VUOSINA 2014-2020 HEIKKI WARIS -INSTITUUTISSA PÄÄTTYNEET KÄYTÄNTÖTUTKIMUSHANKKEET:
Tukiperhetoiminta lapsen kokemana
Tutkimuksessa tarkastellaan tukiperheessä käyvien lastensuojeluasiakkaana olevien lasten kokemuksia tukiperhetoiminnasta. Tukiperhetoiminta on mielenkiintoisella rajapinnalla toteutettava avohuollon tukimuoto sen toteuttajien eli tukiperheiden vapaaehtoisen luonteen vuoksi. Tutkimuksen lähtökohta on tehdä näkyväksi lasten kokemusmaailmaa lastensuojelun avohuollon tukitoimena tarjotusta tukiperheestä. Tutkimus tuottaa tietoa lapsen näkökulmasta tukiperheessä olemisesta sekä pyrkii lisäämään myös ymmärrystä siitä, mitä erityistä tai muutosta tukiperhetoiminta voi tuoda lapsen elämään osana hänen elettyä arkeaan. Tutkimuksen toteutustapa on kokemuksen tutkimus, jossa eksistentiaalinen fenomenologia toimii tieteenfilosofisena sekä teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimus on osa Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijän ja tohtorikoulutettavan Tiina Lehto-Lundénin väitöskirjaa. Lisätietoja tiina.k.lehto@helsinki.fi.
Pragmatismi ja kokeileva lähestymistapa sosiaalityön tiedonmuodostuksessa
Tutkimuksessa tarkasteltiin pragmatismia yhtenä mahdollisena metateoreettisena lähtökohtana sosiaalityön kehittämisessä ja tutkimisessa tapahtuvalle tiedonmuodostukselle. Väitöskirjan empiiriset osatutkimukset liittyivät aikuissosiaalityön käytäntöjen kehittämiseen ja erityisesti kokeilujen käyttämiseen kehittämisen menetelmänä. Tutkimuksessa kuvattiin, millaista kokeilevan lähestymistavan käyttäminen sosiaalityön kehittämisessä on ja analysoitiin kokeilemista kehittämismenetelmänä yksittäisen työntekijän tai tiimin näkökulmasta. Tutkimuksen painopiste oli erityisesti alustavien kokeiluideoiden keksimisen sekä pienten kokeilujen suunnittelun ja toteuttamisen kuvaamisessa ja analysoimisessa. Kokeileva lähestymistapa osoittaa, miten pragmatismia voi soveltaa sosiaalityössä. Tutkimus lisää sosiaali- ja hyvinvointialojen ammattilaisten ymmärrystä kokeilevan lähestymistavan hyödyllisyydestä osana omaa työtä. Lisätietoja: Heidi Muurinen (heidi.muurinen@helsinki.fi)
Lastensuojelun kehittäminen ja tutkiminen LaskeTut -hanke: Huostaanoton syyt ja taustat (HuosTa)
Tässä tutkimushankkeessa kysytään esimerkiksi: Mistä johtuu, että lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lisääntyneet? Milloin päädytään huostaanottoon? Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke LaskeTut (2013-2015) koostuu kolmesta osahankkeesta, joista tässä osassa seurataan lastensuojelun vaikutuksia ja vaikuttavuutta ja tähdätään seurantaa koskevan tietopohjan sekä lastensuojelututkimuksen vahvistamiseen. Tutkimuksessa kokeillaan ja kehitellään useiden eri tahojen tutkimuskumppanuuteen perustuvaa yhteistutkimista, joka perustuu sekä kansallisiin tilastotietokantoihin että lapsikohtaisiin laadullisiin aineistoihin. HuosTan suunnittelu- ja koordinointivastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (lisätietoja tarja.heino@thl.fi). Tutkimusaineistojen kokoaminen edellyttää pätevää ammatillista arviointia ja siksi tutkimushankkeeseen osallistuu myös useita lastensuojelukäytäntöjen