitaan jo kaukaa näkökentän laidoilla. Eri värien erottamisessa on eroja: ns. varoitusvärit, kuten keltainen ja oranssi erottuvat kauempaa, kuin esimerkiksi sininen.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä tutkitaan näkökentän laajuutta ja kykyä havaita eri värejä näkökentän laidoilla. Näkökentän laidoilla havaitaan ensin liike, sitten muoto ja lopulta väri. Tämä johtuu siitä. Että verkkokalvossa on eniten sauvasoluja, jotka aistivat mustaa, harmaata ja valkoista. Värejä aistivat tappisolut sijaitsevat keskempänä verkkokalvoa, joten värejä havaitaan kapeammalla alueella. Värien erottumiseen liittyvää tietoa on käytetty hyväksi liikennemerkkien suunnittelussa.

Ihminen: Mikä liikuttaa sormia 2

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tee näin:
  • Aseta kämmenet vastakkain ja risti sormet.
  • Nosta etusormet (muut sormet pysyvät ristissä ja liikkumatta) ja taputa niillä.
  • Seuraavaksi nosta pikkusormet ja taputa niillä (muut sormet pysyvät ristissä ja liikkumatta).
  • Toista koe myös keskisormilla ja nimettömillä.
Tuloksia:
Etu- ja pikkusormi liikkuvat helposti. Keskisormea ja etenkin nimetöntä on vaikea ojentaa erillään muista sormista.
Tehtävän taustaa:
Etu- ja pikkusormen jänteet ovat kämmenessä erillään muiden sormien jänteistä. Nimettömän sormen liikkumista rajoittaa jännekasvo, joka kiinnittää sen keskisormen ja osin muidenkin sormien liikkeisiin.

Kasvit: Siementen tutkiminen

|
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erilaisten kasvien siemeniä, joita löytyy esimerkiksi pihalta, niityltä tai pellolta. Siemenien löytyminen riippuu paikasta ja vuodenajasta. Esimerkiksi loppukesällä ja syksyllä siemeniä voi löytyä runsaasti.
Mitä tarvitaan:
–      vanha villasukka, mahdollisimman suuri eikä liian sileäpintainen (tai teippiä)
–      muovipussi (tai paperipussi)
–      suurentava laite (esim. suurennuslasi, luuppi tai mikroskooppi)
–      paperia
–      kynä (tai värikyniä)
–      (pinsetit)
Miten tehdään:
  1. Mene ulos valittuun paikkaan ja laita villasukka kengän päälle. Vaihtoehtoisesti voit kietoa kengän ympärille teippiä liimapuoli ulospäin.
  2. Kävele hetken aikaa valitulla paikalla ja ota sitten sukka/teippi varovasti pois ja laita se pussiin. Jos siemeniä tarttuu huonosti, kannattaa kävellä pieniä matkoja kerrallaan ja karistaa aina kävelyjen jälkeen sukkaan tarttuneet siemenet pussiin.
  3. Palaa sisälle ja laita sukka/teippi valkoisen paperin päälle. Irrota tarttuneet ja pussiin pudonneet siemenet paperin päälle. Tarvittaessa käytä pinsettejä.
  4. Tarkastele siemeniä jollain suurentavalla laitteella. Millaisia siemeniä sukkaan/teippiin tarttui? Miksi ne tarttuivat?
  5. Mistä kasveista ne ovat peräisin ja miten kyseiset kasvit levittävät siemeniä?
  6. Lopuksi voit valita muutaman siemenen ja piirtää ne suurennettuina paperille.
 Mikä on tehtävän idea:
Tehtävän tarkoituksena on havainnollistaa kuinka paljon kasvien siemeniä voi olla pienelläkin alueella. Lisäksi opitaan tunnistamaan eri kasvien siemeniä sekä tarkastelemaan niiden rakennetta. Siemenen rakenne paljastaa usein sen leviämiskeinon. Esimerkiksi takiaisen siemeniä suojaa suuri kotelo, joka on täynnä pieniä joka eläinten turkkiin tarttuvia väkäsiä. Tarttumalla eläinten turkkiin, siemenet leviävät kauas.
Esimerkiksi männyn, kuusen ja koivun siemenet ovat pieniä ja siivekkäitä, josta voidaan päätellä, että ne leviävät tuulen avulla. Vaahteran siemenet ovat suurempia, mutta niilläkin on iso siipi, joka viittaa leviämiseen tuulen avulla. Pihlajan siemenet ovat pieniä, mutta ne ovat piilossa mehukkaiden marjojen sisällä. Marjat ovat useiden eläinten herkkuruokaa ja syömällä ja ulostamalla niitä, eläimet levittävät myös siemeniä.

