Heikki Waris -instituutin tutkimus on käsitteiltään ja menetelmiltään tieteidenvälistä, sillä sosiaali- ja terveysalan tutkimuskohteet ja lähestymistavat vaihtelevat tutkimusongelmasta ja tutkimuskontekstista riippuen.

Tutkimustoiminnan ytimenä on eri tieteenaloja yhdistävä sosiaalityön käytäntötutkimus – uusi paradigma, joka on edelleen muotoutumassa. Pyrkimyksenä ei ole yhden metodin kehittäminen vaan yhteiskunnallisia käytäntöjä palvelevan tiedon suunnitelmallinen tuottaminen, esimerkiksi palvelutoiminnan yhteydessä. Tutkimustyössä noudatetaan akateemisen yhteisön hyväksymiä eettisiä ja tieteellisiä normeja.

Sosiaalityön käytäntötutkimukselle on tyypillistä kokeileva, reflektiivinen ote sekä ongelmalähtöinen toimintatapa, jossa eri osapuolet (kuten kunnan edustajat, palvelunkäyttäjät, tutkijat) sovittavat yhteen erilaisia intressejään. Lähtökohtana on erilaisten osapuolten erityislaadun ja osaamisen kunnioittaminen.

Sosiaalityön käytäntötutkimuksella on yhteyksiä esimerkiksi innovaatiotutkimukseen, yhteiskuntatieteelliseen toimintatutkimukseen ja kehittävään työntutkimukseen. Käytäntötutkimuksen erottaa toimintatutkimuksesta eri osapuolten yhdessä oppimista painottava agenda ja metodi.

Käytäntötutkimuksen osapuolet sopivat yhdessä neuvotellen tavoitteet ja tutkimustehtävän. He arvioivat prosessin kulkua ja saatuja tuloksia. Tavoitteena on jatkuva toisilta oppimisen prosessi uudistuvan, laadukkaan sekä vaikuttavan palvelutoiminnan aikaansaamiseksi. Palvelukäytäntöihin mukautuva tiedontuotannon tapa on tullut tarpeelliseksi, koska nykyään palvelutyön kohdeilmiöt ovat monimutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia.

Käytäntötutkimus tuottaa tietoa ja menetelmällistä osaamista siten, että tutkimusprosessin eri vaiheet rakennetaan innovatiiviselle tietoperustalle, jossa sosiaalialan käytännöllinen asiantuntemus sekä akateeminen tutkimusosaaminen yhdistyvät. Tutkimustieto palvelee ajankohtaisten sosiaalisten kysymysten ratkaisemista.