asiantuntijoita, joiden kanssa työskennellään tietoa tuottavissa työpajoissa käytäntötutkimuksen ideoita soveltaen. Helsingin yliopiston ja Soccan Heikki Waris instituutin sosiaalityön tutkijoiden (lisätietoja mirja.satka@helsinki.fi, timo.harrikari@helsinki.fi) lisäksi mukana ovat THL:n tutkijat, Tampereen yliopiston ja Pikassos lastensuojelututkijat, Sosiaalitaito, sekä lastensuojelun asiantuntijat niistä 10 kunnasta, joissa tutkimusaineiston hankintaa tehdään: Espoo, Tampere, Hämeenlinna, Karkkila, Kerava, Pori, Riihimäki, Seinäjoki, Valkeakoski, Vihti
Yhteistoiminnallisen lastensuojelutyön mahdollisuudet
Yhteiskunnan yksilölle asettamien vaatimusten kasvaessa palvelujärjestelmä tarjoaa liian vähän hyvän selviämisen edellytyksiä lastensuojelun läpikäyneille nuorille. Yhteistoiminnallinenlastensuojelu vastaa tähän haasteeseen. Se tarkoittaa palveluiden käyttäjien ja ammattilaisten uudenlaista kumppanuutta laadukkaita ja toimivia palveluja kehitettäessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteistoiminnallinen työtapa sopii vaativan lastensuojelun asiakastyön menetelmäksi. Ydinkysymys on, millä ehdoin yhteistoiminnallisuus voi vakiintua lastensuojelun toimintatavaksi. Mitkä asiat estävät ja mitkä edistävät yhteistoiminnallisuuden toteuttamista? Tutkimusaineistona on Heikki Waris -instituutissa 2012-2013 ’Yhteistutkiminen sosiaalityön menetelmänä’ –hankkeessa, yhteistoiminnallisella työotteella työskennelleiden lastensuojelunuorten, vanhempien ja lastensuojelun ammattilaisten ryhmä- ja yksilöhaastattelut. Käytäntötutkimuksellinen ote näkyy siinä, että aineisto on kerätty kehittämistyön osana ja käytäntötutkimus on toiminut uuden menetelmän kehittämisen tukena. Tutkimus on SOS-Lapsikylä ry:n kehittämispäällikkö Kati Palsasen yhteisösosiaalityön erikoistumiskoulutuksen ammatillinen lisensiaattityö. Lisätietoja kati@palsanen.fi.
Reflektiiviset rakenteet sosiaalityössä. Tapauksena Kuvastin.
Viime vuosina on lisääntynyt keskustelu ja metodinen kehittely sekä jopa institutionaaliset ratkaisut tiedonmuodostamiseen, arviointiin, transformatiivisiin ja innovatiivisiin käytäntöihin sosiaalityössä. Kuitenkin tutkimusta sellaisista tiedontuotannon ja itse- tai vertaisarvioinnin käytännöistä, jotka olisivat kiinteä osa sosiaalityön käytännön prosessia, on tehty vain vähän. Tämän tutkimuksen kohteena ovat sellaista oppimista tukevat rakenteet, jotka tähtäävät tiedonmuodostukseen keinona vahvistaa sosiaalityön joustavaa, avointa ja vastuullista asiantuntijuutta. Aihetta tarkastellaan Kuvastin reflektiivinen itse- ja vertaisarviointimenetelmän kautta. Menetelmä on kehitetty yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kanssa vuosina 2004-2008 pilotoinnin, kokeilujen ja käsitteellistämisen keinoin. Empiirinen aineisto on kerätty osana toimintatutkimusta kymmenen työyhteisön kanssa vuosina 2006-2008 pääkaupunkiseudulla ja seuranta-aineisto vuonna 2014. Aineiston analyysin metodina on käytetty teemoittelevaa ja tyypittelevä laadullista analyysiä sekä toimijaverkkoteoriaa. Tutkimus on osa Heikki Waris -instituutin kehittämispäällikkö Laura Ylirukan väitöskirjaa. Lisätietoja laura.yliruka@hus.fi.