Ihminen: Reikä kämmenessä

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          A4 paperiarkki
Tee näin:
  • Tee paperista putki, jonka aukko on suunnilleen silmäsi kokoinen.
  • Nosta putki kiinni oikeaan silmään.
  • Pidä molemmat silmät auki ja katso vähän matkan päässä olevaa kohdetta.
  • Nosta vasemman käden kämmen putken korkeudelle ja tuo sitä hitaasti putken päätä kohti. Huomaatko reiän kämmenessä?
Tehtävän taustaa:

Normaalisti kahdesta silmästä tulevat kuvat ovat osittain päällekkäisiä ja kuvat yhdistyvät aivoissa. Kokeessa paperiputki rajoittaa kummankin silmän näkemistä. Oikea silmä näki putken ja kohteen sen läpi, vasen silmä näki käden. Kun nämä kuvat asettuvat päällekkäin verkkokalvolla, aivoihin lähti viesti, jonka mukaan kädessä on reikä.

Pieneliöt: Viilin ja jogurtin mikrobien tutkiminen

|
Tarvikkeet:
–          aluslasi
–          hammastikku tai preparointisilmukka
–          peitinlasi
–          mikroskooppi
–          viiliä
–          jogurttia
–          kynä
Tee näin:Ota hammastikulla tai preparointisilmukalla näyte
a) viilistä
b) jogurtistaLevitä näyte ohueksi kerrokseksi aluslasille ja petiä se peitinlasilla. Tutki näytettä mikroskoopin suurimalla suurennoksella.
Piirrä näkemäsi mikrobit ja vertailee niiden eroja kummassakin näytteessä.
Näytteen voi myös värjätä kuumentamalla objektilasia (ilman peitinlasia) nopeasti liekillä ja värjäämällä näyte metyleenisinisellä (muutama pisara väriainetta näytteeseen, anna värin vaikuttaa hetken ja huuhdo ylimääräinen pois).

Kasvit: Suvuton lisääntyminen

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
Tehtävän voi suorittaa kahdella tavalla ja välineet ja materiaalit voi valita niiden mukaan.
  1. tapa: tässä kasvinosat asetetaan juurtumaan veteen ja voidaan siirtää multaan kasvamaan myöhemmin (Jokaiselle oppilaalle/parille voi antaa tutkittavaksi oman kasvin, jolloin voi ottaa selvää, mitkä kasvit lisääntyvät helposti suvuttomasti. Jos on tarkoitus, että juurtunut kasvi voidaan istuttaa omaksi esim. ruukkukasviksi, kannattaa sellaisten tapausten varalle, joilla ei ole ruukkukasvi tutkittavana, asettaa ylimääräisiä oksia juurtumaan.)
–          herukkapensaan oksia, mansikan rönsyjä, pajun oksia, juorun oksia, muita huonekasvien tai luonnonkasvien oksia ja/tai lehtiä ja/tai juuren osia
–          lasipurkkeja tms. astioita esim. jokaiselle oppilaalle/parille oma
  1. tapa: tässä kasvinosat asetetaan juurtumaan suoraan multaan
–          herukkapensaan oksia, mansikan rönsyjä, pajun oksia, juorun oksia, muita huonekasvien tai luonnonkasvien oksia ja/tai lehtiä ja/tai juuren osia
–          ruukkumultaa tai muuta ruukkukasveille sopivaa multaa
–          kukkaruukkuja tms. astioita esim. jokaiselle oppilaalle/parille oma
Tee näin:
  • Kaada astiaan vetää tai täytä se mullalla ja kostuta multa hyvin.
  • Leikkaa puuvartisista oksista latva pois ja leikkaa pitkästä oksasta n. 10 cm pituisia pätkiä. Myös ruohovartiset oksat voit pätkiä 10 cm pituisiksi, ruohovartisessa oksassa voit jättää latvan tallelle. Juurista voit leikata lyhyempiä palasia.
  • Aseta oksan ja juuren palaset – pistokkaat n. 1/3 veteen tai multaan. Vaikka oksassa ei olisikaan enää latvaa, aseta se multaan tai veteen latvapuoli ylöspäin (näet oikean suunnan silmujen asennosta).
  • Vie pistokkaat paikkaan, jossa ei ole suoraa auringonvaloa n. kahdeksi viikoksi. Tarkkaile pistokkaita ja lisää tarvittaessa vettä (mullan on oltava kostea koko ajan).
Tuloksia:
Toisilla kasveilla voi näkyä juuren alkuja jo parin päivän kuluttua, toisilla juurien ilmestyminen voi kestää pidempään, jos ollenkaan. Mullassa olevan kasvin tietää juurtuneeksi, jos sitä ei voi kevyellä otteella irrottaa mullasta ja oksassa näkyy esim. uusia vihreitä lehtiä.
Tehtävän taustaa:

