Maatalouden kestävyyden haasteista, kehityksestä ja A.I. Virtasesta kuulimme Ruralia-instituutin 30-vuotisjuhlassa filosofian tohtori Ilkka Herlinin juhlapuheessa. Virtasta voidaan pitää myös kiertotalouden ja ekosysteemipalveluiden kehittämisen pioneerina. Jäinkin pohtimaan, mitä tämän päivän kiertotaloudella on oppimista AIV-järjestelmästä. Mitä virikkeitä Virtasen tutkimus- ja kehittämistyö voi antaa nykyiselle maatalouden ja maaseudun kestävyyden haasteiden kanssa ponnistelevalle Ruralia-instituutille? Lue loppuun
Roskakaloista hyönteisruokaan ja hirvenmetsästykseen – harjoittelijan kokemuksia ELPIS-hankkeessa työskentelystä
Helmikuun lopussa selailin TepJobs-palvelua, kun eräs ilmoitus kiinnitti huomioni heti. En aktiivisesti etsinyt harjoittelupaikkaa, vaan selailin sivustoa tutkiakseni, olisiko siellä minua kiinnostavia paikkoja. Tätä ilmoitusta en voinut kuitenkaan ohittaa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti etsi harjoittelijoita hankkeeseen, jossa tutkitaan negatiivisen leiman poistamista ympäristömyönteisestä liiketoiminnasta ja kuluttajakäyttäytymistä.
Vapaissa tiloissa Seinäjoella ja Venetsiassa
Kuva Jaana Huhtala
Seinäjoen Apila-kirjasto yhdessä muiden arkkitehtuuriltaan kiinnostavien kirjastojemme kanssa tarjoaa Venetsian biennaalissa yhden näkökulman siihen, mitä on ”Freespace”. Toukokuusta marraskuuhun saakka avoinna olevassa biennaalissa on teemana vapaa ja ilmainen tila. Teema kiinnittää huomion arkkitehtuuristen ratkaisujen mahdollisuuksiin tukea esimerkiksi rakennettujen tilojen käyttäjien hyvinvointia ja tasa-arvoa. Teemalla halutaan korostaa myös luontoa tilana, joka tarjoaa käyttäjilleen lukuisia palveluita, sekä arkkitehtuurin kykyä sitoa mennyt, nykyinen ja tuleva aika.
Matkailua, kestävää kehitystä ja talousmallinnusta
Kuva Jaana Huhtala
Matkailu on kasvava ala ja sillä on vaikutuksia sekä talouteen, ympäristöön että kulttuuriin, niin positiivisia kuin negatiivisia. Alan kasvaessa on noussut huoli matkailun kestävyydestä. Matkamme talousmallinnuksen kansainväliseen EcoMod-konferenssiin Venetsiaan sai meidät pohtimaan aihetta.
From a seminar room to an oven – a case of societal impact of research
The need of societal impact of research or research project is nowadays highlighted not only by the University but by each and every research funding source. Societal impact has many faces, to the extend, that everyone knows it, but nobody can say how it really looks or should look like. One thing is clear, research or knowledge, must have an impact on people in general, preferably, a positive impact. The number of reads, or attendance could be, and often is, used as a measure of the societal impact of research. However, the actual outcome of how the obtained knowledge has effected a person is, from that numbers, unknown.
Kuka viljelee valkuaiskasveja?
Valkuaiskasv
eille on Suomessa kova tarve. Suomi ja muu Eurooppa ovat riippuvaisia soijasta, jota tuodaan etenkin Amerikoista eläinten rehussa käytettäväksi. Kotoperäisen valkuaiskasvituotannon kasvattaminen on tärkeää maatalouden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen näkökulmista. Tuota valkuaista! eli Tuova -hanke on pureutunut suomalaiseen valkuaiskasvituotantoon. Hankkeessa on ollut mukana monta osaajaa ja toteuttamassa erilaisia toimia: kenttäkokeita, demoruutuja, pellonpiennarpäiviä, kyselyjä, haastatteluita ja seminaareja sekä tapahtumia. Paljon on tullut tietoa löydettyä ja opittua. Poimin tähän muutaman mielenkiintoisen haarukkapalan valkuaiskasvien viljelijä-tutkimuksesta.
Ruoantuotannon tulevaisuuksia ja ylläpitojärjestelmiä – solumaataloutta ja viljeltyä lihaa
Kansainväliset ruokajärjestelmät rakentuvat monimutkaisista verkostoista. Lisäksi nykyjärjestelmien kanssa kitkaisesti yhteensopivia uusia teknologiota esitellään kiihtyvällä tahdilla. Olemassa olevien ja uusien ruokajärjestelmien yhdistelmissä muokkaantuvien käytäntöjen uskottava kuvaaminen on siten tarpeellisempaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Treffeillä kolmatta tehtävää hoitamassa
Wikipedian mukaan treffit tarkoittavat sovittua tapaamista, etenkin seurustelutarkoituksessa. Treffit tekee onnistuneeksi se, että treffikumppaneilla on yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Jos intressit eivät kohtaa, toisia treffejä ei todennäköisesti tule.
Olen menossa treffeille, ensimmäisen kerran kai vuosikymmeniin. Vähän jännittää, mutta niin kai treffeille mennessä kuuluukin. Toivottavasti ruoka ei juutu kurkkuun tai juoma läiky rinnuksille. Nämä treffit eivät kuitenkaan toteudu mitenkään romanttisessa mielessä, vaan kyse on tiedetreffeistä. En ole menossa treffeille edes yksinäni, vaan yhdessä kollegani kanssa. Tiedetreffit ovat Seinäjoen yliopistokeskuksen organisoimia vapaamuotoisia tapaamisia esimerkiksi aamupalan, kahvin tai lounaan merkeissä. Tiedetreffien aikana molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan ja parhaimmassa tapauksessa syntyy siemen tulevaa yhteistyötä varten. Joka tapauksessa päästään ainakin tutustumaan uusiin ihmisiin rennossa ympäristössä. Tällaiset treffit ovat siis yksi tapa toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.