Sosiaalitoimen laatimat olosuhdeselvitykset lapsen huoltajuutta selvitettäessä vanhempien erotilanteessa
Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita millä tavoin vanhemmuudesta kirjoitetaan tuomioistuimille laadituissa sosiaalitoimen olosuhdeselvityksissä. Olosuhdeselvityksillä on merkitystä huoltajuutta päätettäessä, jolloin kysymys on myös yhteiskunnallinen ja institutionaalisiin käytäntöihin kohdistuva: Millä tavoin eroamisen käytännöt vaikuttavat vanhemmuuden pirstoutumiseen, mahdollistavat lasten yhteydenpitoa vanhempiinsa ja lisäävät lasten emotionaalista turvallisuutta? Tavoitteena on saada vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millaisia selvityksiä sosiaalitoimessa laaditaan käräjäoikeudelle huoltajuuden ratkaisemiseksi? Millä tavoin selvityksissä kuvataan vanhemmuutta äitiyden ja isyyden näkökulmista? Millä tavoin lapsen tilanne tulee esiin selvityksissä? Millä tavoin selvityksissä otetaan kantaa huoltajuuteen? Tutkimusaineisto käsittää 44 tapausta eri puolita Suomea. Tutkimus etenee vuonna 2015 raportointivaiheeseen. Tutkimushanke sai Alli Paasikiven Säätiön tutkimusapurahaa vuosina 2012 ja 2014. Tutkija Aino Kääriäinen (aino.kaariainen@helsinki.fi).
Sosiaalityön käytäntötutkimuksen viimeaikaiset kehityssuunnat
Heikki Waris -instituutissa on toteutettu yli 30 sosiaalan kehittämis- tai tutkimushanketta ja Helsingin yliopiston sosiaalityön opiskelijat tekevät vuosittain noin 60 sosiaalityön käytäntötutkimusta. Meneillään olevassa kehitysvaiheessa metodologiset kysymykset ovat keskeisiä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan monipuolisia aineistoja hyödyntämällä sitä, miten toteutuneiden käytäntötutkimusten ja kehittämishankkeiden prosesseissa kehittämisen ja tutkimuksen suhde rakentuu ja mitä haasteita siihen liittyy. Tutkimuksen tekijöitä ovat Mirja Satka, Aino Kääriäinen, Laura Yliruka ja Heidi Muurinen. Lisätietoja mirja.satka@helsinki.fi
Lapsen tiedollinen toimijuus lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä
Tutkimuksessa tarkastellaan mitä ja millaista on lapsen tiedollinen toimijuus lastensuojelun avohuollon työskentelyssä. Lastensuojelun sosiaalityössä tietoa lapsen arjesta ja elämäntilanteesta muodostetaan yhdessä lapsen, vanhempien, sosiaalityöntekijän ja muiden toimijoiden kanssa. Tutkimuksen taustalla on yhteiskuntatieteellinen lapsuustutkimus ja lapsikeskeinen työote, jotka korostavat lapsen toimijuutta, lapsen tiedon merkityksellisyyttä aikuisten tiedon rinnalla sekä asiakassuhteen luomista lapsen kanssa. Tutkimusmenetelmänä on yhteinen dialoginen arviointikeskustelu, jossa asiakas, sosiaalityöntekijä ja tutkija yhdessä tarkastelevat tehtyä työtä lapsen tiedon näkökulmasta. Tutkimuskeskusteluissa myös lapset toimivat tiedontuottajina ja tutkimusmenetelmää on sovellettu siten, että se on mahdollisimman lapsiystävällinen. Tutkimus on tapaustutkimus ja sen aineisto koostuu kolmen asiakasperheen kanssa yhteisen dialogisen arvioinnin keskusteluista. Tutkimus on Vantaan kaupungin kehittäjäsosiaalityöntekijä Hanna Tulensalon lapsi- ja nuorisososiaalityön ammatillinen lisensiaatintyö. Lisätietoja hanna.tulensalo@vantaa.fi.