Tehtävän avulla on tarkoitus havainnollistaa sellaisia kasvien leviämis- ja lisääntymiskeinoja, jotka eivät ole yhteydessä siemeniin tai hedelmiin. Sellainen lisääntymis- ja leviämistapa on kasvullinen eli suvuton. Eri kasveilla on eri suvuttoman lisääntymisen tapoja. Maavarsi on erittäin tehokas lisääntymiselin. Esim. juolavehnä tai vuohenputki lisääntyy tehokkaasti maavarren avulla – jopa 1 cm pituinen pala riittää uuden kasvin aluksi. Mansikka tai rönsyleinikki leviää rönsyjen avulla. Perunaa voidaan lisätä mukuloiden avulla ja esim. narsisseja voi lisätä sipulien avulla. Myös pistokkaat ja taivukkaat (oksa taivutetaan maan pinnalle) ovat hyvä tapa lisätä kasveja suvuttomasti. Näin voidaan lisätä esim. marjapensaita. Luonnossa esim. paju ja haapa lisääntyvät herkästi oksien juurruttua maahan. Ihminen käyttää suvutonta lisääntymistä hyväksi, koska se on paljon nopeampi ja tehokkaampi tapa lisätä joitakin kasveja kuin siemenestä kasvattaminen.

Ilmiöt: Osmoosi ilmiönä 1

|

Mitä tarvitaan:

 ·         nallekarkki
·         vesilasi
·         kylmää vettä
Miten tehdään:
1.       Laita nallekarkki vesilasiin.
2.       Täytä lasi kylmällä vedellä.
3.       Jätä nalle veteen muutamaksi tunniksi tai yön yli. Mitä karkkinallelle tapahtuu?
Nallekarkit on valmistettu aineesta, joka imee itseensä vettä kuin pesusieni. Kovin suureksi nallekarkkia ei voi kasvattaa, koska pitkään vedessä ollessaan nalle liukenee näkymättömiin samaan tapaan kuin sokeripala. Ilmiössä on kyse veden siirtymisestä (diffuusiosta) puoliläpäisevän kalvon läpi korkeamman konsentraation suuntaan (nallekarkin sisälle).

Kasvit: Levät “soppakokkeina”

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          lasipurkki
–          luonnonvettä (lammesta, purosta, järvestä tm.)
–          vesikasvi (akvaariokaupasta tai luonnosta)
Tee näin:
  • Kaada vesi purkkiin.
  • Aseta kasvi purkkiin ja purkki aurinkoiseen paikkaan.
  • Seuraa purkissa tapahtuvaa 1-2 viikon ajan.
Tuloksia:
Purkin pinnoille ja veteen voi ilmestyä vihertävä kerros. Kyseessä ovat yksisoluiset levät, jotka yhteyttävät. Tee vihreästä massasta preparaatti ja tutki sitä mikroskoopissa.
Tehtävän taustaa:
Tehtävän avulla voidaan miettiä käsitteitä levä, solu, tuottaja, fotosynteesi, lehtivihreä tai leväkukinta. Leväkukinnassa on nimenomaan kyse yksisoluisten eliöiden massaesiintymisestä. Kaikki levät ovat tuottajia eli tuottavat itse oman ravintonsa vedestä ja hiilidioksidista auringonvaloa hyväksi käyttäen. Yhteyttäminen tapahtuu lehtivihreässä. Jotta levä pystyy kasvamaan ja tuottamaan se tarvitsee kaikkia edellä mainittuja osapuolia ja lisäksi ravinteita (typpeä, fosforia ja kaliumia sekä muita ravinteita pienimmissä määrissä). Purkkiin yksisoluisia leviä tuli joko veden tai kasvin mukana. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa yksittäiset solut ovat jakautuneet ja levämassa näkyy vihreänä kerroksena.

Ihminen: Etsitään rustoja, luita ja niveliä

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          kuvia niveltyypeistä
Tee näin:
  • Tunnustele korvalehtesi rustoa.
  • Tunnustele nenäsi: etsi varovasti kohta, jossa nenäluu muuttuu nenärustoksi.
  • Koputtelee varovasti otsaasi ja päälakeasi. Tunnustelee ja arvioi luun muotoja.
  • Tunnustele kämmenen ja sormenluita. Yritä laskea luiden määrää.
  • Ojenna jalka. Tunnustele polvilumpiota ja koeta liikutella sitä.
  • Tunnustelee solisluuta. Koeta selvittää miten pitkä ja minkä muotoinen solisluu on. Miten solisluu liittyy muuhun tukirankaan.
  • Paina sormellasi korvan alapuolelle ja ja liikuttelee leukaasi ylös, alas ja sivuille. Tarkkaile leukanivelen toimintaa.
  • Totea kukin niveltyypin liikeradat liikuttamalla eri niveliä.
Tuloksia:
Tehtävässä havainnoidaan sormituntumalta ruston ja luun rakennetta sekä niveliä. Tehtävässä huomataan, että rusto joustaa ja palautuu alkuperäiseen muotoonsa. Pään luut ovat litteitä ja kaarevia. Solisluu on putkimainen.

Kasvit: Lehdet kääntyvät valoon

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          tasaisessa valossa kasvanut huonekasvi tai kylvettyjä vesikrassin siemeniä, joilla on näkyvissä kaksi sirkkalehteä
Tee näin:
  • Nosta kasvi ikkunalaudalle.
  • Tarkastele kasvia päivän kahden kuluttua.
  • Käännä ruukkua 180 astetta siten, että ennen varjossa olevat lehdet on nyt valossa.
  • Tarkastele kasvia päivän kahden kuluttua.
Tuloksia:
Kasvin lehdet kääntyvät melko nopeasti ikkunaa kohti. Kun kasvia käännetään, lehdet kääntyvät uudelleen ikkunaa ja valoa kohti.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä on tarkoitus osoittaa, että kasvin lehdet kääntyvät kohti valoa. Ilmiötä kutsutaan valohakuisuudeksi eli fototropismiksi. Auksiini –niminen kasvuhormoni saa varren ja lehtien pimeällä puolella olevat solut pidentymään enemmän, kuin valoisalla puolella ja kasvi ikään kuin liikkuu valon suuntaan.

Kasvit: Versokasvin kasvatuskilpa

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          herneitä
–          kasvatusastia (viilipurkki, katkaistu maitotölkki, kukkaruukku tms.)
–          kasvuturvetta tai multaa
–          muistiinpanovälineitä
–          viivoitin
Tee näin:
  • Jokainen lapsi saa mahdollisuuksien mukaan samanlaisen astian, saman verran multaa ja kolme siementä.
  • Kasvatuskilpailu alkaa täyttämällä astian mullalla, kostuttamalla sen ja kylvämällä siemenet. Kilpa kestää kaksi viikkoa. Viljelmän saa viedä myös kotiin hoidettavaksi.
  • Sen jälkeen laaditaan vihkoon kasvatussuunnitelma. Se voi sisältää esim. seuraavia seikkoja: Kuinka paljon ja kuinka usein viljelmää kastellaan, mikä on sopivin kasvupaikka, miten paljon tarvitaan valoa tai lämpöä jne.
  • Viljelmän hoidosta pidetään päiväkirjaa ja kasvin pituus mitataan joka päivä. Tulokset kirjataan taulukkoon. Lopuksi taulukon tuloksista piirretään diagrammi, johon vaakatason tulevat mittauksen päivämäärät ja pysty akselille kasvien pituus senttimetreissä.
  • Jossain vaiheessa voi olla hyödyllistä tuke kasvi kepeillä (esim. grillitikuilla).
  • Kahden viikon kuluttua kaikki kasvit mitataan vielä kertaalleen ja julistetaan kasvatuskilvan voittaja. Ne joilla kasvi on kasvanut reilusti ja voi hyvin, voivat kertoa muillekin, miten ovat kasvia hoitaneet.
Tuloksia:
kaksiviikkoiset versot ovat n. 10–15 cm pituisia. lehtiä on n. 3-10 kpl. Herneen kasvin mittauksissa voikin tulla eteen pulmakohtia, kun täytyy sopia lasketaanko kärhet versoksi ja ovatko varrella olevat korvakkeet lehtiä. Vähäisessä valossa olleet kasvit voivat olla pidempiä, mutta ne ovat kalpeampia ja niissä on vähemmän lehtiä. Kannattaa miettiä siis etukäteen, mitkä ovat voittajakasvin kriteerit. Mikäli kaikki kolme siementä ovat lähteneet hyvin kasvamaan ja kasvut ovat elinvoimaisia, voi yhden herneen poistaa, jotta kahdelle muulle jää enemmän ravinteita ja kasvutilaa.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä kasvatetaan mahdollisimman elinvoimainen herneen taimi. Työhön voidaan liittää muitakin tavoitteita, esim. oppia viljelytekniikkaa ja käsitettä kasvupaikkatekijä, lehtien rakennetta, mittaamista, havainnointia, taulukointia tai diagrammin tekemistä. Herneen siemenet alkavat itää heti, kun kosteutta ja lämpöä on riittävästi. Siksi on tärkeä, että kasvualusta on riittävän kostea. Opettajan olisikin hyvä tarkistaa kaikki kylvöt, jotta kaikkien siemenet alkavat itää melko samaan aikaan. Siemenen itämisvaiheessa valosta ei ole juurikaan hyötyä, sen sijaan lämpö on tärkeä. Myöhemmässä vaiheessa riittävässä valossa kasvista kasvaa terve ja roteva.