Monitoimijainen lastensuojelu yhteistyönä
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista monitoimijainen lastensuojelu on yhteistyönä, miten sitä tehdään ja mitä sillä saadaan aikaan. Teoriapohja rakentuu yhdessä tekemisen teoreettisiin jäsennyksiin. Yhdessä tekeminen voi olla yhteistyötä, verkostotyötä, moniammatillista työtä tai monen toimijan yhteistä työtä. Tutkimus on pragmatistista käytäntötutkimusta, joka rakentaa todellisuutta käytäntöön kiinnittyen lastensuojelun perheiden, lastensuojelutyöntekijöiden sekä päivähoidon, koulun tai päihdepalveluiden yhteisenä työnä. Monitoimijaisuus on tutkimuksen konteksti, käsite, kohde ja metodi, joka rakentaa moniäänistä kuvausta yhteisestä työstä. Metodologisesti kiinnostavaa on yhteisen arvioinnin käyttö samanaikaisesti sekä tutkimuksen että käytännön työn välineenä. Mukana on 14 perhettä, heidän lastensuojelun sosiaalityöntekijänsä, sosiaaliohjaajiansa sekä perheen muista palveluista yhteistyökumppani (päivähoito, koulu tai päihdepalvelu). Aineistona on perheen, lastensuojelun ja muun palvelun (sekä tutkijan) neljätoista yhteistä tutkimuskeskustelua, yli 50 osallistujaa. Tutkimus avaa osallisten yhteisiä ja erillisiä näkökumia lastensuojelun avohuollon yhteistyön tarpeeseen, tapoihin toteuttaa sitä sekä työn vaikutuksiin. Tutkimus tuo esille eri osallisten toimijuutta yhteisessä työssä ja tuo esille lapsikeskeisyyden haasteen monitoimijaisessa työssä. Tutkimus on THL:n lastensuojelun erityisasiantuntija Tiina Muukkosen lapsi- ja nuorisososiaalityön ammatillinen lisensiaattityö. Lisätietoja tiina.muukkonen@ensijaturvakotienliitto.fi.
Asiakkaiden ja ammattilaisten yhteinen työskentely sosiaalityössä
Sosiaalityön tutkimuksessa ja käytännöissä on keskusteltu viime vuosina vilkkaasti asiakkaiden osallisuudesta ja toimijuudesta auttamistyössä. Asiakkaiden mukaan ottaminen palveluiden kehittämiseen ja osallistaminen omiin palveluprosesseihinsa herättää myös ristiriitaisia ajatuksia niin asiakkaissa, ammattilaisissa kuin tutkijoissakin. Tässä tutkimuksessa tarkastelu kohdistuu sosiaalityön palvelujen käyttäjien ja ammattilaisten yhteiseen työskentelyyn sosiaalityössä ja erityisesti siihen, miten toimintaan osallistuneet jäsentävät työskentelyään ja sen merkityksiä jälkikäteen. Tutkimukseen on haastateltu nuoria, alle 25-vuotiaita aikuissosiaalityön asiakkaita ja ammattilaisia, jotka ovat työskennelleet nuorten kanssa osallistavalla ryhmämuotoisella toimintatavalla. Tutkimuksessa tarkastelun keskiöön nostetaan toiminta ja vuorovaikutus ryhmämuotoisessa työskentelyssä. Tutkimuksemme teoreettisen viitekehys paikantuu auttamistyön uudistuviin käytäntöihin sekä ihmisten välisiin suhteisiin kanssakäymisessä. Lisätietoja Aino Kääriäinen (aino.kaariainen@helsinki.fi) ja Kati Palsanen (kati@palsanen.fi).
ENNEN VUOTTA 2014 HEIKKI WARIS -INSTITUUTISSA PÄÄTTYNEET KÄYTÄNTÖTUTKIMUSHANKKEET:
Ennen vuotta 2014 Heikki Waris -instituutissa on toteutettu yli kolmekymmentä hanketta.
Instituutin käytäntötutkimushankkeet ja julkaisut vuosilta 2001-2011 on koottu yhdeksi julkaisuksi, joka on luettavissa tästä.
Instituutin käytäntötutkimushankkeet vuosilta 2011-2013 löytyvät Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan sivuilla.