Ihminen: Nenänhipaisukoe

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tee näin:
  • Sulje silmät ja pidä ne suljettuina koko kokeen ajan. Anna käsivarsien olla rentoina sivuilla.
  • Ojenna toinen käsivarsi sivulla ja taivuta toinen käsivarsi yrittäen samalla kevyesti hipaista etusormella nenänpäätä.
  • Ojenna vastakkainen käsivarsi ja yritä hipaista nenää toisen käden etusormella.
  • Vaihda käsiä useita kertoja voit lisätä vauhtia.
Tuloksia:
Koe on monelle helppo, etenkin hitaasti tehtynä.
Tehtävän taustaa:

Tässä tehtävässä havainnoidaan aistia, joka välittää tietoa siitä, missä ja kuinka kehon eri osat liikkuvat. Lihaksissa ja nivelissä on pieniä tuntoreseptoreita, jotka koko ajan viestivät aivoille lihasten ja nivelten liikkeistä. Viestit kertovat mm. tapahtuuko lihasten pituudessa muutosta, kuinka nopeasti muutos tapahtuu, miten ja milloin eri nivelet muuttavat asentoa.

Ihminen: Happohyökkäys

|

Mitä tarvitaan:

– Coca-Colaa tai muuta limonadia
– ksylitolipurukumia
– pH-paperia
– mehupillejä/pikkulusikoita tms.
– mukeja

Miten tehdään:

1. Mittaa ensin sylkesi pH-arvo kastelemalla pillin pää sylkeen ja kostuttamalla sitten pH-paperin palanen. Lue pH-arvo väriskaalalta. Kirjoita tulos taulukkoon.

2. Ota suuhun pieni määrä limonadia ja pidä sitä suussa n. 30 sekunnin ajan. Mittaa syljen pH-arvo uudelleen ja kirjaa tulos taulukkoon.
3. Pureskele ksylitolipurukumia parin minuutin ajan. Mittaa syljen pH-arvo ja kirjaa tulos taulukkoon.
Mikä on tehtävän idea:
Limonadit sisältävät ison sokerimäärän lisäksi myös paljon happoja. Esim. Coca-Colan pH arvo on lähellä 4, joka johtuu pääasiassa hiilihaposta ja fosforihaposta. Nimenomaan hapot ovat vaarallisia hampaille vahingoittaen hammaskiillettä. Ksylitoli on myös sokeria, mutta sen rakenne on sellainen, ettei kariesta aiheuttavat bakteerit voi sitä käyttää ruuakseen. Päinvastoin ksylitoli saa syljen kanssa reagoidessa aikaiseksi happojen neutraloimisen.
Esimerkkikysymyksiä:
  1. Vertaile tuloksia. Mitä huomaat?
  2. Vertaile parisi kanssa tuloksianne. Oletteko saaneet samanlaiset tulokset?
  3. Mistä mahdolliset erot johtuvat? Onko mahdollista, että tulokset voisivat olla virheellisiä? Miksi?
Syljen pH ennen koetta
Syljen pH Coca-Colan jälkeen
Syljen pH ksylitolin jälkeen

Ihminen: Kokeillaan ”ihonkuorintaa”

|
Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1 .Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          palasaippuaa
–          paperia
–          karkeaa hiekkapaperia
Tee näin:
  • Pidä saippuapalaa paperin yläpuolella.
  • Raputta saippuaa varovasti hikkapaperilla eri puolilta.
Tuloksia:
Hiekkapaperin karkea pinta kuorii pois kerroksen saippuan pinnasta. Samalla tavalla karkeat pinnat kuorivat ihon ulointa kerrosta.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä pohditaan ihon pintasolukon jatkuvaa uusiutumista. Ympäristömme hankaa ja hiertää koko ajan ihon ulointa kerrosta, joka muodostuu kuolleista soluista. Toisin kuin, saippua iho uusiutuu koko ajan sisältäpäin. Iho uudistuu ja korjaa itseään.